27.6.2013

Rautakriisi.

Mun pitkään hyvin palvellut OBH Nordicani otti ja hajosi. Tai oikeastaan siitä on jo aikaa. Lämmönsäätö ei toimi ollenkaan, ja tupruttaa jatkuvasti 230-asteisella viimalla. Ihan muuten hyvä, mutta se sulatti mun latvat. Huomasin tän seuraavana päivänä siitä, että ilman yhtäkään pihausta lakkaa mun tukka oli ihan järkyttävä röllipehko ja osat latvat olivat sulautuneet yhteen. Jes!


R.I.P ystävä.

Uutta rautaa kehiin siis, kaipaisin vähän valkkausapua. Pari vaatimusta hankaloittavaa tekijää: yhtäkään Babylissiä en enää osta. Mulla on ollut kaksi ja niiden pinta menee vuodessa ihan vituilleen. Myöskään tällä hetkellä olevaa rautaa en halua uutena (OBH on muuten ok), koska sen lämmönsäätö on siinä kohtaa, missä pidän kättä ja se oli sen verran herkkä, että kääntyili siinä mun kämmentä vasten. Suunnittelijat haloo?? Vanhemmassakin kokeilemassa OBH:n mallissa oli sama vika, tosin siinä oli napit. Sormien kohdalla. Että älkää nyt herranjumala tehtailko tuommosia turhuuksia. Enkä suosittele ostamaankaan.

Sit yksi vaatimus vielä; hinta. Kyllä, minä kovasti haluan tuon ikuisuushaaverautani, Cloud Ninen. Mutta ei ihan nyt ole heittää 150e mihinkään tuosta noin, että jos niitä vähemmän hinnakkaita vaihtoehtoja löytyisi.

Onko täällä muita suoristusrautojen suurkuluttajia? Haluaisin kuulla tuomioita ja suosituksia niiltä, jotka ovat omistaneet enemmän kuin yhden raudan ja omistavat siis jotain vertailupohjaa. Jakakaa toki kokemuksenne! Minä ja tukka kiitämme jo etukäteen.

25.6.2013

Vaatehaaveita.

Aloittelen mahdollisesti Sheinsiden kanssa yhteistyötä ja ensimmäiseksi tein pari kuolauskollaasia sivun vaatteista. Eli tässä vähän osviittaa siitä, millanen sekamelakka mun vaatekaappi ois, jos omistaisin ehtymättömät rahavarat. Linkkejä voitte muuten huoletta klikkailla, minä en niistä penninpyörylää hyädy.



Oon kesäisin mekkojen suurkuluttaja ja haluaisin omistaa niitä vaikka jokaisessa tyylissä. Mun lyhyelle varrelle käy parhaiten tommoset vähän lyhyemmät mekot. Pidemmissä näytän hobitilta lakanaan käärittynä.



Paitoja ei koskaan voi olla liikaa, varsinkaan tämmösiä jännempiä.



Jos riittäs vaatekaappi, niin käyttäsin omituisia legginssejä vaikka päivittäin. Omistan vasta ensimmäiset galaxy-leggarit ja hurahdin niihin ihan täysin. Eka välttelin niitä, koska pelkäsin niiden reisiä leventäviä ominaisuuksia. Ne ominaisuudet olikin mun omassa päässä, heh!


Öö, peuroja?

Sheinsideä selatessa ei ainakaan tuu tylsää! Välillä kun tuppaa olemaan ongelmana se, kun nää hooämmät ja ginat tarjoaa ehkä muutaman erikoisemman ryysyn mulle vuodessa ja muut onkin semmosta peruskauraa.

24.6.2013

Auto-onnettomuudesta.

