My life via Instagram. (Instalove if you ask me.)

Kiirettä pitää, oli pakko raahata kaikki tavara pois Meriltä kahden viikon varotusajalla, kun se lähteekin opiskelujen perässä jonnekkin jontkaan. Töitäkin on pitänyt tehdä, hiuksia värjätä, sosiaalisuutta harrastaa, pitää viimeisen ehtoollisen sijasta viimeinen Glee-maratoni Merin kanssa ja juhlia läksiäisiäkin. Tunnen olevani jo hieman puhki. Tänään olis vielä edessä Merin vessan hinkkaus, jonka onnistuin taas jälleen värjäämään punaiseksi. Ja siitä Ruttikseen viettää iltaa. Harkitsen johonkin puskaan kaivautumista nukkumapaikan toivossa.

Koska olen laiskuuspakkaus, niin nauttikaa loistavasta Instagram-saldostani.

1. Fiilistelen tukkaa. 2. Huvitan itseäni ruokatauolla. 3. Tilasin Ebaysta One Piece-jääkaappimagneetit. 4. Vaihdoin smileyn korun, vaikka ei olis vielä saanu. 10mm bcr 4mm kivellisellä pallolla, nami. 5. Meitsi lähdössä töihin ku toinen kuorsaa taustalla. 6. Morning glory.

Hiusten väreissä mukana Stargazerin Tropical Green, Coral Blue ja Royal Blue.

1. Fiilistelen mun korvaa. 2. Lähdössä teinijeesuksen bileisiin feat. Meri. 3. Huppari - Ebay. 4. Instaan itseäni Kampin portailla, kun näin Nomppaa. 5. Hiusmuutosta ja vaalennusaine päässä. 6. Surkea lopputulos, ei harmahtava vaan vihertävä. Blondia siis hain. Ja koska tukka oli muutenkin paskassa kunnossa niin en jaksanu vaalentaa niitä mustia latvoja, leikkasin ne vaan armotta pois.

1. Fiilistelen aamua Merillä. 2. Ville ja Igor, eikun Paddi hyvin keskittyneinä. 3. Lyödään lyötyä, ja saksitaan kananpersettä vielä lisää. 4. Fiilistelen hiuksia, vert. ensimmäisen kollaasin ensimmäinen kuva. 5. Oon pirteänä lähdössä töihin Pikku-Myynä. 6. Alkoi joka suuntaan venkova pehko ärsyttää, piti vaihtaa hiustyyliä kesken työpäivän.

Ja täydellisen punaisen saavutin Crazy Colorin Firellä, Vermillion Redillä, Color Maskin Pepperillä ja jollain Lorealin punaisille hiuksille tarkotetulla shampoolla, jota epähuomiossa lisäsin noiden kaikkien muiden hoitoainepohjasten joukkoon. Hups!

1. Lasit ja Sampan Bling-kuoret - Ebay, paita ja toppi - Gina Tricot, farkkuleggarit ja kengät - H&M. 2. Fiilistelen krapulaa. 3. Värjäsin pidennykset. Piti tulla vaaleet latvat, sain vaaleanpunaiset! 4. Näin mielikuvituksellinen mä olen asujeni kanssa. 5. Maailman paras aamupala. 6. Instatroll.

Nyt pitäs mennä värjäämään omaa tukaa ja pidennyksiä, punaisen värin hoito on täyspäiväistä työtä ja värjäänkin tukkani joka kerta, kun käyn suihkussa. Sama oli sen sinivioletin ja ton turkoosinkin kanssa, että onhan siihen jo totuttu. Villen kylppärikin saa varmaan samalla uuden, vaaleanpunaisen ilmeen.

Juttua kertyneistä lävistyksistä.

Mä höpäjätäpäpä nyt näistä mun heavy metal babieseista, koska oman postauksen tekeminen niistä säätää mut siltä vaivalta mikä syntyy, kun joutuu samoihin kysymyksiin vastaamaan yhä uudelleen ja uudelleen. Jos jotain jäi hampaankoloon, niin ohjatkaa tän aiheen kysymykset tästälähtien tän postauksen kommenttilootaan.  Btw, en muuten ala neuvomaan, että mitä sun pitää tehdä sun tulehtuneen napa/huuli/perselävistyksen kanssa, koska en luultavasti osaiskaan. Eli kääntykää immeiset niiden ammattilaisten puoleen, en halua olla vastuussa kenenkään verenmyrkytyksistä!

