30.12.2011

50 fatkaa.

1. Mun oikea nimi on Vilhelmiina. Pienenä vihasin sitä, mutta nykyään en keksi nimeä, joka sopis mulle paremmin.

2. Korvaan särähtää, jos joku muu kuin äiti tai viralliset henkilöt kutsuu mua koko nimellä.

3. Oon kasvanu koko elämäni koirien keskuudessa, tällä hetkellä meillä on kahdeksan. Pienenä mut koulutettiin istumaan käskystä.

4. Alle 1-vuotiaana meillä oli vähän mielenvikainen koira, se tuppasi saamaan raivokohtauksia ja oli muutenkin erittäin äkänen muille, paitsi äidille. Menin sitten tarraamaan sitä hännästä, kun se nukkui. Huono idea. Meikä kiikutettiin ensiapuun poski irti roikkuen ja mulla on tästä jäljellä arvet edelleen.

5. Mulla ei oo koskaan murtunu luita.

6. Mut on tehty makaronista. Voisin elää pelkästään nuudeleilla, makaronilla, pastalla, riisillä, puurolla yms.

7. Ikää on jo kaksikymmentä vuotta, mutta en silti koe tarvetta kasvaa aikuiseksi.

8. Olen seurustellut kahdesti.


9. Rakkaimmat lemmikit mulle on kahden koiran (toinen on jo kuollut) lisäksi olleet mun kaksi marsua. Ensimmäinen kuoli kaksi vuotta sitten ja toinen viime syksynä. Mulla on varsinkin sitä ensimmäistä ihan hirveä ikävä, se oli semmonen mamman läski sylipoika.

10. Tungin joskus niiden kahden pötkylän tappelun väliin, siitä mulla on ikuisena muistona marsun purujälki kädessä.

11. Musta on ihana ottaa paljon lärvikuvia, ja spämmätä niitä mm. tänne.

12. Mun vanhemmat on eronnu, mutta se ei koskaan ollu mulle kova pala. Ainut, mikä harmitti oli se, kun jouduin muuton seurauksena luopumaan lempikoirastani.

13. Olin ainut lapsi viiteentoista ikävuoteen asti, ja yhtäkkiä mulla olikin kolme pikkuvelipuolta.

14. En tykkää lapsista, enkä oo koskaan osannu olla kovin rakastava siskokaan.

15. Kavereiden mielestä mulla on hoopo musiikkimaku.

16. Oon tehny ja tulen tekemään paljon tyhmiä asioita, mutta oon päättäny olla murehtimatta niistä. Elämää ei pidä ottaa niin vakavasti, ja itellensä pitää osata nauraa.


17. Haluan vielä joskus omistaa laumallisen marsuja, ainakin kymmenen.

18. Mua on kiusattu kolmosluokasta ysiin asti, koska oon lapsellinen ja ruma. Kerran mun pää jätettiin kahden jätkän voimin oven väliin ja mulla on edelleen siitä kuopat päässä.

19. Lukiossa asiat helpotti. Kyllä meidän porukalle edelleen naurettiin, mutta meillä oli sen ajan niin hauskaa, ettei jaksettu välittää.

20. Kone on tie, totuus ja elämä. Missä kone, siellä koti.

21. Pystyn syömään purkillisen hunajaa päivässä. I love that stuff.


22. Käskin Villen kertomaan musta faktoja, ja sain nämä: oon leipuri, tykkään teestä ja oon materialisti.

23. En tykkää kattoa kauhuleffoja, koska nään satavarmasti painajaisia.

24. Jos kuitenkin erehdyn vilkaisemaan jotain kiljumismatskua, niin istun naulattuna penkkiin ja tuijotan sormet suussa koko  filkan loppuun. Viimeisin hairahdus oli Silen Hill. Ei se edes ollu pelottava, mutta johan sitä tuli yöllä juoskenneltua noitatyttöö karkuun.

25. Ring on tosin tullu katottua niin monesti, että oon immuuni Samara-painajaisille.

27. Nään eniten painajaisia jyrsijöistä. Yleensä meen kattoo mun hamsterien vanhaa häkkiä ja ne onkin eläny siellä kaiken tän ajan lisääntyen kuin kanit ja syöden toistensa ruumiita.

28. Paras hetelmä on kiivi.


29. Tahdon takaisin Thaimaaseen. Lämpö, gekot seinillä ja halpa roina = toimii. Sieltä saa myös parhaat nuudelit.

30. Mulla on aivan surkea muisti. Silti kannan mukanani jotain randomeimpia asioita, kuten Jaakobin ja sen 12 veljen nimee, jotka opettelin kolmannella luokalla. (Ruben, Simeon, Leevi, Juuda, Dan, Naftali, Gad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin. En kyllä oo enää varma noista kirjotusasuista.)