Lähdettiin ajelemaan porukalla minä, poikaystävä ja kaksi kaveria viettämään Juhannusta mökille. Takakontti oli perinteitä kunnioittaen täynnä kaljaa ja muita viinaksia. Matka meni hyvin, kuunneltiin musiikkia ja jauhettiin paskaa. Jossain vaiheessa käännyttiin sitten hiekkatielle. Kuski oli tuoreen ajokortin omistaja, mutta on ajanut aina ihan vastuullisesti ja vaikka kärsinkin autokammosta (varsinkin uusien kuskien kanssa), mutta ton kanssa ei koskaan oo ollut pelkoo pyllyssä. Eli ihan luottavaisin mielin mentiin.


Siinä näkyy sutimiset.

Jossain vaiheessa edessä oli tiukempi mutka ja vauhti meni jossain 45-50km paikkeilla. Vastaan tuli auto. Kuski sen huomatessaan yritti tehdä enemmän tilaa toiselle autolle. Oikaisu vei kuitenkin liian vahvasti tien oikealle puolelle ja siinä kohtaa oja oli syvä ja jyrkkä. Kun eturengas osui ojan puolelle tuli semmonen fiilis, että nyt mennään. Ilmassa taisi taisi kuulua muutama "oh shit oh shit" lausahdus, mutta muuten oli aika hiljaista. Ensiksi auto meni oikealle kyljelleen ja siitä se pyörähti vielä katolleen. Pyörähdys oli sen verran hidas, että muistan kerenneeni toivoa, että ei mennä katolleen.


Seuraava muistikuva koko jutusta oli se, kun tajusin roikkuvani turvavyöstä penkistä, josta oli tullut kulman vaihtuessa katto. Ensimmäinen paniikkifiilis iski, tuli tunne, että entä jos ovet on jumiutuneet ja ei päästä autosta pois. Napsautin turvavyön irti ja mätkähdin alas.. En muista missä vaiheessa tajusin varmistaa, että muutkin ovat kunnossa. Pääsin autosta kuitenkin ensimmäisenä ja vaivatta ulos. Muut kömpivät perässä aikalailla hämmentynein naamoin.

Vastaan tullut auto pysähtyi ja kuului säikähtänyt kysymys, että ollaanko kunnossa. Seuraava äänähdys oli tarjous avusta. Samanlaisia kysymyksiä esittivät n. 20 muuta 60min odotuksen aikana pysähtynyttä ihmistä. Oli kiva huomata yleensä niin jurojen suomalaisten luotettavuus onnettomuustilanteissa. Yksi motoristi yritti jopa auttaa meitä pyöräyttämään autoa takaisin oikein päin, mutta eihän se nyt mihinkään liikkunut.


Mukava motoristisetä!

Kun oltiin päivitelty tilannetta tarpeeksi (ääneen: "holy shit, mitä vittua, kuin siistiä, ihan ku elokuvissa" ja facebookkiin tietty) niin tuli hätä kaljoista. Niistäkin kaikki selvisivät hengissä ja luonnollinen jatkumo oli korkata jokaiselle yksi samalla, kun tuijoteltiin tien pientareelta autoa ja käytiin kaivamassa omia kamojanne takakontista ja levinneenä kattolattialta. Ja kuvaamassa tapausta jokaisesta kulmasta. Siinä sitten odoteltiin n. tunti, ennen kuin yksi päämäärämökin isännistä ehti meitä paikalle hakemaan. Yritettiin käydä tapahtunutta läpi, mutta kaikkien muistikuvat olivat vähän hämärät. Harmiteltiin, ettei tapaus tullut videolle. Se ois ollu hienoo matskua se.


Onnettomuudesta selvitttiin kuitenkin aika tuurilla. ainoastaan yksi sai naarmuja jalkaansa pudottuaan tuulilasin päälle. Homman pelastuksena toimi turvavyöt, jotka olivat kiinni kaikilla. En enää ikinä aliarvioi turvavöiden pelastavuutta. Siinä kun auto pyörii, niin ei sillä hetkellä saa mistään pidettyä kiinni. Tai edes tajua yrittää. Mutta vyöt pitivät auton mukana ja paikallaan, kukaan ei edes lyönyt päätänsä. Onnea oli matkassa onneksi roimasti ja vauhti ei ollut kova. Loppupeleissä todettiin, että olipa aika siistiä oikeastaan, ens vuonna kuulemma uudestaan.. Ehkä ei. Toinen hyvä juttu oli se, kun koko porukka oltiin kuskia myöten ihan täysin rauhallisia. Kukaan ei huutanut eikä panikoinut turhaan, niin jäi ihan hyvä olo kuitenkin. Vaikutettiin varmasti puolihulluilta, koska naurettiin jo siinä vaiheessa, kun ryömittiin autosta ekana ulos.