Snake bites

Nämä kaksi neitsyyden anastajaa tussahtivat naamaani 26.7.2008 mun 17v synttäreiden kunniaksi. Lävistyksiä olin halunnut jo yläasteesta lähtien, mutta mamma ei ollut vielä silloin kovin suostuvainen. Aikani sille mankutin, muistaakseni vuoden juuri snakeista haaveillen. Sovittiin, että jos haluan ne vielä 17-vuotiaana, niin mamma sitten kustantaa ne lahjaksi His Masters Tattoolla. Ja niinhän siinä sitten kävi, ettei ne halut seinään loppuneet. Olin ihan perhanan hermostunut ja hoin itselleni, että ei se satu. Väärä ajattelutapa. Ensimmäisen läpi piston jälkeen tämä tyttö muistutti vielä enemmän lakanaa, kuin normaalisti. Pyörtyäkkin meinasin, mutta onneksi veden hörppiminen ja lävistäjän puheenohjauksen koiriin helpottivat. Kyllä mä sen toisen vielä kestäisin. Sepä ei sattunut yhtään sen vähempää, mutta alkujärkytyksestä sentään selvisin.

Kaduin kahden huulilävistyksen yhtäaikaista ottoa jo heti samana iltana, kun normaalisti voit syödä toisella puolella suuta, nyt et kummallakaan. Lukioon meno oli myös tuskaa, koska meidän porukka ei ollut sieltä mistään tylsimmästä päästä ja nauraminen sattui ainakin viikon tai kaksi, ekaksi sen reikien herkkyyden takia ja myöhemmin niiden kerääntyvien kudosnesteiden hankauksen. Sain myös ylimääräisen botox-hoidon mun muutenkin jo kumirengasmaiseen alahuuleen.

Pikkuhiljaa elämä alkoi helpottaa, jo kuukauden päästä taisin vaihtaa huuleeni renkaat. Ihan hemmetin paljon liian isot semmoset, noi oli 12mm ja nykyään jokaista kokoa järjestäen kokeillen totesin 8mm parhaaksi. Aika hassua, kun ei toi mun huuli oo mistään pienimmästä päästä. Mutta niin, ei sitä oikeeta kokoa välttämättä löydä kuin kokeilemalla kaikki läpi. Mut renkaiden vaihdos noin aikasessa vaiheessa oli tyhmä juttu, molemmat ärtyivät uudelleen ja rauhoittuivat vasta, kun tapit astuivat uudestaan peliin.

Kyttäsin noita yhdessä vaiheessa ihan hervottomasti, olin varma, että ne kasvaa ulos. Olin myös varma, että toinen on pistetty alemmaksi. Mutta pakosti jompi kumpi olis näyttäny off synciltä, kun ei mun huulet kuitenkaan symmetriset ole.

Smiley

Vuotta myöhemmin teki tulonsa smiley, samaisessa paikassa kuin Snaket. Ei mitään muistikuvaa tai muutakaan, että mistä inspiraationi sain ja mistä keksin edes koko lävärin olemassaolon. Noh, teko oli kuitenkin ihan iisipiisi, mutta note to self; ei enää suorasanaisia kavereita mukaan lävistysprosessiin. Homma meni hyvin siihen asti, kunnes seuralaiseni Meri koki tarpeelliseksi ilmottaa suuni olevan täynnä verta. Yack.

