Hiuskalenteri 2013

Mietin pitkään, että pitäsköhän nyt yrittää tuhertaa vielä jotain ennen vuoden loppua, ja kuumehouruissa kieriessäni ideoin tämän. Oon tosiaan nyt kolmatta päivää kipeenä. Uv menee sinänsä hyvissä merkeissä, että täältä sängynpohjalta on matka vaan ylöspäin.

Crazy Colorin Peacock Blue, Sky Blue, Pine Green ja Stargazerin Tropical Green ja hoitoainetta.

Stargazerin African Green hoitoaineella laimennettuna.

Stargazerin Plume laimennettuna + Pinkissimo laimennettuna 

Kaksi käsittelyä Four Reasonsin Ice Ice Blondylla.

Crazy Colorin Pinkissimo

Crazy Colorin Sky Blueta, Peacock Blueta, Capri Blueta, Violettee, Stargazerin Tropical Greeniä.

Latvoissa Stargazerin Plumea ja Crazyn Pinkissimoa.

Samat seokset, kuin aikaisemmassa turkoosissa.

 Turkoosista kulutettu Herbinan syväpuhdistavalla shampoolla ja vaalennuspestu 

+ vaalennettu Swartzkopfin 00A:lla.

Latvadipit laimennetulla Crazy Colorin Firellä.

Crazy Colorin Candy Floss, jossa pari tippaa Pinkissimoa ja Fireä.

Näistä väreistä enää tuskin tarvitsee mitään muuta kirjoittaa, kun jokaisesta löytyy omat postauksensa. Värjäystahti on edelleenkin tiivis, onneksi suoravärit eivät vahingoita tukkaa, koska mulla ei sitä siinä tapauksessa olisi. Juurikasvu pitää kuitenkin aina vaalentaa, sillä suoravärit eivät siihen tartu. Swartzkopfin sävy 00A on edelleen tässä luottotuotteena.

Tossa muuten suoraväreihin liittyvä kysymys, joka mulle tuli Ask.fm:ssä ja jos suoravärit edelleenkin askarruttavat, niin tässä vähän lisäinfoa vastausmuodossa.

Aion vielä joskus riipaista ja kirjoittaa näistä ihan oman postauksensa. Tiedän sen vaan olevan niin laaja ja suuritöinen, että pelkkä ajatus kirjoittamisen aloittamisesta tuottaa mulle sydämentykytyksiä.


Vaalennuksien sijaan suosin värin vaihdon yhteydessä syväpuhdistavalla pois muhitusta ja vaalennuspesua, joka on vaalennusta paljon hellävaraisempi vaihtoehto. Tässä on siihen pesuun ohje sitä tarvitseville;

30 ml kuuma vettä

30 ml hapetetta

10 ml vaalennusjauhetta

15 ml shampoota

Yleensä pistän tuohon rutkasti enemmän shampoota, mitä ohje sanoo. Ei tule niin litkua, levittyy paremmin ja ei ole niin tuhoisaa hiuksille. Hapetteen ja vaalennusjauheen saa vaalennus- ja värinpoistopakettien mukana, tai Biozelliltä myös erikseen ostettuna.

Tänä vuonna edistystä oli se, että jätin sen jokasyksyisen punaisen vaiheen toteuttamatta. Vieläkin kummittelee päässä ne viimevuotiset poisto-operaatiot, hurr. Sen sijaan en päässyt eroon toisesta arkkivihollisestani; turkoosista. Sitä jos mitä on ihan hirveää saada veke tukasta, vaatii tuhansia vaalennuspesuja ja vaalennuksia ja nämä olivat se pahin syy, miksi oman tukan kasvatusprosessi otti takapakkia tänä vuonna.

Uutena väreinä kehään astuivat violetti ja vaaleanvihreä, niitä ei näin suuressa osassa minun hiuksia olla ennen nähty. Varsinkin tuo vihreä oli aina mukava yllätys, hirveän kiva väri. Violetti ei edelleenkään natsannut, ei oo helppo tie entisestä inhokkiväristä siedettäväksi.

Pidennykset olivat tänäkin vuonna suuressa suosiossa, ja nopealla laskutoimituksella uusia pidennyspäällisiä kertyi yhdeksän. Eli mulla on tuolla mun hullun naisen keräysboksissa yhdeksän pään verran lisää hiusta erilaisissa väreissä. Oon ihan tasapainoinen ihminen ja silleen, mulla vaan sattuu olee laatikollinen muiden ihmisten hiuksia huoneessani säilössä..


Uusi vuosi, uudet hiuskiukut, -haasteet ja onnistumiset, odotan teitä!