Juhannus jatkui normaalisti ja hyvissä merkeissä. Ruokaa riitti ja viina virtasi. Huonoilta vitseiltä ei säästytty. Heräsin ensimmäisenä yönä onnettomuudesta pienessä paniikissa, aivot oli alkaneet pyörittelemään mahdollisuutta sisäisestä verenvuodosta ja muusta mukavasta. Siinä sitten neljän aikaan tein ainoan järkevän teon; rupesin googlaamaan. Olin ollut jo pari edellistä päivää kuumeessa ja naisten vaivatkin olivat päällä (paras hetki onnettomuudelle). Oireita  lukiessa rupesi naurattamaan, kun yksi kolmasosa oli kuumeoireita (päänsärky, kipu jne), seuraava menkkaoireita (verta virtsassa) ja kolmas kännin aiheuttamia (puheen epäselvyys), että siinähän sitten diagnosoit. Onneksi Paddi siinä kovasti selitteli mulle, kuinka järjetön pelko tuo nyt oli ja vihdoin sain nukahdettua. Tommosen kokemuksen jälkeen on taas yllättävän kivaa olla hengissä.


21.6.2013

Hyvää juhannusta!



Matkalla mökille sattu pieni haaveri.

18.6.2013

To the moon and back



She's taking her time making up the reasons 
To justify all the hurt inside 
Guess she knows from the smile and the look in their eyes 
Everyone's got a theory about the bitter one


They're saying, "Mamma never loved her much" 
And, "Daddy never keeps in touch 
That's why she shies away from human affection" 
But somewhere in a private place 
She packs her bags for outer space 
And now she's waiting for the right kind of pilot to come 
And she'll say to him 
She's saying 


I would fly to the moon & back if you'll be
If you'll be my baby 
Got a ticket for a world where we belong 
So would you be my baby? 



She can't remember a time when she felt needed 
If love was red then she was colour blind 
All her friends they've been trialed for treason 
And crimes that were never defined


She's saying, "Love is like a barren place, 
And reaching out for human faith is 
Is like a journey I just don't have a map for" 
So baby's gonna take a dive and push the shift to overdrive 
Send a signal that she's hanging all her hopes on the stars 
What a pleasant dream 
Just saying 


I would fly to the moon and back if you'll be
If you'll be my baby 
Got a ticket for a world where we belong 
So would you be my baby? 


Hold on
Hold on

Mamma never loved her much 
And Daddy never keeps in touch 
That's why she shies away from human affection 
But somewhere in a private place 
She packs her bags for outer space 
And now she's waiting for the right kind of pilot to come



Leikkasin otsiksen takasin!

16.6.2013

I'm a sorry sucker and this happens all the time.

Käytiin muutama viikko sitten juhlistamassa porukalla mun valmistunutta poikaa, Meemua, kun se läpäisi kokkikoulun.


Sääli, ettei musta oo kokovartalokuvaa kun kerrankin olin hienona mielestäni (ja tyylikkäästi myöhässä).


Käytiin syöttämässä itteemme hyttysille jossain  Espoon puistoista. Krakamies on päivän juhlittu ja tuo parta ansaitsisi ihan oman postauksensa, niin komea se on.