Parantumisvaiheessa en kokenut sen kummempaa dramatiikkaa, heräsin vain ekana aamuna siihen, kun mun suu oli täynnä verta. Jassoo. Sain vaihtaa korun jo kahden viikon kuluttua otosta ja vaihdoin siihen 12mm hevosenkengän 3mm palloilla. Se näkyi ihan reippaasti, ja niin mä halusinkin. Kuitenkin vielä näiden viikkojen jälkeen tää metalliotus tuntui suussa oudolta. Pelkäsin sen jatkuvasti repeävän pussaillessa, ja kyttäsin neuroottisesti sen uloskasvua (ei muuten ihme jos tosta merkkejä havaittavissa, korun vaihto kahden viikon jälkeen noin isoon ja painavaan tuskin teki hyvää). Ihan mun oman mielenterveyden kannalta päätin ottaa sen sitten pois kuitenkin.

Septum

Mä vihasin septumeja yli kaiken, en olis keksiny mitään vastenmielisempää korua silloin. Ja silti se jotenkin ujutti tiensä mun sydämeen ja lopulta nenään. Ja tättärää; vuoden päästä smileysta. Mikä tää tasainen vuositahti näiden metskujen kanssa nyt oikein on..

Piti mennä Jykylässä vaan katsastamaan utelaisuutta noiden hintoja, mutta eeei.. Mokkis tallustaa sinne ja vaan ilmottaa, että sen kaveri haluaa septumin. JAAHAS, kiitos vaan! Siinä vaiheessa alkoi huuli vähän väpättää, vielä enemmän sitten, kun istuin tutulla lävistäjän penkeillä jonkun vihaisen miehen sormet mun nenässä. Ja ne pihdit, ai hallelujaa että halusin mielummin juosta lujaa, kuin hallettaa lujaa. Sattui muuten ihan maan perkeleesti, kaikki muut oli ihan lastenleikkiä tähän asti. Heti oton jälkeen mun nenä turpos kun peruna, joka sai myös korun sojottamaan vaakasuoraan. Sexy muchos!

Seuraavana päivänä heräsin siihen, kun mun nenästä alkaa valua verta. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Siinä vaiheessa vähän mitä vittua-fiilistelin ja juoksin peilille. Koru näyttää tipahtaneen toiselta puolelta muutaman millin. En halunnut vielä hätäillä, vaan odotin turvotuksen laskemista. Joka päivä kahdesti lillutin mun nessua lasissa, joka oli täynnä lämmintä vettä ja käytin ehdotonta varovaisuutta niistäessä. Jossain vaiheessa toisen reiän viereen kasvo joku hervoton patti, joka vaan kasvo kasvomistaan. Olin ihan hermorauniona ja pelkäsin sen olevan joku rustopatti, josta ei pääse koskaan eroon. Kai se sitten onneksi oli joku finnin tapainen, se puhkes, vuoti, eikä sitä enää oo senkoomin näkynä.

Pikkuhiljaa nenä parantui, koru lompsahti paikoilleen ja pääsin toteamaan sen, mitä pelkäsinkin. Toisen puolen reikä on toista muutaman millin alempana. Jos olisin tomerana marssinu sinne lävistäjälle ja vaatinut oikaisua, niin olisin sen hyvässä lykyssä saanukkin. Mutta kertoo ehkä vähän siitä kivusta, etten vaan pysty ajattelemaan ton lävistämistä uudestaan. Jos olisin tienny kuinka paljon se olis sattunu, niin olis varmaan jäänyt ottamatta koko koru. Mutta onneks en tienny, tuossa se nyt killuu ja näyttää kivalta.

Septum on mun elämäni rakkaus. Jos joutusin ottamaan kaikki muut pois ja jättämään yhden, niin se kyllä jäis. En enää osaa tykätä naamastani/nenästäni ilman sitä, ja se on mun mielestä kaikista näistä metalleista persoonallisin. En tiedä miten sain kehitettyä niin kovan fiksaation siihen, kai se on sitä viha-rakkaussuhteiden taikaa.

Madonna

Röhröh, en ainakaan ottanu taas vuoden jälkeen septumista. Näähän on kun kuukautiset, mutta ennemminkin vuosittaiset! Tämän otin Pet Skullissa.

Mut joo, ei mitääm dramaattista. Ei sattunu, ei kiukutellu, ei tehny mitään. Kaikinpuolin varmaan iisein juttu smileyn jälkeen. Ja meitsi tyksii! Ja vaikka sisälläni asuukin pieni symmetriafriikki, niin se rikkoo tota tasapuolisuutta kivasti.