Think pink

Kuten Instaa/Twitteriä seuraavat tietävätkin jo, niin mun puolen vuoden värjäämättmyys kutistuikin kolmeen kuukauteen. Meillähän oli Netan kanssa tästä se veto pystyssä, mutta heivattiinkin se sitten. Syynä oli uni, jossa olin ollut kovin masentunut tästä asiasta ja kun olin saanut luvan värjätä hiukset, niin vaaleanpunainenhan siitä tuli ja olin kuulemma pomppinut ilosta kuin poni. Samana iltana oikeassa elämässä olin erehtynyt menemään Tumblriin katselemaan ja haaveilemaan hiuksista. Vaaleanpunaisista sellaisista, ja itkenyt siitä Patrickille. Selkeesti joku henkinen yhteys meillä tässä meneillään. Heti luvan saatuani sitten kotiutin töistä kaksi pulloa Candy Flossia, terästin sitä pienillä annoksilla Pinkissimoa ja Fireä ja tein jotain, mitä en oo aikasemmin onnistunut tekemään. Niin maan taivaallisen ja täydellisen vaaleanpunaisen pehkon, ai että.

Enkä oo ainut tätä mieltä, kysymyksiä ja kehuja tulee ovista ja ikkunoista ja sekös tekee iloiseksi. Tuijjotuskin on palannut, blondina olin aivan näkymätön ihmismassassa ja siihen tottuneena taas vähän hämmentää olla osa julkista eläintarhaa.

Kuvat on niiiiin talvilaatua, itku. Kestetään nyt vielä hetki tätä valottomuutta, uus vuos ja uus kesä tekee pian tuloaan.

Viime viikko oli suoraansanottuna ihan anuksesta. Marsu kuolee, töissä menee huonosti, paljonpaljon hyvin ikäviä yllätyksiä, väsymystä ja kiukkua. Onneksi karma kääntyi taas nousuun ja tää viikko on ollut hyvä kuuden päivän työputkesta huolimatta. Tai ei tuo kuusi päivää muuten mikään saavutus olisi, ellei joulu teetättäisi ihan himona ylimääräistä hommaa ja kiirettä. Viisi päivää kunnialla ohi ja suussa on odotuksen makua. Huomenna nimittäin suunnistetaan Patrickin kanssa mun työpäivän jälkeen viiden päivän lomalle Varkauteen, whoo! En oo käyny kotona puoleen vuoteen, että oli jo aikakin. Maananataina mennään vielä koko perheen voimin Kuopioon joululahjaostoksille, että bongarikyylät tarkkaavaisuutta sielläpäin! Vaikka pitäisi vielä siivota ja vaikka vallan mitä, niin en voisi olla onnellisempi juuri nyt. Matkustus on kivaa ja kotona odottaa viisi koiraa, joita on ollut ikävä ja yksi uusi karvainen tulokas. Pikkuruinen shetti nimittäin. Onnellisuutta myös teille kaikille, tuun vielä varmaan heittämään joulutoivotukset ensi viikolla!

Ikävä viikonloppu

Lähiaikoina on tuntunut menevän kovin huonosti. Näennäisesti kaikki on hyvin, mutta pään sisällä on sellaista masentavaa oloa hyrräämässä. Voisin nukkua kaikki päivät ja kaikennäköinen aikaansaaminen on ihan mahdotonta. Kun asiat menee huonosti, niin ne menee sitten kerralla. 

Hyviä ruoholaitumia rakkaalle pikku-ukolle. ♥

Yksi neljästä marsustani, 2,5-vuotias Sirius löytyi eräänä päivänä kovin huonokuntoisena häkistään ja eikä aikaakaan, niin henki oli hyljännyt sen pikkuruisen ruumiin. Poika oli huomaamatta laihtunut olemattomiin, ja eläinten tapaan piti sen viimeiseen asti itsellään, ettei näyttäisi mitään heikkouden merkkejä. Syykin oli helposti huomattavissa ja korjattavissa, jos marsun muuttuneen olemuksen olisi huomannut aijemmin. Hampaat olivat kasvaneet vinoon ja toinen alahammas oli kasvattanut pitkän piikin itsestään, joka sitten oli kipeä syödessä ja lopulta esti sen kokonaan. Tuntuupa typerältä ja huonolta marsun omistajalta, kun ei aikaisemmin voinut huomata jotain noin ilmiselvää. Olen elänyt eläinteni kanssa pilvilinnoissa tähän asti, aikaisemmat marsut elivät 7- ja 8-vuotiaiksi ilman sen suurempia ongelmia, mitä nyt toinen sokeutui, mutta eipä se Huldan menoa estänyt. Jotenkin siinä sitten tulee sokeaksi sille, miten kaikkea voi kuitenkin sattua, ja että omia elukoitaan pitää pitää tarkkaan silmällä. 

Toiset katastrofin ainekset olivat kasassa, kun oman surun lisäksi Siriuksen elämänkumppani ja arkkivihollinen, Duff, otti kaverinsa kuoleman tuoman yksinäisyyden hyvin raskaasti. Ennen niin iloinen ja vilkas kiljupete kyhjötti nyt yksin ja surullisena nurkassa ja välillä purki stressiään ruokakuppia narskuttamalla (tapa, jota ei koskaan ennen ollut ilmennyt). Ainut aika milloin tyyppi innostui oli, kun heilautti ruokapussia, mutta siihen se jäikin. Oli aika selvä peli, että jos Duff joutuisi olemaan yksin pitempään, masentuisi se kovasti ja saattaisi jopa kuolla yksinäisyyteen.

