Ryhtiliike

Kuten muissa someissani onkin jo tullut esille, värjäsin tukkani vaaleansiniseksi. Tai jäänsininen sen piti olla, mutta keltaisuus hieman paistaa läpi tehden väristä monivivahteisen. Joskus se näyttää siniseltä, joskus vihreältä. Samapa tuo, väri on silti mitä hellyyttävin. 

Tämän saavutin hopeoimalla pidennykset ja oman tukan Joicon hopeashampoolla ja Stagazerin Royal Bluella. Valitsin nyt käyttää Stargazerin sinisiä Crazyn sijaan, koska niissä tuntuu olevan hitusen parempi/kirkaampi pigmentti. Miksasin ihan pienen määrän Royalia hoitsikkaan (XZ Omena) niin, että väri oli vähän tummempi vaaleansininen ja iskin vasta pestyyn, hoitoaineettomaan ja kuivaan tukkaan n. tunniksi. Jouduin värjäämään oman tukan vielä toiseen kertaan, koska olin huolimaton ensimmäisellä ja väri jäi varsinkin juurista laikukkaaksi. Juuret kannattaa muutenkin pastellisävyjen kanssa värjätä asteen tummemmalla väriseoksella, koska mulla vain kerran vaalennuksen alla ollut tukka tuppaa jäämään käsiteltyjä latvoja vaaleammaksi.

Hellyyttävä Patrick, nukahti mun T-Rex-tyyny sylissä eräänä iltana. Hassu. Pinkin paidan nakistin Cybershopin aleista. Kun alet tippuivat 60%, niin ei jää syytä pihtailla. Ale-valikoiman voitte käydä katsastamassa liikkeiden lisäksi myös täältä, KLIK!

Hihhihhii, mulla on ollut huono (s)onni mustien seperenkaiden kanssa; joko oon tuhonnut kaikki saamani, tai sitten oon tilannut mustan sijasta hopeita. Oon niin pitkään halunnut käyttää mustia koruja nassussa ja nyt vihdoin taas pystyn. Meille tuli Cyberiin 3,2mm mustia koruja vaan 10mm halkaisijalla! Kun yleensä noiden paksumpien renkaiden halkaisijat on sitä luokkaa, että ne ylettävät suuhun asti. Ja mikä parasta, ne mokomat aukesivatkin ilman pihtejä! Tarvitseeko edes sanoa, että rohmusin heti kuormasta itselleni yhden. Siinä se nyt killuu ja näyttää kivalta.

Ei niin mitään selityksiä, kunhan kameroin uudella tukalla minkä ehdin. Vois muuten hankkia uudet työkengät, nämä ovat jo parhaat päivänsä nähneet.

Uudet kaunokaiset kotiutuivat Kiinasta (Ebay). Tomy Takara on ehdottomasti mun lemppari leluntekijä, joka ikinen noista on viimeistä yksityiskohtaa (tassuanturoita) myöten kauniisti muotoiltu ja maalattu. Palloilin tämän setin ja sen perussetin välillä, mutta päädyin tilamaan nämä erikoisemmat Eeveelutionit. Rakastan näitä kyllä niin paljon, että pakko varmaan hankkia ne toisetkin.. 

Miksei meillä muuten Suomessa enää myydä Pokemon-figuureja? Tai jos myydään, niin ne on niitä mälsiä onttoja. Nään vieläkin unia lapsuudesta, kun silloisen Eka-Marketin leluosastolla oli varattu kokonainen seinämä pelkille Pokemon-figuureille. Nyt tämän haavemaan löytää enää vain Japanista ja Amerikoista. Katkeruus.

Flip-in pidennysten asennus

Videonmuokkaustaitoni ovat ihan omaa luokkaansa, huomaa etten kovin montaa ole väsännyt..

Tämä on hyvä otsikko

Minulla ei ole asiaa, mutta ottakaa tästä muutama lärvi. Rakastan tätä tukkaa, herranjumala kun on ihana prinsessaoksennus.

Tilasin Crazysta maailman parhaat plugit. Enough said!

Hiuskalenteri 2013

Mietin pitkään, että pitäsköhän nyt yrittää tuhertaa vielä jotain ennen vuoden loppua, ja kuumehouruissa kieriessäni ideoin tämän. Oon tosiaan nyt kolmatta päivää kipeenä. Uv menee sinänsä hyvissä merkeissä, että täältä sängynpohjalta on matka vaan ylöspäin.