Rusto

Päätin, että korvani kaipaa lisää metallia. Haaveilin rustokorusta, industrialista tai traguksesta. Industrialista jänistin, joten päätin ottaa rustokorun ja traguksen sen sijaan.

Kävin ottamassa korun Itäkeskuksen Silverwawessa ampumalla. Oon ehkä hieman nössö ja valitsin ampumisen sen nopeuden ja kivuttomuuden takia. Korvaa kuumotti 5min oton jälkeen ja sitten kipu olikin poissa. Tai vasta alkamassa.. Eka yö oli vaikein, et voi vaihtaa nukkumaan toiselle kyljelle, kun toinen kävi epämukavasti. Sinä yönä en pahemmin nukkunutkaan.

Ensimmäiset ongelmat alkoivat perhoslukkokorun poisotolla. Niin mukavaa puuhaa, koska ne on yleensä tiukemsassa kun saatana ja niiden pois ottaminen repäisee varmasti. Taisin vaihtaa korun hevosenkenkään, jonka jälkeen vaihdoin sen tappiin ja kahden päivän saatanallisen jomotuksen jälkeen totesin tapin olevan liian lyhyt ja vaihdoin sen pitkään labrettiin, jonka löysin Villeltä. Jonka jälkeen vaihdoin sen bcr:n, koska en saanut labrettia laitettua oikein päin. Huono valinta, rusto kasvatti molemmille puolille patit, jotka johtuivatkin suoran reiän ja pyöreän korun huonosta yhteensopivuudesta. Nyt otin oikeaoppisen korun ja korumateriaalin käyttöön, korvassa on nyt titaaninen 10mm barbelli. Paras materiaali parantuville lävistykselle ja sopivasti turvotusvaraakin. Katsotaan, josko ne patit nyt lähtisivät katoamaan.

Smiley, round two

Pitihän se killutin saada uudestaan sinne jänteeseen heilumaan. Sattui enemmän kuin viimeksi, huomattavasti enemmän. Ei pitäs kelata, että joku lävistys ei satu, koska kyllä se sitten ainakin sattuu. Muuten suht ongelmaton tapaus, korun vaihto on tietty vähän hankalaa. Ja aamulla se on välillä kuivanut kiinni huuleen, revennyt irti siitä ja huulta on jomottanut koko päivän.

Napa

Nyt iski laiskuus kirjottaessa, lukekaa lävistystarina vaikka täältä. Btw, ei toi mun napalävistyksen vaatimus (unelmakroppa, josta sitten kuitenkin luovuin) ihan hirveen kauaksi jäänyt.

Vähän offtopiccia makkaraa tässä välissä näin, ja jatkuu!

Tragus

Kuumottelin ja kiertelin taas Silverwavea kuin korppikotka konsanaan. Entä jos se sattuu sikana? No kaikkihan ne. Siispä istumaan taas tuoliin ja pyssy korvaan. Naps. AE VITHUU. Kipu ja jälkikuumotukset kaksi kertaa rustoa pahemmat. Leuka on ollut toiselta puolelta kipeä ja hymyily sattuu välillä. Onneksi tohon koruun ei edes laitettu sitä takaosaa, eipähän tarvii sen kanssa tapella. Ja toisella kyljellä nukkuminenkin on opittu jo ruston kanssa. Puhdistaminen on sinällään ikävää, kun korvaan menee aina vettä, joka sitten alkaa kutittamaan ja tekis vaan mieli jatkuvasti sörkkiä sitä vanupuikolla (kutittaa nytkin, HNNNGGH). Pari päivää tuossa nyt jopottanut ja tähän asti kuitenkin kaikki hyvin.

Ja sit voisin listata kaikki kivasti näin!


