28.9.2011

Tikkurilatuto, toinen osa.

Täältä pesee sitä meikiasiaa nyt sitten.


Oikein hurmaavat lähtökohdat, eikös? Onneks voin aina kompensoida ulkonäöllisiä puutteitani noilla mun kuvaan survotuilla upeilla utareilla.



Ja kaikki nää vaaditaan mun suohirviömäisyyden piilottamiseksi aamuisin.


Kaikkee sitä keksitäänkin.


Lumene Natural Code-meikkivoide, sävy Vanilla ja Rimmelin Stay Matte-puuteri, sävy 001.


Ekaks naama huuhdellaan vedellä ja siihen levitetään kosteusvoidetta, minkä jälkeen se sitten kuorrutetaan meikkivoiteella. On mulle muuten vaaleimmasta sävystä huolimatta aavistuksen verran liian tumma. Kiitti kummitusgeeneistä, mutsi! Toisena pohjustusystävänä perinteinen kivipuuteri, jota tässä vaiheessa taputtelen vain luomille ja silmien ympärille, koska saan tunnetusti sotkettua ripsivärillä koko naamani.


Lumenen Arctic Definition eyeliner sävy 7, joku random markettisivellin ja Lumenen Natural Coden Punk-luomiväripaletista se valkoinen. Toi luomari on ihan arse, oon joutunu ostamaan näitä jo kaks kun ne aina menee murenemaan. Sit toisen paletin murentuessa päätin olla ovela ja laittaa valkoiset murut yhteen pakettiin, mustat siihen toiseen ja pinkit on tällä hetkellä jossain randomissa korviskotelossa.


Puolet silmistä suhrataan sisäluomesta lähtien kajaalilla ja päälle suditaan vielä kunnon kakkavallit luomiväriä, että tulee oikeen jytyt valkoset maalit.


Rimmelin joku mystinen harmaa eyeliner, WnbMac-sivellin Ebaysta ja Lumenen Punk-paletin musta.


Ekaks piirrän harmaalla kajaalilla tommoset catfight-rajaukset jotka lähtee jostain mystisestä pisteestä ja päättyvät vaan jonnekkin. Ihanteellista olis tietty, jos ne edes vähän muistuttas toisiaan mut oon kyllä niin nakkisormi näiden meikkijuttujen kanssa, että menkööt miten menee. Kunhan edes vähän siiven muotoo muistuttaa, niin se on jo hyvä. Ja juu, rajaan tolla myös yläsisäluomiminkälienee siihen asti, mihin se päällä oleva rajakin tulee. Selitysten mestari, kyllä!


Sitten mustaa luomiväriä kajaalien päälle vähän häivyttämään rajoja (ja paskat minä mitään mistään häivyttämisestä tiedä, kunhan kuulostaa hifiltä sanoo noin). Samalla tökkään alaluomelle ulkonurkkaan levenevät mystiset harmaat läntit, jotka päättyy jonnekkin ripsirajan paikkeille.


Halppis kiinalainen kidutusväline (ripsentaivutin) Tokmannilta ja mun pitkäaikaisin ripsivärirakkaus, False Lash Effectin Waterproof-versio, sävynä musta. En oo koskaan ollu yhtä jumiutuneena mihinkään ripsariin näin pahasti, tää vaan on hyvä. Ennen ostin uusia silmätökköjä viikoittain, mut nyt oon alkanut erittäin yksiavioiseksi näiden suhteen.


Vuorossa painajaiskarvojen taivutus (mun ripset on piikkisuorat ja erittäin itsepäiset, ah). Sit aletaan kerrostaa ripsimönjää, paakkuja ei voi koskaan olla liikaa, ja mitä vähemmän ripsiä sulla näyttää olevan, sen parempi! Ja oli ripsiväri mikä tahansa, sillä tulee luultavasti väritettyä koko yläluomi ja puolet alhaaltakin. Sit vaan märkää pumpulipuikkoa peliin ja hävittämään kaikki todistusaineisto tästä.