 

Meemu ja sen porukat järkkäsivät meille ihan mielettömät tarjoilut. Oli lohta ja mansikoita ja raparperipiirakkaa ja ihan sikana hyvää boolia. Eli ekana maha täyteen oksennusta ja sitten vielä alkoholisoituminen päälle. En tiedä muista, mutta kolmannen tyhjennetyn booliämpärin (kaunistelematta ollaan vähän juoppoja kaikki) jälkeen olin jo ihan tuitereissa ja kaikki oli kivaa. 

Nauroin tolle jälkimmäiselle kuvalle, kun sen puhelimesta löysin koska a) ei mielikuvaa ottohetkestä b) ei mielikuvaa että mistä tuo ruusu on saatu. Ja Ringon ilme, kun se nauraa mun kamerailulle. Oli vielä kaks tämmöstä kuvaa, josta toisessa tuijotteli takana Meemu.


Loppuillasta päädyttiin ylläriylläri minne muuallekkaan, kuin Lepakkomieheen! Elinan amish/noitahattu oli kovassa kulutuksessa kaikkien muiden päässä, paitsi sen itsensä. Dogi halusi välttämättä poseerata mulle sen ja tuopin kera, okei! Tarvitseeko mainita, ettei muistanut seuraavana päivänä mitään tästä..

Viimeinen siirtymäpaikka oli bilelehtomme, eli snägärin kautta meille kuuntelemaan, kun Ringo laulaa Arctic Monkeysia/Placeboo/Queenia tms. käsittämättömän tunnepuuskan kourissa. Onneks se on kuitenkin hyvä laulamaan, vois muuten olla aikamoista kissankidutusta sekin! Ja anteeksi naapurit. Tosin eka kerta ikinä, kun näin seinänaapurini oli, kun se tuli kaverinsa kanssa lainaamassa meiltä viinipullonavaajaa (:D), joten ehkä ne ymmärtää.


Seuraavana päivänä lähdettiin Elinan (kuvaaja) ja poikien kanssa viettämään aurinkoista darrapäivää Lapinlahteen vanhan mielisairaalan luo kaikenlaisen mässyn kera (cheddarpopparit ftw). Vähän lagista, (syötiin mm. heinää, hakattiin Ringoo oksilla jne) mutta ihan jees silti.


Mekko ja hattu - H&M, laukku - Ebay.

Kävin seikkailulla ja löysin rannan, jossa kävin sitten heittämässä jaloistani talviturkin. Vesi oli kylmää ja hiekka täynnä lasinsiruja, eli ihan jännä seikkailu siitä muodostui kuitenkin.

9.6.2013

Matinkylän paniikkilehmä.

Halloota halloota. Täällä kirjottelee vähän päiväunien jälkipyykeissä pyöriskelevä immeinen, joten ei tarvii ihmetellä jos tulee jotain hoopoja kirjoitusvirheitä jne. En ymmärrä, että miks pitää ees nukkua päikkärit välillä, mulla on olo ainakin kaks kertaa pahempi niiden jälkeen. Ja mun kanssa seurustelleet on oppinu sen, että yhtään järkevää ja kiukutonta lausetta en suostu sanomaan, ennenkuin on naaman edessä teekuppi tai kokista. Kofeiinilla pääsee kyllä siitä aiheutuneesta pöhnästä ja raivosta eroon, mutta silti mikä saatanan keksintö.


Paholaisista puheenollen, kävin viikko takaperin pitkästä aikaa Matinkylähoodseilla, kun Suvi kunnioitti meitä läsnäolollaan ja laskeutui Tampereenlinnastansa meidän kuolevaisten joukkoon. Mukanaan sillä oli paholaisen kätyri, myös Ruffena tunnettu ragdoll-rotuinen kissu.


Noi ylemmät kommentit liittyy puhtaasti siihen, että itsehän inhoan kissoja. Tai tavallaan pelkään. Oon koko elämäni asunut koirien keskellä ja noihin karvapallonoksentelijoihin verrattuna hännänheiluttajia on huomattavasti helpompi lukea. Mirrien jatkuva alfa-modi tekee niistä jotenkin tosi epäilyttäviä ja yleensä ne käyttäytyy muutenkin, kuin saatanan riivaamat. Ja kissat kun tahtoo satuttaa vaikka ihan leikin varjollakin niillä tassuihin asennetuilla ninjaveitsillään. Muistan elävästi ne monet kirvelevät raapimisjäljet, jotka sain naapurin/tutun kateilta.