Kivuliaimmasta helpoimpaan;

Septum
Snake bites
Tragus
Smiley, part two
Napa
Rusto
Madonna
Smiley

Jälkituskiltaan ja ongelmiltaan;

Napa (kouristuksia koko mahassa ekoina päivinä, vaatteisiin kiinni jääminen, jatkuva jomotus ja punotus)
Rusto (perhoslukkokoru, kivulias turvotus, nukkuminen yhdellä kyljellä, väärän mallinen koru > patti)
Snake bites (syömisen, hymyilyn, kaiken sattuminen, tulehtuminen, liian aikainen renkaiden käyttö, korujen tarttuminen hampaisiin)
Septum (korun sojotus, nenän turvotus, patti, joka puhkesi, niistämisen vaikeus, pesun vaikeus)
Tragus (leuka jumissa muutaman päivää, puhdistuksessa korva täynnä vettä,
Madonna (jomotus ja liian pitkän korun tarttuminen hampaisiin)
Smileyt (turpaansaantifiilis muutaman päivän otosta, uloskasvamisen stressaus, korunvaihto hankalaa)

Korkea metallipitoisuus.

Yippee, on taas aika esitellä mun kakkaisten nappien kokoelmaa. 

Viikko sitten postilaatikosta tupsahti vihdoin tämä kiva säilytystsydeemi, jonka Ebaysta metsästin. Tykästyin töissä niihin meidän tän tyylisiin säilytysrasioihin ja yksi vilkaisu mun sotkusiin minigrip-virityksiin riitti. Enkä muuten voisi olla tähän tyytyväisempi. Just sopiva kuljetella mukana. Tai jos ei koko laitosta jaksa roudata, mutta varapalloille on tarvetta (ja niille on aina, trust me) ni ottaa vaan sen pallokipon mukaan. Ja koska noi pyörylät on kierrettäviä, niin ne ei aukeilekkaan vahingossa.

Mutta jos siihen sisältöön nyt sitten. Tilasin just Crazylta 80e:llä tilantäytettä, mm. kultaiset korut kaikkiin, parit kivat tunnelit korviin, koruja smileyyn ja kasvatin mun olematonta 1.2mm paksuisten korujen ja pallojen varastoa myös smiley, rusto ja tragus (oh yes) mielessäni. Mut oon laiska ja en jaksanu eritellä uusia ja vanhoja ni tässä nyt kaikki samassa pläjässä.

1.6mm hevosenkengät ja kierukat vai mitä noi nyt on. Twisterit! En tiedä.. 10-6mm.

1.6mm bcrrät (ball closure ring) 12-8mm. Isoimmat on septumiin ja pienemmät sitten huuleen. Osien korujen muodon epämääräisyys selittyy sillä, kun tahdoinkin 4mm pallon sijaan änkeä niihin 5mm..

1.6mm tapit. Käytän huulikoruissa noita lyhyimpiä, mutta koska korun oikea pituus selviää periaatteessa vaan kokeilemalla, niin siks löytyy vaikka minkä mittasta. Noi kaks mustaa on mun Cyberista ostamat bioflex-korut ja niitä jos mitä voisin suositella kelle vaan. Bioflex on pehmeetä, joustavaa muovia, se ei hankaa hampaisiin ikävästi eikä kolahtele. Oikeestaan niitä ei tunne juuri ollenkaan, eli ne on supermukavat!

Bcr-palloja 6-3mm.

Ah, napakorut. Niiiiiin söpöjä! En oikeesti malta oottaa näiden käyttöä ja oon varsinkin rakastunu tohon kultaseen lohikäärmeeseen, vaikka se painaakin varmaan tonnin..  Tykkään yleensä siitä, et yläpallo on 5mm ja alempi 8mm, joten suurin osa noudattaa tätä kaavaa. Onneks napakoru on 1.6mm ni sain noi mun kokeilumielessä huuleen tilatut vähän turhan suuret pallotkin käyttöön.

1.6mm palloja 5-3mm. Pitää tilata valkosia lisää, pari on ilmeisesti lähtenyt karkuteille. Suosin yleensä 4mm palloja (as you can see), ne on just sopivat kaikkiin.

Mun säälittävän pieni 1.2mm kokoelma 4,5-12mm. Hommasin sekä tragukseen että rustoon barbellit (pallot molemmissa päissä) koska noh, makuasia. En tyksi labreteista niissä koruina ja barbellit on muutenkin helpompi laittaa kun ei tarvii väärältä puolelta alkaa pujottelemaan mitään.