Rimmelin kulmakynä, sävy Hazel ja taas feikkimäkkiä peliin, koska tosta kulmakynän mukana tulleesta harjasta ei oo mihinkään.


Ilmeviivat peliin! Ne siis olevinaan jäljittelee mun kuiskauksen värisiä kulmapuskia jotenkin. En saa näitä mitenkään samaan tasoon, saatikka saman näköisiksi. Iso otsatukka pelastaa.


Maybelinen MNY-sarjan pinkein poskipuna ja katkeamisesta päätellen erittäin huippulaadukas poskipunasivellin.


Tässä vaiheessa sitä jo uskaltaa hutsia puuterit koko lärvin volyymillä. Ennen lättäpehkon kimppuun siirtymistä poskille voi vielä tuputtaa vähän punaista, ettei sitä tuu näytettyä ihan ruumiilta.


Hiusten vuoro, ekaks suihkuttelen koko pehkon läpi tällä lämpösuojalla.


Sit vähän aseita käyttöön, oon ollu tosi tyytyväinen tohon OBH Nordican 38mm kihartimeen, vaikka se onkin vähän turhan paksu lyhyeen tukkaan. Mut pidennyksille se enempi on tarkotettu. BabyBlissin Nano Technology-suoristusrautaa taas ei voi kehua, se on suoraan sanottuna (pun intented) aika paska. Tuntuu et repii tukan päästä, eikä suoristukset tahdo pysyä edes siihen asti, et sais suihkautettua päälle lakkaa. Joskus vielä pääsen tästä markettirautakierteestä ja ostan jonkun useemman saturaisen suoristimen, mut ei oo nyt ekana hankintalistalla kuitenkaan. Kituutan siis menemään tällä vanhalla voivotellen tukkani kohtaloa.


Oon varmaan ainoo ihminen, joka saa tukan kihartamisella näyttämään itsensä jotenkin erittäin maskuliiniselta.. Otsatukan ja lyhyimmät päällishiukset muotoilen suokkarilla, muuten korkkiruuvitan kihartimella.


Sit päähän isketään jonkun iloisen aasialaisen lahjottamaa hiusta. Tummemmat tulee alle ja vaaleet pistetään sit päälle, koska ne vastaa mun tukan nykyistä sävyä parhaiten. En kannata yhtään sitä tyyliä, et omasta tukasta roikkuu vaan jotain paljon pidempiä ja tummempia (tai vielä pahempaa, kokonaan eri värisiä) irtokarvoja, näyttää helvetin tyhmältä.


Isketään kiinni irtotupsut (joiden tajusin olevan pesun ja uuden muotoilun tarpeessa liian myöhään, kivat rastat hei hyi).


Ei oikeen mielipidettä tästä lakasta, ei mikään AWSUM, mut ihan ok peruslakka.


Tukan rääkkäämistä kerros kerrokselta, teen tän nykyään vasta pidennykset päässä syystä että ne sit uppoo paremmin omaan tukan sekaan. Ja koska kiharrus ja otsatukka meni vituilleen, voi pipo olla ihan hyvä kumppani.


Ja vikaks peliin mun paras kaveri: Herra Photoshop. Mitä mä tekisinkään ilman sitä? Jään vielä kaipailemaan semmosta real life-photarimaskia, ettei tarviis zombeilla noilla ikuisuussilmäpusseilla julkisesti kaikkialla. Tai sitä pärstäleikkausta.

20.9.2011

Vaateinventaario pt. 3: housut ja shortsit.

Täältä se taas tulee, iso kasa passsskalaatuisia ja tylsiä vaatekuvia raiskaamaan viattomia silmämunianne.


Ernuajan rakkauspantsut Hooämmältä. Mun harmikseni nää mahtuu edelleen hyvin mun päälle ja ovat vieläpä erittäin mukavat, mut kuosista en tykkää. Hus pois.


