29.11.2012

Lehmät ovat laitumella ja vastaavat!

Mietimme eräänä kauniina päivänä retuystäväni Tony-Petterin kanssa, että eiköhän me kahdestaan pyöräytetä teille videopostaus. Keksimme vielä paremman; voisimme vastata siinä teidän lähettämiin kysymyksiin. Juopuneina! Maailman paras idea! Saan myös samalla lyötyä paria kärpästä yhdellä iskulla; suuren lukijamäärän kunniaksi oli toivottu videopostausta, kysymyspostausta ja kysymyspostausta videolla, joten kaikki samalla. Ja extrana vielä Tony, ihan niinkuin ostos-tveessä konsanaan.

Ja muiden spessupostausten toivojat; no worries! Ajattelin tämän lisäksi toteuttaa toiveista myös mm. meikkituton, hiustutoriaalin (ainakin klipsipidennyksiä koskevan), sekä päivä kuvina-jutun. Ja jos oikein ahkeraksi ryhdyn, niin tulossa saattaa olla myös lempivaatteiden esittelyä ja mielipidepostaus tupakoinnista. Mutta katsoo nyt mitä pystyy kerkee. Talvi ei kuitenkaan oo kovin optimaalista aikaa valokuvausta taitamattomille bloggaajille. Ja jos vielä lisätään se, että mulla on joulukuuksi ihan hitsisti töitä, niin olkaa ymmärtäväisiä ja joustavia näiden lupausten suhteen!


Eli kysymyksiä tulemaan tällaisille komistuksille! Ja jos haluaa laittaa kysymyksiä Formspringin kautta, niin käyttäkää kyssässä etuliitettä t&v niin tiedän liittää nekin tänne. Tonyn blogiin ilmestynee piakkoin samanlainen kyssämahdollisuus, mutta jos heti kuumottaa pistää kyssiä Tonylle päin, niin ohjatkaa ne hänen Formsrpingiinsa tuolla samaisella etuliitteellä! Tampiot kiittävät ja kuittaavat!

23.11.2012

Hyvää syntymättömyyskaljaa mullee, sullee!

Tämä kyseinen ja kyseenalainen otsikko on vanhan ja viisaan Riku-ystäväni suusta joskus putkahtanut. Monesti peräkkäin. Ärsyttävän tarttuvalla sävelellä. Siispä mikäs sen sopivampi biisi soida päässä juuri tänään.

Meikäläiselle turahtaa tänään 21 ikävuotta housuun. Kohta nekin (housut) vaihtuvat jo vaippoihin ja jalat tehdään tarpeettomiksi rollaattorilla. Tai ainakin siltä tuntuu. Oikeasti ei edes oo pukkaamassa hirveetä ikäriisiä, en näytä mielestäni vanhenneelta. Toki näin unta, tai pikemminkin painajaista siitä, että saavutettuani ihanat kullankeltaiset kutrit vedin ne vahingossa ruskeaksi. Alitajunta sieltä puskee ajatusta rauhoittumisesta päälle selkeästi. En muuten varmana.

Tänään olen kuitenkin harmittavan rauhallinen ja vietän ajankohtaisimman juhlapäivän dataamalla yksin isäni kellarissa. Juu, lähdin Varkauteen juhlistamaan.


Tässä kuva minusta istumassa junassa todistusaineistoksi. Vaivaantunut ilmeeni kun.. tajusin istuvani lastenvaunussaja mukulat kirkuvat tuhannen desibelin voimalla.

Oi, iki-ihana Varkaus. Tuolla kuolleilla kaduilla käppäillessä sitä tajuaa, kuinka kovasti tätä kaikkea hiljaisuutta ja rauhaa minun vanha homssuinen sieluni kaipaakaan. Ihana hymyillä itsekseen ja lipsyncata keskellä katua ilman minkäänlaista häiriötä. Voi myös rauhassa näyttää vähän rölliltä, eikä tarvii olla mikään viimesen päälle laitettu stadibööna. Vaikka satuinkin sitä olemaan.


Isi lahjoitti minulle rahaa, ja kävin heti heittemässä satasia kaduille. H&M joutui tyhjennyskohteeksi, kuten Seppäläkin. Rupattelin mukavan fellow kassaneidin kanssa tästä, että on se jännä miten stadista ei ikinä tunnu löytyvän mitään vaatteita, vaikka yrittämällä yrittäisi. Mutta sitten tepastelet jonnekkin Varkauden H&M:lle ja hupsista, sinne meni 60e. Tasan, koska tein hyvän ihmisen teon ja lahjoitin 20snt hyväntekeväisyyteen. Tällä voi taas kehuskella sitten taas vuosia eteenpäin. 

