Tääl on kyl vähä hiljasta nykyää. Totuus on, että mun saldo rahallisesti on miinuksen puolella samalla, ku mun kaikki meikit päätti loppua taas yhtäaikaa. Miksei ne vois vaikka loppua silleen pörkkeli/kk, miks kaikki samalla? Tää on joku salaliitto selkeesti. En voi meikata kunnolla, eikä edes tee mieli. Hiuksiinki hiipii semmonen järkyttävä juurikasvu pikkuhiljaa samalla, ku aurinko syö kaiken värin niistä. On se elämä nyt kovin vaikiaa. : D
Oon tässäki vaan viikon istunu koneella tekemättä _yhtään_ mitään. Mä tuun kohta hulluks, tää talokin on ku yks sauna. Oon vaan odotellu, et pääsisin istuu mansikkaan ötököiden purtavaks! Tarviin fyrkkaa elämiseen ja haluan päästä taas tässä kuussa Helsinkiin, suurinpiirtein kaikki mun sosiaalinen elämä on sijottunu sinne. Tuntuu vaan niin turhauttavalta viiä takamusta tässä pikkukylässä enää yhtään mihinkää, koska mikään ei elä täällä, kaikki vaan jurruuttaa paikoillaan. Helsingissä taas kaikki liikkuu, siel tapahtuu. Se paikka vie mua nyt 100-0, koska siellä on mun ihmiset. Meinasin olla siellä sitten seuraavaks kaks viikkoo, jos saan rahat kasaan ja yöpaikkoja löytyy.
Onneks mun laiskuuden aiheuttamaan yksinäisyyteen on tiedossa helpotusta, koska Mokkis kai tulee käymään täällä ensi viikolla, jes. ♥ Se nainen jos kuka pystyy herättää mun sosiaalisuuden taas. Koneella istuminen on vaan liian helppoo, sä pystyt tavottaa siinä istuessas kenet vaan, eikä se vaadi ku pari sormen liikautusta. Elämäntapanörtti avautuu.
Mun Hulda-marsu, joka on vanha kuin taivas. Tai ainakin siltä se tuntuu, 7v marsumummo porhaltaa sokeudestaan huolimatta kun mikäkin ruohonleikkuri eikä iästä oo tietoakaan. Alunperinhän tää ruotsitar otettiin meidän jo edesmenneelle Blackie-herralle morsmaikuksi ja kun vanhuus vei mun kultapojan haudan lepoon viime syksynä, niin me kuviteltiin tän toisen kupsahtavan suruunsa. Ja vielä mitä, se on onnellisempi kuin pitkään aikaan! Kahden karvapallon suhde oli kyllä välillä tulta ja tappuraa, mulla on kädessä vieläkin sota-arpi niiden kahden tappelun keskeyttämisen takia. Vai on marsut lempeitä laumaeläimiä, jaahas..
10.7.2010
8.7.2010
I've got to say, I'm not a fan of yours anymore.
Pääsin käsiksi kaverini tiedostoihin ja ette arvaakkaan, mitä viihdemateriaalia löysin! Tässä postauksessa käsittelin mun tyylin kehitystä aika suppeasti ja asiallisesti. Tää postaus sisältää kuvia yläaste-lukio väliltä, ja nää ei oo todellakaan mitään egonnostatusmatskuu, joten naurakaa vapaasti. Niin mäkin tein. Ja ihan yleisen viihtyvyyden vuoksi päätin jättää kaikki ''mitä kettua'' ja ''XDDDD kertaa miljoona''-reaktiot ilmoittamatta, kyllä ne sinne jokaisen kuvan alle silti kuuluvat. Huomatkaa myös toki noi mun mielikuvitukselliset sensuroinnit!
Kokeilin noita housuja huvikseni yks päivä - ei mennyt lantion kohdalta. :(
Eikä muuten vyökään. Snyysh.
Hauskaa oli ainakin ilmeestä ja naaman väriasteesta päätellen.
Sannasta kampaaja, en eläessäni oo nähny noin ontuvaa keesiä.
Ja ei, ei ollut meidän oma show, vaan ihan koulun tempaus. Karvat kasvatettiin Sannan kanssa kuvistunnin aikana. Lähdettiin vielä kaupungille noin, kyllä tuli kommenttia!