Ihkaensimmäiset pillifarkkuni, Hooämmältä. Mä raaakaaastaaan näitä vieläkin, mut ne alko pikkuhiljaa ratketa liitoksistaan, kun survoin niitä päälleni pyöristymisestäni huolimatta ja ovatkin siitä syystä takaa nykyään peittävyydeltään semmosta stringien luokkaa. En ehkä ihan vielä oo valmis esittelemään kannikoitani koko maailmalle. Hus pois.


Esirevityt farkut Thaimaasta. Näin, tulin, ostin.. eiku. Ulkonäöltään täydelliset, mut perseestä ja lahkeista vähän löysät. Joko mun pitää lihottaa, tai altistaa nää suureen vaaraan ja hurrautella niitä ompelukoneella. Tai ehkäpä joku vois tehdä sen mun puolesta? Jää.


Vaaleat perusfarkut Gina Tricotista. Inhoan syvästi. Väri on jees, muu ei sit ookkaan; en tykkää, et nää yrittää syödä mun navan, kamelinvarvastaa jatkuvasti, jumittaa alkkareita persvakoon ja vielä löpöttää kaikkialta. Ainut, miks joudun säilyttämään on se syy, että mulla on näiden lisäksi vain yhdet kunnon farkut. Jää, kunnes löydän paremmat.


Emoista rakkautta Backstreetiltä. Käyttäsin näitä vieläkin, mut napin puuttuvuus ja lahkeiden lyhyys  mutkistavat meidän suhdetta turhan paljon. Hus pois.


Mustat pillit, JC. Mun lempifarkut ja käytän yleensä pelkästään näitä, koska täydellisen kokoset ja muotoset. Btw jos musta hoikentaa, niin miks mun jalat näyttää näissä paksummilta, ku missään muissa housuissa/hameissa? Jää.


Löksypussit Hooämmältä. Kesäsin tosi jees, vaikka perse näyttääkin näissä vähän eläkeikään rupsahtaneelta. Jää.


Shortsit Thaimaasta. Vaottaa pikkarit. Hus pois.


Täyttä seksiä, H&M. Pakko säästää, koska pornompia ei oo. Jää.


Possutbokserit kavereilta joululahjaks. Ruskeesta väristä huolimatta aika söpöt. Jää.

Näiden lisäksi omistan vielä kahdet harmaat kolleget. Miksi kahdet? Mun kollegeista kuluu aina ensimmäisenä perse puhki, ja toisille näin on käymässä. Niistä tulee värjyyhousut sitten. Ja toiset on edustuskolleget, eli ne joiden kanssa voi lähteä ihmisen ilmoille, kun laiskottaa pukea päälle.

Oon muuton kanssa viittä vaille ovesta ulkona, huomiseksi olis suunniteltu rantautuminen Merin residenssiin mun valtavien kantamusten, eli kahden laukun kanssa. Oon erittäin hämmentynyt siitä, kuinka pieneen tilaan sain ahdettua koko elämäni. Toki kalusteet ja muut ei-niin-tarpeelliset jäävät äitille odottamaan sitä omaa/isompaa asuntoa, mut suurin osa on messissä. Ja ette uskokkaan kuin innoissani mä oon, tää muutto on jotain, minkä toteuttamista oon haaveillu jo pitkään ja eiköhän ollu aikakin tässä kahdenkympin kynnyksellä irrottautua äitin jääkaapista ja isin rahapussista. Ja huippunopeasta netistä snyysh..

18.9.2011

Vaateinventaario pt. 2: hameet ja mekot.

