27.11.2010

I'm a loser, baby.

Jautsii, olin yllättäin taas Helsingissä viime viikonlopuna, testattiin mm. Merin uuden Macin naamanvääntökameraa (keksikää ihmeessä sille järkevämpi nimi) ja olisin halunnut esitellä meidät nauruun tukehduttaneita tuotoksia jo nyt, mutta unohdin anastaa ne tikulle. Damn. Otan ne varmasti mukaan seuraavalla kerralla! Tuhottiin myös yksi paketti piparitaikinaa, toinen mulle tänä vuonna.. ja varmasti syön vielä lisää.


Tän näkösenä oon ollu liikenteessä koko talven. 
Joku mummo joskus tuli selittämään mulle, kuinka se oli kattonu mua joulupukiks ton huivin takia.

Seuraavana päivänä suunta kohti Espoota, missä olinkin loput ajasta. Torstaina lumisotailtiin (tai oikeasti olin kilometrin päässä muista ja piilossa tolpan takana, koska mä tunnuin olevan turhan hauska maali), perjantaina hengailtiin vaan Omenassa porukalla, lauantaina ryypättiin ja sunnuntaina oli darrakooma x1000, koska lattialla nukkuminen ei oo koskaan ollu mun juttu.


Oon tosi katkera Ompun tiukoille gorilloille, ei siellä missään hyvissä paikoissa saa istuksia kun heti tullaan häätämään! Mulla oli huono olo ja puolitorkuin yhdellä penkillä, kunnes yks gorilla käski mun istua kunnolla, etten näyttäis niin häröltä. Kerrassaan hävytöntä. :( Onko julkiset päikkäritkin kielletty?


 Ei hätää, vasen on vaan photoshopattu, ei me oikeesti olla noin ällöspöjä.
Oikee on paljon realistisempi tilanne.

Mun huonon viinapään maine koki ison kolauksen, kun tajusin vetäneeni kokonaisen salmarin ilman yrjövisiittä vessaan, eikä edes missään vaiheessa ollu huono olo. Cool! Ville taputti mua päähän ja sano, että se on ylpee musta. Myös kavereilta sain kehuja jälkeenpäin, ihanaa kun mua kannustetaan tärkeissä asioissa. <3 Onneksi kuitenkin lunastin mainetta vähän takaisin munailemalla muuten vaan, hah. Ja älkää yrittäkö vikistä, mä tiedän että teitä kiinnostaa huimasti mun alkoholisoituminen!  

Ps. Ville askarteli mulle ton pinkki-valko-turkoosin nauhan, mikä mulla kädessä. ♥ Saan niitä kuulemma vielä lisää, kunhan keksin, minkä värisiä tahdon.


Tomppa tuli niin kateelliseks mun tekomajavasta (=karvalakista), että meidän piti käydä ostamassa sille H&M:ltä ihan oma murmeli.

Loppuillan kuvamateriaali oli ehkä hieman... epäilyttävää. Eksyin sitten nukkumaan lattialle, koska Ville hävis sängyn KPS:ssä ja ei ton levittäytyvän läskiruntin kanssa voi mitenkään mahtua alle metrin levyselle sohvalle. Aamulla oli kyllä mahtavat olot ja eikun stadiin odottamaan linja-autoa. Suihku ja meikkaus on ihan yliarvostettuja asioita, onneks krapula kaunistaa.

Semmoinen reissu sit. Tiistaina oli mun synttärit, ens vuonna se on sitten 20v, apuva. Sain lahjaksi vaan rahaa ja kameran, joka on nyt matkalla mulle jostain huitsista. Olisin saanu 600e järkkärin, mut hittoako mä semmosella teen! Saahan niillä hyviä kuvia, mutta ne on epäkäytännöllisiä matkakumppaneita ja kuus vuotta vanhaan pokkariin verrattuna niissä on ihan liikaa toimintoja opeteltavaks kerralla. Jos nyt vuoden harjottelen vähän vaativammalla pokkarilla (tai onkohan se jo puolijärkkäri, mulla on nää käsitteet vähän hakusessa) ja sit saan alkaa haaveilemaan haastavammasta kuvauskaverista.

15.11.2010

I have every reason not to leave home today.


