24.6.2013

Auto-onnettomuudesta.

Lähdettiin ajelemaan porukalla minä, poikaystävä ja kaksi kaveria viettämään Juhannusta mökille. Takakontti oli perinteitä kunnioittaen täynnä kaljaa ja muita viinaksia. Matka meni hyvin, kuunneltiin musiikkia ja jauhettiin paskaa. Jossain vaiheessa käännyttiin sitten hiekkatielle. Kuski oli tuoreen ajokortin omistaja, mutta on ajanut aina ihan vastuullisesti ja vaikka kärsinkin autokammosta (varsinkin uusien kuskien kanssa), mutta ton kanssa ei koskaan oo ollut pelkoo pyllyssä. Eli ihan luottavaisin mielin mentiin.


Siinä näkyy sutimiset.

Jossain vaiheessa edessä oli tiukempi mutka ja vauhti meni jossain 45-50km paikkeilla. Vastaan tuli auto. Kuski sen huomatessaan yritti tehdä enemmän tilaa toiselle autolle. Oikaisu vei kuitenkin liian vahvasti tien oikealle puolelle ja siinä kohtaa oja oli syvä ja jyrkkä. Kun eturengas osui ojan puolelle tuli semmonen fiilis, että nyt mennään. Ilmassa taisi taisi kuulua muutama "oh shit oh shit" lausahdus, mutta muuten oli aika hiljaista. Ensiksi auto meni oikealle kyljelleen ja siitä se pyörähti vielä katolleen. Pyörähdys oli sen verran hidas, että muistan kerenneeni toivoa, että ei mennä katolleen.


Seuraava muistikuva koko jutusta oli se, kun tajusin roikkuvani turvavyöstä penkistä, josta oli tullut kulman vaihtuessa katto. Ensimmäinen paniikkifiilis iski, tuli tunne, että entä jos ovet on jumiutuneet ja ei päästä autosta pois. Napsautin turvavyön irti ja mätkähdin alas.. En muista missä vaiheessa tajusin varmistaa, että muutkin ovat kunnossa. Pääsin autosta kuitenkin ensimmäisenä ja vaivatta ulos. Muut kömpivät perässä aikalailla hämmentynein naamoin.

Vastaan tullut auto pysähtyi ja kuului säikähtänyt kysymys, että ollaanko kunnossa. Seuraava äänähdys oli tarjous avusta. Samanlaisia kysymyksiä esittivät n. 20 muuta 60min odotuksen aikana pysähtynyttä ihmistä. Oli kiva huomata yleensä niin jurojen suomalaisten luotettavuus onnettomuustilanteissa. Yksi motoristi yritti jopa auttaa meitä pyöräyttämään autoa takaisin oikein päin, mutta eihän se nyt mihinkään liikkunut.


Mukava motoristisetä!

Kun oltiin päivitelty tilannetta tarpeeksi (ääneen: "holy shit, mitä vittua, kuin siistiä, ihan ku elokuvissa" ja facebookkiin tietty) niin tuli hätä kaljoista. Niistäkin kaikki selvisivät hengissä ja luonnollinen jatkumo oli korkata jokaiselle yksi samalla, kun tuijoteltiin tien pientareelta autoa ja käytiin kaivamassa omia kamojanne takakontista ja levinneenä kattolattialta. Ja kuvaamassa tapausta jokaisesta kulmasta. Siinä sitten odoteltiin n. tunti, ennen kuin yksi päämäärämökin isännistä ehti meitä paikalle hakemaan. Yritettiin käydä tapahtunutta läpi, mutta kaikkien muistikuvat olivat vähän hämärät. Harmiteltiin, ettei tapaus tullut videolle. Se ois ollu hienoo matskua se.


Onnettomuudesta selvitttiin kuitenkin aika tuurilla. ainoastaan yksi sai naarmuja jalkaansa pudottuaan tuulilasin päälle. Homman pelastuksena toimi turvavyöt, jotka olivat kiinni kaikilla. En enää ikinä aliarvioi turvavöiden pelastavuutta. Siinä kun auto pyörii, niin ei sillä hetkellä saa mistään pidettyä kiinni. Tai edes tajua yrittää. Mutta vyöt pitivät auton mukana ja paikallaan, kukaan ei edes lyönyt päätänsä. Onnea oli matkassa onneksi roimasti ja vauhti ei ollut kova. Loppupeleissä todettiin, että olipa aika siistiä oikeastaan, ens vuonna kuulemma uudestaan.. Ehkä ei. Toinen hyvä juttu oli se, kun koko porukka oltiin kuskia myöten ihan täysin rauhallisia. Kukaan ei huutanut eikä panikoinut turhaan, niin jäi ihan hyvä olo kuitenkin. Vaikutettiin varmasti puolihulluilta, koska naurettiin jo siinä vaiheessa, kun ryömittiin autosta ekana ulos.