Kaks marjaa, eihä? Pakollinen turistikuva Helsingissä.
Meidän viimeinen viikko ysillä näytti kutakuinkin tältä. Jälki-istuntoakin hankittiin! Oltiin koko vuosi onnistuttu lusmuamaan sisällä välituntien ajan, ja viimesellä viikolla onnistuttiin kiinni jäämään, kyllä taitoa löytyy.
''Kunniatehtävä'' oli saada siivota kemian/matikan/fysiikan open, rakkaan Poken sotkut. Kyllä se äijjä meille niin monet naurunpuuskat on älämölöllään aiheuttanu, että ihan mielelläänhän me.
Oi, lisää kuumia emopoikia! Eiku..
Tää oli 'ku kaikilla muillakin on'-vaihe. Kaikilla muillakin oli teurastetulta kuutilta näyttävät järkyttävät kengät sillon, tosin tuskin kukaan onnistu näyttämään yhtä pummilta, ku mä.
Oon vähintäänkin ollu aina yhtä cool.
Järkytyin tästä - oon joskus ollu ruskee! No kyllä mä tosta asuvalinnastakin vähän.
Aaaaargh. Toivon, etten enää ikinä enää käytä farkkuja, joissa lahkeet levenee.
Niin sanoin kyllä pilleistäkin aikanani, muttakun..
Voikun oisin taas noin laiha, härregood.
Oisko meikkivoide ja kulmakarvat mitään? Ai, eikö?
Kokeilin noita housuja huvikseni yks päivä - ei mennyt lantion kohdalta. :(
Eikä muuten vyökään. Snyysh.
Hauskaa oli ainakin ilmeestä ja naaman väriasteesta päätellen.
Sannasta kampaaja, en eläessäni oo nähny noin ontuvaa keesiä.
Kultaseni, mä en ymmärrä että miten helvetissä sä onnistut näyttämään tolta,
mut mä suosittelisin edelleen niitä kulmakarvoja.
Ja ei, ei ollut meidän oma show, vaan ihan koulun tempaus. Karvat kasvatettiin Sannan kanssa kuvistunnin aikana. Lähdettiin vielä kaupungille noin, kyllä tuli kommenttia!
Kaks marjaa, eihä? Pakollinen turistikuva Helsingissä.
Joo, onhan se ihan kiva kun sä näytät melkein ikäseltäs, mut mitäs jos käytäs kädestä pitäen läpi, et miten sitä poskipunaa oikein käytetään?
Meidän viimeinen viikko ysillä näytti kutakuinkin tältä. Jälki-istuntoakin hankittiin! Oltiin koko vuosi onnistuttu lusmuamaan sisällä välituntien ajan, ja viimesellä viikolla onnistuttiin kiinni jäämään, kyllä taitoa löytyy.
''Kunniatehtävä'' oli saada siivota kemian/matikan/fysiikan open, rakkaan Poken sotkut. Kyllä se äijjä meille niin monet naurunpuuskat on älämölöllään aiheuttanu, että ihan mielelläänhän me.
Vika peruskoulupäivä. Tyhjennettiin mm. loksia ja muiden tavarat meni nätisti yhteen reppuun, mä tarvitsin kaksi muovipussia ja laukun. Onnistuin hieman hamstraamaan tavaraa.
Mutta nyssäköistä viis, ilmeisesti ajattelin, että on ok yhdistellä mitä tahansa riepuja, kunhan ne on mustia tai valkoisia, tai mikä parempaa - mustavalkoisia!
Tää kuva saattaa vihjata meidän huumorin laadusta - HUONOA.
Oi, lisää kuumia emopoikia! Eiku..
Olipa kerran tylsä koti-ilta Sannan kanssa, ja sitten tapahtu harakanpesä.
No tulipahan kokeiltua.
Mitä_helvetin_v*ttua? Jaksetaan nauraa tälle Sannan kanssa joka kerta!
Äly hooooi. En voi edes sysätä tätä peruskoulun piikkiin, tämähän tapahtui jo lukion puolella...
Lukioon päästiin ja todettiin, että rankkaahan se. Rankka koulu vaatii rankat huvit.
