Iän vastainen meininki.

Täysillä ikääntymistä vastaan taas, kun oman vanhuutensa tajusi sen tullessa jonkun muun suusta. "Kato minkä värinen tukka tolla tädillä on!" Tädillä. Helevata. Raskaat aseet käyttöön, noudin postista tilaamani Pikachu-laukun ja ruvettiin poikaystävän kanssa kattomaan Pokemon-leffoja. Nyt se tossa pelaa Blackia ja olen tunnelmassa mukana noiden peliäänien avulla.

Twiittasinkin jo tästä asiasta, mutta pikkukaupungista tänne muuttaneena oletin jotenkin, että ihmiset ois täälläpäin nähny kaiken, kun tosiaan onkin niitä ihmisiä. Mutta ei, täältä tuntuvat löytyvät ne hävyttömimmät tuijottajat ja äänekkäimmät tunnistajat. Myös hölmöimmät semmoset. En ole ihan sokea, ja nään kyllä naamasta joidenkin hämmennyksen kun pyörähdän meillä naama suhun päin ja moikkaan tervehdyksen. Peura ajovaloissa, ja sitten hiippaillaakin nopsaa kulman taakse kertomaan kaverille muka huomaamattomasti, että "se on toi". Sit tullaan kassalle ja ollaan, kun ei tunnettaskaan. Joskus on pakko piruillakseen heittää jotain kommenttia, toisinaan vaan tyydyn hymyilemään merkityksellisesti. Välillä ulkona liikuskellessa heitän armottomasti tuijottaville pikkuteineille irvistyksen, näytän kieltä tai tuijotan yhtä arvotelevalla ilmeellä takaisin. Tosi fiksua, mutta ilmeet ja reaktiot: priseless.

No mutta, tuijotus ei tapa ketään ja huomio on kirkkaalla tukalla aina taattu. Harvemmin sitä tulee kiinnitettyä huomiota, enemmän elän jossain omassa musavideomaailmassa (napit korvilla se tunne, kun kuvaisit silmillä musiikkivideota) ja yritän pinnistellä, etten laulaa luikauttaisi keskellä metroa biisin lempikohtaa ääneen. Yleensä yritän edes lipsyncata salaa. Onneksi Paddi teki kohtalokkaan virheen, ja sanoi pitävänsä mun lauluäänestä. Tästä innostuneena pistin parhaat Gleen äänenrevitysbiisit (kuten tämä) soimaan puhelimesta ja kuljin herran perässä puhelin ojossa säestäen mukana parhaissa kohdissa. Semmonen oman elämän soundtrack you know. Arvostusta ropisi, tai ehkä sekoitan sen vaan suureen hämmennykseen. Hölmönä se pitää kuitenkin.

No nyt se meinas suuttua, kun soitin tota biisiä taas Youtubesta tätä kirjoittaessani.. Biisi vaihdettu ja rauha maassa. Näin unta, että Gleestä tehtiin brittiversio, ja että Cory oli elossa esittämässä Finniä. Yhdessä unessa menin ajassa takaisin jonnekkin vanhaan Glee-jaksoon kertomaan Corylle, että ei vetäis sinä ja sinä iltana mitään aineita, koska muuten se kuolee. Halusin kuulemma pelastaa sen edes yhdessä ulottuvuudessa. Vähän tuli tosta kuolemasta selkeesti suru puseroon, parhaan sarjan parhaan henkilön näyttelijä menee kupsahtamaan. Minä kun odotin uutta tuottaria kuin kuuta nousevaa, ja uudelleen kukoistavaa Finncheliä. Tälleen tosi tärkee osaanotto, kun toiset menetti perheenjäsenen/ystävän/tulevan aviomiehen.

Kylläpä tulee elämää mullistavaa asiaa, kun istuu kirjoittamaan ilman sen kummempia pohdintoja.

HänSisällä.

Hiljaisuutta, mutta ei mitään jänniä tarinoita vastineeksi. Käytiin me Paddin kanssa Varkaudessa olemassa neljä päivää. Matka alkoi hyvin, myöhästyttiin junasta. Onneksi seuraavassa kaupiteltiin hyviä mansikoita, niin ei tullut niin paha suru. Kotona oli vain kuusi koira, joista kaksi kuitenkin jakautuu viikon päästä. Talon täydeltä shelttipentuja taas. Jos en olis jatkuvasti töissä ja ihan niin uuno vaativimpien lemmikkien hoitamisen kanssa, niin haluaisin kyllä yhden. Koska toinen jakautujista on mun lempikoira Brilli, jolle kyseessä on viimeinen pentue ennen eläkettä. Minun hassupossu/liito-orava on jo vanhus.

Iskä taas kertoi katkeruuden nostattavia tarinoita niiden Thaimaa-reissusta, jolla minä en taaskaan päässyt mukaan. Voisinhan minä itsekkin sinne mennä, mut isin kanssa lähtiessä tarjolla on ilmaisia majotuspalveluita (oma talo) ja thai-tulkkeja/tietäjiä. Tekis mieli käydä amiska loppuun vaan sen takia, että mulle on sen (tai edes jonkun koulun) suorittamisesta palkintona luvattu matka ladyboyden ja huonojen turistipaitojen luvattuun maahan.