Täällä blogissa puhutaan kyllästyttävän paljon musta, entä jos kerrankin puhuttaisiin teistä? Oon oikeesti tosi utelias teidän lukijoiden suhteen! Oon käyny kattelee kaikkien Googlehöskän kautta lukevien blogit läpi, tai jos omaa blogia ei löydy, niin ainakin vilkassu sitä, mitä muita blogeja luette. Tahdon tietää mimmosia ihmisiä siellä ruudun takana elelee ja toivon samalla törmääväni uusiin blogituttavuuksiin. :D

Ja mä olen kyllä vähän pettynyt teidän kommentointiaktiivisuuteenne! 400 näkyvää lukijaa vain murto-osa on koskaan pihaissut sanaakaan mulle. Mur! Oletteko te laiskoja, vai oonko mä vaan niin pelottava bloggaajatäti? :( Vaikea kuitenkin uskoa, että kukaan näkisi pinkkitukkaisen elämäntapanörtin millään tavalla uhkaavana.

Siispä kaksi kärpästä yhdellä iskulla; sain hoopon idean ja pyydänkin teitä, hyvät lukijat, tulkaa esitettelemään itsenne. :) Vaikka parilla lauseella, en vaadi kirjoittamaan mitään romaania (tai jos haluatte kirjoittaa sen romaanin, niin kirjoittakaa pois!) Jotain pientä teistä olis kiva tietää tai jos ei muuta niin miten eksyitte lukee tätä blogia ja mitä/millasia blogeja yleensä luette yms yms. :---------)


I'm planning on making these small english summaries to my texts because I know I have some foreing readers too. The problem is that I ain't so good at english (at least writing it, understanding is another thing though) but I try to write something almost understandable (is that even a word?). Please notify me about my mistakes. :---D

So this is the deal, dear readers; I want to get to know you a little and that's why I'm asking you to tell me something about yourself! I'm curious and talking about myself all the time gets kinda boring. :D So c'moon, don't be shy!

14.11.2010

Ette arvanneet.


Tuli ikävä pinkkiä tukkaa ja viikon pohdiskeltuani sen ja punasen välillä laitoin Merille viestiä, että tuoppa sittenkin sitä pinkkiä. Fail raccoon on fail, se näyttää järkevältä sivusta, muttei edestä. Hahah, ulkona pomppii ninjaorava.

10.11.2010

Jizz in my pants.


Sneak peek: postilaatikossa mua odotti kasa tämmösiä. Tuli iha joulufiilis!

Ps. Kyselkee multa jotain jännää!

7.11.2010

I know you're real and not just a book I read.

Joojoo, kaikki tekstit alkaa nykyään eBay sitä, eBay tätä ja totakin. Mun on ihan tosissaan kohta pakko pistää jotkut estot, etten pääse sinne enää. Koskaan ei oo opintotuen tuhlaaminen ollu yhtä laiskanhauskaa kun nyt; etsit kuolaämpäri sylissä läpi mitä ihmeellisimpien riepujen, keräät sieltä välilehdille kaikki, jotka saa sun mikropippelin pomppimaan riemusta, pari napsautusta lisää ja eikun venailemaan rakkautta saapuvaksi. Ja ne, joihin sulla ei oo heti varaa voi aina pistää kirjanmerkkeihin odottamaan uutta heikkoa hetkeä. Ja kaikki tämä ilman, että perse lyllähtää milliäkään. Nerokasta.

Nyt mulle on sit tulossa ympäri maailmaa kaapintäytettä ja kyttään postilaatikkoo yhtä kiivaasti ku naapurin mummo meitä ja laitan kyllä heti kuvaa niistä tänne, kun ne suvaitsevat saapua. Kaikkee sitä alkaakin tehdä mieli kerätä, kun alkaa ettimään. Löysin itseni haaveilemasta jo peruukeistakin, mutta tyydyin kuitenkin kolmen minuutin päätöksellä huutamaan puolen pään clip-on pidennykset? Jaahas, mikä heräteostos? Innolla odotan, että onko ne taaskaan kokonaan aitoa hiusta, ettei vaan kävis yhtä mälsästi kuin viimeksi. En mä kyllä tiedä, uskaltaako semmosien kanssa liikkua edes julkisesti, on tullut aikamoisia kammoja huonosti omaan tukkaan sekoittuvista pidennyksistä, hurrr.


Aikamoinen Igor.


Tai snoukka-Lasse.