Vaikka rahatilanne ja aika eivät olleet mitä parhaimmat, piti Duffille hankkia pikimmiten kaveri. Pientä omantunnon kanssa kamppailua joutui käymään, ei tuntunut oikealta korvata Siriusta niin nopeasti uudella tulokkaalla. Kuitenkin jo samana yönä metsästin kuumeisesti uutta marsukaveria netin välityksellä, mutta huonoin tuloksin. Seuraavana päivänä lähdettiin katsomaan Itiksessä, josko sieltä löytyisi joku kiinnostava. Onneksi teddy-marsujen (en vain ole lämmennyt vielä näille lampaille) yltäkylläisyyden keskeltä löytyi yksi hauskan värinen sileäkarvainen poika, jossa oli ripaus sheltietä pyllykarvojen pituudesta päätellen. Kerman värisestä marsusta haaveilleenä tämä ei ollut se ykkösvalinta, mutta Duffin tilannetta ajatellen paras. Poistuttiin liikkeestä uusi vikisijä pahvilootassa.

Poikien tutustuttaminen meni hyvin, Duff piristyi oikein silmissä, kun sai uuden kiusattavan. Päätös hankkia pikimmiten uusi kaveri osoittautui siis hyväksi. Ensimmäisen päivän vikinöiden, ahdistelujen ja alistamisen jälkeen pojat ovat viihtyneet yhdessä hyvin. En ollut muistanut, miten arkoja pienet marsuvaavit ovatkaan. Uutta tulokasta näkee kopan ulkopuolella vain, jos salaatinlehti heilahtaa. Vanhat herrat taas roikkuvat heti toiveikkaina häkin kaltereissa, jos niille erehtyy juttelemaan. Eiköhän tuo pienimmäinenkin pikkuhiljaa opi talon tavoille, uskalti se jo tänään hakea salaattia kädestä n. kymmenen yrityksen jälkeen.

Nimeä ei uudella tyypillä vielä ole. Jotenkin sen pitäisi sopia yhteen muiden kanssa; Duff, Moby ja Hazel. Eli ulkomaalainen, lyhyt ja suht helppo lausua. 

Level 22

Eilen oli meikäläisen synttärit ja internetissä se tarkoittaa kahta asiaa; kasapäin onnitteluita puolituntemattomilta ihmisiltä ja sitä, että pitää muutta ikä manuaalisesti kaikkialle, johon sen on erehtynyt mainita. Perjantaina kävin vähän synttärishoppaamassa porukoiden lahjarahoilla, enimmäksen sisustustavaraa Tigeristä tosin ja yhden paidan. Hyvin aikuismaista. Ikäkriisin poistamiseksi tilaan itselleni lahjaksi Sylveon TCG-boksin ja kaikki Eeveeluutiot sisältävän figuuripaketin. 

Lauantaina oli meillä pienimuotoiset pippalot. Ja vaikka juhlaväki olikin yhden käden sormilla laskettavissa, niin hauskaa oli. Suunnitelmissa oli myös lemmikkimessut, mutta en vaan yksinkertaisest jaksanut herätä ajoissa osallistuakseni. Tänään darrantai avautui kiinalaisella buffetilla, onneksi asutaan Helsingin parhaan kiinalaisen raflan vieressä! Jatko-osa on kohta perseen penkistä nostamista vaativa elokuvateatterivisiitti. Loisto viikonloppu kaikenkaikkiaan, kiitos Patrick, Elina ja juhlaväki!

 Legend-svetari

Kettusvetari

Jos joku ei tiennyt/osaa arvata, niin harmaa on pukeutumisessa mun heikko kohta. Pidän siitä ihan kauheasti ja se kamppailee kaappitilasta mustan kanssa kiihkeästi. Sheinsiden sponssaama taas vaihteeksi. Sieltä tulee enemmän vaatteita, kuin ehdin ees kuukaudessa käyttää! 

Pink be back

Nonni. Liian väritöntä eloa on takana jo kohta kaksi kuukautta, joten oli aika tarttua väripurkkiin ja loihtia päänpeittäjään jotain kivvoo. On ollu elämä jotenkin liian helppoa, kun ei oo joka viikko ollu jotain uutta värikriisiä/tukan maalausrumbaa edessä. Mutta koska vetoon kuuluu, että hiusvärit (poislukien juurikasvun pois taikominen) eivät omaa tukkaa saa koskettaa kuuteen kuukauteen tai laulaa ruskea väripurkki, niin vain pidennykset saivat maalia pintaansa. Päätin vähän kikkailla, ja Pinkissimon (luottoväri) sijaan testasinkin kylmänpunaista Fireä. Ja koska kyseessä on hyvin kylmä, pinkkiin taittava punainen, niin vaalean oranssin sijaan lopputuloksesta tulikin ihana heleä ja lämmin vaaleanpunainen. Seokseen turistin kokonaisen 250ml XZ:n hoitoaineen ja ihan äärettömän minimaalisen tipan väriä, koska Crazy Coloreissa on paljon pigmenttiä.