Mutta mutta. Sain ensimmäiset paketit yhteistyökumppaniltani ja muissakin blogeissa tutuksi tulleelta Sheinsideltä.

Loogisuus oli tilata kuolapostauksessa jo esitelty Galaxy-mekko. Se on ihana, ja tuo Ginasta ostettu vyökin pääsi ensimmäistä kertaa ulkoilutettavaksi sen kera.

Toinen oli peeralla varustettu valmiiksi rikottu neulepaita. Mintunvihreää ja valkoista, nam! Ikävä kyllä se syksy on tulossa, mutta ainakin voi pitää muutakin kun vaan liiassa kuumuudessa valittuja, mahdollisimman pieniä riepuja. Odottelen itse syksyä oikeastaan kuin kuuta nousevaa, ehkä se on jopa ohittamassa kesän mun lemppari vuodenaikana. Onko se sitten vanhuuden syy vai minkä?

You better fear me dear.

Tuli semmoinen hetki, että katsoin huonettani ja se tuntui kovin omalta; ikkunalauta tursuaa plugeja, läväreitä ja koruja, lattialla on Pokémon-kortteja, pidennyksiä eri väreissä, tuhansittain hiusvärejä ja hoitoainepurnukoita lantraamiseen. Jalankulkutasoa asuttavat myös pastalautanen ja tyhjä viinapullo. Sängyssä ei ole lakanaa, koska poikaystävä myllertää sen aina pois. Lakanan sijasta sieltä löytyy kyllä kasoittain herran pitkiä mustia hiuksia. Vaatehuone, vaatekaappi ja vaaterekki jotka ovat äärimilleen tungettuina. Marsut rynkyttävät juomapulloa ja hamsteri kunnioittaa muita asukkeja hereilläolollaan. Suurin äänenlähde koko huoneessa on kuitenkin ikivanha läppärini, joka vuoroin huutaa ja huokailee. Ja kaikki asiat ovat sulassa epäjärjestyksessä, mitenkäs muutenkaan. Jos joskus tuntuu, että minuus on hukassa, niin yksi katse tähän pieneen huoneenkopperoon muistuttaa kummasti itseydestä. Siitä epätäydellisestä, mutta usein hyvinkin elämäänsä tyytyväisestä ihmisolennosta.

Olipa kerran palkkapäivä, ja Ebay lauloi. Yhteistyön lisäksi oli pakko ihan omin kätösin rahoittaa Sheinsideä, koska uusi rakkauskauppa. Jännyys, että mitä ja milloin postityttö tuo tullessaa. Kiinasta tilatessa joka päivä voi kuukauden ajan olla joulu. Huonon muistin ansiosta nimittäin unohdan puolet tilatuista tavaroista. Ollappa helppo olla vähän hatarapäinen.

Päästä puheenollen, muutos oli taas edessä (ja arvattava). Ekaks meni kemistillä pasmat sekaisin, ja vaalean turkoosin sijaan sain tukkaani tumman sävyn. Onneksi suoravärien nujertaminen on helppoa Herbinan syväpuhdistavalla shampoolla, luotettava kumppani. Shampoota vaan kuivaan tukkaan niin paljon, kun piheys antaa periksi, vähän vettä päälle ja antaa sitten muhia vaikka tunnin, tai niin pitkään kuin päänahka kestää. Sain tummasta turkoosista kahdella käsittelyllä vaaleanvihreän, jota sitten violetin suoravärin avulla sävyttelin sinisemmäksi. Helppoa kuin heinänteko.

Latvat saavat toistaiseksi ammottaa vaaleuttaan, Kiinasta (toivottavasti) tulee mulle paketillinen hiusliituja. Jälleen yksi mahdollisesti jo epäonnistunut yritys estää mua vaalentelemasta tukkaa jatkuvasti. Saampahan vetästä hullut professorit ilman pysyvämpiä seurauksia.

Septum-vihaajille ja nenäkorun koosta minulle kritisoinneille ilouutisia; nenässä jöpöttää kasvanut lapsi. Hengityselimen väliseinän reiän venyttäminen on vihdoinkin tullut päätökseen. 1,6mm > 3,2mm, eli tuplasin. Etenin n. 0,5mm välein, 1,6 > 2mm väli oli pahin. Sitten se olikin jo vähemmän kivuliasta. Rengas on nyt halkaisijaltaan 10mm, tommonen kivan paksu ja kuitenkin pieni. Ihan rakkautta. Aion hankkia siihen myös jonkunlaisen häivekorun niille päiville, kun ei jaksakkaan näyttää sonnilta.

Käytiin äsken poikaystävän kanssa vetämässä hyvät mätöt Kampin I Love Foodissa. Jos haluaa hyvää palvelua, niin tuolta sitä kyllä saa.