Mun suosimat hatut täks talveks ellen sitten innostu raidaamaan eepparia uusien toivossa. Pääasioista puheenollen, mites ton tukan kanssa? Tommonen se nyt on, ei pinkki eikä punanen, mutta vähintäänkin ruma ja kulunut. Tämmöstä se on kun laiska värjääjä tykkää shokkiväreistä, aina ei oo kuontalo edustuskunnossa. Ei auta itku markkinoilla, tartteis tehdä jotain. Ehkä sitten ens viikonloppuna, kun mun henkiläkohtainen Posti-Pate aka Meri tulee ja tuo mulle lisää väripurnukoita.

3.11.2010

They never win, but they sure can try.

Koska Pokémonit ovat edelleen lähellä sydäntäni vielä tämänkin ikäisenä, niin mun on nyt pakko kirjoittaa aiheesta taas pitkästä aikaa. En kuitenkaan tällä kertaa oo kartuttanut mun figuurikokoelmaa (ainakaan vielä, kun isojen pakettien tilaaminen eBaysta tietää infernaalisia postikuluja) mut satuin törmää uusien pelien eli Blackin ja Whiten ötökkälistaan, ja mun on pakko avautua asiasta. Jotenkin noiden suunnittelut menee jatkuvasti alamäkeen, enkä toisiks uusimmasta sukupolvesta löytänyt oikein yhtäkään siistin ja ilkeen näköstä öksyä mun mieleen, mut täs uudessa oli jopa joitain ihan jees ja sit.. nää.


C'moon, se on terrieri.

Valaiskaa mulle mitä tää esittää, jos ei persnaamasta lintua?
Miks tää näyttää musta ihan Ismolta? :(

???

??????????

Vanilla ice ice baby?

Ja kehittyneepi muoto: more ice ice baby?

Hämmennystä.

Helvetisti lisää hämmennystä.

Multa meinas loppuu happi kesken kun naureskelin noille, mut oli siel pari semmosta, jotka saa mut haaveilemeen Nintendo DS:stä tai toimivista emulaattoreista.



Tahtoooo~~.

Tää näyttää ihan Villeltä sillo, ku se ei saa kaljaa..

Magee.

Ahahahahahah, kui lutunen? :DDDDdf ♥

 

Vääääää, ehkä mä sit kameran jälkeen alan suunnitella DSi:n ostoa, mun on pakko päästä paukuttaa noita pelejä! Nyt mä kuitenkin jatkan itse sarjan kattomista netistä ja tän tunnaripaketin kuuntelua:

Oon kattonu noita kausia tässä läpi ja osaan kahdeksan noista tunnareista melkein sanasta sanaan ulkoa, whoo tätä yleissivistyksen ja tärkeän tiedon määrää.

1.11.2010

Everybody wanna go and fall apart, I want you.

Mites ois pitkästä aikaa ihan kunnollinen postaus? Jeah, tekee mieli jopa lörpötelläkkin. Kuten alemmasta jutusta käy ilmi, mun monen vuoden uskolliset seurustelukumppanit, eli meikkipussi ja suoristusrauta jäivät viime Helsingin reissulla jälkeen ja meidän joka aamuiset treffit peruuntuivat kolmen viikon ajalta. Aluks olin ihan pissit housussa kun ei voinu puunata nassua tai pelastaa tukkaa millään, jos se asettui huonosti, mut sit ajattelin että paskat, kyl mä selviin. Ja mä selvisin, whoo! Tulin kans siihen johtopäätökseen, et vois kyl chillaa useemminki ilman meikkiä.

Taukoomisen aikana kävin myös heittää syntisen ison määrän tavaraa kirpparille ja olin vähän harmissani, kun ei niitä kamoja tuntunu lähtevän mihinkään suuntaan. Tilipäivänä kuitenki pääsin huomaamaan, et oli sitä tavaraa kadonnukkin ihan mukavasti ja käteen jäi 35e. Kelakin päätti sponssata mua kahdella huntilla, rahantuloa ei voi estää! Onnistuin kylläkin tuhlaa kaiken kahdessa viikossa, loistavaa... Noh, oon ansainnu vähän tuhlausta, viimeksi ostin vaatteen kesällä, ja sekin oli yksi neljän euron hintainen alennusrätti.