Crazy Colorin Peacock Blue, Sky Blue, Pine Green ja Stargazerin Tropical Green ja hoitoainetta.

Stargazerin African Green hoitoaineella laimennettuna.

Stargazerin Plume laimennettuna + Pinkissimo laimennettuna 

Kaksi käsittelyä Four Reasonsin Ice Ice Blondylla.

Crazy Colorin Pinkissimo

Crazy Colorin Sky Blueta, Peacock Blueta, Capri Blueta, Violettee, Stargazerin Tropical Greeniä.

Latvoissa Stargazerin Plumea ja Crazyn Pinkissimoa.

Samat seokset, kuin aikaisemmassa turkoosissa.

 Turkoosista kulutettu Herbinan syväpuhdistavalla shampoolla ja vaalennuspestu 

+ vaalennettu Swartzkopfin 00A:lla.

Latvadipit laimennetulla Crazy Colorin Firellä.

Crazy Colorin Candy Floss, jossa pari tippaa Pinkissimoa ja Fireä.

Näistä väreistä enää tuskin tarvitsee mitään muuta kirjoittaa, kun jokaisesta löytyy omat postauksensa. Värjäystahti on edelleenkin tiivis, onneksi suoravärit eivät vahingoita tukkaa, koska mulla ei sitä siinä tapauksessa olisi. Juurikasvu pitää kuitenkin aina vaalentaa, sillä suoravärit eivät siihen tartu. Swartzkopfin sävy 00A on edelleen tässä luottotuotteena.

Tossa muuten suoraväreihin liittyvä kysymys, joka mulle tuli Ask.fm:ssä ja jos suoravärit edelleenkin askarruttavat, niin tässä vähän lisäinfoa vastausmuodossa.

Aion vielä joskus riipaista ja kirjoittaa näistä ihan oman postauksensa. Tiedän sen vaan olevan niin laaja ja suuritöinen, että pelkkä ajatus kirjoittamisen aloittamisesta tuottaa mulle sydämentykytyksiä.


Vaalennuksien sijaan suosin värin vaihdon yhteydessä syväpuhdistavalla pois muhitusta ja vaalennuspesua, joka on vaalennusta paljon hellävaraisempi vaihtoehto. Tässä on siihen pesuun ohje sitä tarvitseville;

30 ml kuuma vettä

30 ml hapetetta

10 ml vaalennusjauhetta

15 ml shampoota

Yleensä pistän tuohon rutkasti enemmän shampoota, mitä ohje sanoo. Ei tule niin litkua, levittyy paremmin ja ei ole niin tuhoisaa hiuksille. Hapetteen ja vaalennusjauheen saa vaalennus- ja värinpoistopakettien mukana, tai Biozelliltä myös erikseen ostettuna.

Tänä vuonna edistystä oli se, että jätin sen jokasyksyisen punaisen vaiheen toteuttamatta. Vieläkin kummittelee päässä ne viimevuotiset poisto-operaatiot, hurr. Sen sijaan en päässyt eroon toisesta arkkivihollisestani; turkoosista. Sitä jos mitä on ihan hirveää saada veke tukasta, vaatii tuhansia vaalennuspesuja ja vaalennuksia ja nämä olivat se pahin syy, miksi oman tukan kasvatusprosessi otti takapakkia tänä vuonna.

Uutena väreinä kehään astuivat violetti ja vaaleanvihreä, niitä ei näin suuressa osassa minun hiuksia olla ennen nähty. Varsinkin tuo vihreä oli aina mukava yllätys, hirveän kiva väri. Violetti ei edelleenkään natsannut, ei oo helppo tie entisestä inhokkiväristä siedettäväksi.

Pidennykset olivat tänäkin vuonna suuressa suosiossa, ja nopealla laskutoimituksella uusia pidennyspäällisiä kertyi yhdeksän. Eli mulla on tuolla mun hullun naisen keräysboksissa yhdeksän pään verran lisää hiusta erilaisissa väreissä. Oon ihan tasapainoinen ihminen ja silleen, mulla vaan sattuu olee laatikollinen muiden ihmisten hiuksia huoneessani säilössä..


Uusi vuosi, uudet hiuskiukut, -haasteet ja onnistumiset, odotan teitä!

