Johnny, won't you come back home?

Jos nyt vaikka tulis ensimmäinen kunnollinen postaus tälle vuodelle. Voisin vähän vaikka mainita Joulustani, koska eihän siitä ookkaan kohta kun joku kuukaus. Oon aina niin täsmällinen. Hyvä iskee tähän kohti, kun teillä ei enää pursua kaikkien jouluhypet silmistä ja korvista.

Siis ihan tosissaan, en ees Joulun kunniaks voinu jättää kameraa rauhaan. Mä vääntelin naamaani ja laukasin laulo. Geta laif beibee.

No selvä, ei mun Joulu koostunu pelkästään ideattomista naamakuvista ja Black Paraden luukutuksesta. Käytiin myös äitin avokin (hirvee sana, muttei poika/miesystäväkään kuulosta kovin fiksulta) vanhempien luona mättämässä kunnollista maalaista jouluruokaa, jota mä kaikesta nirsoilustani huolimatta mätin äärimmäisen hyvällä ruokahalulla. Oli se sittenkin yllättävän hyvää.

 Insert erittäin joulumainen makrokuva kuusesta/kuusen koristeista here, check.

Lisää vielä oikein mukanaseva kuvateksti, jossa mainitsen jonkun blogikliseen, check.

Lisää kuvatekstin kuvatekstillekkin kuvateksti, check. Joo nyt lopetan.

Lahjojen avaaminen kuului kanssa asiaan. Kaikenhan mä etukäteen tiesin/sain (250e, PS3 + Singstar, ja talvikengät, kun sellaiset otan löytääkseni). Oli mulle pari säälipakettia pistetty, suklaata suklaanki päälle. Pientä katetutta kuitenkin herätti mun pikkuveljen lahjakasa, oisin mäkin varmasti käyttöä keksiny miljoonalle leluautolle jos oisin vaan tarpeeks miettiny.

Ai ei muka raha tee onnelliseksi? Tässä taas yksi loistava esimerkki; pikkuveli ennen lahjojen saantia..

Ja jälkeen, seuraavana päivänä. Sitä mä en tiedä, millon siitä on kehittyny tommonen mallipoika, mut tommoset malliposet se aina vetää, kun kamera vetästään jostain. Saatoin vähän nauraa. :-------D

Meinasin ekaks kirjottaa semmosen viiden sivun hehtaaripostauksen, mutta jos vaikka lopettelisinkin tältä erää tähän.