31. Inhoon ruskeeta hiusväriä, mutta tietty ruskee blondiin yhdistettynä on ihan jumalainen yhdistelmä.

32. Tykkään tanssia ja varsinkin laulaa, mutta taitoja mulla ei kumpaankaan asiaan muiden harmiksi löydy. Tykkään silti toteuttaa molempia, varsinkin alkoholin vaikutuksen alaisena.

33. En malta oottaa ens vuotta ja mun uutta tukkaa!

34. Oon huono lohduttamaan ja auttamaan muita. En koskaan osaa sanoo tarpeen tullen mitään fiksua.

35. En pidä keitoista, mutta Mokkiksen äitin jauhenlihakeitto on maailman parasta.

36. Sain ensimmäisen pusuni eräältä kehitysvammaiselta ja mua vanhemmalta pojalta taksissa matkalla koulusta kotiin. En voi sanoa, että olis ollu mitenkään iloinen yllätys.

37. Liekkö tuo traumatisoiva kokemus vaikuttanut jotenkin siihen, että olen nykyään avoin puuma ja harrastan vaan nättejä nuorempia miehiä.


38. Mokkis vaati: olen joskus onnistunut pieraisemaan eräässä erittäin epäsopivassa tilanteessa. Tykkään myös röyhtäilystä, nenän ja perseen kaivuusta ja kaikesta muusta supernaisellisesta toiminnasta.

39. Saatan olla vaikka viikon julkasematta kommentteja tänne jos on huono päivä/kiire jne, koska haluan vastata kunnolla kaikkiin (vanhoihinkin postauksiin tulleisiin) kommentteihin ja jos julkasen ne ja jätän vastaamisen myöhemmäksi, niin luultavasti joku unohtuis kuitenkin.

40. Jos yhden toiveen saisin, niin viis jostain maailman rauhasta ja Afrikan köyhistä, mä tahtoisin ison lottovoiton.

41. Maksamakkara on hyvää ja sitä pitää olla leivällä vähintään sentin kerros.

42. Alkoholi ei oo mun juttu. Joo, joskus enintään kerran kuussa on ihan kiva humaltua, mutta siihen se sitten jääkin.


43. Muistelen lämmöllä kesää 2010, varsinkin Helsingin reissujen osalta.

44. Osaan välillä olla itsekäs, tunnevammanen ja aikamoinen draamakuningatar. Toisinaan olen hyvin nöyrä ja yritän mahdollisimman paljon välttää riitatilanteita.

45. Vaikka välillä kovasti väitänkin vastaan, oon kuitenkin sisimmiltäni vähän hömppä romantikko ja ihan hirvee lällynlää. Hyökkäilen Villen kimppuun, mussutan sen poskea ja lässytän sille.



46. Rakastan liskoja ja haluan joskus ainakin parta-agaman ja arovaraanin.

47-50. Meinas loppua asiat kesken, mutta onneksi Mertsa tuli ja pelasti tänkin homman!

Mitä mä tekisinkään ilman Meriä..

20.12.2011

I named my rival ''Douche''.

Kyllä huomaa, että parempaa tekemistä (pelaaminen) on löytynyt tässä parin viimeisen päivän aikana, kun kämppä alkaa muistuttaa enemmän kaatopaikkaa, kuin inhimillistä asuintilaa. Ehkä Villen pitäis suututtaa mut niin saatais jotain siisteyttä täälläkin aikaiseksi. Raivoraivaus, kuka tunnustaa myös omaavansa tämän saman kodinhengettären hurmaavan ominaisuuden? Tietty siihen kuuluu tiivisti marttyyriset ajatukset siitä, kuinka kukaan muu ei koskaan tee siisteyden eteen yhtään mitään, sun muut minä-aina-sitä-jäkäjäkä-muminat. Hoopoa, mutta tulostakin saattaisi vihdoin syntyä.


Action-nelikko ja kaksi HM-muulia. Ja kyllä, nimesin Pokémonini Naruton mukaan..

Oon kriisissä, en osaa valita vaan kahta tohon lisäksi. Mut sen ainakin päätin, etten mee helpon kaavan kautta, eli mun normaalien valintojen mukaan. Elämää suurempi asia nämä taas!


Yölläkään en unta saanut, siispä pyörittelin tätä valintaa mielessä saamatta siihen yhtään selvyyttä. Taidan ottaa nää hommat turhan tosissani. No jos ei ihan Paakkumoniksi pistetä tätäkin merkintää, tässä muutamia uusia kaapin täytteitä.


 Gina Tricot.

Nuuskin Ebayt sun muut kivan susityttöpaidan perässä ja kerkesin jo luovuttaakkin. Myöhemmin eksyin Ginan liikkeeseen ja siellähän se mua odotti. Ja siinä on pöllökin!


Gina Tricot.


Ebay. 

