Alotetaan vaikka uusimmasta tulokkaasta, eli rainasta nimeltään How to train your dragon. Näin joskus mainoksen ja aattelin, että tän leffan täytyy olla täyttä kuraa. Kipeenä ollessaan sitä on valmis tekee mitä tahansa viihdyttääkseen itteään, ja parin top 10-leffalistan jälkeen päätin antaa kuitenkin mahdollisuuden. En tiedä johtuko se kuumeesta, mun iänikuisesta kiintymyksestä kaikensortin matelijoihin vai mistä, mutta mulle tuli ihan älyttömät ooämgee-tää-on-hyvä-hypetykset jo alkuvaiheessa. Huumori puri, loharit oli tarpeeks söpöjä ja rumia yhtäaikaa ja jopa mun omituinen kyllästyksen sekainen kammo viikinkejä kohtaan unohtu täysin.
Ja hävettää ehkä myöntä mutta joo, tirautin pari kyyneltäkin lopussa. En tiiä mikä muhun on nykyään menny, mutta tihustan itkua melkeen kaikkien leffojen lopussa ja oon ihan varma, ettei se oo enää terveen rajoissa.
Hitchhicker's guide to the galaxy. Jos teillä on dorka huumorintaju, niin kattokaa leffat ja lukekaa nää kirjatkin, ette tuu pettyy nim. hörötin ääneen. Toki tajuamisen tehostamiseksi ois ollu ihan hyvä, jos olis tutustunu ees niihin Star Warsseihin ja muihin isoihin scifijuttuihin, mut ne jutut on niin nerokkaita ja outoja, että väkisinkin hajotutti, vaikka puolet meni ohi.
''The Hitchhiker's Guide to the Galaxy is a wholly remarkable book. More popular, certainly more successful than the Celestial Home Care Omnibus, better selling than Fifty-Three More Things to do in Zero Gravity, and more controversial than Oolon Colluphid's trilogy of philosophical blockbusters Where God Went Wrong, Some More of God's Greatest Mistakes and Who is this God Person Anyway?''
Taas tämmönen ennakkoluulotapaus, joka nouskin suosikkien joukkoon. Fight club nimestä vaan tulee väkisin semmonen yeah-verta-hikee-nyrkkejä-äijäfibat, mut tää olikin ihan jotain muuta. Onneks Ville pakotti kattoo, koska mollotin varmaan puol tuntia leffan jälkeenki suu auki (tässä tarinassa ei käytetty värikynää, tilanne oli tosi), ihan sairaaaaan hyvä. Ja Norton on traagisella tavalla erittäin lutunen ukkeli.
''I am Jack's smirking revenge.''
Vähän Tim Burtonia tähän. En koskaan ymmärtäny TNBC:n hypetystä, mutta Corpse Bride taas osu ja uppos.
''Tell me my dear, can a heart still break once it's stopped beating?''
Ja toinen mustalla huumorilla, musiikilla ja Johnny Deppillä kuorrutettu pätkä, Sweeney Todd. Aluksi kyllä vierastin ajatusta Johnny-boysta kirmaamassa ruudulla rallatellen feikatulla brittiaksentilla, muttei lopputulos ollutkaan hassumpi. Otan kaikkien mun menneiden ja tulevien kanssakatsojien puolesta osaa, kun ootte joutunu/joudutte kuuntelemaan mun nuotinviereistä hoilotusta, mutte ne biisit on vaan hyviä.
''If you're British and loyal you might enjoy Royal Marine.''
Loppuun animea edustamaan Princess Mononoke. Ah, rakkautta. Lyhyt ja ytimekäs esittely johtuu varmaan siitä, että en oo kattonu tätä pitkään aikaan, joten en muista mitään hehkutettavaa.
Ja koska mulla on kaiken tän mussutuksen jälkeenkin mieliteko lätistä vielä vähän lisää leffoista, niin menkööt sitten. Katsoin tässä viikonlopun aikana myös Burlesquen ja se oli kaikkee mitä mä odotinkin (karkeesti sanottuna); tissejä, perseitä ja pitkää tukkaa. Sisäinen lesboni taisi just herätä vähän. Jos huvittaa katsella ruudun täydeltä nättejä meikattuja ämmiä, niin kannattaa kasastaa se.