Pink be back

Nonni. Liian väritöntä eloa on takana jo kohta kaksi kuukautta, joten oli aika tarttua väripurkkiin ja loihtia päänpeittäjään jotain kivvoo. On ollu elämä jotenkin liian helppoa, kun ei oo joka viikko ollu jotain uutta värikriisiä/tukan maalausrumbaa edessä. Mutta koska vetoon kuuluu, että hiusvärit (poislukien juurikasvun pois taikominen) eivät omaa tukkaa saa koskettaa kuuteen kuukauteen tai laulaa ruskea väripurkki, niin vain pidennykset saivat maalia pintaansa. Päätin vähän kikkailla, ja Pinkissimon (luottoväri) sijaan testasinkin kylmänpunaista Fireä. Ja koska kyseessä on hyvin kylmä, pinkkiin taittava punainen, niin vaalean oranssin sijaan lopputuloksesta tulikin ihana heleä ja lämmin vaaleanpunainen. Seokseen turistin kokonaisen 250ml XZ:n hoitoaineen ja ihan äärettömän minimaalisen tipan väriä, koska Crazy Coloreissa on paljon pigmenttiä.

Ja lopputulos oli juuri sopivan vaalea. Täytyy edelleen kehua tän hetkisiä pidennyksiä, Cybershopin 30cm pitkän hiuksen klipsipaketteja sävyssä #60. Mitä vaaleampi väri, sitä vaaleamman hiuspohjan se tarvitsee allensa, ja nää on ensimmäiset hyvät näin vaaleat pidennykset. Toki Rapunzelin pidennykset olivat vaaleat, mutta laatu oli jotain niin armotonta sontaa, etteivät ne päässäni kovin monta kertaa viihtyneet. Jos kiinnostaa nämä kyseiset pidennykset, niin klikedi-klik! Mulla on käytössä kaksi pakettia. Pikkulintu voi kertoa, että tämä mun käyttämä pituus on ollut aika kuumaa kamaa, ja näitä on jäljellä enää ihan muutama hassu tuossa sävyssä. Ja jos mietityttää, niin ei, tää ei oo mitään suurta pyllynnuolentaa. Oon nää ihan omalla rahoillani hankkinut, enkä ois niitä parempiin voinut sijoittaa.

Ilman luntakin mulla on ihan järkyttävä jouluolo, johtuu varmaan Kampin K:n joulukäytävästä. Alkaa tonttulaulut vipattaa päässä, kun kävelee sen läpi ja minut valtaa iso hamsrausolo. Mutta nyt kiloista viis, koska haluan vain hörppiä teetä ja syödä miljoonittain ohkaisia sydänpipareita! Ne on oikeesti paras asia, mitä tulee tähän aikaan myyntiin, piparitaikina tietty hyvänä kakkosena.

Täydellinen blondi

..Tukka siis. Sovittiin Netan kanssa, että jos päästän sen työpälkähästä, niin saan ilmaisen hiustenleikkuun. Deal! Leikkautin tukkani viimeksi silloin, kun keväämmällä yritin eroon sinisestä, eli olihan siitä jo viisi kuukautta. Meikän värjäystahdilla hamppua kyllä syntyy, siitä voitte olla varma. Pahensin tilannetta vielä tällä toisella vihreä-vittuun-operaatiolla, eihän siihen mennyt kuin kolme vaalennuspesua, öljymuhituksia, syväpuhdistavaa shampoota, elmukelmua ja aikaa. Ihan tuhottomasti aikaa per päivä, mutta ei siinä kestänyt kuin.. viikko?

Astelin Netalle jännävihreänä. Märkänä se oli vihreä, kuivana se näytti ensivilkaisulla blondilta, mutta lähempi tutkimus paljasti minttua ja takaraivossa kummittelevan tummemman raidan (huono puoli, kun värjää omia hiuksiaan). Mut taivutelviin vielä yhteen kunnon vaalennukseen, jonka senkin jälkeen paistoi vihreyttä. Hätä ei ollutkaan tämän näköinen, koska Netta on nero. Kaivoi oranssinkeltaista sävytettä jostain ja taikoi mulle just sen sävysen tukan, mistä olen haaveillut. Vaalea, lämminsävyinen, mutta ei liian keltainen. Se nainen suoritti ihmeitä, sanon minä. Lopussa tukasta napsaistiin vielä huonoa latvaa pois, mutta pyysin jättää mulle sinne vielä hoidettavaa ettei ihan lyhyeksi mene. Ainut kohtaamani kampaaja ikinä, joka on tajunnut parin sentin tarkoittavan nimenomaan sitä paria senttiä, eikä kymmentä. Mulla oli niskassa alla lyhyempää, teippipidennysten katkaisemaa tukkaa ja saatiin sekin nyt muiden latvojen tasalle. Täydellinen lähtökohta kasvatukselle.