Ja lopputulos oli juuri sopivan vaalea. Täytyy edelleen kehua tän hetkisiä pidennyksiä, Cybershopin 30cm pitkän hiuksen klipsipaketteja sävyssä #60. Mitä vaaleampi väri, sitä vaaleamman hiuspohjan se tarvitsee allensa, ja nää on ensimmäiset hyvät näin vaaleat pidennykset. Toki Rapunzelin pidennykset olivat vaaleat, mutta laatu oli jotain niin armotonta sontaa, etteivät ne päässäni kovin monta kertaa viihtyneet. Jos kiinnostaa nämä kyseiset pidennykset, niin klikedi-klik! Mulla on käytössä kaksi pakettia. Pikkulintu voi kertoa, että tämä mun käyttämä pituus on ollut aika kuumaa kamaa, ja näitä on jäljellä enää ihan muutama hassu tuossa sävyssä. Ja jos mietityttää, niin ei, tää ei oo mitään suurta pyllynnuolentaa. Oon nää ihan omalla rahoillani hankkinut, enkä ois niitä parempiin voinut sijoittaa.

Ilman luntakin mulla on ihan järkyttävä jouluolo, johtuu varmaan Kampin K:n joulukäytävästä. Alkaa tonttulaulut vipattaa päässä, kun kävelee sen läpi ja minut valtaa iso hamsrausolo. Mutta nyt kiloista viis, koska haluan vain hörppiä teetä ja syödä miljoonittain ohkaisia sydänpipareita! Ne on oikeesti paras asia, mitä tulee tähän aikaan myyntiin, piparitaikina tietty hyvänä kakkosena.

Batgirl

Mun postaukset nykyään; mäkämäkä sitä tätä tuota ja tonnikala. Ja pari sponsoroitua asua. Nyt oon niin puhki, etten edes jaksa mäkämäkä. Antakaa anteeksi.

Linkki takkiin.

Linkki paitaan. Kiitos Sheinside!

Tuskaisista ilmeistä voi päätellä, millanen päivä oli olla kameran takana. Ketutti oikein, ei irronnu millään.

1,5/6kk värjäämättömyysvedosta mennyt, ja kaipaan jo kuollakseni vaaleanpunaista hiuspehkoani takaisin.

Voguec

Huhhuijjakkaa, on vähän hutera olo. Viime perjantaista lähtien oon saanut outoja hengenahdistuskohtauksia ja päässä tuntuu jatkuvasti vähän pöljältä. Ihan kun kärsis hapen puutteesta. No näppäränä tyttönä otin ohjat (Googlen haun) omiin käsiini ja "diagnosoin" itselleni keuhkoveritulpan. (Joku on ehkä lukenut vähän liikaa näitä pillerikuolemista kirjotettuja juttuja ja tietty satun käyttämään just sitä merkkiä, joka niitä on aiheuttanut.) Kiva kun on infomaatiota näin helposti saatavilla, niin voi säikäyttää itsensä puolikuoliaaksi milloin milläkin taudeilla. En oo vielä jaksanut jatkotoimenpiteitä tehdä, mulla kun on vähän semmonen perussavolainen mentaliteetti että lekurille lähdetään vasta sitten, kun ollaan oikeasti kuoleman kielissä. Tää kun voi olla ihan mun omaa luulotautisuuttakin, että naurasivat siellä varmaan vaan pihalle. Mut kai sitä nyt oikeesti vois huomenna varata aikaa jonnekkin, en oo muuten toimintakykysenä töissä jos tää jatkuu.

Kevyempiin aiheisiin; tuommoinen otsikossakin esiintyvä kauppa nimeltään Voguec otti yhteyttä ja kysy josko sieltä kelpais mulle jotkut pukimet. Totta mooses, mikäs materialisti sitä tässä olis jos kieltäytyis hommasta. Tässäpä sitten nämä.

Linkki hamoseen. Oon kyllästynyt vesirajarättien kanssa kenkkuiluun ja halusin jotain vähän pidempää liehuketta vaatekaappiin. Eipähän tarvii olla neuroottisena kiskomassa alaspäin, voi viipottaa huolettomasti.

Tasselipaidan taas löytää täältä. Mulle iskee joka syksy semmoinen pienenpieni boheemius/hippivaihe, niin tää paita oli just sopivaan saumaan helpotus tähän. Tai ehkä tää on enemmän inkkarijuttu, mene ja tiedä. Kuitenkin se hulmuaa ja kilisee.

