Tom Jones vielä vedossa on.

Mikä neljän päivän ruhtinaallinen loma, meikäpoika olikin tänään töissä. Onneks mun työkaverit on sitä retardimpaa sorttia, niin ei ees tuntunut pahalta. Ja asiakkaat + tunnistautuneet lukijat oli tänään maailman ihanimpia. Jii! 

Välillä tajuan, kuinka onnekas sitä onkaan elämässä. Lähdin 1,5v sitten Helsinkiin pelkkä opiskelupaikka tiedossa, ja nyt mulla on maailman paras työ, ihana iso kämppä hyvillä liikenneyhteyksillä, neljä söpöä karvaista piipertäjää, yksi pieni hiljaisempi tapaus ja mikä tärkeintä: kaks maailman parasta mustapäätä kämppiksinä. Paino sanalla onnekas, koska kaikki on enemmän tai vähemmän ollut puhdasta tuuria ja sattumaa. En tiedä johtuuko tää nyt mun meneillään olevasta suklaaöveristä tai mistä, mutta tämmöiset onnellisuuden ja tajuamisen aallot olisivat tervetulleita useamminkin.

Ja oma sänky! Kun punkkaa vuoden muiden sänkyjen/sohvien/lattioiden/vessojen nurkissa, niin alkaa kummasti arvostamaan ikiomassa sängyssä makoilemista. Ainut elämästäni puuttuva asia ovat muilla paikkakunnilla majailevat ja piilottelevat kaveriotukset. Tänne vaan kaikki asumaan ja kunnon hippikommuuni pystyyn, niin olis kaikki palaset kohdillaan. Onneksi seuraavana viikonloppuna saan rauhoitettua vähän Meri-ikävää, kun lähdetään kahdestaan vallottamaan Helsinki Inkkiä ja omia ihojamme (toivottavasti) musteen kera.

No mutah, päivän asua ei täällä blogin puolella ainakaan liian usein näy, mutta kyllä minä silti vaatteita käytän, ainakin tänään käytin. Tässä todiste.

Toppi - Gina Tricot, hame - H&M, ristikoru - Ebay, rannekorut Gina Tricot ja Seppälä.

Filosofinen loppu hyvin alkaneelle merkinnälle, eikö? Siirryn Twihardien ja Team Jacobin maailmaan nyt Eclipsen ohjaamana. Minusta ei saa epätoivoista ihastunutta teinityttöyttä pois hakkaamallakaan, ja Host-leffakin on odotuslistalla.

Kuik kuik t. marsut

Sain ratkaistua hiusten sävyeron ihanan työkaverini avulla, joka Pinkissimon ja Hot Purplen miksaamisen sijaan kehoitti koettamaan Stagazerin Plumea. Jostain syystä olen elänyt täällä maan päällä siinä käsityksessä, että Plume olisi jotenkin rusehtava, kammottava violetti, mutta purkista paljastuikin ihana, lämmin, kirkas violetti. Hiusten värjääjän humaltuneesta mielentilasta johtuen oma tukka humahti monta astetta pidennyksiä tummemmaksi ja on sitä useiden saippuoimisten jälkeen vieläkin, mutta ei se ainakaan kuvista pahemmin paista. Onneksi suoravärit ovat haalistuvaa sorttia!

Joku erehtyi toivomaan tusinakaupalla naamakuvia uusien hiusten kera.. Oma on vikasi sitten niin!

Pienimuotoinen hippiäisys hiipii kaappiini, inkkarikoruja ja löysiä sienipantoja täytyy saada lissää. Tässä kuvassa on huvittavan monta ristiriitaa, kun miettii mitä oon menny kiroamaan maanrakoon; a) vihaan violettia enkä ikinä värjäisi hiuksiani sillä b) vihaan septumeja, varsinkin venytettyjä sellaisia c) vihaan sienipantoja d) vihaan hippityyliä.. ööh.. en varmaan uskonut haluavani tuollaisia tarkoituksella mummosia kukkalakanoitakaan. Mitä tästä opimme, never say never!

Vasemmassa näkyy edesmenneiden snake bitejen jättämä kummitusreikä. Kyllä sitä äiti ja muut aina uhkaili, että hirveet jälet jää lävistyksistä ku pois ottaa. Ja pah. Kyllähän siitä pieni jälki jää, mutta musta toi on enemmänki söpö, kuin millään tavalla häiritsevä. Että turhaan on muakin peloteltu.

Gyaradosin takana kurkkii mamman mussukka Hasu, varsinainen taustapeelo ukkeli. Kaulakoru on muuten Ginasta, jos joku sitä miettii.

Loppupäivän suunnitelmat on selvillä, mun sugar daddy on maailman paras ja ojensi mulle eilen yhden kappaleen tämmöisiä:

Mun on pitäny hankkia tää vaikka kuinka kauan, mutta rahaa tulee ja menee sitä tahtia, että ei oo muistana. Onneks on kuitenkin olemassa yks tommonen ihana, joka kuuntelee mun turhanpäiväisiä höpötyksiä materia- ja mässyhaaveista. Yks päivä se toi mulle yllätyksenä kauppakassillisen kaikkia mun lempiherkkuja, joita oon erehtyny  haaveilemaan ääneen; juustonaksuja, valkosuklaata, Susu-paloja, viiliä, Kinder-munia.. ♥

Vanhan suihkurotan homehtunut perskarva.