Ja jotta tukanvirutus ottaisi vihdoin tuulta ylleen, niin pistettiin vielä vedot pystyyn. Kumpikaan ei saa vaihtaa väriä puoleen vuoteen. Maaliskuun 26. päivä alkaakin sitten varmaan semmoiset värioperaatiot molemmilla että oksat ja hiukset pois, kun ei saada puoleen vuoteen kriiseillä värien kanssa. Se oli meitä yhdistävä, tukan tappava harrastus. Parhaat panoksetkin keksittiin; jos minä häviän, joudun olemaan kuukauden ruskealla tukalla. Ja ne, jotka on tätä blogia oikeasti pitkään lueskelleet ovat saaneet varmaan kuvan siitä, kuinka paljon inhoan ruskeita hiuksia, joten tää panos on just hyvä. Jos taas Neppis lipsahtaa, niin sen tukasta tulee violetti. Juurikasvun saa värjätä ja tukkaa saa vähän sävyttää (esim. hopeashampoo). Juurikasvun värjäyksen pitkittäminenkin on vaan hyvästä, ja tällä värillä juurikasvu jopa oikeasti näyttää hyvältä.

Innoituksena värimuutokseen toimi se, että halusin vaan helposti ylläpidettävän sävyn, joka ei vaadi värjäystä jokaisella pesukerralla. Talvella laiskottaa muutenkin, eikä jaksa suorittaa mitään epätoivoreissuja hoitoaineiden ja hiusvärejen perässä ympäri kaupunkia 30-asteen pakkasessa, kun tiskirätin kokoisia lumihiutaleita iskeytyy naamaan luodinnopeudella. Mulla on aika positiivinen kuva jo maalattuna talvesta.. Toinen juttu on, että rakastan vaatteissa punaista, pinkin kanssa se oli no-no, sinisen kanssa maybe, mutta vaalean kanssa hell yes. Ja vaaleat kutrit käy mulle muutenkin hyvin.

Paita Sheinsidelta saatu (klik), tähtikorut H&M.

Seuraava haaste on pidennysten löytäminen järkevin hinnoin. Oon miettinyt Foxy Locksia tai Headkandya. Oikean sävyn löytämine internetin kautta on pain in the ass, mutta molemmat kaupat ovat keksineet hyviä tapoja sen helpottamiseen. Foxy Locksilta löytyy video, missä omistaja vertailee hiusten sävyjä toisiinsa ja Headkandylta, tai siis nykyiseltä Dirty Looksilta saa hiusta tilatessa erillisessä pussissa testiraidan, jolla voi testata sävyn sopivuus ilman, että joutuu avamaan muuta pakettia, mitä ei voi avauksen jälkeen hygieniasyistä palauttaa. Rahatilanne ei vielä anna periksi laittaa mitään tilaukseen, mutta eiköhän sitä ala löytymään kohta kun edessä on synttärit, veronpalautukset ja joulu. Loppuvuosi tulee olemaan siis yhtä materialistista juhlaa.

15 kuvaa

Kännykän hämäristä nurkista otsikon mukaisesti.

1. Meillä oli Kampituspäivillä bloggaajatapahtuma, mistä mainitsinkin jo täällä. Tässä oli päivän ensimmäiset ihanaiset.

2. Kunhan rakastin turkoosia tukkaa.

3. Tämmöistä meillä.

4. Meille tuli Anon-maskeja, sääli että tää epärasistisuus värityksissä ehkä syö vähän koko naamion perimmäistä ideaa.. Yritys hyvä kuitenkin

5. Löydettiin Finnkinosta Star Wars-arcadepeli, ja sinne on pitäny aina käydä tuhlailemassa ylimääräiset euro, kun eräs siihen hieman tykästyi. Mikäs siinä on Kinopalatsissa istuskella, nauttia lämpimästä ja ihanan rasvaisten poppareiden tuoksusta.