Seppälästäkin löytyi mekko. Mekkoja mekkoja, fb-päivitystäni lainaten; elämä on juhla. En enää osaa ostaa mitään perusvaatteita, vaan kärrään kotiin aina vain läjäpäin toistaan pienempiä ja tiukempia mustia baarimekkoja. Jumankekka nyt, ei sitä talvea niillä pärjää.


Ostin myös vihdoin elämäni ensimmäisen huultenrajauskynä, joka ainakin melkein mätsää mun huulipunaan. Oli pakko heti testata. Ompa ihmeellinen keksintö, huulten tasainen punaaminen helpottui x349585. Miksi en ole ennen älynnyt ostaa?

Koska kaikki häppeninki on huomenna, niin tänään olen koko illan teidän muiden kamarimaakareiden ilona täällä. Piristäkää mua vaikka kivoin kysymyksin mun Formspringissä, oon siellä aikaansaavempi vastaaja, kuin Bloggerissa. Toki täälläkin saa turinoida, en valita!

22.11.2012

We like to dance, but the dead go faster.

Long time no see! On ollu taas vähän kiireitä. Itseasiassa niin kiire, että tein jonkun henkilökohtaisen epähygieenisyysennätyksen, ja olin viis päivää samoilla vaatteilla. Hyi. Mutta minkäs teet! Jos nyt piristetään alkuun tätä merkintää myös kahdella hauskalla fb-päivityksellä. Nykyään tuon asuinpaikanvaihdoksen takia matkustelen junilla ja oi onnea..



Tai sitten ei..


Traumat taattu, enkä enää ikinä aio tehdä junissa vahingossakaan katsekontakia kenenkään kanssa.


1. Tässä minä pirteänä työpäivän jälkeen junassa. 2. Rakastan meidän liikkeen myymälävastaavaa, tällänen odotti mua yhtenä koomaisena aamuna ja jääkaapissa leipä.


1. Asukuva töistä. Ton paidan hommasin Ebaysta, se on ihananana. 2. Käytiin Nikon ja Elinan kanssa ensi-illassa tsekkaamassa vika Twilight. Tsiisus että oli hyvä, ainakin näin fanitytön silmin. Siinä vaiheessa rupes kyllä vähän hävettämään, kun ne heittää yhden lapsen tossa tuleen ja koko muun leffateatterin ollessa järkytyksestä hiljaa repeän minä sitten oikein kovaääniseen räkänauruun. Anteeksi, mutta en oikein osaa olla lapsirakas..

Lauantaina näin Mokkista pitkästä aikaa taasen, ei ole kyllä nainen muuttunut miksikään, on edelleen vallan hurmaava ja vajaa tapaus. Ei ole hänen kanssaan vieläkään yhteiskuvaa, koska ollaan huonomuistisia retuja, mutta tässä kuva itse bloggaajasta valmiina bilettämään.


Otettiin hotellihuone, josta aloittelun jälkeen lähdimme Ale-pubiin jytäämään. Ai että, mikä ihana dj siellä olikaan! Soitti kaikkea takuuvarmasti tanssittavaa uutta ja vanhaa paskaa, joita sitten yritimme parhaamme mukaan enemmän tai vähemmän juovuoksissa tulkita liikkein. Tuli kuule Petriä, Justinia, She Wolffia ja jopa Panisin! Vitsit mikä ilta. Snägärin ja Keltaisen Ruusun kautta (?? oli auki neljältä aamulla, niin pakko oli käydä siellä vähän hihittelemässä) kahden Mokkiksen kaverin kanssa hotelliin jatkoille nauramaan Rauskin videoille (Youtubettakaa Raumoogle ja kuolkaa). Ja mikäs sen parempaa, kuin hotelliaamiainen darrassa? Kyllä muuten maistui!

Entäs tää viikko sitten? Jaa, eipä ehkä mitään kamalan merkittävää. Keksin alkaa testaamaan ja hamstraamaan kaikkia kuvanmuokkausohjelmia Samppaani ja tässä todisteeksi pari tukkakollaasia mun ja Sampan yhteisajoilta.


1. Tukkavirityksiä kolmen kuukauden ajalta. Jos hiuksista puhutaan, niin olen kyllä hyvin kerkeävä nainen.
2. Hiusten haalennusprojekti. Mul ois jo uus väri haaveissa sitten, kun saan tän fledan vaaleanpunaiseksi. Nimittäin..