Mulla on ollu tässä ruhtinaaliset kaksi vapaapäivää peräkkäin, jolloin ei oo tarvinnu tehdä yhtään mitään. Oh yes, vihdoin aikaansaamattomuutta! Aloitin katsomaan Gleetä alusta. Uudestaan. Luultavasti kuudetta kertaa. Oonko muistanu mainita, että toi taitaa olla mun lempisarja? Ja nyt kun en jaksoja katso, niin Spotifyssä huutaa Glee-listat. Suurella jännityksellä odotan myös sitä uutta jaksoa saapuvaksi, koska Finchell henkeen ja vereen. Varmaan ainut kannattamani heteroparitus koskaan.. 

Mutta siis joo, vapaapäivä. Se merkkaa yleensä jotain ihanan turhia ja pinnallisia juttuja, kuten tukan duunausta. Ekana päivänä duunattiin tähän talouteen toinen mustapää ja tänään taas oli mun vuki.

Tässä vähän informaatiota, millaisesta tukkarykelmästä mun pidennykset yleensä koostuu. Niskaan tulee yksi leveä osio ja niskaan, mutta väärin päin tulee kaksi pientä, jotka ovat saman mittaisia tuon ison kanssa. Sitten tulee yksi lyhyempi osio ton pitkän päälle samaan jakaukseen. Seuraavaksi teen uuden jakauksen, johon ahdan kolme vielä lyhempää palaa. Noi reunimmaiset porrastan mätsäämään omaa tukkaa.

Jokaisessa klipsiosiossa on kaksi kerrosta hiusnauhaa ommeltuna päällekkäin, niin saa kivan runsaan lopputuloksen.

Professional hairsalon.. or not. Ei siis oikeasti, ei tähän mitään kovin jänniä tarvikkeita tarvitse. Muoviaterimien loppuessa värin sekoittamiseen käy näköjään hyvin myös väripaketin mukana tuleva hoitoainepurkki.. tai mikä vaan pöydältä löytyvä. Värisekoituksen säilytykseen kelpaa pakasterasia ja muun hienomman alustan puutteessa perinteiset muovikassit ajavat asian.

Värejä sekotellessa musta kuoriutuu kuulemma ihan hullu alkemisti. No mitäpä sitä kieltämään, en muista millon olisi käyttänyt mitään väriä suoraan purkista sekottamatta siihen jotain. Violetista löytyy Crazy Coloreista Hot Purplea, Lavenderia ja Pinkissimoa + hoitoainetta. Pinkki taas sisältää Pinkissimoa ja Candy Flossia hoitsikan kera. Ois pitäny laittaa noihin pidennyksiin enemmän Hot Purplea (kylmempi violetti), kun omasta tukasta tuli samalla värillä paljon sinisempi pohjavärin takia.

Tein sekä Ginaan, että H&M:n kesää varten tilaukset. Ginan saapui ensimmäisenä.

Meikkivoide oli ylläripylläri ihan liian tummaa, mutta sen jo arvasinkin. Ei se silti käyttämättä jää, sotken siihen valkoista meikkivoidetta ja hyvää tulee. Ajattelin laajentaa huulipunarepertuaariani, mutta toi oli kyllä ihan täysi pettymys. Punaa on tosi vaikea saada levittymään huulille tasaisesti ja lopputulos näyttää yhtä siistiltä, kuin minä ensimmäisen ekan kerran pilttipurkin ja lusikan kanssa. Bwah.

Taidan jatkaa vieressä meneillään olevan Bioshock Infiniten tuijottamista. Koskaan nähny mitään noin kaunista ja jännää peliä, holy shit. Tänä yönä ei nukuta. Ja niin tuo otsikko, käskin vieressä pelaavaa keksimään jotain hauskaa ja tämän sain..

Cybershoppausta.

No ei oikeestaan shoppausta, mutta..

Ja kuvat on taas ottanut ihanainen Nelly Tatti. Laitettiin mulle jonkun aivopierun synnyttämänä tekokynnet ja toteanpahan vaan, että minua ei ole luotu elämään naisena. Ihan toivottoman epäkävevät tapaukset, ainoastaan niillä kutiavan paikan rapsuttaminen oli tyydyttävämpää. Ja empäs muuten ikinä oo haaveillu minkäänlaisia vaha- tai nahkapantsuja, mutta noissa kuvauksissa niissä hilluessa totesin, että olisivat muuten aivan mahtava lisä vaatekaappiin. Puhumattakaan noista ihanista uusista hamosista.. Nää kuvat, tuotteet ja muitakin juttuja löydätte Cyberin sivuilta, minne pääsee tosta mun sivupalkissa sijaitsevasta nappulasta klikkaamalla!

Karvakriisi.

En tiedä yhtään, mitä tekisin. Mun tukka on nyt sekava kirjo violettia ja hopeanharmaata, kun yritin huonoin tuloksin päästä vihreästä eroon. Mun idealipas on tyhjä, ja kaapit on täynnä hiusvärejä. Tulisko sieltä puolelta mitään kivoja ideoita?

Malli on selvillä, pitkä ja huoleton hippitukka sen olla pitää.

Johan on otsaa.

 Kokeilin keskijakausta, ja ehkä vähän kiinnyin siihen. Ainakaan ei tarvinnu ressata otsiksen puolesta! Eikä se edes näyttänyt niin pahalta, vaikka en pieniotsaisin olekkaan.

Mut sit mulle sanottii, että ne luulis mua keskiajalla noidaksi. Ja seuraavaksi kuvailtiin maitotonkan kanssa heiluvaksi maalaisplikaksi. Kaikkea sitä. Ei ies kirjotuta,