1.2mm palloja 5-3mm. Snyysh, pitää vielä saada tilattua epoxy-pallot (noi blingit) tragukseenkin, ne on iihaanaaat.

1.2mm renkaita smileyyn ja rustoon, 10-12mm. En oikein tienny minkä kokonen näyttäs smileyssa hyvältä ni tilasin vähän molempia, kyl mä kuitenki taidan kallistua tohon 10mm kannalle (kultanen bcr), koska noi 12mm on ehkä turhan valtavia. Mut onneks niitä voi sit killutella rustossa.

20mm tunneleita ja plugeja. Ehdottomasti mukavimmat näistä on noi silikoniset; ei paina, ei haise niin paljoa ja joustavat. Noi isot timantit on taas varmaan epämukavimmat, hirveen painavat ja kaikkee. Mutkun hienot..

Tästä kyl puuttuu vielä ainakin yhdet plugit, kahdet silikonitunnelit (valkoiset ja vihreät) ja mun uusin murheenkryyni; kultaset tunnelit. Niitä en voi kyllä suositella kellekkään. En edes ole hirveän kova allergisoimaan nikkelistä (esim. rihkamakoruista), mutta ne kultaset pinnotteet niissä tunneleissa oli ihan liikaa. Pari ekaa päivää ihmettelin, kun korvia kutitti. Luulin, että niiden tunneleiden terävät reunat vaan sai korvan kutkuttamaan. Parissa päivässä onnistuin sitten raapimaan korvani turvoksiin ja verille, ette usko kuin pahalta se tuntu. Enkä edes heti saanu vaihdettua niitä pois, kun ei ollu lävärit matkassa. Sit vihdoin sain vaihdettua ne silikoonitunneleihin, mut vielä sen jälkeenkin niitä kutitti monta päivää ja ne oli kipeet. Enkä oo ainoo tän kokemuksen kanssa, työkaverin kaverilla oli ollu samoja kokemuksia "kulta"pinnotteisten korujen kanssa ja yks asiakas kertoili tästä mulle eilen myös. Oon vähän suru, ne tunnelit oli kuitenkin makeet. Tästä sitten oikeita kultaisia tunneleita ostamaan, not..

Ja sit tilasin vielä nää valkoiset blingitunnelit, joista oon haaveillut jo vuosia. Pikkunen reikäkin sai omansa, hellusta. Ja siinä komeilee myös se tragus! Oli muuten rustoa huomattavasti kipeempi juttu, pari päivää sitten otin ja koko leuka ollu jumissa siitä lähtien. Ei voi kaivaa enää suihkun jälkeen korvasta vesiä pois, eikä käyttää nappikuulokkeita molemmissa korvissa. Onneksi oon jo tottunu nukkumaan vaan toisella kyljellä, tässähän sitä menee molempien lävistäjien aiheuttama yksikylkinen uniaika samalla lusimisella.

Kelasin tehdä jossain vaiheessa semmosen kaiken kattavan lävistyspostauksen mun kaikista rautakavereista. Oikeastaan oon jo aloittanut ja voin luvata, että tekstiä pukkaa. Sit teen siitä samanlaisen kun tosta hiuspostauksesta, että sen kommenttilootassa voi sitten kysellä asioista. Paitsi etten luultavasti pahemmin neuvoskele miten minkäkin tulehtuneen/revenneen/epämuodostuneen jne. reiän kanssa tulisi toimia, koska en halua ottaa vastuuta semmoisesta.

Another photoshoot for Cybershop.

Kuvat (c) Nelly Tatti

Follow me on Instagram.

Username : juhatuska

Thank you, Samppa.

Meet Samppa.

Astelin Kampin DNA-liikkeeseen mielessäni se Nokia Lumia 710 valkoisena. Puolen tunnin jonotuksen tulos: ei ollut. PMS-oireet päällä marssin teatraalisen tulistuneena pois kaupasta. Enää en ole yhtään vihainen, Nokian puuttuminen oli ennemminkin onnenpotku. Seuraavana aamuna olin taas valmis marssimaan kauppaan ja lähdin lukemaan arvosteluita Androideista, Nokiasta ja iPhonesta. Androideja kehuttiin vuolaasti ja ajatus oman vakiomerkin vaihtaminen Samsungiin ei tuntunutkaan niin pahalta. Noh, arvatkaa mikä sieltä kaupasta lähti mukaan?

