Täältä pesee sitä meikiasiaa nyt sitten.
Oikein hurmaavat lähtökohdat, eikös? Onneks voin aina kompensoida ulkonäöllisiä puutteitani noilla mun kuvaan survotuilla upeilla utareilla.
Ja kaikki nää vaaditaan mun suohirviömäisyyden piilottamiseksi aamuisin.
Kaikkee sitä keksitäänkin.
Lumene Natural Code-meikkivoide, sävy Vanilla ja Rimmelin Stay Matte-puuteri, sävy 001.
Ekaks naama huuhdellaan vedellä ja siihen levitetään kosteusvoidetta, minkä jälkeen se sitten kuorrutetaan meikkivoiteella. On mulle muuten vaaleimmasta sävystä huolimatta aavistuksen verran liian tumma. Kiitti kummitusgeeneistä, mutsi! Toisena pohjustusystävänä perinteinen kivipuuteri, jota tässä vaiheessa taputtelen vain luomille ja silmien ympärille, koska saan tunnetusti sotkettua ripsivärillä koko naamani.
Lumenen Arctic Definition eyeliner sävy 7, joku random markettisivellin ja Lumenen Natural Coden Punk-luomiväripaletista se valkoinen. Toi luomari on ihan arse, oon joutunu ostamaan näitä jo kaks kun ne aina menee murenemaan. Sit toisen paletin murentuessa päätin olla ovela ja laittaa valkoiset murut yhteen pakettiin, mustat siihen toiseen ja pinkit on tällä hetkellä jossain randomissa korviskotelossa.
Puolet silmistä suhrataan sisäluomesta lähtien kajaalilla ja päälle suditaan vielä kunnon kakkavallit luomiväriä, että tulee oikeen jytyt valkoset maalit.
Rimmelin joku mystinen harmaa eyeliner, WnbMac-sivellin Ebaysta ja Lumenen Punk-paletin musta.
Ekaks piirrän harmaalla kajaalilla tommoset catfight-rajaukset jotka lähtee jostain mystisestä pisteestä ja päättyvät vaan jonnekkin. Ihanteellista olis tietty, jos ne edes vähän muistuttas toisiaan mut oon kyllä niin nakkisormi näiden meikkijuttujen kanssa, että menkööt miten menee. Kunhan edes vähän siiven muotoo muistuttaa, niin se on jo hyvä. Ja juu, rajaan tolla myös yläsisäluomiminkälienee siihen asti, mihin se päällä oleva rajakin tulee. Selitysten mestari, kyllä!
Sitten mustaa luomiväriä kajaalien päälle vähän häivyttämään rajoja (ja paskat minä mitään mistään häivyttämisestä tiedä, kunhan kuulostaa hifiltä sanoo noin). Samalla tökkään alaluomelle ulkonurkkaan levenevät mystiset harmaat läntit, jotka päättyy jonnekkin ripsirajan paikkeille.
Halppis kiinalainen kidutusväline (ripsentaivutin) Tokmannilta ja mun pitkäaikaisin ripsivärirakkaus, False Lash Effectin Waterproof-versio, sävynä musta. En oo koskaan ollu yhtä jumiutuneena mihinkään ripsariin näin pahasti, tää vaan on hyvä. Ennen ostin uusia silmätökköjä viikoittain, mut nyt oon alkanut erittäin yksiavioiseksi näiden suhteen.
Vuorossa painajaiskarvojen taivutus (mun ripset on piikkisuorat ja erittäin itsepäiset, ah). Sit aletaan kerrostaa ripsimönjää, paakkuja ei voi koskaan olla liikaa, ja mitä vähemmän ripsiä sulla näyttää olevan, sen parempi! Ja oli ripsiväri mikä tahansa, sillä tulee luultavasti väritettyä koko yläluomi ja puolet alhaaltakin. Sit vaan märkää pumpulipuikkoa peliin ja hävittämään kaikki todistusaineisto tästä.
Rimmelin kulmakynä, sävy Hazel ja taas feikkimäkkiä peliin, koska tosta kulmakynän mukana tulleesta harjasta ei oo mihinkään.
Ilmeviivat peliin! Ne siis olevinaan jäljittelee mun kuiskauksen värisiä kulmapuskia jotenkin. En saa näitä mitenkään samaan tasoon, saatikka saman näköisiksi. Iso otsatukka pelastaa.
Maybelinen MNY-sarjan pinkein poskipuna ja katkeamisesta päätellen erittäin huippulaadukas poskipunasivellin.
Tässä vaiheessa sitä jo uskaltaa hutsia puuterit koko lärvin volyymillä. Ennen lättäpehkon kimppuun siirtymistä poskille voi vielä tuputtaa vähän punaista, ettei sitä tuu näytettyä ihan ruumiilta.
Hiusten vuoro, ekaks suihkuttelen koko pehkon läpi tällä lämpösuojalla.
Sit vähän aseita käyttöön, oon ollu tosi tyytyväinen tohon OBH Nordican 38mm kihartimeen, vaikka se onkin vähän turhan paksu lyhyeen tukkaan. Mut pidennyksille se enempi on tarkotettu. BabyBlissin Nano Technology-suoristusrautaa taas ei voi kehua, se on suoraan sanottuna (pun intented) aika paska. Tuntuu et repii tukan päästä, eikä suoristukset tahdo pysyä edes siihen asti, et sais suihkautettua päälle lakkaa. Joskus vielä pääsen tästä markettirautakierteestä ja ostan jonkun useemman saturaisen suoristimen, mut ei oo nyt ekana hankintalistalla kuitenkaan. Kituutan siis menemään tällä vanhalla voivotellen tukkani kohtaloa.
Oon varmaan ainoo ihminen, joka saa tukan kihartamisella näyttämään itsensä jotenkin erittäin maskuliiniselta.. Otsatukan ja lyhyimmät päällishiukset muotoilen suokkarilla, muuten korkkiruuvitan kihartimella.
Sit päähän isketään jonkun iloisen aasialaisen lahjottamaa hiusta. Tummemmat tulee alle ja vaaleet pistetään sit päälle, koska ne vastaa mun tukan nykyistä sävyä parhaiten. En kannata yhtään sitä tyyliä, et omasta tukasta roikkuu vaan jotain paljon pidempiä ja tummempia (tai vielä pahempaa, kokonaan eri värisiä) irtokarvoja, näyttää helvetin tyhmältä.
Isketään kiinni irtotupsut (joiden tajusin olevan pesun ja uuden muotoilun tarpeessa liian myöhään, kivat rastat hei hyi).
Ei oikeen mielipidettä tästä lakasta, ei mikään AWSUM, mut ihan ok peruslakka.
Tukan rääkkäämistä kerros kerrokselta, teen tän nykyään vasta pidennykset päässä syystä että ne sit uppoo paremmin omaan tukan sekaan. Ja koska kiharrus ja otsatukka meni vituilleen, voi pipo olla ihan hyvä kumppani.
Ja vikaks peliin mun paras kaveri: Herra Photoshop. Mitä mä tekisinkään ilman sitä? Jään vielä kaipailemaan semmosta real life-photarimaskia, ettei tarviis zombeilla noilla ikuisuussilmäpusseilla julkisesti kaikkialla. Tai sitä pärstäleikkausta.
