Iän vastainen meininki.

Täysillä ikääntymistä vastaan taas, kun oman vanhuutensa tajusi sen tullessa jonkun muun suusta. "Kato minkä värinen tukka tolla tädillä on!" Tädillä. Helevata. Raskaat aseet käyttöön, noudin postista tilaamani Pikachu-laukun ja ruvettiin poikaystävän kanssa kattomaan Pokemon-leffoja. Nyt se tossa pelaa Blackia ja olen tunnelmassa mukana noiden peliäänien avulla.

Twiittasinkin jo tästä asiasta, mutta pikkukaupungista tänne muuttaneena oletin jotenkin, että ihmiset ois täälläpäin nähny kaiken, kun tosiaan onkin niitä ihmisiä. Mutta ei, täältä tuntuvat löytyvät ne hävyttömimmät tuijottajat ja äänekkäimmät tunnistajat. Myös hölmöimmät semmoset. En ole ihan sokea, ja nään kyllä naamasta joidenkin hämmennyksen kun pyörähdän meillä naama suhun päin ja moikkaan tervehdyksen. Peura ajovaloissa, ja sitten hiippaillaakin nopsaa kulman taakse kertomaan kaverille muka huomaamattomasti, että "se on toi". Sit tullaan kassalle ja ollaan, kun ei tunnettaskaan. Joskus on pakko piruillakseen heittää jotain kommenttia, toisinaan vaan tyydyn hymyilemään merkityksellisesti. Välillä ulkona liikuskellessa heitän armottomasti tuijottaville pikkuteineille irvistyksen, näytän kieltä tai tuijotan yhtä arvotelevalla ilmeellä takaisin. Tosi fiksua, mutta ilmeet ja reaktiot: priseless.

No mutta, tuijotus ei tapa ketään ja huomio on kirkkaalla tukalla aina taattu. Harvemmin sitä tulee kiinnitettyä huomiota, enemmän elän jossain omassa musavideomaailmassa (napit korvilla se tunne, kun kuvaisit silmillä musiikkivideota) ja yritän pinnistellä, etten laulaa luikauttaisi keskellä metroa biisin lempikohtaa ääneen. Yleensä yritän edes lipsyncata salaa. Onneksi Paddi teki kohtalokkaan virheen, ja sanoi pitävänsä mun lauluäänestä. Tästä innostuneena pistin parhaat Gleen äänenrevitysbiisit (kuten tämä) soimaan puhelimesta ja kuljin herran perässä puhelin ojossa säestäen mukana parhaissa kohdissa. Semmonen oman elämän soundtrack you know. Arvostusta ropisi, tai ehkä sekoitan sen vaan suureen hämmennykseen. Hölmönä se pitää kuitenkin.

No nyt se meinas suuttua, kun soitin tota biisiä taas Youtubesta tätä kirjoittaessani.. Biisi vaihdettu ja rauha maassa. Näin unta, että Gleestä tehtiin brittiversio, ja että Cory oli elossa esittämässä Finniä. Yhdessä unessa menin ajassa takaisin jonnekkin vanhaan Glee-jaksoon kertomaan Corylle, että ei vetäis sinä ja sinä iltana mitään aineita, koska muuten se kuolee. Halusin kuulemma pelastaa sen edes yhdessä ulottuvuudessa. Vähän tuli tosta kuolemasta selkeesti suru puseroon, parhaan sarjan parhaan henkilön näyttelijä menee kupsahtamaan. Minä kun odotin uutta tuottaria kuin kuuta nousevaa, ja uudelleen kukoistavaa Finncheliä. Tälleen tosi tärkee osaanotto, kun toiset menetti perheenjäsenen/ystävän/tulevan aviomiehen.

Kylläpä tulee elämää mullistavaa asiaa, kun istuu kirjoittamaan ilman sen kummempia pohdintoja.

We're as free as starving wolves.

Yhtenä päivänä kutsui minua ja Paddia Kamppi. Vähän turhan myöhään, kun en ole se kaikkein nopein laittautuja. Ei oikein keretty käydä missään, ehkä rahatilanteen kannalta paras. Kyllä noita vaatehirviöitä on tullu osteltua ihan kiitettävästi lähiaikoina.

Paita - New Yorker, shortsit - H&M, kengät - H&M, laukku - Ebay.