Mun Halloween-asu ehti muuten ajallaan, MAHTAVAA! Eilen sitten oli vähän palapeli, kun yritettiin poikaystävän kanssa ratkasta siihen kuuluvan remmihommelin syvimpiä saloja. Onneks edes toinen meistä on periksiantamaton, Patrick ratkaisi sen tunnin kikkailun jälkeen. Itsehän luovutin jo kymmenen minuutin kohdalla ja aloin pelaamaan Pokemon Y:tä. Mun tiimiin kuuluu Tyrantrum, Charizard, Salamence, Glaceon, Greninja ja uusimpana lisäyksenä Scyther. Oon siitä Scizor-jaksosta lähtien kyseisen otuksen halunnut ja nyt Fairy-tyypin ilmestyessä sille on vihdoin käyttöä. Toinen jonka halusin kipeästi oli Weavile tuon Glaceonin sijaan. Mutta kun sitä ei liigaan mennessä saa ilman hirveää kikkailua, niin olkoon. Seuraavassa pelissä se tulee olemaan mukana.

Ps. ei nyt jumalauta. Suomen "myrskykuvat" on taas vertaansa vailla.

Puolikasta valoa

Tässä postauksessa taas kooste kännykästä löytyvistä ikuistamisista. Tämmöstä tasokasta kuvasatoa tarjoo kohta yli puolet blogeista sen puolen vuoden ajan; puolikasta laatua. Vitsijenkin taso ehkä puolittuu. Nyt loppu.

Long time no ocean, tähänhän me viimeksi jäätiin. Loistava ahkeran bloggaajan intous katosikin turhan nopsaan. Pimeys masentaa ja ei tee mieli tehtä muuta, kuin olla vaakatasossa vällyjen alla. Tuttu tunne? How I Met Your Mother on vienyt tämänkin pienen ihmisen sydämen, viidennessä kaudessa mennään ja Marshall on paras. Ja sitten teen tietty töitä. Ääääh. Motivaatio kovin hukassa ylipäänsä sen kanssa, että jaksaisi potkia hyytelöpyllynsä sängystä ylös. Nousin tänään jo seitsemältä ja minua tervehti vain hyytävä mustuus. Jos ei ois ollu velvollisuuksia, niin olisin varmaan vaan kääntänyt kylkeä ja jatkanut uneksimisia. Ei oikein kannusta heräämään pirteänä, kun kaikki on tummaa ja synkkää. Kaipaan aurinkoa jo nyt, eikä olla vielä ees sitä pahintaa valottomuuden aikaa lähelläkään. Surku.

Onneks on pelejä. Käydään usein vierailemassa Kaisanimen Finnkinon Arcade-hallissa, koska se on kivasti vähän syrjässä ja hiljaisempi kuin Kinopalatsi, siellä tuoksuu koti ja ihana rasvainen popkorni sekä Fantasiapelit on ihan lähellä, jos vaikka tarvii Pokemon-kortteja ostaa (tärkeä meriitti näin 22 ikävuoden paikkeilla). Toisen kuvan keskisormi on tahaton, sain kivasti Y:n yhden päivän virallista julkaisupäivää aikasemmin, joten otin siihen varaslähdön. Se on HYVÄ, ainut floppi on kuudes generaatio, 70 uutta + megaevot? Hahmojen suunnittelussa ja määrässä Nintendo tais mennä sieltä, mistä aita on matalin.  Goodra ja Zyganrde kyllä nappaa sentään. Onneksi tuossa saa hirveen kasan muiden generaatioden tyyppejä jo heti alkuun, niin paukutampa sitten niillä uusien lisäjuttujen kera.

Yksi asia, mikä pimeyteen pelien lisäksi tuo valoa on tää mun pellavapää, johon sain vielä vihdoin pidennykset. Oli kuvauksista lahjakortti käyttämättä, niin tilasin huvikseen kokeiluun Cybershopin #60-väriset pidennykset 30cm pituisina. On muuten lyhimmät pidennykset, mitä mulla on ikinä ollu.

Hämmästyksekseni väri oli lähes saman sävyinen kuin omani, ainut tuo vieläkin tukan ollessa märkänä näkyvä vihreys estää niitä mätsäämästä ihan täydellisesti. Kyllä sen pienen sävyeron muutenkin huomaa noista ylemmistä kuvista, kun kunnolla tiiraa. Tykästyin kuitenkin sen verran (jopa pituuteen), että otin töistä mukaan toisen paketin mokomaa, irrotin toisesta paketista klipsit ja ompelin kahdet hiusnauhat päällekkäin. Hyvä kikka, kun ei halua niin montaa eri osiota saada mahtumaan päähän.

Lopputulokseen olin hyvin tyytyväinen, en yleensä saa mätsäämään vaaleita omaan tukkaan millään, mut nää menee varsinkin kiharrettuna ihan just eikä melkeen. Oon parilta asiakkaalta jo pidennyksistä paasatessa kuullut kehuja siitä, etteivät ois arvanneet mulle olevan pidennyksiä ollenkaan. Eli job well done! Eikä ne oo pahan pitusetkaan, uppoo just hyvin mun tukan mitan kanssa, eikä tarvii äheltää tuhansia kerrostuksia. En oo koskaan saanu blondi tukka+pidennykset-comboa toimimaan, on sekin lehmä nyt kellistetty. Siis mitä.. En tiedä mistä tuo tuli.