Erehdyin kattelemaan vanhoja kuvia ja en voi pyytää muuta kuin että estäkää mua, pliis! Mietin viimestään kesällä olla blondi, mutta taitaa sekin projekti kummasti aikaistua.. Ja toi alta musta on vielä pahasti epäilyn alla, koska mä aina värjään mun tukkaan mustaa ja kohta haluun siitä eroon taas ja sit se on heippa kaikelle sille pituudelle, mitä oon saanu hamstrattua.

Mutta siis nou hätä, en oo vielä blondaamassa. Jos kulutan eka mun tukan ihan babypinkiks ja sitten teen kuumavärinpoiston tai vaalennuspesun ni josko se jopa sillä vaalentuis sopivasti. Ihan en platinaa kuitenkaan halua, kun siihen mätsääviä pidennyksiä on niin vaikea löytää.


Katson tämän merkinnän sekavuutta ja mietin vain Johnny, la gente esta muy loca ja että tämä on sekavaa kakkaa. Pahoittelut!

12.11.2012

I'll get you when I'm popular.

Just kun ehdin masennuksista valittamaan, niin lähiaikoina siitä olosta ei ole ollut tietoakaan. Jostain oon kerännyt uskomattoman määrän elinvoimaa (epäilen Tikkurilan veden sisältävän jotain hauskoja ainesosia) ja ollut iloisempi, kuin pitkään aikaan. Töissäkin olen ollut semmonen auringonpaiste, että jos itse huonona päivänä tapaisin samanlaisen asiakaspalvelijan, niin se vaan ketuttais mua aivan suunnattomasti. Toivottavasti tää olo jatkuis mahdollisimman pitkään, koko elämä on yhtä sateenkaarta, yksisarvista ja auringonpaistetta!

Saatiin Elinan kanssa kutsut Niklaksen houstaamiin parteihi, joiden teemana toimi musta. Tietty kun kerrankin olin suht hienona, niin eihän sitä tullu räpsästyä yhtään kuvaa koko asusta, eikä myöskään siitä mun "taidokkaasti" askartelemasta nutturastakaan. Vannon, en enää ikinä yritä vääntää nurrutaa klipsipidennyksien kanssa, ihan hullujen hommaa semmoinenkin touhu.



Ekat kuvat oli jo tätä luokkaa, notta ristus. Hyvä ilta tiedossa!


Oli edessä totaalihajoaminen, kun tämä pomppas Elinan kameran kätköistä tänään. En ehkä kestä Leijon ilmettä.

Ps. oon niin kateellinen Niklakselle noista tikkaista! Vielä jos niissä olis ollu alla pyörät vaarallisuuden maksimoinniksi niin olisin ehkä napannu ne kainaloon ja juossu kovaa.


Sensuelli Lexa. Mikä ihme vahinkoshoppaus toi mystinen musta laikku tuolla, mene ja tiedä.


Viivi ja Lexa todistamassa hetkeä, jolloin päätin ryhtyä Tuomaksen värityskirjaksi. Hyvä idea, ellen itse sanoisi.


Ihanasti minä kuutamolla.

Olin niin hyvissä kuoseissa, että Elina talutteli mut kotiin jo kahdentoista jälkeen. Heräsin sitten omasta sängystä täydessä tällingissä viiden aikaan hirveä hedari seuranani. Oonkin tänään vaan vetänyt makaroonia (paras darraruoka ikinä) kaikissa mahdollisissa muodoissa, katsonut FMA Brotherhoodin (Eduardo ) loppuun ja tirauttanut tuhottoman määrän kyyneleitä, aloittanut katsomaan Soul Eateria uudestaan ja harrastanut tutuksi tullutta sunnuntaikoomausta välissä.

Mun päässä muuten soi nyt tää hirvee biisi, eli pakko pistää vahinko kiertämään!


Kuunnelkaa myös samalta miekkoselta Popular, mun guilty pleasure.

Ai niin, on varmaan kolmen tonnin (onneksi ei puhuta elopainosta, vielä) kunniaksi tehtävä useampikin kuin yksi postaus, kun noita ehdotuksia on sadellut kivasti. Kunhan nyt ehtisin joku päivä!

7.11.2012

Toiveita?

Kaikkea olis taas tapahtumassa. Meikällä on viittä vaille 3000 lukijaa Bloggerin kautta, vikan Twilightin ensi-ilta lähestyy, synttäritkin on 23. päivä, bileet ens viikonloppuna ja Mokkis tulee kunnoittamaa minua läsnäolollaan muutaman viikon päästä. Työvuorojakin alkaa taas kivasti tipahdella. Eli kaikki on periaatteessa  hyvin.