Onneksi oon kuitenkin ollut suhteellisen nolo, mutta taitava nauramaan istelleni. En minä mitään näistä häpeä, kovin huvittunut kyllä olen. Mutta aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta!
2.7.2010
Get back, bunny.
Oli tossa joku viikko vähän hiljaista, koska lähdin pienoiselle extemporereissulle armaaseen pääkaupunkiimme. Oli kivaa vaan häipyä täältä vähän salaa, kertomatta kellekkään. Todellakin tarvitsin tota reissua. Rahaa ei kyllä ollut nimeksikään ja ruokaa sai hamstrata vähän kyseenalaisin keinoin, mutta ei se menoa haitannut! Oli taas kivempaa, kuin pitkään aikaan ja muistin, kuinka ihanaa on olla sosiaalinen eläin ja tutustua uusiin tyyppeihin.
Reissu sisälsi Kamppihengausta, dokaamista Kiasmalla, kätyilyä kaverilla ja hervotonta valvomista. Yöthän voi käyttää säkeistä puhumiseen tai vaikka Digimonin katsomiseen (todellakin niillä alkuperäisillä suomidubbauksilla, jos ette oo niistä päässyt vielä nauttimaan niin youtubettakaa ne toki käsiinne ja ihastelkaa laadukkainta dubbityötä ikinä, kyllä minä olen ylpeä suomalainen). Nukkuminenhan on aivan yliarvostettua puuhaa.
Reissu sisälsi Kamppihengausta, dokaamista Kiasmalla, kätyilyä kaverilla ja hervotonta valvomista. Yöthän voi käyttää säkeistä puhumiseen tai vaikka Digimonin katsomiseen (todellakin niillä alkuperäisillä suomidubbauksilla, jos ette oo niistä päässyt vielä nauttimaan niin youtubettakaa ne toki käsiinne ja ihastelkaa laadukkainta dubbityötä ikinä, kyllä minä olen ylpeä suomalainen). Nukkuminenhan on aivan yliarvostettua puuhaa.
Siis hä, miten niin näytän jotenkin riutuneelta?
Mun amazing reisi. ♥ Opin kyllä, ettei Meemulle kannata ryttyillä.
Ja senkin, että skeittaavien ihmisten kuvas on ihan älyttömän hauskaa, kattokaa noita ninjamooveja! Toinen hyväkäs mun piponkin vielä pölli. :<
Tuli taas huomattua, kuinka tylsää aikuistuminen oikeasti onkaan. Tuun paljon paremmin toimeen nuorempien kanssa! Voishan tästä kai huolestuakkin, mutta mitä turhia. Mulla oli ihan törkeen hauskaa ja se riittää.
En nyt aio jakaa jokaista pientä yksityiskohtaa tästä reissusta, että jää kavereillekkin kerrottavaa. :D Siirrytään siis seuraavaan aiheeseen.
Innostuin taas tekemään hamisjuttuja. Näitä on niin mukava näprätä, voikun vaan olis tosi paljon värejä, niin noi kolmiulotteiset jutut pääsis paljon paremmin oikeuksiinsa. Kaulakorujahan mä yleensä teen, ei tarvii mitään ylimääräsiä lukkojuttuja niihin hommata, jättää vaan rei'än ketjulle ja that's it! En kyllä ymmärrä, miten onnistuin möhlimään ton ranskisjutun reunan noin vinoon, no jaa.
Näiden tekemisestä on kuitenkin jo aikaa, kuten tukasta huomaa. Vois taas keksiä jotain uutta jännää hiusideaa, alkaa tylsätä toi lila/sininen tuolla alla. Mulla ois mielessä taas pari ideaa mut hmm.. katsotaas. Rahaa ei ainakaan oo enää, menenkin ensi viikolla taas istumaan mansikkaan, ah. ♥ Paska homma, mutta rahantuloa ei voi estää, eikä niitä selkäkipuja kestää, buranan voimalla elän koko loppukesän si. Jostain on tuohta revittävä uudelle reissulle Helsinkiin ja ruumiillinen työ on kuitenkin lähempänä mun sydäntä, kuin ihmisille soittelu ja lehtien tuputtaminen. Sitä työtä en kestänyt edes kolmea tuntia, hah, what a loser.
Tuli sekava teksti, koittakee kestää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)