Hellowiini lähestyy, oon jopa tänä vuonna ensimmäistä kertaa ikinä panostanut asiaan ja hankkinut kostyymin. Eri asia onkin sitten, että se tärkein osa koko asua ollenkaan lentää Kiinasta luokseni.. Pakko ärsyttää ja antaa pieni vinkki, että anime-linjalla mennään. Oon aina halunnut tehdä cossin, mutta en omaa taitoa, enkä kärsivällisyyttä. Onneks oon saamattomuuden huippu, ja tilasin kaiken Ebaysta. En kuitenkaan oo mikään tietty henkilö, vaan oikaisin hieman. No mutta kattellaans.

Vielä asia makkara; vaihdoin sepeen uuden vetorenkaan, sonnimeininki niin, että oksat pois. Nyt sitä somistaa 3,2mm segmenttirengas 12mm halkaisijalla. En ihan noin isoo läpimittaa halunnu, mutta ei ollut pienempääkään. Saa mennä. En kerennyt liimaamaan alaripsiä aamulla.

Otsikko

Mitäpä sitä ei bloggaamisen eteen tekis? Kävin vähäisellä vaatetuksella seisomassa täällä pohjoismaille ominaisessa hyytävässä kylmyydessä ihan vaan siksi, että saisin yhden rätin kuvattua. Onneksi kyseessä oli kuitenkin hyvin nätti mekko, jonka Sheinside minulle kivasti lahjoitti. 

Mekko - Sheinside, vyö - Ebay, kengät - Tarjoustalo. 

Taisin kyllä saada tästä hillumisesta ikävän toispuoleisen kurkkukivun. Ihan järkkyä, jos tuun taas kipeeksi. Vasta olin melkeen kaksi viikko flunssan kourissa. Ois varmaan jääny vähän lyhemmäksi sairastelut, jos oisin vaan alunperin käyny saikkua, enkä kituttanut töissä flunssapöhnissä sitä ekaa viikkoa..

Blaah, ei rahaa - ei tekemistä. Onneksi on enää kaksi päivää palkkapäivään. On mys kuuden päivän vapaat ja tunnistan itsestäni pieniä suomalaisille yleisiä työnarkomaanin oireita, oon ihan hukassa, kun pitäskin keksiä itselleen tekemistä. Ei nyt oikein irtoa tekstiä (voi päätellä jo tosta kekseliäästä otsikosta), ehkä jätän pinnistelyn vaan tähän totuuden kera.

Ihan uteliaisuuttani kyselen, että mitä jengi tykkää tästä uudesta ahkerasta postaustahdista; alkaako ärsyttää, onko kivaa kun on pöntöllä istuessa lukemista, vai mitä?

Case App

Otsikossa mainittu firma otti yhteyttä, ja kysyi josko haluaisin customoidut kuoret heiltä. Hell yeah!

Muovisia kuoria tuolla saa suunniteltua Iphone 5/4/4S ja sit Samsung Galaxy 3 S:n, mikä munkin luuri on. Sit tuolla saa myös tehtyä tarrakuoria, ja niissä onkin sitten suurempi mallivalikoima.

Kuvan päättäminen ei ollut vaikeaa ja itse kustomointihan oli lastenleikkiä. Kopsasin kuvan koneella, tein siitä Photoshopilla sopivan kokoisen Sampan kuoria varten, muokkasin väriä vähän minttuisemmaksi, latasin kuvan tuonne, asettelin paikoilleen ja voilá! Tuolta saa myös parit valmiit kuoret, mutta kyllä voin sanoa että oma kustomointi on antoisampaa, kun saa juuri sen mitä haluaa. Toimituksessa kesti ihan muutama päivä ja se tuli vielä suoraan postilaatikkoon, eli kaikin puolin jees.

Behold; Sampan uudet kuteet! Komea mies, kyllä nyt kelpaa kannella sitä ympäriinsä kaikkialla. Ton kuoren parhaimpia puolia on se, että toisin kuin eräät tilaamani One Piece-kuoret, jotka tekevät puhelimesta saippuan liukkaan, nää on tavallaan karkeat, joka edesauttaa kummasti näpeissä pysyvyyttä. Siitäkin huolimatta olen sellainen kännykäntuhoaja, että näiden kuorien lisäksi säilytän Samppaa omassa lompsassaan, ettei näyttö naarmuunnu.

Käykää tekin suunnittelemassa ja kuolailemassa uusia kännykänkuoria sivulla Caseapp.fi (klik) ja lisää design-ideoita firman Instagrammissa!