Kuitenkin joku pieni talvimasennus hiipii taas päälle, eikä tee mieli tehdä mitään. Saavuttaa mitään. Tekee mieli nysvätä kotona rumissa kalsareissa ja nukkua aivan älyttömiä tuntimääriä. Tekee mieli katsoa Bridget Jones ja kaikkea muuta hömppää, jota katson kun on fiilis maassa. Paitsi ei The Notebookkia, koska en voi lakata itkemästä sen aikana, tai jälkeen. Jos olisin kotona, katsoisin myös Pokémonia kaseteilta, joihin on vahingossa tallentunut muitakin vanhoja lastenohjelmia. Yksi jakso Cubixia välissä sillointällöin. Mulla oli myös tommonen kasetti Muumeja, mutta äiti nauhotti siihen jotain omia tyhmiä ohjelmiiaan, terveisin ikuisesti katkera.

Onneksi mulla on Elina, joka potkii mut sosialisoitumaan. Eilenkin raahauduin vastahakoisena Lepakkomieheen, mutta ilta osoittautuikin ihan hyväksi. Tällä hetkellä Ellu nauttii maitoa viinilasista tossa mua vastapäätä, lausuu välttämättömiä elämänviisauksia (kuten "maito on hyvää") ja koodailee.



Onneksi kaapista löytyi jotain semisti angstista päällepantavaa, eli tuo ihana Gina Tricotista ostettu susipaita. Rakastan susia ja samaan aikaan niitä juoksee mun painajaisissa lähes joka yö.

Oikeestaan ei edes pitänyt päätyä murehtimaan mun 'kurjaa' elämää, vaan tulla kyselemään joskos minä jonkun erikoispostauksen sitten kohtapuoliin pyöräyttäisin? Ja mikähän se voisi olla? Mulla on ainakin pää ihan tyhjä.

Ps. kämppäpostausta en vielä tee, koska tää kämppä ei vielä oo mun omistuksessa, eikä täällä oo yhtään mun huonekaluja!

6.11.2012

Halloween 2012

Juhlin ekaa kertaa Halloweenia, ja olin jotain niinkin mielikuvituksetonta kuin Minni Hiiri. Panostin asuuni rahallisesti 1,5e verran. Ne menivät huopaan, josta muotoitui minulle viimeminuuteilla korvat. Kaikki muu tarpeellinen löytyi omasta kaapista, vain rusetti jäi puuttumaan.


Tonista tekeytyi joku mystinen Thaimaan Prinsessa / Geisha. Ja mun kämppä on aina siisti.


Why so serious?


Ylpeä äiti.



Jotain kamerahuoraamista Tonylle.


Kävästiin Elinan kanssa Junin bileissä vähäntemässä boolin määrää runsaasti. Meidät pakotettin heti takkien lemppaamisen jälkeen kuvaan ja kaikessa hämmennyksessä olen nähtävästi unohtanut ottaa huivin pois.

Jossain hirveissä tuitereissa (tai ainakin allekirjoittanut oli) kompuroitiin vielä DTM:n pippaloihin.


Näin siellä muuten asun, josta en ikinä pääse ylitse; joku mies oli pukenut päällensä miljoonittain täyteen puhallettuja mustia kumihanskoja ja se näytti joltain tyypiltä suoraan mun painajaisista. Hurr, vieläkin selkäpiitä karmii.


En tiedä, että nauranko vai haukottelenko. Ilta kävi jossain vaiheessa pitkäksi, koska oltiin menty Mamaan ajoissa hirveiden jonojen pelossa. Lähdettiin sitten suht aikasessa vaiheessa Mäkkärin kautta kotiin. MÄKKÄRIN?? Snägäri ja pekonimunahampurilainen sen olla pitää, oon hyvin pettynyt itseeni.

Ens vuonna sitten enemmän panostusta ja enemmän alkoholia. Good plan.

4.11.2012

En jaksa ajatella näin pitkälle.

Sain vihdoin muutettua! Tosin muuton valmiudesta voidaan olla montaa eri mieltä, kun katsoo noita lattiaa valtaavia tuhansia muovipusseja ja miljoonia pieniä tavaroita, joita ei ole vielä sijoitettu paikoilleen. Pääsia kuiten on, että kaikki kamat ja marsut löytyvät taas samojen neljän seinän sisältä.


Muutossa kertyi kivasti mustelmia.