Tämä on minun ikioma (tai ainakin sitten on, kun oon maksanut sen vihdoin pois) Samsung Galaxy S 3:seni,  eli Samppa. Ollaan kuherreltu Sampan kanssa tiiviisti jo kaksi päivä, enkä voi enää kuvitella paluuta entiseen. En muista, että olisin koskaan ollut näin rakastunut puhelimeen. Ja koska se on mun uus hoivavaavi, niin sille pitää tietty hankkia vaikka mitä kivoja lastenvaatteita (=kuoria) ja muita vempeleitä. Ebay laulaa, tilaan ainakin muutamat hauskat kuoret, stylus-kyniä, koska mun nappisormet ja ne pienet kirjainnäppäimet ei oo mikään paras yhdistelmä ja sit tietty vähän näytönsuojia, että se pysyy siistinä.

Musta tuntuu, että mua näkee nykyään kaikkialla vaan naama facebookissa kiinni, tänäänkin törmäsin kahteen ihmiseen.. Mutta koskaan ei oo metron odotus menny yhtä nopeasti. Ainut mikä vituttaa on ne sovellukset, kun ne menee itsekseen päälle ja akku kestää 1,5 päivää kun sitä saa taas olla lataamassa. Mut koska mulla on supervaaleanpunaiset lasit päällä, niin noi tuntuu vielä pieniltä murheilta. Vielä on hirveesti  opittavaa. Tänään piti testata soittoa, kaivaa jonkun immeisen numeron näytölle ja iskee luurin korvalle ja Samppa pirauttaa sille puhelun automaattisesti. On se niin viksu!


Translation: Got a new phone yesterday, Samsung Galaxy S 3. I'm madly in love with my Samppa. And I used to be such a huge Nokia fan..

Ai väriä päähän?

Jee, meitsin blogi on ton laskurin ilmestymisen jälkeen (about 2,5-3v) aikana nauttinut jo miljoonasta käynnistä. Hertsamareeda! Tässä nyt tällaista pientä spessupostausta sen kunniaksi.

Meikäläisen hiusseikkailut part two - blogin aikaiset värihirviöt. Eli jatkamme siitä, mihin se viimeinen postaus   jäi. Eli tähän; pesarit Crazy Colorin Peacock Bluella.

Tän jälkeen siirryttiin taas vaihteeksi siihen Crazy Colorin Pinkissimoon.

Ja koska pesarit eivät olleet kuluneet pois, jäivät ne kummittelemaan hassusti violettina.

Seuraavaksi päätinkin hankkiutua mustasta eroon vaalentamalla hyvin hellävaraisesti röhröh.

Ja tukka jäi sitten tummemmaksi alta, minkä vuoksi latvat sitten yllättäen punertivat pinkin värin jälkeen. Njöö, eihän se menoa haitannut!

Sitten pistettiinkin otsikseen raitoja Merin ylimääräisellä väriaineella. Nyyh, niin söpö tukka!

Ja vielä söpömpi vaaleanpunaisena!

Ja seuraavassa pinkin päivittämisessä lähti raidat veke.

Sit heitin otsikseen lilaa ja vaalensin tukan alta mätsäämään mun pidennyksiä. No mätsäämään ja mätsäämään, oma tukka oli oranssi ja pidennykset hohtivat valkoisuuttaan.

Seuraavaksi vuorossa mystinen (ja ruma) korvalovi.

Ja niitä raitoja!

Kesän kuluttama letti.

Mysteerinen vihreä välivaihe Pine Greenin ja Peacock Bluen yhdistelmästä.

Josta tulikin pinkin värin jälkeen sininen.

Kesän lopussa sininen kulu jo veks.

Ylläpidin pinkkiä yllä käyttämällä Pinkissimoa hoitoaineena, ja tuloksena oli oranssit latvat.