6. Parin tunnin korttiurakka, eikä vieläkään oo loppu..  Loppuu kansion taskuista tila kesken, Pikachuja esim. ei mahdu enää yhtään lisää niiden taskuun. Pitää varmaan urakoida, eli siirtää kaikkia kortteja ja suoda isoille tilanviejille extratasku viereen. Ja siihenhän uppoaa kivasti pari lisätuntia.

7. Tui. A) Patrick on maailman söpöin ja sen pitkä tukka on ihana, b) miehet ja nutturat kuuluu yhteen.

8. Käytiin Vapianossa puolivuotispäivän kunniaksi. Kyseisessä paikassa käytiin myös "ensitreffeillä".

9. ja 10. Maailman siisteimpiä paitoja! Näistä sitten lisää joskus.

11. Tukka vaalennuspesun jälkeen. Vielä sinistä riittää. 12. Ja samainen tukka toisen vaalennuspesun jälkeen.

13. Ja vielä eilen, yhden shampoota-tunneiksi-kuivaan-tukkaan-käsittelyn jälkeen. Vieläkin irtos ihan himmeenä vihreetä väriä ja ollaan jo hyvin lähellä blondia, mutta tukka on vielä toistaiseksi tunnistettavissa vaaleanvihreäksi.

14. Tänään istun täällä neitsytöljyt ja syväpuhdistavat shampoot viritettynä suihkulakin ja pipon alle.

15. Yritän opetella syömään salatteja työpäivinä, kun vieressä on Johto Cafe ja niiden hyvät valikoimat lisukkeita. Ja ihan kirjaimellisesti se opetteluksi meneekin, meillä ei perhe harrastanut salaatteja ollenkaan, siksi ne eivät luontainen osa ruokavaliotani ole. En oo vielä ihan hahmottanu salaattien ideaa, ja yleensä valkkaan pastan ja salaatin sekaan jotain hyvin epäsalaattimasista. Eka salaatti ikinä sisälsi lisukkeena kanaa, tonnikalaa ja pähkinöitä. Tässä toisessa sentään oli kananmunia, lohta ja tadaa - punasipulia. Sitten tajusin, että mähän vihaan sipulia raakana, ja jouduin noukkimaan ne pois..


Olin maailman paras tyttöystävä, uhrasin parisuhteemme ja ostin Patrickille aikaseksi syntymäpäivälahjaksi GTA V:n, ettei jää paitsioon muiden hypetyksestä. MUTTA SE PELIHÄN ON MAHTAVA! ;___; Ajelu on niiiin kivaa, sieltä löytyy radiokanava, joka soittaa Kelly Rowlandin Work-biisiä ja sitten on vielä Trevor.. Siis.. En osaa edes sanoin kuvailla kuinka oon hahmona siihen rakastunut. Se on nerokas! Ja pelissä riittää tekemistä, niin saan hyvällä omallatunnolla istua koneella monta tuntia bloggaamassa ja välillä singahdella katsomaan juonenkäänteitä toisesta ruudusta. Win-win.

TV taught me how to feel, now real life has no appeal.

Blogi oli piilossa ja pakosalla, koska luovutin viimein omien ulkoasusähläilyjen kanssa ja annoin hommat jonkun osaavamman käsiin. Onneksi löytyy talosta taitava koodari, joka loihti hetkessä jotain mahtavaa. Viimeinkin ulkoasu, joka on ihan yksityiskohtia myöten hyvä. Kiitos Elina!

Oli tossa taas tukkaprokkis. Väri pysyi sentään samana, vähän päivitin sitä ja hommasin uudet pidennykset. Nyt mulla on päässä enemmän karvaa kuin ikinä, ja se tuntuu hyvältä. Näyttää kanssa. Viel kun saan tilattua vähän lissee mustaa ni sitten on bueno. Vaaleeta voisin hitusen asetella enemmän mukaan.

Muuta mullistavuuksia ei ole tapahtunut. Syksy painaa päälle, vuodenaikana ja tuntemuksina. Vuodenaikana se on ihana, mutta muut kaupanpäälliset voisin luovuttaa pois. Jatkuvaa epäonnistumista, sotkemista ja motivaation puutetta yhtään mihinkään. Tuntuu, että elämä junnaa vaan paikoillaan. Samaa sontaa vaan uudestaan sinne tuulettimeen ni hyvä tulee.