Täs kolmen viikon aikana näin ihan mukavasti ihmisiä, kun kaikilla oli lomaa jossain vaiheessa. Värväsin Merin mun alipalkatuksi kiinalaiseksi työvoimaksi hinnottelemaan kirppiskamoja, Noran kanssa käytiin sitten roudaa sitä kampetta myytäväksi ja käytiin viettää vähän tyttöaikaa shopaillen mm. alusvaatteita ja kenkiä. Kävin myös moikkaamassa Sannaa ja ostamassa siltä käyttämättömäksi jääneen My Chemin-hupparin, koska ne on parhaita bändihuppareita ja mun oma on ollu mua pakosalla Mokkiksen luona jo varmaan vuoden. Miten niin olen taitava jättämään tavaroita jälkeeni? Maarittiakin näin muutamisen viikkoa taakseppäin, vietettiin tasapainoinen kolmen ällän viikonloppu; löllöilyä, läskeilyä ja lenkkeilyä, oli mahtavaa, niinku aina.


Ja sitten se viikon ylimääräinen loma meni pääpainoisesti Espoossa Villen ja kumppaneiden kanssa. Ekana viikonloppuna vedettiin erittäin railakkaat kalsarikännit, tai siis minä vedin. Oli siinä Jerryllä ja Villellä sietämistä, kun ne yritti kattoo Prince of Persiania samalla, kun tää yks känniääliö räkätti täysillä, koska tekstit näkyi neljänä ja leffassa ihan selkeesti vilahtivat sekä Jack Sparrow, että Orlando Bloom... Ehkä saattoi ihmetyttää ja hävettää aamulla kaikki ylenpalttinen fiksuus mutta njääh, kerranhan sitä.


Eka oltiin joka päivä härökavereiden kanssa, mut sit loppuajasta vaan laiskistuttiin ja vietettii päivät kahdesaan syömisen, lässytyksen ja musan merkeissä, kävin vähän lainailee kirjastosta levyjä, kun ei siellä ollu edes telkkarii. Ville vaan höpötti mulle että mun pitää lihoo ja etten saa laihtua koska pömppömahat on söpöjä ja sit se syötti mulle kaikkee paskaa. :( Ilkiö. Mutta sainpahan vihdoin piparitaikinaa pitkällisen ja tuskaisen odotuksen jälkeen. ♥

Tänään oli taas paluu arkeen maailman parhaan viikon jälkeen, semisti masentavaa. Onneks sentään mun mieltä oli täällä lämmittämässä pari eBay-ostosta, joista toinen vaatii vähän ompelukoneella rukkausta ennen esittelyä ja toinen on tässä;


Vanssin pipo sille mun vaaleenpunaselle tupsupipolle kaveriks. Bongasin tmmösen alunperin Inkan blogista ja harkitsin tilaavani Ponkesista yhden, mut sit menin selailee eBayta ja tämmönen käveli vastaan, hintakin jäi postikuluinen 10e halvemmaksi joten ostoskoriin vaan. Inkasta vielä sen verran, että se on tyyliltään ja asenteeltaan ihana ämmä ja rakastan tota blogia.


Tän t-paidan pelastin Noran kirppiskasasta, se pääsee paitapulassa kärsivälle hyvään kotiin.
 

Ja sarjassamme jotain, jota en osaa yhdistää saatikka käyttää, mutta ne oli vaan pakko saada varastoon, koska harvemmin mua miellyttäviä korkkareita tulee vastaan missään. Nää löyty Seppälästä. Ei tuu olee helppoo kävellä noilla, kun on tallustanut aina lättäpohjaisilla kengillä, mut kaipasin nyt vähän vaihtelua tähän mun monen vuoden (kesät ja talvet) Conversejen linjaan. Kun saan joskus oman kämpän, niin kävelen noilla pari viikkoo putkeen ennekö uskaltaudun mihinkään ihmisten ilmoille noi päällä, että vältytään katkenneilta jaloilta ja ruumiilta.

Meikäpojalla olis tässä kuussa synttärit, ja mä aion kinuta, vaatia, vinkua ja kiukuta itselleni vihdoin sen uuden kameran. Tää vanha vetelee nyt ihan tosissaan viimeisiään, on se palvellut varmaan lähemmäs kymmenen vuotta jo, joten eiköhän sen ois aika päästä eläkkeelle. Oli mulla tässä välissä toinenkin rakastaja joku 2-3v sitten, mutta se päätti tehdä itsemurhan hyppäämällä telkkarin päältä lyhyen yhteiselomme jälkeen. Musta tuntuu, että mun epäonninen menneisyys elektroniikkalaitteden kanssa (muutama tuhottu/hävitetty kamera/kännykkä yms.) on saanut mun porukat pidättäytymään kameran ostosta, mut mä lupaisin vahingoista viisastuneena käsitellä sitä uutta vauvaa silkkihansikkain ja kasvattaa sen pumpulissa. Varmasti!