Kuvassa takana näkyvä heppu on niin ihana ja rempseä asiakaspalvelija. Tuli itellekkin hyvä mieli. Hyvä mieli tuli taas massulle kana-aurajuustopastasta, jonka mätin. Omnom!

Tonight we all die young.

Kännypäivitys jippijajei!

1. Sinnittelin värjäämättä juurikasvua n. 2kk, kunnes sitten luovutin. Samalla pehkosta tuli vaaleempi, kun latvat olivat haalistuneet jo ja tarkan&taidokkaan värin huiskimisen ansiosta vaalensin vahingossa puolet päästä. Ja kun sitä mun juurien vaalentajaa edelleen jatkuvasti kysellään, niin mainittakoon taas, Swartfhhfhfhfhhkopfin sävy 00A on mun haalealle maantiejuurelle ihan tarpeeksi tehokas.

2. Ostin Cyberista 45cm #613-sävyset pidennykset tukkaremonttia varten, kun vanhemmat pidennykset olivat liian tummat pinkit.

 1. Kolarin jälkeen vietettiin iloista jussia. Pistin pöksyt jalkaan (en siis ollu perse paljaana siihen asti ollut, vaan shortseissa) ja kohta ihmettelin, kun niissä tuntui oleskelevan joku muukin kuin minä. Parin jättihämähäkki-kauhuskenaarion jälkeen kävin vetämässä housut nilkkoihin ja sieltä löytyi kaikeksi onneksi vaan vihreä matoinen. Huh!

2. Miika ja Henrik mökkifiiliksissä.

Oon ihan tajuttoman perfektionistinen pidennysten ja oman tukan välisen sävyeron kanssa, mikä yleensä estää mua pitämästä suoraa tukkaa. Päätin kuitenkin Tuskailujen kunniaksi ja hevimeiningin nimeen pakottaa itseni ovesta ulos tukka suorana. Kyllä minä ainakin itse ihan selkeästi tosta ekasta kuvasta erotan oman tukan ja pidennykset, mutta ehkei se aina oo niin nuukaa. On sitä selvempiäkin pidennyksiä nähty (ja aika paljon liikaa muuten niitä että pssst ryhdistäytykää).

Pari kuvaa maailman parhaasta Patrickista, kun se on niin söpö. Ekassa ollaan seikkailulla Espoossa, kun halusin vapaapäivän kunniaksi käydä peeloilemassa Toys R' Usissa ja hän minut sinne suostui viemään. Intoiltiin kaikkia leluja sen ajan, minkä ehdittiin. Siellä oli myös ihanan paljon Pokemon-kortteja ja kaikkia erikoispakkauksia, että ostin niitä pari. Yhden semmoisen, missä saa Reshiram-kortin ja -figuurin ja neljä korttipakkaa, semmoisen kolmen pakan ja yhden erikoiskortin paketin ja vielä yhden Lugia-figuurin, joka oli alennuksessa. Olin maailman onnellisin pikkutyttö, kun istuin kaupan edessä olevassa liukumäessä niitä availemassa.

Toisessa kuvassa ollaan kaverin mökillä, pojat ammuskeli joillain kivääreillä samalla, kun minä etsin sisiliskoja, käytiin ihailemassa hamppupeltoa ja lopuksi käytiin kalassa. Kalaa ei tullut, koska pojat oli huonoja (no ehkä kalat olivat). Itse en virvelöinnistä/uistelusta/mitälienee perusta, kun ei silleen saa koskaan kalaa. Paitsi minä ekan kerran kokeillessani pienen hauen, mutta sitä ei lasketa. Mato-onginta on parasta ja piste.

Äsken koneella istuessani tein muuten hyvin jännittävän havainnon, kun huomasin mittanauhan kurkistavan yöpöydän laatikosta. Kaikista vaalennuksista, kurituksista, pidennyksistä, leikkauksista, lämpökäsittelyistä sun muista laiminlyönneistä huolimatta mun tukka on kasvanu 10cm. Alle vuodessa! Eka kuva on viime elokuulta, kun tukka kävi järkyn vaalennusoperaation turkoosin takia ja päätyi hyvin lyhyeksi punaiseksi. Tästäkin vielä vaalensin usealla vaalennuksella ja värinpoistolla takaisin blondiksi (+ leikkaus), josta pinkki/lilaksi, pinkiksi, vaalensin takaisin blondiksi, harmaaksi, siniseksi (+leikkaus), vaalensin vaaleanvihreäksi, violetiksi, vaalensin blondiksi (keskimmäinen kuva), tukkaa leikattiin, harmaaksi ja taas takaisin pinkkiin. Ja silti se vaan kasvaa saatana. On tuo ihmeellinen tuo minun tukanlaatu. Ei se kyllä nytkään mikään loistokuntoinen ole, tukka jää käsiin harjatessa ja latvojen siistimisaika on varattuna työkaverille/uudelle vakikampaajalle. Ja uus tukkaväri ois haaveissa myöskin röhröh.