Yksi juttu on saletti, oon kotireissun tarpeessa. Syksyllä ei oo mikään niin ollut kohdillaan, kun lenkkeily keskellä metsää. Sitä mä varmaan nytkin kaipaan katalysaattoriksi, mutta ei täältä vaan irtoa samanlaista hiljaista melankoliaa. Kaikki on liian äänekästä ja hektistä. Kaipaan myös porukoita ja koiria kovasti. Kotiruokaa ehdottomasti. Äitin makaronilaatikko on parasta.

No mutta, jos se nyt siitä masistelusta sitten. Teetä nassuun, niin olokin piristyy huomattavasti. Edessä on kuitenkin kaikkea kivaa; X ja Y, synttäreitä, Halloweeniä, veronpalautuksia, joulu ja uusi vuosi. Uuden koneen hankinta? Tammikuussa voi tuntua tyhjältä, ellen sitten satu keksimään jotain uutta hypetettävää siihen mennessä. Enköhän.

Hyvää syksyn alkua, blogiväki!

I wanna ruin our friendship, we should be lovers instead.

Lomalomalomalomaloma! Jee! Vaikka onkin vaan kaksi viikkoa, niin kyllä kelpaa silti. Oon viettäny lomaa ihan yleishygieniasta lähtien, en pessyt tukkaani viikkoon ja ai että se tuntuu nyt ihanan pehmoiselta. Päänahkarasvat tehneet tehtävänsä, en ois ees tarvinnut pesun jälkeen hoitoainetta, kun oli niin helposti selvitettävä. Mutta jos nyt jätetään mun ihrat sikseen ja tehdään pieni vilaus elämään ennen lomaa, koska en luonnollisesti ole edes jaksanut meikata..

1. Kyllästyin mun vihertävän harmaisiin latvoihin ja päätin, että muutosta oli tultava.

2. Siispä värjäsin latvat violetilla ja pinkillä, iskin päälle kukkamekon ja rupesin hipiksi. Mekko on Sheinsideltä, ihan omin rahoin maksettu tällä wkertaa. Unelmien kukkamekko on ollut listalla, ja tää on erittäin lähellä sitä. Ainut miinus tulee alushameen lyhyydestä, pitää käyttää alla shortseja ettei karvapuumat vilku. Keille hobiteille tää on edes suunnattu, jos oon päälle puolimetrinen ja mullekkaan ei sentit riitä? Mut pyydän varmaan äitiä joskos se osais asentaa tohon jonkun jatkopalan. Kukkapanta on Cybershopista, haluun vielä isokukkaisemman, mutta kyllä tääkin on ihan sievyys.

Tossa vielä lähempi kuva väristä. Tukka näyttää kärähtäneeltä, mutta siitä voimmekin syyttää ystävääni suoristusrautaa, joka makoilee syyllisenä taustalla. Onneksi kävin juuri noutamassa uuden ihanuuden! En ole sitä vielä testannut. Vanhan lahjoitan poikaystävälle, säätämättömät 230 astetta on just sopiva sen paksuille luonnonkikkuroille.

Huone on paskainen, vaan eipä onneksi enää. Vietin monen laiskapäivän jälkeen vastakohtaisen päivän ja sain aikaiseksi siivota oman sikolättini. Tänään on nääs vanhat kunnon kotibileet pitkästä aikaa, enkä halua mun huoneen olevan taas se luola täynnä paskaa, jonne kukaan ei saa kurkata. Täällä kuitenkin asuvat talon karvaisimmat ja komeimmat marsuherrat ja yksi sievistä sievin hamsterineiti.

Marsuista puheenollen, tältä näytti sormi sen jälkeen kun perheen kuopus Moby päätti, ettei hänen kynsiänsä saa leikata. Nappas sormeen kiinni ja roikkui siinä kiinni. Mahdoton pieni paskiainen!

Äärimmäisen tärkeää käyttöä lomarahoille löytyi, kun uusin Poksupeli odottaa jo nurkan takana. Mietin ekana vaan sitä normiversioo, kun ajattelin että käsikonsoli vähän menettää merkityksensä tommosella rohjolla pelatessa. Tutkin kuitenkin asiaa; akun kesto on huomattavasti parempaa luokkaa ja aikaisemman version näytön kovaa heijastusta oltiin myös saatu vähennettyä. Ja onhan se nyt piruvie kaunis ja vielä pinkki. Eikä edes niin iso. Rakkaus rakkaus.