Juhannus jatkui normaalisti ja hyvissä merkeissä. Ruokaa riitti ja viina virtasi. Huonoilta vitseiltä ei säästytty. Heräsin ensimmäisenä yönä onnettomuudesta pienessä paniikissa, aivot oli alkaneet pyörittelemään mahdollisuutta sisäisestä verenvuodosta ja muusta mukavasta. Siinä sitten neljän aikaan tein ainoan järkevän teon; rupesin googlaamaan. Olin ollut jo pari edellistä päivää kuumeessa ja naisten vaivatkin olivat päällä (paras hetki onnettomuudelle). Oireita  lukiessa rupesi naurattamaan, kun yksi kolmasosa oli kuumeoireita (päänsärky, kipu jne), seuraava menkkaoireita (verta virtsassa) ja kolmas kännin aiheuttamia (puheen epäselvyys), että siinähän sitten diagnosoit. Onneksi Paddi siinä kovasti selitteli mulle, kuinka järjetön pelko tuo nyt oli ja vihdoin sain nukahdettua. Tommosen kokemuksen jälkeen on taas yllättävän kivaa olla hengissä.


32 kommenttia:

  1. HUI HITSI ! KU VIIME POSTAUKSES LAITOIT JUST KUVAN KU SE AUTO OLI IHAN MUKKELISMAKKELIS NII SÄIKÄHIN IHAN LIIKAA mut onneks ootte kunnossa!:<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olis käyny pahasti niin en usko, että eka ajatus ois laittaa mihinkään mitään. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. :) <3

      Poista
  2. Hui, onneks ei käyny pahasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. :0 Näyttäähän tuo kyllä aika hurjalta.

      Poista
  3. Kävittehän lääkärissä kattomassa ettei mitään sisäisiä vammoja tullut kellekään? ne ei näy päällepäin eikä välttämättä heti tapauksen jälkeen! itse todellakin kävisin vielä nytkin jos ette oo käyneet. viina tuskin auttaa jos joku jossain on rikki :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei käyty, koska ei tuntunut tarpeelliselta. :0 Autto se vähän, putsattiin kaverin jalkahaava vodkalla. :D

      Poista
  4. Mä todella toivon, että tää on kirjotettu jollain huumori/läppä setillä. Toivon myös, että oot hieman värittäny asiaa, koska kuka vittu nyt ensimmäisenä alkaa miettimään että "mites kaljojen kävi". Kiitä onneas, ettet päässy hengestäs. Aivan naurettavaa edes "läpällä" vetää noita juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi olis pitäny tehdä kärpäsestä härkänen? Kaikilla oli selkeesti asiat kunnossa, eikä kukaan tuntenut siksi tarvetta panikoida sattuneesta. Juhannus ovella ja keskellä ei mitään tuli tietty huoli kaljoista. :D

      Poista
    2. Tipahdin jäistä läpi veden varaan jokunen vuosi sitten. Ensimmäinen asia oli, että aloin nauraa, ja toinen oli, että tajusin ettei puhelin ollut taskussa. JOO LUIT OIKEIN, HÄTÄILIN ETTÄ EIHÄN PUHELIN KASTUNUT. Sen jälkeen heiluttelin jalkojani jäätävässä vedessä, samalla kun liian isot kumpparit täyttyivät vedestä :D Hetkosen siinä kikatettuani pönkäsin itseni pois. Ja olin siellä kainaloita myöten.

      Ei kaikki reagoi samalla tavalla, eikä myöskään miten ekana olettaisi.

      Poista
    3. mun mielestä vähän turhaa nillittämistä.. ei hirveen nasta ajatus ainakaa omasta mielestä et vilu + muut kamut ois koko juhannuksen surkutelleet ja itkeneet hysteerisenä ajatelleet kuinka olisivat voineet kuolla tuossa onnettomuudessa. kaikki päätty kuitenki hyvin ja hyvä ottaa vähän huumoria peliin.

      Poista
    4. Ano: Mäkin oisin varmaan miettiny samassa järjestyksessä tossa. :D Onneksi ei käyny mittään!

      Essi: Niimpä, tommonen ajattelutapa tekee elämästäkin vähän mukavampaa. :)

      Poista
    5. hehe mä alan tosi usein panikoimaan jopa joskus itkemään (XD) eka jos luuleen että materia/juoma... on mennyt rikki jossain kaatumisessa, putoomisessa etc. sitten kun on tarkistettu että materia säilyi niin pitkä syvä onnellinen huokaus ja toteen että ei sattunutkaan minnekkään tai no oho polvessa kauhee klommo mut se ei haittaa kunhan housut pysyivät ehjänä D:

      mut hieno juttu että te ja teidän materia pysyi kunnossa!

      Poista
    6. Pari kertaa on mehtään tullu pöllähettyä auton kyytiläisenä.. Ekalla kerralla fiilikset oli kaikilla aika kireellä, auto kun ei ollut kuskin oma ja omistaja riiteli puhelimessa vanhempiensa kanssa poishausta. Tapahtuma sitten vaivas ihmisten välejä pitkään sen kireen tunnelman vuoksi. Kellekään ei kuitenkaan mitään sattunut pientä kolausta kummempaa, auto tosin meni korjauskelvottomaksi "oikeaan" kohtaan osuneen puun vuoksi.

