We're as free as starving wolves.

Yhtenä päivänä kutsui minua ja Paddia Kamppi. Vähän turhan myöhään, kun en ole se kaikkein nopein laittautuja. Ei oikein keretty käydä missään, ehkä rahatilanteen kannalta paras. Kyllä noita vaatehirviöitä on tullu osteltua ihan kiitettävästi lähiaikoina.

Paita - New Yorker, shortsit - H&M, kengät - H&M, laukku - Ebay.

Kyllä minä tuosta miehestä vielä potentiaalisen asukuvaajan koulutan. Vielä on vähän hakusessa se kultainen keskitie, kun meikän löytää niistä kuvista aina liikaa toisesta laidasta tai alareunasta. Mun jalat morfautuu tolleen merenneitomaisesti yhteen, jännä. Huomaa hyvin tän mun anti-liikunta-terveellinenruokakuva-fitnesskuolausblogit-liikkeen kun kiloja on tullut todistetusti 5 lisää. Juon tässä teetä, mässytän suklaata ja samalla mietin, että mikä on mennyt vikaan.

Mutta Kamppireissulle löytyi lopulta joku syvällinen tarkoitus. Vaatteita ei löytynyt, mutta vieläkin parempaa. Pokémon-kortit on ollu taas vähän kiven alla, kun R-kioski on bipoläärinen niiden myynnin suhteen; on-ei-on-ei. Jälkimmäinen kausi menossa. Mentiin sit Br-leluihin ja siellä mua odotti kokonainen hyllyllinen yksittäisiö korttipakkoja, kolmen paketteja ja metallibokseja. Iski ahneus, ostin yhden boksin ja yhden kolmen paketin. Ei oo pitkään aikaan ollu näin hyvä tuuri korttien kanssa!

Ihan kivan kokoinen pakka tuli sit loppujenlopuks ostettua. Minun ahneus ei tunne rajoja.

Ensinnäkin tuo Crobat. En oo koko korttihistoriassani omistanut yhtäkään ja niiiiin pitkään se on ammottanut tyhjyyttään mun kansiossa. Sitä riemun määrää, pysähdyin kesken kävelyn dramaattisesti tuijottelemaan tota. Enää puuttuu Suicune ja sitten on toinen generaatio kerätty! On noi muutkin tulleet ihan tommosia kivoja, tota lohikäärmetyyppiä vähän ihmettelin, kun tajusin. Sit nauratti, kun tuli samassa pakassa kaks Slakingiä, toinen oli reverse holo ja toinen normaali holo. Jasso.

Loppuillasta päädyin vaan istuksimaan meidän parvekkeelle nauttimaan maisemista ja meidän uusista kaluisteista. Ja naamastani.

Oon vähän hukassa mun otsiksen kanssa. Toisaalta se on ihan kiva pitkänä, mut sit taas toisaalta se suurimman osan ajasta päätyy näyttämään siltä, että en oo tienny mitä tehdä sen kanssa. Käyn tärkeää sisäistä taistelua sen suhteen, että mitä tolle nyt tekisi. Tekis mieli saksia mokoma ruotuun ja samalla antaa sen kasvaa #firstworldproblems.

HYPETYS MAXIMUS!

En yleensä tykkää tällasista animeista, mutta jo ekasta jaksosta olin ihan totaalisen viety. Jaksoja on vasta tullu yhdeksän ja uus tulee joka lauantai. Tarviiko sanoakkaan, kuinka paljon odotan taas seuraavaa lauantaita/sunnuntaita, kun tekstitetty versio tulee!

Kuunnelkaa nyt miten eeppinen toi teemakin on, tulee kylmiä väreitä! ;___;