Ekaa kertaa pääsen myös vetämään Pokemon-maratonia seurassa, koska Paddi innostui pelaamaan Blackia. Joko oon maininnu, että on maailman paras poikaystävä? Kerrankin saan myös niitä örvelöitä, joiden kehitys vaatii vaihtamisen. Mutta nyt minä tungen nassuun aamupalaa, hipsin Alkoon ja aloitan laittaitumisen ihan pitkän kaavan mukaan. Elämä on ihanaa.

You better fear me dear.

Tuli semmoinen hetki, että katsoin huonettani ja se tuntui kovin omalta; ikkunalauta tursuaa plugeja, läväreitä ja koruja, lattialla on Pokémon-kortteja, pidennyksiä eri väreissä, tuhansittain hiusvärejä ja hoitoainepurnukoita lantraamiseen. Jalankulkutasoa asuttavat myös pastalautanen ja tyhjä viinapullo. Sängyssä ei ole lakanaa, koska poikaystävä myllertää sen aina pois. Lakanan sijasta sieltä löytyy kyllä kasoittain herran pitkiä mustia hiuksia. Vaatehuone, vaatekaappi ja vaaterekki jotka ovat äärimilleen tungettuina. Marsut rynkyttävät juomapulloa ja hamsteri kunnioittaa muita asukkeja hereilläolollaan. Suurin äänenlähde koko huoneessa on kuitenkin ikivanha läppärini, joka vuoroin huutaa ja huokailee. Ja kaikki asiat ovat sulassa epäjärjestyksessä, mitenkäs muutenkaan. Jos joskus tuntuu, että minuus on hukassa, niin yksi katse tähän pieneen huoneenkopperoon muistuttaa kummasti itseydestä. Siitä epätäydellisestä, mutta usein hyvinkin elämäänsä tyytyväisestä ihmisolennosta.

Olipa kerran palkkapäivä, ja Ebay lauloi. Yhteistyön lisäksi oli pakko ihan omin kätösin rahoittaa Sheinsideä, koska uusi rakkauskauppa. Jännyys, että mitä ja milloin postityttö tuo tullessaa. Kiinasta tilatessa joka päivä voi kuukauden ajan olla joulu. Huonon muistin ansiosta nimittäin unohdan puolet tilatuista tavaroista. Ollappa helppo olla vähän hatarapäinen.

Päästä puheenollen, muutos oli taas edessä (ja arvattava). Ekaks meni kemistillä pasmat sekaisin, ja vaalean turkoosin sijaan sain tukkaani tumman sävyn. Onneksi suoravärien nujertaminen on helppoa Herbinan syväpuhdistavalla shampoolla, luotettava kumppani. Shampoota vaan kuivaan tukkaan niin paljon, kun piheys antaa periksi, vähän vettä päälle ja antaa sitten muhia vaikka tunnin, tai niin pitkään kuin päänahka kestää. Sain tummasta turkoosista kahdella käsittelyllä vaaleanvihreän, jota sitten violetin suoravärin avulla sävyttelin sinisemmäksi. Helppoa kuin heinänteko.

Latvat saavat toistaiseksi ammottaa vaaleuttaan, Kiinasta (toivottavasti) tulee mulle paketillinen hiusliituja. Jälleen yksi mahdollisesti jo epäonnistunut yritys estää mua vaalentelemasta tukkaa jatkuvasti. Saampahan vetästä hullut professorit ilman pysyvämpiä seurauksia.

Septum-vihaajille ja nenäkorun koosta minulle kritisoinneille ilouutisia; nenässä jöpöttää kasvanut lapsi. Hengityselimen väliseinän reiän venyttäminen on vihdoinkin tullut päätökseen. 1,6mm > 3,2mm, eli tuplasin. Etenin n. 0,5mm välein, 1,6 > 2mm väli oli pahin. Sitten se olikin jo vähemmän kivuliasta. Rengas on nyt halkaisijaltaan 10mm, tommonen kivan paksu ja kuitenkin pieni. Ihan rakkautta. Aion hankkia siihen myös jonkunlaisen häivekorun niille päiville, kun ei jaksakkaan näyttää sonnilta.

Käytiin äsken poikaystävän kanssa vetämässä hyvät mätöt Kampin I Love Foodissa. Jos haluaa hyvää palvelua, niin tuolta sitä kyllä saa.

Kuvassa takana näkyvä heppu on niin ihana ja rempseä asiakaspalvelija. Tuli itellekkin hyvä mieli. Hyvä mieli tuli taas massulle kana-aurajuustopastasta, jonka mätin. Omnom!