Mut sit tapasin Ruffen ja mun sydän suli. Ensinnäkin, onko kauniimpaa kissaa olemassa? Noi silmät nimittäin, ja toi väritys! Täysikasvuinenkaan se ei vielä ole, mutta ihan valtava möllykkä jo silti. Eli jos ikinä erehdyn ottamaan kissan, niin joko varastan Suvilta tuon tai hommaan oman samanlaisen.


Suvikin on ihan hassu otus. Meillä on ollu semmonen viharakkaussuhde alusta asti, välillä ollaan oltu riidoissa ja puhumatta, sit taas kohta ylimmät ystävät. Onneks pystytään sanoo ihan päin naamaa, että toinen on ärsyttävä ämmä jos sille tuulelle sattuu. Kohta taas nauretaan kuitenkin jollekkin pölvästille jutulle. Huvittavaa ajatella, että meidänkin ystävyys alkoi bondauksella Gallerian ja mun tekemien Ville Valo-kuvakollaasien yli. Kohta oltiinkin kaksi emorääpälettä poikatukkinemme. Sitten musta tuli tyttö ja Suvista katkera, kun en ollukkaan söpö emopoika. Pahin varmaan oli kuitenkin se, että edellinen seurustelusuhteeni oli Suvin ensimmäisen kunnollisen poikaystävän kanssa. Kaikkee sitä ollaan käyty läpi. Oot ihan perseestä, mutta tykkään susta silti. 


Kuolen tolle kissalle..

Sit viel plussatehtävä, tunnistatteko kumpi on kumpi?


Nakkimuusit perunoilla, oi emoisat ajat ja huikea yksilöllinen lookki.. not!

Otsikossa maailman parhain laukaisemani lohdutusrepliikki ikinä, itsehän en siis osaa lohduttaa yhtään. Suvilla oli joskus mieshuolia ja tuli itku ihan. Puristin Suvia tosi lujaa ja kerroin samalla tarinan siitä, kuinka lehmät laitetaan ennen teurastusta semmoseen koneeseen, joka puristaa niitä ja ne rauhottuu siitä. Sitten Suvi repesi ja kaikki oli hyvin. 

4.6.2013

Itse pidän nakista.

Mulla on ollut tänään ihan hirveä kiukkupäivä. Olin heti aamusta kuin perseeseen ammuttu karhu. Tästä siirryin suoraan semmoiseen mielentilaan, että tekisi mieli vaan istua kotona ja itkeä koko päivä. Ihan ilman mitään syytä. Joskus on vaan niin kivaa olla nainen ja yrittää vaikuttaa edes vähän selväjärkiseltä kaiken hormonihyrrellyksen ja selittämättömien moodswingien keskellä. Mahtaa pojista tuntua jännältä selvitä meidän kanssa, niillä nyt ei oo mitään hajua.

Sanomattakin selvää, että tänään en oo kameran edessä viipotellut. Nää kuvat on viime viikolta.


Star Wars-mekko - Gina Tricot.

Vaatelista on lyhyt ja ytimekäs. Tästä mekosta tulee yks mun kesän käytetyimmistä, koska se on helppo, muttei tylsä.


Emmä tiiä, meen keittämään itelleni lohtumakaronia, turautan siihen ison annoksen voita ja katson jotain hyvää. Eli päädyn alottamaan Shingeki No Kyojinin luultavasti alusta. Rupesin myös jatkuvan painostuksen (poikaystäväni) alaisena katsomaan Code Geassia, vaikka ei ensimmäisellä kolmella jaksolla ainakaan tärpännyt. Joskos tosta vielä kehittyis jotain jännää, kyllä sen Death Notenkin ihan innoissani tapitin läpi. Jos ei muuta, niin on hyvä huomautella poikaystävälle siitä kaikesta homoeroottisesta jännityksestä, mitä Lulun ja Suzakun välillä pyörii. Varsinkin kun se ei tykkää yhtään, että yritän sabotoida sen lempisarjan katselunautintoa.