Itsehän en ole pistänyt muuten tikkuakaan ristiin näiden tavaroiden sijoittelussa, vaan Elina on hoitanut sen puolen, kun olen erehtynyt lähtemään töihin. Parempaa kotivaimoa saa hakea, se kun nykyään lähestulkoon asuu täällä kanssani. Tiskaa, ja leipoi lettujakin. Hauskaa, miten paitoja ja peppuja meistä on lyhyessä ajassa tullut. En valita, ihana on nainen ja jokainen koti kaipaa omaa pientä Elinaa.


Piipahdin Halloweenin kunniaksi töissä Pikachu-kigurumissa. Keräsin junassa vähän kieroja katseita, mutta ainakin asu oli mukava lölliä. Jouduin kuitenkin lähtemään kesken kaiken pois töistä, kun jälkitaudit iski tuhannen salaman voimin päälle.


Niin, olisitte nähneet mut keskiviikkona, kun surkeana menin tarkistamaan tilini senttitilanteen töiden jälkeen ja tajusin että hei, palkkahan sinne on siunautunut!



Ja eihän sitä voi jättää tilille kuumottelemaan, vaan kaikki pitää tuhlata hetinyt, että voin sitten loppukuun taas kärsiä rahattomuudesta. Kävin ostamassa aivan järkyttävän määrän ruokaa, leivänpaahtimen (sweet jeesus olen rakastunut), kaikkea tarpeellista nuhaa vastaan, uudet pidennykset (Cybershopin 50cm hiusnauhaa vaaleana) ja hiusten kasvua tehostavia Evonia-pillereitä.


Ovatko nuo hevosmuurahaisen kokoiset ja lannan hajuiset napit nyt sitten huuhaata vai ei, niin eiköhän se selviä. Ainakin Tony niitä minulle suositteli ja mun köyhä ruokavalio (makaronia, nuudeleita, pastaa..) tuskin edesauttaa mun hiusten ja kynsien hyvinvointia. Raportoin sitten myöhemmin, eiköhän siinä muutama kuukausi mene, ennenkuin eroa voi edes huomata.


Vanhat pidennykset olivat ottaneet vähän osumaa, joten pätkäsin osasta puolet pois ja liitin noihin uusiin pidennyksiin, jotka sitten liukuvärjäsin. Aevan helkutin ihanat!

Toimin nykyään yleisenä majoituscenterinä ja nautin siitä kovin. Keskiviikkona pidettiin Tonyn, Elinan, Hennan ja läskimässyjen voimin elokuvailta, kun töllö pyöritti iltasella kiitettävän määrän kauhurainoja. Totesin, ettei mun mielenterveys kestä tuollaisia pätkiä yhtään. Olen vähän turhan hyvä nimittäin eläytymään siihen uhrien avuttomaan fiilikseen ja jokaisen leffan jälkeen halusin vaan käpertyä nurkkaan nyyhkimään ja keinumaan. Huh. Taidankin tästälähin kiertää mokomat kaukaa ja tyytyä tapittamaan vaan söpöjä, isosilmäisiä, piirrettyjä poikia.


Olen aina sosiaalisesti yhtä läsnä (koneella) ja edustava. Taustapeelona toimii Tony.

Perjantaina teimme Elinan kanssa jotain historiallista ja vietimme vapaaehtoisesti alkoholitonta koti-iltaa. Erittäin harvinaista meiltä. Ollaan oltu kaksi viikkoa putkeen kipeänä ja lauantaina oli Halloween-bileet tiedossa, niin ei haluttu riskeerata hyviä fiiliksiä räkäyskällä ja krapulalla. Plus ehdittiin kerrankin valmistautua kiireettömästi, kierrettiin vain muutama pakollinen paikka läpi ja lähdettiin kotiin syömään.



Tein pari löytöä Hakaniemen Fidasta; ruskihuivin ja talvitakin. Talvitakista olin hyvin iloinen, itse olen nirsona kiertänyt kaikki tämän hetken pitkät roskasäkit kaukaa, ne tuppaavat nimittäin syömään niitä vähäisiäkin senttimetrejä, joita minulle on suotu. Ei tuokaan nyt lyhyimmästä päästä ole, mutta jäätymiskuoleman partaalla ei auta nirsoilla.


Ostin myös viime viikolla Seppälästä taas yhden pipon lisää kokoelmiini. Tiedän, se on ihana.



Blahblah, tekee ihan sikana mieli ohuita pipareita, mutta ei vaan jaksa liikkua noutamaan niitä. Elina pistää tossa jotain kanaruokaa tulille ja marsut huutaa yhtä lujaa mun mahan kanssa. Kivaa olla kotona.

Kolmen tonnin bileet lähestyy, siistiä!