Täydellinen blondi

..Tukka siis. Sovittiin Netan kanssa, että jos päästän sen työpälkähästä, niin saan ilmaisen hiustenleikkuun. Deal! Leikkautin tukkani viimeksi silloin, kun keväämmällä yritin eroon sinisestä, eli olihan siitä jo viisi kuukautta. Meikän värjäystahdilla hamppua kyllä syntyy, siitä voitte olla varma. Pahensin tilannetta vielä tällä toisella vihreä-vittuun-operaatiolla, eihän siihen mennyt kuin kolme vaalennuspesua, öljymuhituksia, syväpuhdistavaa shampoota, elmukelmua ja aikaa. Ihan tuhottomasti aikaa per päivä, mutta ei siinä kestänyt kuin.. viikko?

Astelin Netalle jännävihreänä. Märkänä se oli vihreä, kuivana se näytti ensivilkaisulla blondilta, mutta lähempi tutkimus paljasti minttua ja takaraivossa kummittelevan tummemman raidan (huono puoli, kun värjää omia hiuksiaan). Mut taivutelviin vielä yhteen kunnon vaalennukseen, jonka senkin jälkeen paistoi vihreyttä. Hätä ei ollutkaan tämän näköinen, koska Netta on nero. Kaivoi oranssinkeltaista sävytettä jostain ja taikoi mulle just sen sävysen tukan, mistä olen haaveillut. Vaalea, lämminsävyinen, mutta ei liian keltainen. Se nainen suoritti ihmeitä, sanon minä. Lopussa tukasta napsaistiin vielä huonoa latvaa pois, mutta pyysin jättää mulle sinne vielä hoidettavaa ettei ihan lyhyeksi mene. Ainut kohtaamani kampaaja ikinä, joka on tajunnut parin sentin tarkoittavan nimenomaan sitä paria senttiä, eikä kymmentä. Mulla oli niskassa alla lyhyempää, teippipidennysten katkaisemaa tukkaa ja saatiin sekin nyt muiden latvojen tasalle. Täydellinen lähtökohta kasvatukselle.

Ja jotta tukanvirutus ottaisi vihdoin tuulta ylleen, niin pistettiin vielä vedot pystyyn. Kumpikaan ei saa vaihtaa väriä puoleen vuoteen. Maaliskuun 26. päivä alkaakin sitten varmaan semmoiset värioperaatiot molemmilla että oksat ja hiukset pois, kun ei saada puoleen vuoteen kriiseillä värien kanssa. Se oli meitä yhdistävä, tukan tappava harrastus. Parhaat panoksetkin keksittiin; jos minä häviän, joudun olemaan kuukauden ruskealla tukalla. Ja ne, jotka on tätä blogia oikeasti pitkään lueskelleet ovat saaneet varmaan kuvan siitä, kuinka paljon inhoan ruskeita hiuksia, joten tää panos on just hyvä. Jos taas Neppis lipsahtaa, niin sen tukasta tulee violetti. Juurikasvun saa värjätä ja tukkaa saa vähän sävyttää (esim. hopeashampoo). Juurikasvun värjäyksen pitkittäminenkin on vaan hyvästä, ja tällä värillä juurikasvu jopa oikeasti näyttää hyvältä.

Innoituksena värimuutokseen toimi se, että halusin vaan helposti ylläpidettävän sävyn, joka ei vaadi värjäystä jokaisella pesukerralla. Talvella laiskottaa muutenkin, eikä jaksa suorittaa mitään epätoivoreissuja hoitoaineiden ja hiusvärejen perässä ympäri kaupunkia 30-asteen pakkasessa, kun tiskirätin kokoisia lumihiutaleita iskeytyy naamaan luodinnopeudella. Mulla on aika positiivinen kuva jo maalattuna talvesta.. Toinen juttu on, että rakastan vaatteissa punaista, pinkin kanssa se oli no-no, sinisen kanssa maybe, mutta vaalean kanssa hell yes. Ja vaaleat kutrit käy mulle muutenkin hyvin.

Paita Sheinsidelta saatu (klik), tähtikorut H&M.

Seuraava haaste on pidennysten löytäminen järkevin hinnoin. Oon miettinyt Foxy Locksia tai Headkandya. Oikean sävyn löytämine internetin kautta on pain in the ass, mutta molemmat kaupat ovat keksineet hyviä tapoja sen helpottamiseen. Foxy Locksilta löytyy video, missä omistaja vertailee hiusten sävyjä toisiinsa ja Headkandylta, tai siis nykyiseltä Dirty Looksilta saa hiusta tilatessa erillisessä pussissa testiraidan, jolla voi testata sävyn sopivuus ilman, että joutuu avamaan muuta pakettia, mitä ei voi avauksen jälkeen hygieniasyistä palauttaa. Rahatilanne ei vielä anna periksi laittaa mitään tilaukseen, mutta eiköhän sitä ala löytymään kohta kun edessä on synttärit, veronpalautukset ja joulu. Loppuvuosi tulee olemaan siis yhtä materialistista juhlaa.

Mart of China

Tässäpä mainospostaus uudesta mahdollisesta yhteistyökumppanista, Mart of Chinasta. Tätäkin kauppaa on blogeissa ollu nyt esillä, ja kyllä sieltä sen verran kivaa kledua ja popoa löytyy, että oli pakko itsekkin ottaa yhteyttä.