Syksyn värit valtasivat pääni. Käytössä Directionssin joku, en muistaa.

Aloin kyllästymään punaiseen ja heitin värin sekaan Pinkissimoa.

Ja palasin pinkkiin mustilla pesareilla.

Kunnes Mokkis tuli ja leikkas ne poies.

Sain ekat kunnon klipsipidennykset ja päivitin kuontalon värin.

Snyysh, oli ne kivat!

Sit kesällä yksi värinpoisto ja humpsista, pinkki oli taas historiaa.

Sitä seurasi ernuletti, Crazy Colorin Peakock Blue + Sky Blue + Pine Green + hoitoaine.

Värjäsin ton vain kerran ja annoin kesän kuluttaa värin pois. Palasin TAAS vaaleanpunaiseen.

Ja sitä kautta pinkkiin.

Ja perinteisesti syksyn tullessa taas punaista. Käytössä Crazy Colorin Fire.

Punaselle annoin kyytiä vaalennuksella (juu, lähti yhdellä). Ja sitten laitettiin Merin kaa mulle ekaa kertaa teipit päähän.

Yksivärisyys alkoi kyllästyttää, lilat dip dyet päähän Stargazerin Violetilla.

Pidennykset hamputti ja ne piti ottaa veke. Tukkamasennus!

Alta musta tukka teki paluun.

Ja myös teipit turkooseilla raidoilla. Käytössä ernutukan ylijäämävärit.

Ja sit lisäks pinkki dip dye tutulla ja turvallisella Pinkissimolla.

Ja taas vaihteeksi kokopinkki. Huoh!

Ernutukka hoitsikkaan sekoitetulla Violetilla.

Sit teipit olikin jo niin skeidassa kunnossa, että pois. Oma tukka jäi minimaaliseksi, teipit söivät siitä senkin vähän, mitä kaiken käsittelyn jälkeen oli jäljellä.

Tässä oli semmonen ikuistamaton välivaihe, kun toinen puoli oli vihertävän vaaleensininen ja toinen vaaleanpunainen. Oli muuten hirvein letti ikinä. Hankkiuduin siitä eroon vaalennuspesulla, pinkki lähti hyvin pois, mutta sininen jäi kummittelemaan vihertävänä?? Yleensä niitä punasävyisiä ei saa millään pois, kun taas sinisiä et saa mitenkään pysymään..

Ja sit virosta ostettu hopeahoitsikka muutti mun letin oljenvaaleaksi. Tattis!

Ja eihän siinä blondissa kauaa pysytty, haaveilin jo lilaharmaasta, vähän sellaisesta hups-jäi-hopeashampoo-liian-pitkäksi-aikaa. Minkä sainkin Stargazerin Violetilla ja isolla määrällä hoitsikkaa.

Ja sitten piti saada vielä vähän tummempi.

Kunnes päädyin haaveilemaan sinililasta, eli ostin kaveriksi Stargazerin Royal Bluen. Vaalensin myös mustat alta pois värinpoiston ja muutaman vaalennuksen turvin. Ai että minä tuota mustan poistattamista vihaan..

Latvoja en hennonnut vaalentaa, enkä mustastakaan luopua kokonaan, joten se sai jäädä hengaamaan taas dip dyen muodossa. Seuraavaksi suuntana se sinivihreä!

Täytyy loppuun mainita, että aika helvatan monesti mää oon kerenny tässä kolmen vuoden sisään värjäämään tukkaa, eikä vauhti oo vielä hiipumaan päin. Jos kaavaa noudatetaan, niin seuraavaksi olis taas vuorossa pinkki, punainen, blondi.. Ei juma, en nyt kyllä tahdo noista (vielä) yhtäkään.

Ja ennenku porukka rupee taas ihmettelemään, että eikö mun letti oo kuollu; noista kaikista projekteista vaan vaalennukset, musta hiusväri ja pidennykset on tehny mun tukalle vahinkoa. Muut värit ovat suoravärejä, eli yksinkertaisesti sanottuna värjääviä hoitoaineita.


Translation:  Vilu presents: my crazy hair adventures during this blog.