Hyvin rättipainotteinen syyskuu täällä mun blogissa selkeesti menossa. Sanottakoon nyt tähän, että olin ennen vannoutunut poikatyttö, eikä hameen/mekon käyttö tullut kysymykseenkään. Viiltävän poikamaisen lapsuuteni arvet ovat edelleen syvät (äiti puki mut lähes aina poikien vaatteisiin ja tämän sukupuolen edustajaksi kaikki randomit poskenpuristelijamummelitkin mua luulivat) ja oon vieläkin aika ujo käyttämään mitään lahkeetonta, koska en yksinkertaisesti osaa käyttäytyä semmoisissa laitoksissa ollenkaan. Oon useemmin ku kerran päätyny vilauttamaan sopimattomasti jollekkin viattomalle paralle. Esimerkkinä tästä; olin Cyberin työharjoittelussa ja siellä on ne venytykset silleen kivasti alhaalla lasihyllyn takana ja siinä sitten kumartelin hamosessani aika ronskisti niitä esittelemässä (ja itseänikin ilmeisesti) ja tajusin vasta jälkeenpäin jättäneeni sille poikaparalle jotain lähtemättömiä traumoja. Minä erittäin loistava asiakaspalvelija.

Nyt oon kuitenkin innostunut vähän tyttömäisestäkin meiningistä ja oon valmis tekemään tilaa yhdelle jos toisellekkin uudelle hamoselle. Pidemmittä puheitta!


Erittäin vesirajainen hörhelöhame Thaimaasta. Tais liian monta kivan väristä pitsihirviötä rivissä hämätä mut pois siitä faktasta, ettei niissä oikeasti ole paljon kangasta peittämään. Pidän tän silti, onneks mulla on laittaa alle pyöräilyhortsit jos joskus uskaltaudun (lue: erehdyn) tän kiskasemaan päälleni. Jää.


Raskas pussihame Seppälästä. Erittäin jees kun helmalla vähän painoa, ei ihan heti lähde tuulen mukana vipattamaan. Jää.


Wnb-keijumetsähörhelö Sannan kaappien kätköistä. Erittäin tuulenarka eikä muutenkaan enää mun mieleen. Hus pois.


Emoprinsessan tylliunelma H&M:ltä. Tyksin tyksin mut värin takia en oo osannut käyttää tätä, koska en pahemmin pidä violetista. Jää.


Minni-hiiren hamonen Cybershopista. Söpö sirkusteltta! Jää.



Musta korkeavyötäröinen hame Seppälästä. Ostettiin tää joskus mummon hautajaisiin ja sen jälkeen sille ei olekkaan ollut käyttöä sopivan yläostan puuttuvuuden takia ja siksi, että yksinkertaisesti unohdin koko teltan olemassaolon. Nyt kuitenkin kivasti löysin sille uuden söpön vaaleanpunaisen pitsitopin kaveriksi kirpparilta (kyllä, rikoin ostolakkoni, mutta tästä huudot itselleni myöhemmin..) ja ne olikin kunnon match made in heaven. Jää.


Naapurinplikka-verme Suvin kaapista feat. nenänkaivuupose. En tyksi tästä yhtään, kerran erehdyin käyttämään kun hametutti ja samalla vahingossa varastin sen mukaani. Hus pois tai Suvi saa takaisin jos tahtoo.


Fetissisihteerin raskaushame Cybershopista. Kävi hassuja juttuja ompelukoneen kanssa, mut pidän että siitä tuli tommonen rento ja vähän pussikenguru. Jää.


Musta pitsinen kermakakku huuto.netistä. Raaakaaastaaan ja tähän saa helposti vähän muotoa leveellä tissiviöllä, täydellinen bileverme. Jää.


Kuvattu-mekkona-mutta-oikeasti-olen-toppi-mekko, H&M. En oo malttanu luopua tästä, koska tää on kivan erikoinen toppina. En kuitenkaan pidä tosta nihkeestä kaula-aukosta (tits or gtfo) enkä oo kaivanu tätä päälleni pitkään aikaan. Hus pois.


Leopardimekko Cybershopista. En oo koskaan käyttänyt, mut oon toiveikas tän suhteen. Tissivyö ja vähän helman lyhennystä, niin tästä muokkautuu vielä jotain mun makuun. Jää.