      Toisella kerralla taas kaikilla oli tosiaan tuota "EII V*TTU..!" huutoa hetken ennen rysähdystä ja sen jälkeen kyseltiin että kaikki ookoo jonka jälkeen vaan käytännössä naurettiin samalla kun ryömittiin ulos ja pelastettiin yksi osapuoli peräkontista.. Sitten tarkistettiin auto ja poppivehkeitten kunto, työnnettiin auto takaisin tielle kun sillä kertaa vaan vähän ulkokuori kärsi. Päivä jatkui iloisissa merkeissä auton pesulla ja kenellekään jäänyt pientä sydämentykytystä kummempaa traumaa.

      Eli paljon vähemmällä jälkiongelmavyyhdillä selvittiin kun ei turhaa säikkyilty, vaikka jalat nyt parilla (myös minulla) vähän tärisikin. Kukaan ei riidellyt tai turhaa panikoinut vaan suhtauduttiin asiaan meiningillä: "Noni, näin kävi, enskerralla viisaampia." Toki fiksua pitää terveydentilaa merkillä niinkuin aina ennenkin. Eri asia jos olis selvästi jollekin käynyt jotakin pahempaa, ja jotkuhan toki suhtautuvat erinlailla asioihin, mutta jos kukaan ei panikoi niin en näe syytä sellaisen synnyttämiseenkään. :)

      Poista
  5. Aikas hurjaa, hyvä ettei käynyt mitenkään siinä turvavöitäkään pois ottaessa ku just kuulin et joku nainen oli ajanu auton katolleen ja sit ottanu turvavyön pois ja katkassu niskansa pudotessaan ja kuollu :<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AU. :s Ei tullu mieleenkään, että noinkin voi käydä. Ihan hirveetä.

      Poista
    2. nykyään onneks autokoulun kakkosvaiheessa opetetaan miten autosta tullaan ulos kun auto on katollaan ja ollaan ihan siinä "tilanteessakin", mennään testiautoon joka kääntyy katolleen ja sieltä täytyy poistua sitten kun auto on katollaan. Tietty ne ketkä eivät kakkosvaihetta ole suorittaneet/tiedä asiaa niin eivät tiedä.... Luulisi kuitenkin jokaisen kuskin tietävän ja kuskin sitten kertovan muille. käsillä täytyy painaa kattoa vasten tukea kun avaa turvavyön, ettei putoa päälleen

      Poista
    3. No hyvä että antavat koulutuksen myös tommosien tilanteiden varalle. :0

      Poista
    4. Anonyymi, ei täällä ainakaan kakkosvaiheessa tommosta opetettu. Taitaa olla ihan autokoulukohtaista.

      Poista
  6. Nauratti nuo edellisen postauksen kommentit, "ETTEKEI TE KÄNNISSÄ AJANU -.-'". Siis joo tottakai sä tulisit tänne kertomaa koko onnettomuudesta jos kuski ois ollu kännissä :D tai tuo kaljoista nillittäjä..ensin todettiin että kaikilla kunto hyvä, tottakai sen jälkeen tulee huoli siitä mitä autossa olleille tavaroille kävi - ja ne hajoamisherkimmät tavarat nyt varmaan tälläkertaa sattui olemaan ne kaljat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, enkä ees suostuis kännisen kyytiin, hyh. >:0

      Aivan totta, turha siinä nyt on itkua tuhertaa ku kaikki fyysisesti kunnossa. Tuli kanssa tarkistettua tabletin kunto. :D

      Poista
  7. Thank god ootte kunnossa! Mukava Juhannuksen alotus varmaan ollu :D

    VastaaPoista
  8. Huih, onneksi kaikki kääntyi parhain päin (eli viina riitti Juhannuksen yli) terveisin toinenkin kerran katon kautta ojaan pyörähtänyt kyytiläinen : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mites teidän jutussa kävi sitten? :D

      Poista
  9. Meilläkin saatiin juhannuksena auto katolleen. En ollut kyydissä, mutta auto oli mun toinen auto, jonka joku ajaa katolleen... Turvavyöt on aina pelastanut kyydissä olleet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhannuksena taas sattunu ja tapahtunu. :D

      Poista
  10. Oho, onneks ei teille käyny kummemmin ;o

    VastaaPoista
  11. hui : D onneks kumminki kaikki pääsitte ehjinä ulos
    tuli nyt mieleen että kun huomenna oon tulossa helsinkiin niin ootko huomenna (26.6) siellä päin tai kenties töissä cyberis sillo o: tai ylihuomenna.. kun ois ihan mahtava jos vois ees moikata sua:3

    VastaaPoista
  12. meillä kävi pari viikkoo sitte samallalailla. (: tosin vauhti oli 60 pintaa ja meni vähä lintassa. :D

    VastaaPoista
  13. Millo oot alkanu seurustelee ja kenen kaa seurustelet 8)) ?

    VastaaPoista

Mina puhu suomi.

I also understand english so don't be shy.