Adios!

3.6.2013

We're as free as starving wolves.

Yhtenä päivänä kutsui minua ja Paddia Kamppi. Vähän turhan myöhään, kun en ole se kaikkein nopein laittautuja. Ei oikein keretty käydä missään, ehkä rahatilanteen kannalta paras. Kyllä noita vaatehirviöitä on tullu osteltua ihan kiitettävästi lähiaikoina.


Paita - New Yorker, shortsit - H&M, kengät - H&M, laukku - Ebay.

Kyllä minä tuosta miehestä vielä potentiaalisen asukuvaajan koulutan. Vielä on vähän hakusessa se kultainen keskitie, kun meikän löytää niistä kuvista aina liikaa toisesta laidasta tai alareunasta. Mun jalat morfautuu tolleen merenneitomaisesti yhteen, jännä. Huomaa hyvin tän mun anti-liikunta-terveellinenruokakuva-fitnesskuolausblogit-liikkeen kun kiloja on tullut todistetusti 5 lisää. Juon tässä teetä, mässytän suklaata ja samalla mietin, että mikä on mennyt vikaan.

Mutta Kamppireissulle löytyi lopulta joku syvällinen tarkoitus. Vaatteita ei löytynyt, mutta vieläkin parempaa. Pokémon-kortit on ollu taas vähän kiven alla, kun R-kioski on bipoläärinen niiden myynnin suhteen; on-ei-on-ei. Jälkimmäinen kausi menossa. Mentiin sit Br-leluihin ja siellä mua odotti kokonainen hyllyllinen yksittäisiö korttipakkoja, kolmen paketteja ja metallibokseja. Iski ahneus, ostin yhden boksin ja yhden kolmen paketin. Ei oo pitkään aikaan ollu näin hyvä tuuri korttien kanssa!


Ihan kivan kokoinen pakka tuli sit loppujenlopuks ostettua. Minun ahneus ei tunne rajoja.


Ensinnäkin tuo Crobat. En oo koko korttihistoriassani omistanut yhtäkään ja niiiiin pitkään se on ammottanut tyhjyyttään mun kansiossa. Sitä riemun määrää, pysähdyin kesken kävelyn dramaattisesti tuijottelemaan tota. Enää puuttuu Suicune ja sitten on toinen generaatio kerätty! On noi muutkin tulleet ihan tommosia kivoja, tota lohikäärmetyyppiä vähän ihmettelin, kun tajusin. Sit nauratti, kun tuli samassa pakassa kaks Slakingiä, toinen oli reverse holo ja toinen normaali holo. Jasso.


Loppuillasta päädyin vaan istuksimaan meidän parvekkeelle nauttimaan maisemista ja meidän uusista kaluisteista. Ja naamastani.


Oon vähän hukassa mun otsiksen kanssa. Toisaalta se on ihan kiva pitkänä, mut sit taas toisaalta se suurimman osan ajasta päätyy näyttämään siltä, että en oo tienny mitä tehdä sen kanssa. Käyn tärkeää sisäistä taistelua sen suhteen, että mitä tolle nyt tekisi. Tekis mieli saksia mokoma ruotuun ja samalla antaa sen kasvaa #firstworldproblems.


HYPETYS MAXIMUS!


En yleensä tykkää tällasista animeista, mutta jo ekasta jaksosta olin ihan totaalisen viety. Jaksoja on vasta tullu yhdeksän ja uus tulee joka lauantai. Tarviiko sanoakkaan, kuinka paljon odotan taas seuraavaa lauantaita/sunnuntaita, kun tekstitetty versio tulee!


Kuunnelkaa nyt miten eeppinen toi teemakin on, tulee kylmiä väreitä! ;___;