Noh, joko alkaa pursuta kankaat korvista vai jatkanko tätä inventaariota? Tai no juu, jatkan sitä kuitenkin omaksi ilokseni. Tää on ihan jännää nimittäin.

15.9.2011

She calls attention like a heart attack.

Tänään taistelin tieni läpi tuulen ja tuiskun noutaakseni H&M-pakettini Ärrältä uljaan, pikkuveljeltä nyysityn Autot-sateenvarjon turvin. Toki olisin voinut odottaa puoli tuntia, niin sade olisi ehtinyt lakata ja olisin selvinnyt kuivin vaattein kotiin, mutta ei sitä aina jaksa olla kaukonäköinen eikä edes kaukaa hyvännäköinen. Mutta siis ah, nyt materiaa!


Vihdoin täydellinen douchebag-huppari. Ja nimenomaan huppari, oon sovitellu useampia niistä huputtomista versioista ja ne vaan jättää semmosen fiiliksen, et jotain puuttuu. Me gusta very many.


Neule lasten puolelta. Mulla on puutetta hihallisista paidoista ja onhan tää semi-pitkähihane eli melkein yhtä hyvä, eiks jeh? Raidat, söpö väri, muuten löysä olemus ja tiukka resori (?) ovat hyviä syitä päätyä mun kaappiin.


Halusin valkean t-paidan, sain inkkarinraiskuumekon. Kelpaa kyllä läskipäiviksi.


En tyksiny tästä topista yhtään niin paljon, kuin luulin. Halvan hinnan (4e) vuoksi en kuitenkaan jaksa nähdä vaivaa tämän palauttamiseksi. Kyllä mää jottain käyttöä tälle keksin kuitenkin, paritan sitä vaikka jollekkin hameelle suosiolla tai väkisin.


Oon haaveillu pimpinvilautteluhameesta toissakesästä lähtien, kertaakaan en löytänyt sellaista, kun rahaa olisi ollut. Tilasin tän myös mustana, mutta se tais kadota jonnekkin (ylläriii) H&M:n sotkujen myötä, eikä luultavasti tule koskaan ilmestymään nettikaupan kautta omistukseeni. Jos sen sitten kävis metsästämässä ihan liikeestä vaikka, koska haluan ehdottomasti sen mustankin version. Sit mulla on kolme sihteerihamosta ja elämä on täydellistä.


Laukku. Ihana, punainen, vanhan näköinen, sopivan pieni ja silti tilava. Pellavasäkkien taskuttomuus alkoi vihdoin ärsyttää, nimittäin jumalauta jos satuit ahtamaan sen täyteen ja sen jälkeen tajuamaan, että avaimille/huulirasvalle/mille vaan pienelle olisi tarvetta. Kyllä siinä meinas pari ärräpäätä päästä.


En tiedä, piti vaan saada. Sanotaan nyt vaikka baari/illanviettopussukaksi.


Muhun on iskenyt himo sailor-henkisyyttä kohtaan ja se vaan sattui olemaan alennuksessa. Näitä kuvia katsellessa tajusin myös keksineeni peräti yhden uuden posen, jota käytänkin sitten arviolta lähes kaikissa..

Vielä jään odottamaan yhtä paria kenkiä ja kaivattua harmaata neuletta, jotka tulevat jälkijunassa ensi kuussa, tai ainakin toivottavasti. Oon ihan tyytyväinen et sain hankittua näinkin varmoja ja harkittuja/kauan haluttuja kangaslaitoksia. Tiedän, että kaikki pääsevät ahkeraan käyttöön, eivätkä päädy unhoitettuina kaapin pohjalle. Joskus kyllä erehdyn ostamaan tämänkin sortin kavereita ja yleensä niitä tarttuu mukaan kaupungilta, jos on ylimääräistä painolastia lompakossa. Onneksi tällaista ongelmaa tulee harvemmin vastaan, osaan kyllä pitää siitä asiasta huolen.