Ah, se on täydellisen pehmoinen, mukava ja pitkä löllöneule. Kuviointi hais aluks ihan Kiinalle ja rotanmyrkylle, mutta onneks se lemu (kielsin itseäni kirjoittamasta döfä) kaikkosi, kun näytin sille vähän pesukonetta.


H&M.

Edessä on kyllä piakkoin aikamoiset syömäorgiat, tuli nimittäin hieman hordettua valmishamppareita (mikro - mitä muutakaan siellä voisi valmistaa) jääkaappiin nälässä ja ahneuksissa. Pääsen nimittäin vihdoin viettämään täydellistä joulua; lähdetään Villen kanssa torstaina Varkauteen ja aattona mennään äitin avomiehen vanhemmille syömään kunnon oldschool-maalaisjouluruokaa ja jakamaan lahjoja. Kerrankin saan viettää perhejoulun, johon sisältyy paikalla oleva poikaystävä, eikä vaan yli 100km päässä oleva tekstiviestikone. Onhan tässä jo kolme joulua mennyt niin, eikä oo ollu kauheen riemukasta.

17.12.2011

Holy crap. I'm dating Kim Kardashian.

Olis eiliset itkukännit (lue: sanoo kuka tahansa mitä tahansa, niin itkukanavat avautuvat sekunneissa, eivätkä suostu sulkeutumaan vaikka kuinka hoet itsellesi homman menevän järjettömäksi) varmaan loppuneet lyhyeen, jos olisin tiennyt tänään viettäväni maailman mahtavimman darrapäivän. Ainakin näin materialistisessä mielessä. Saatiin Villelle vihdoin telkka ja mikro! Tervetuloa vielä digiboksi ja voimme vastaanottaa laiskat läskipäivät valmisruokien ja popkornin feattaamana. Sitä odotellessa kuitenkin..


Ville sai kauan kaivatun PS3:n ja parisuhteen pelastukseksi sen piti käydä ostamassa GameStopista mulle käytetty Ds Lite (tarjouksessa) synttäri- ja joululahjaksi, mutta ei niitä enää ollut. Kaikki laitteet taisivat mennä nohevampien nörttien taskuun. Sainkin sitten 'lohdutukseksi' ihan uuden DSi:n ja Pokémon Pearlin. En valita!

Nyt odotan Villen kotiutumista ruokaostosten, eritoten pekonin (parasta dagenefter-safkaa ikinä), kanssa, jotta pääsemme ahtamaan itsemme täyteen ihanaa, rasvaa tirskuvaa possua. Sitten on vuorossa hetki tekniikan kiroamista, jota seuraa villit pelisessiot seuranamme Tomi, ainakin eilisten puheiden mukaan. En voisi enempää elämältä toivoa.

15.12.2011

Turha info vain.

Yritän rukkailla ulkoasua, älkää kauhistelko jos se ei toimi vielä tänään.

14.12.2011

Kahdenkympin kriisi, part 3.

Kolmannet synttäribileet olivat Merin kanssa yhteiset ja teemana toimi barbeilu. Kuvien laadusta päätellen sitä tuli keskityttyä enemmän juomapuoleen, kuin edustukseen.


Ilta oli erittäin antoisa, harvemmin sitä löytää immeisiä jotka ovat yhtä innoissaan kasarihittejen tahtiin rääkymisestä. Saatiin loistoversiot ainakin Raining Menistä ja Final Countdownista. Kovaa ja korkealta.


Rakas joulupukki, tahtoisin lahjaksi jotain, jolla pääsisin eroon keltaisen hammasluun pilaamasta järkkyhymystäni. Kiitos.

Juhlien laadusta juorunnee myöskin se, ettei kävely tuntunut seuraavana päivänä luonnolliselta vielä kolmenkaan tunnin hereilläolon jälkeen. Onneksi synttärit ovat vain kerran (kolmesti..) vuodessa.

Tämän viikon olen pyhittänyt tuon syntisen ruman aasialaisen karvamajavan iroitukselle. Vielä on yksi ja puoli paria teippiä päässä, huimasti ollaan voiton puolella siis. Seuraava teippioperaatio saa jäädä ensi vuoteen ja tilaan suosiolla sitä vaaleinta sävyä, enkä ryhdy leikkimään itse värieksperttiä. Päähän tulee näillä näkymin kolmea väriä, eikä shokkiväreistä luovuta.

8.12.2011

There is nothing you can do that I have not already done to myself.

Filosofisesti teetä litkiessäni sain aikaan täytepostauksen, aiheenaan tämän hetken kuunnelluimmat.

















5.12.2011

Sokealla hetkellä hän suuteli minua.

Mikään ei nyt pahemmin puhututa, joten tässä merkintä tänhetkisen blogimuodin tapaan.




