Mites ois pitkästä aikaa ihan kunnollinen postaus? Jeah, tekee mieli jopa lörpötelläkkin. Kuten alemmasta jutusta käy ilmi, mun monen vuoden uskolliset seurustelukumppanit, eli meikkipussi ja suoristusrauta jäivät viime Helsingin reissulla jälkeen ja meidän joka aamuiset treffit peruuntuivat kolmen viikon ajalta. Aluks olin ihan pissit housussa kun ei voinu puunata nassua tai pelastaa tukkaa millään, jos se asettui huonosti, mut sit ajattelin että paskat, kyl mä selviin. Ja mä selvisin, whoo! Tulin kans siihen johtopäätökseen, et vois kyl chillaa useemminki ilman meikkiä.
Taukoomisen aikana kävin myös heittää syntisen ison määrän tavaraa kirpparille ja olin vähän harmissani, kun ei niitä kamoja tuntunu lähtevän mihinkään suuntaan. Tilipäivänä kuitenki pääsin huomaamaan, et oli sitä tavaraa kadonnukkin ihan mukavasti ja käteen jäi 35e. Kelakin päätti sponssata mua kahdella huntilla, rahantuloa ei voi estää! Onnistuin kylläkin tuhlaa kaiken kahdessa viikossa, loistavaa... Noh, oon ansainnu vähän tuhlausta, viimeksi ostin vaatteen kesällä, ja sekin oli yksi neljän euron hintainen alennusrätti.
Täs kolmen viikon aikana näin ihan mukavasti ihmisiä, kun kaikilla oli lomaa jossain vaiheessa. Värväsin Merin mun alipalkatuksi kiinalaiseksi työvoimaksi hinnottelemaan kirppiskamoja, Noran kanssa käytiin sitten roudaa sitä kampetta myytäväksi ja käytiin viettää vähän tyttöaikaa shopaillen mm. alusvaatteita ja kenkiä. Kävin myös moikkaamassa Sannaa ja ostamassa siltä käyttämättömäksi jääneen My Chemin-hupparin, koska ne on parhaita bändihuppareita ja mun oma on ollu mua pakosalla Mokkiksen luona jo varmaan vuoden.
Miten niin olen taitava jättämään tavaroita jälkeeni? Maarittiakin näin muutamisen viikkoa taakseppäin, vietettiin tasapainoinen kolmen ällän viikonloppu; löllöilyä, läskeilyä ja lenkkeilyä, oli mahtavaa, niinku aina.
Ja sitten se viikon ylimääräinen loma meni pääpainoisesti Espoossa Villen ja kumppaneiden kanssa. Ekana viikonloppuna vedettiin erittäin railakkaat kalsarikännit, tai siis minä vedin. Oli siinä Jerryllä ja Villellä sietämistä, kun ne yritti kattoo Prince of Persiania samalla, kun tää yks känniääliö räkätti täysillä, koska tekstit näkyi neljänä ja leffassa ihan selkeesti vilahtivat sekä Jack Sparrow, että Orlando Bloom... Ehkä saattoi ihmetyttää ja hävettää aamulla kaikki ylenpalttinen fiksuus mutta njääh, kerranhan sitä.
Eka oltiin joka päivä härökavereiden kanssa, mut sit loppuajasta vaan laiskistuttiin ja vietettii päivät kahdesaan syömisen, lässytyksen ja musan merkeissä, kävin vähän lainailee kirjastosta levyjä, kun ei siellä ollu edes telkkarii. Ville vaan höpötti mulle että mun pitää lihoo ja etten saa laihtua koska pömppömahat on söpöjä ja sit se syötti mulle kaikkee paskaa. :( Ilkiö. Mutta sainpahan vihdoin piparitaikinaa pitkällisen ja tuskaisen odotuksen jälkeen. ♥
Tänään oli taas paluu arkeen maailman parhaan viikon jälkeen, semisti masentavaa. Onneks sentään mun mieltä oli täällä lämmittämässä pari eBay-ostosta, joista toinen vaatii vähän ompelukoneella rukkausta ennen esittelyä ja toinen on tässä;
Vanssin pipo sille mun vaaleenpunaselle tupsupipolle kaveriks. Bongasin tmmösen alunperin
Inkan blogista ja harkitsin tilaavani Ponkesista yhden, mut sit menin selailee eBayta ja tämmönen käveli vastaan, hintakin jäi postikuluinen 10e halvemmaksi joten ostoskoriin vaan. Inkasta vielä sen verran, että se on tyyliltään ja asenteeltaan ihana ämmä ja rakastan tota blogia.
Tän t-paidan pelastin Noran kirppiskasasta, se pääsee paitapulassa kärsivälle hyvään kotiin.
Ja sarjassamme jotain, jota en osaa yhdistää saatikka käyttää, mutta ne oli vaan pakko saada varastoon, koska harvemmin mua miellyttäviä korkkareita tulee vastaan missään. Nää löyty Seppälästä. Ei tuu olee helppoo kävellä noilla, kun on tallustanut aina lättäpohjaisilla kengillä, mut kaipasin nyt vähän vaihtelua tähän mun monen vuoden (kesät ja talvet) Conversejen linjaan. Kun saan joskus oman kämpän, niin kävelen noilla pari viikkoo putkeen ennekö uskaltaudun mihinkään ihmisten ilmoille noi päällä, että vältytään katkenneilta jaloilta ja ruumiilta.
Meikäpojalla olis tässä kuussa synttärit, ja mä aion kinuta, vaatia, vinkua ja kiukuta itselleni vihdoin sen uuden kameran. Tää vanha vetelee nyt ihan tosissaan viimeisiään, on se palvellut varmaan lähemmäs kymmenen vuotta jo, joten eiköhän sen ois aika päästä eläkkeelle. Oli mulla tässä välissä toinenkin rakastaja joku 2-3v sitten, mutta se päätti tehdä itsemurhan hyppäämällä telkkarin päältä lyhyen yhteiselomme jälkeen. Musta tuntuu, että mun epäonninen menneisyys elektroniikkalaitteden kanssa (muutama tuhottu/hävitetty kamera/kännykkä yms.) on saanut mun porukat pidättäytymään kameran ostosta, mut mä lupaisin vahingoista viisastuneena käsitellä sitä uutta vauvaa silkkihansikkain ja kasvattaa sen pumpulissa. Varmasti!
