The North will never forget

Hola hombres! Täällä kirjoittaa iloinen kesälomalainen. Jätin suosiolla muut tappelemaan parhaista kesälomakuukausista keskenään ja päätin pitää loman näin aikaisessa vaiheessa. Tää sopikin loistavasti yhteen muiden suunnitelmien kanssa. Huomenna kimpsut ja kampsut kasaan, perjantaina lähtö. Suuntana Jyväskylä viikonlopuksi ja loput kaksi viikkoa vietämme Varkaudessa. Pääsin viimeksi reissaamaan talvella, joten oli jo aikakin!

Tänään tapahtui jotain historiallista; kaivoin pölyyntyneen kameran piilostaan ja napsin sillä muutamat räpsyt. Oli outoa, oon kyllä totaalisen juurtunut kännykkään ja etukameran helppouteen. Mutta huomattavasti parempaa kuvaahan kameralla kuitenkin saa. On vähän tuo postailu jäänyt, kun ei löydy muuta noitten kännykkäkuvien lisäksi.

Gina Tricotista kotiin raahattu paituli pääsi neitsytmatkalleen. Mun pukeutuminen on koostunut lähinnä mustista ja harmaista, joten oli ihan tervetullut lisä. Uusia housuja en ole vieläkään ajatunut ostamaan, mutta onneksi on tukisukkahousut ja ääretön mukavuus.

Tukassa on tapahtunut pieniä muutoksia, mutta väriä en oo vaihtanut kymmeneen viikkoon! Muistan kun kerroin suunnitelmistani (vaaleansinisestä) eteenpäin ja sieltä tuli "et värjää, sä kyllästyt siihen jo viikossa ja sitten valitat seuraavat kaksi". Kyseinen marisija (ihana oot ♥) päätyi kyllästymään tähän tukkaan ennen minua ja yrittää maanitella mua jo vaihtamaan väriä, hah!

Päädyttiin sitten kompromissiin ja värjättiin mun juurikasvu Royal Bluella. Eli sama väri mitä nytkin on päässä, mutta laimenatamattomana. Tehtiin liukuväriefekti, joka on nyt jo suurimmaksi osaksi kulunut pois. Vähän on vielä näkyvissä tummempaa juuressa, näyttää kivalta. En ole värjännyt tukkaa kahteen-kolmeen viikkoon, käyttänyt vain Joicon hopeashampoota tai Colormaskin Silveriä pitämään keltaisuuden poissa. On jumahtanut hyvin sininen tukkaan, taitaa taas olla kivat operoinnit edessä kun tän haluan pois päästäni joskus. Onneksi rakastun tähän väriin joka päivä uudelleen, joten vaalennuksien aika ei ole vielä.

Tein ehkä elämäni suurimman virheen, aloin katsomaan Game of Thronesia. Ihan hirveä sarja. Oon itkenyt jo ties kuinka monen jakson ajan, koska kirjoittaja on selvästi sadisti. Ensiksi se pistää rakastumaan johonkin hahmoon ja kohta se jo tappaa sen ja kourallisen muita hyviä tyyppejä samalla kertaa. Älkää ymmärtäkö väärin, tuo sarja on kaiken sen tuskan arvoinen, mutta niin. Nyyh. Jos alatte joskus katsoa, niin älkää menkö ja kiintykö kehenkään, tuomitsette senkin hahmon tapettavaksi. Omia lemppareita ovat Drogo, Jon Snow, Ned Stark's bastard son (koska pelkkä Jon ei ikinä riitä), Tyrion ja Jaime (yllätystekijöitä, koska inhosin näitä aluksi sydämeni pohjasta) ja Daenerys. Ai hemmetti että viime jakso jäi taas jännään kohtaan, miksi ne tekevät meille näin?? Pelkään pahinta, enkä muuten ala jos se toteutuu.