Meri värjäs mun pidennyksien päät Stargazerin Violetilla, koska kaipasin pientä muutosta. En oo koskaan pahemmin pitäny violetista, enkä tiedä pidänkö vieläkään. Väri on luonnossa aika sinertävä, kun ite hamusin enemmän tota ylemmän kuvan sävyä. Ilmeestä voi päätellä, että toivon värin nopeaa kulahtamista. On sekin nyt kokeiltu sitten.

Tänään pariskunta suuntaa Matinkylään kirpparireissun ja leffakokemuksen muodossa. Säälin jo Villeä, kun se erehty lupautumaan mulle seuralaiseksi Breaking Dawnin näytökseen.

2.12.2011

I'm having a major hat crisis. Could you try to steal Pikachu some other time?

Sain on viimein luvan kutsua itseeni truu pokemastahiksi (tai autuaan pimahtaneeksi) nyt, kun mullakin on virallinen liigalippis! Kai kaikki muistaa Ashin raivonpuuskat, kun Mankey vei sen lätsän? Priceless!

Etsiminen meni taas samaa rataa: keksin jotain älytöntä haluttavaa > Ebay mä rakasta sinu. Enkä aluksi tässä suostunut liikuskelemaan, koska lyhyt tukka plus lippis sai mut vaan näyttämään rekattomalta l-koodilaiselta, enkä keksinyt mitään vaatettakaan siihen yhdistettäväksi kylmemmillä keleillä. Onneks sain pidennykset ja luonnollisen lätsänjatkeen, eli baseball-takin, Varkaudesta ja voin nyt valloittaa tää päässä maailmaa ja huvittaa muuta kansakuntaa.


Masu ja jalat tanssivat salsaa?

Oon ollu innoissani ku pääsiäispupu tästä Espoon mahtavasta kirpparikirjosta (olemme löytäneet peräti kaksi) ja nuohonnut niitä ahkeraan tahtiin. Eniten mua on vetänyt puoleensa näissä kiskureiden paratiiseissa se tarjolla oleva Pokémon-roina, jonka ansioista jo valmiiksi rönsyilevät kokoelmat ovat päässeet taas kasvamaan.


Ketuttaa aina, kun lelupussit sisältää yleensä yhden vanhemman generaation örkin, mikä multa puuttuu ja sit loput onki noita uusia rumia. Saakeli pihtarit, lakatkaa piilottelemasta sitä hyvää kamaa ullakoillanne! Tai sit pitäs vaan hyväksyä se, että oon pari vuotta myöhässä. Mutta ihan sama kuinka vähän vanhoja se pussukka sisältää, niin otan sen silti..


Korteista en oo maininnukkaan, mutta täältä löytyy yksi, joka on aika sucker noita pelikortteja kohtaan. Omistan ison kansiollisen ja tykkään muodostaa niistä ajan kuluksi taistelupakkoja. Fellow korttisankarit vaan puuttuu, oon saanu Villen ja Maaritin huijattua muutamasti pelaamaan mun kanssa ja siihen pariin kertaan se sit jääkin.


Minä taas innokas ja edellä; Ville lupas ostaa meikäläiselle synttärilahjaks DS Liten kun rahatilanne sallii, niin tietty aloin heti hankkimaan pelejä jo ennen koko laitoksen hankkimista. Mutkun mutkun! Pokéwalkerilla varustettua Soul Silveriä on oikeesti tosi hankala bongata edes Ebaysta, joten tietty otan sellaisen hihkuen mukaani, kun kerta GameStopista löytyi. Voin DS:n tähän talouteen rantauduttua passuttaa pullamössöperseeni ulostautumaan Pokémon-koulutuksen merkeissä. Win - win!

Kasettejakin oon alkanut hiljattain keräämään ja äiti loi sinä-häiriintynyt-ipana-katseita, kun tavaroita tyhjentäessäni en ollenkaan innostunut sen ehdotuksesta heittää noilla vesilintua. Viaton luontokappalehan siinä kärsisi. Minä siis. Mutta en oo saanu hamstrattua kun 1-4, 6 ja sitten 7 tai 8. Vielä on matkaa.


On muuten huolestuttavaa, miten hyvin mut on saatu aivopestyä tähän "kerätään ne kaikki"-hypeen. Vielä olis haavelistalla Poketto monsutahi-kamoista ne ensimmäiset Nintendon 150 (tai enemmän?) lelua, täydellinen t-paita (tai useampi..), älytön kasa kortteja (varsinkin Raichuja) ja Ashin takki (?). Nään jo sieluni silmin itseni vanhana, mutta onnellisena höperönä kaiken turhan roinani keskellä.

Tahdon Japaniin. Oon ihan varma, että siellä on aivan hervoton tavaratalo omistettuna vaan Pökömoneille. Oon haaveillut ja uneksinut sellaseen pääsystä niiin pitkään ja voisin kuluttaa siellä vaikka pienen ikuisuuden verran aikaa.