Kyllä minä tuosta miehestä vielä potentiaalisen asukuvaajan koulutan. Vielä on vähän hakusessa se kultainen keskitie, kun meikän löytää niistä kuvista aina liikaa toisesta laidasta tai alareunasta. Mun jalat morfautuu tolleen merenneitomaisesti yhteen, jännä. Huomaa hyvin tän mun anti-liikunta-terveellinenruokakuva-fitnesskuolausblogit-liikkeen kun kiloja on tullut todistetusti 5 lisää. Juon tässä teetä, mässytän suklaata ja samalla mietin, että mikä on mennyt vikaan.

Mutta Kamppireissulle löytyi lopulta joku syvällinen tarkoitus. Vaatteita ei löytynyt, mutta vieläkin parempaa. Pokémon-kortit on ollu taas vähän kiven alla, kun R-kioski on bipoläärinen niiden myynnin suhteen; on-ei-on-ei. Jälkimmäinen kausi menossa. Mentiin sit Br-leluihin ja siellä mua odotti kokonainen hyllyllinen yksittäisiö korttipakkoja, kolmen paketteja ja metallibokseja. Iski ahneus, ostin yhden boksin ja yhden kolmen paketin. Ei oo pitkään aikaan ollu näin hyvä tuuri korttien kanssa!

Ihan kivan kokoinen pakka tuli sit loppujenlopuks ostettua. Minun ahneus ei tunne rajoja.

Ensinnäkin tuo Crobat. En oo koko korttihistoriassani omistanut yhtäkään ja niiiiin pitkään se on ammottanut tyhjyyttään mun kansiossa. Sitä riemun määrää, pysähdyin kesken kävelyn dramaattisesti tuijottelemaan tota. Enää puuttuu Suicune ja sitten on toinen generaatio kerätty! On noi muutkin tulleet ihan tommosia kivoja, tota lohikäärmetyyppiä vähän ihmettelin, kun tajusin. Sit nauratti, kun tuli samassa pakassa kaks Slakingiä, toinen oli reverse holo ja toinen normaali holo. Jasso.

Loppuillasta päädyin vaan istuksimaan meidän parvekkeelle nauttimaan maisemista ja meidän uusista kaluisteista. Ja naamastani.

Oon vähän hukassa mun otsiksen kanssa. Toisaalta se on ihan kiva pitkänä, mut sit taas toisaalta se suurimman osan ajasta päätyy näyttämään siltä, että en oo tienny mitä tehdä sen kanssa. Käyn tärkeää sisäistä taistelua sen suhteen, että mitä tolle nyt tekisi. Tekis mieli saksia mokoma ruotuun ja samalla antaa sen kasvaa #firstworldproblems.

HYPETYS MAXIMUS!

En yleensä tykkää tällasista animeista, mutta jo ekasta jaksosta olin ihan totaalisen viety. Jaksoja on vasta tullu yhdeksän ja uus tulee joka lauantai. Tarviiko sanoakkaan, kuinka paljon odotan taas seuraavaa lauantaita/sunnuntaita, kun tekstitetty versio tulee!

Kuunnelkaa nyt miten eeppinen toi teemakin on, tulee kylmiä väreitä! ;___;

Including some of my favorite things.

Postauksen täytyy olla hyvä, jos se alkaa pekonilla.

Noniin, eli oon tässä kuluneiden kuukausien aikana tehnyt vaikka mitä raportoimatonta jännäkakkaa; Pidettiin Merin kanssa hyvä darrafeast feat. infernaalinen kasa pekonia ja dippivihanneksia.

Uskaltaiduin värjäämään pidennykset sinimustiksi. Ja näin hyväksyin, että jossain vaiheessa mulla makaa kaapissa taas kasa väärän värisiä pidennyksiä, joita ei luojakaan pelasta. Onneks uus päällinen maksaa vaan sen 20e.

Hömssyttelin Merin kanssa sivistyneesti eräs lauantai.

Joo, ehkei niin sivistyneesti kuitenkaan.. Pummasin juomia, kulutin silti sikana rahaa, tanssittiin Seksi vie ja taksi tuo:n tahtiin, Meri murtautu vessaan ja mä esitin oksennusversion Hannusta ja Kertusta matkalla keskustasta Sörnäisiin. Voin tunnustaa itseni hyvin fiksuksi juojaksi.

Alettiin Villen kanssa kattoa One Pieceä molempien ennakkoluuloista huolimatta. Hei 'cmoon, joku tikkupoika jahtaamassa merirosvojen suurinta aarretta ei kuulostanut kovin mielenkiintoiselta animelta (osaksi myös puuttuvan mieskauneuden takia). Kaksisataa jaksoa takana, ja molemmat on ollu ihan myytyjä. Ai herranjumala se piirrostyyli, täyttä rakkautta! Ja hauskoja muuten ne pienet jutut, kuten että Usopp on ku Pinokkio, Zoro kun Zorro jne. Hieman ehkä olen saattanut myös rakastua Chopperiin (haluun semmosen pehmolelun) ja Eneliin. Ja Luffyyn tietty, on se niin suloinen.