Linkit vaatteisiin, jos kolahti ja haluaa käydä tekemässä vähän lähempää tuttavuutta kaupan kanssa:

Mekko 1, mekko 2, mekko 3, shortsit, laukku 1, laukku 2, kengät 1, kengät 2, kengät 3.

Itse tykkään tän tyyppisistä kaupoista suuresti; löytyy vähän erikoisempaakin kamaa, mutta ihan naurettavan alhaisin hinnoin. Tiedän, että popula vierastaa Kiinasta tilailemista, mutta itse Ebayn suurkuluttajana en ole koskaan törmännyt ongelmiin tullien tai muiden kanssa. Ikinä ei oo edes tarvinnut tullata tavaraa, ne on tullut joko suoraan postilaatikkoon, tai postista noudettavaksi. Lähetysajatkaan ei oo H&M:n ruuhka-ajan aikoja kummoisemmat. Ihan turhia pelkoja siis.

15 kuvaa

Kännykän hämäristä nurkista otsikon mukaisesti.

1. Meillä oli Kampituspäivillä bloggaajatapahtuma, mistä mainitsinkin jo täällä. Tässä oli päivän ensimmäiset ihanaiset.

2. Kunhan rakastin turkoosia tukkaa.

3. Tämmöistä meillä.

4. Meille tuli Anon-maskeja, sääli että tää epärasistisuus värityksissä ehkä syö vähän koko naamion perimmäistä ideaa.. Yritys hyvä kuitenkin

5. Löydettiin Finnkinosta Star Wars-arcadepeli, ja sinne on pitäny aina käydä tuhlailemassa ylimääräiset euro, kun eräs siihen hieman tykästyi. Mikäs siinä on Kinopalatsissa istuskella, nauttia lämpimästä ja ihanan rasvaisten poppareiden tuoksusta.

6. Parin tunnin korttiurakka, eikä vieläkään oo loppu..  Loppuu kansion taskuista tila kesken, Pikachuja esim. ei mahdu enää yhtään lisää niiden taskuun. Pitää varmaan urakoida, eli siirtää kaikkia kortteja ja suoda isoille tilanviejille extratasku viereen. Ja siihenhän uppoaa kivasti pari lisätuntia.

7. Tui. A) Patrick on maailman söpöin ja sen pitkä tukka on ihana, b) miehet ja nutturat kuuluu yhteen.

8. Käytiin Vapianossa puolivuotispäivän kunniaksi. Kyseisessä paikassa käytiin myös "ensitreffeillä".

9. ja 10. Maailman siisteimpiä paitoja! Näistä sitten lisää joskus.

11. Tukka vaalennuspesun jälkeen. Vielä sinistä riittää. 12. Ja samainen tukka toisen vaalennuspesun jälkeen.

13. Ja vielä eilen, yhden shampoota-tunneiksi-kuivaan-tukkaan-käsittelyn jälkeen. Vieläkin irtos ihan himmeenä vihreetä väriä ja ollaan jo hyvin lähellä blondia, mutta tukka on vielä toistaiseksi tunnistettavissa vaaleanvihreäksi.

14. Tänään istun täällä neitsytöljyt ja syväpuhdistavat shampoot viritettynä suihkulakin ja pipon alle.

15. Yritän opetella syömään salatteja työpäivinä, kun vieressä on Johto Cafe ja niiden hyvät valikoimat lisukkeita. Ja ihan kirjaimellisesti se opetteluksi meneekin, meillä ei perhe harrastanut salaatteja ollenkaan, siksi ne eivät luontainen osa ruokavaliotani ole. En oo vielä ihan hahmottanu salaattien ideaa, ja yleensä valkkaan pastan ja salaatin sekaan jotain hyvin epäsalaattimasista. Eka salaatti ikinä sisälsi lisukkeena kanaa, tonnikalaa ja pähkinöitä. Tässä toisessa sentään oli kananmunia, lohta ja tadaa - punasipulia. Sitten tajusin, että mähän vihaan sipulia raakana, ja jouduin noukkimaan ne pois..


Olin maailman paras tyttöystävä, uhrasin parisuhteemme ja ostin Patrickille aikaseksi syntymäpäivälahjaksi GTA V:n, ettei jää paitsioon muiden hypetyksestä. MUTTA SE PELIHÄN ON MAHTAVA! ;___; Ajelu on niiiin kivaa, sieltä löytyy radiokanava, joka soittaa Kelly Rowlandin Work-biisiä ja sitten on vielä Trevor.. Siis.. En osaa edes sanoin kuvailla kuinka oon hahmona siihen rakastunut. Se on nerokas! Ja pelissä riittää tekemistä, niin saan hyvällä omallatunnolla istua koneella monta tuntia bloggaamassa ja välillä singahdella katsomaan juonenkäänteitä toisesta ruudusta. Win-win.