Straw Hat Vilu.. Öhöhöhöö, nyt voisin ryhdistäytyä näiden juttujen kanssa. Mut joo, rakastuin tohon olkihattuun vielä enempi Luffyn takia. Animen vaikutukset elämässäni osa kuusi.

Ja vaikka ei olkiryökäleen seuraksi ole löytynyt sitä the täydellistä kukkamekkoa, niin tää Gina Tricotin neitsythärpäkekin istuu mainiosti. Pahoittelen tästä surkeaakin surkeammasta kuvasta JA NOISTA RINTSIKOISTA, hyi. Onneks ostin H&M:ltä semmoset hullun topatut, valkoiset kukkarintsikat, nin voi käyttää tän kanssa.

Meikkastyyli on taas aavistuksen muuttunut; kalmankalpean ihon lisäksi suosin alarajauksettomuutta (alarajaus korostaa silmäpusseja ikävästi), harmaita kulmakarvoja sekä pinkkiä poski- ja huulipunaa. Tuovat mukavasti eloa (tai goottivibaa, päätä itse) tähän värittömyyteen ja tummaan tukkaan yhdistettynä. Tukassa pitää olla julmetusti kiharrusta ja pidennyksiä.

Pukeutumisessa ei enää muuta näy, kuin korkeavyötäröisiä hameita + tiukkoja perustoppeja, tai mekkoja. En enää ikinä käytä housuja, niissä vain hikoaa pylly.

Shortsejakin tuli kesän alussa hamstrattua kaksin kappalein Seppälästä. Siellä taas vilkkuu se mun vihaama violetti, jänskää.

Ostin myös Ikeasta uuden unikaverin, ihmettelin mun tukan aamuista runsautta, liityin edelleenkin niihin Straw Hat Pirateihin (näytänkin ihan animehahmolta) ja otin todistusaineistoa pelkästä omasta tukasta kiharalla.

Eipä puuttunut postauksesta ainakaan monipuolisuutta. Huomenna mulla onkin sitten kolme uutta lävistystä ja tapaaminen Kuopiohuor.. vaimon Noran kanssa. Mutta näistähän sitten rupatan tunnetusti lisää seuraavassa jaksossa.

I said maybe, you're gonna be the one that saves me.

Note to self: älä istu koneella ja kuuntele huvikseen Hopeanuolen soundtrackia. Kun uusi biisi rullahtaa käyntiin, niin alan heti hakea silmilläni, että mihin perkeleen Youtube-ikkunaan se sarja on vahingossa jääny pyörimään. Tästä voidaankin siis päätellä, että olen uhrannut elämästäni aikaa sen katsomiseen. Taas. Kolmatta tai neljättä kertaa. Miksi se on niin hyvä?? Ja miksi mun tekee mieli itkeä jo alkumusan aikana..

Olen myös käynyt töissä, laiskotellut senkin edestä ja alkanut kyttäämään postimiestä oven silmäreijästä aina, kun rapusta kuuluu ääniä. Tai oikeastaan se on postinainen ja se on mukava, koska se tuo mulle aina hirveän kasan paketteja. Joihin meni hirveä kasa rahaa. Ja kyllä, huomaan itsestäni huolestuttavan paljon tulevan kyylämummon piirteitä.

Tää paita oli yksi niistä postiluukun kuluttajista. Mistä muualta, kuin eeepaysta. Se on musta, löysä, siinä on lepakkohihat joista toinen on pitsiä ja se jatkuu selän puolelle. Ja siinä on joku englanninkielinen teksti josta et päätä tai häntää löydä, eli tyypillistä itämaalaisten tuotantoa. "1m a survivor of this graphic", japskien, korealaisten tai keidenlienee englannistukset on aina yhtä herttaisia! Ja paita on täydellinen, mau.

Pari päivää sitten keksin alkaa etsimään kuumeisesti marsublogeja luettavaksi. Auttaa muuten kumman hyvin alati kasvavaan marsukuumeeseeni.. not. Kun löydettäiskin Merin kanssa se hyvä kahden asuttava kämppä, niin voitaisiin ottaa kaksi kuikuttajaa. Oikeasti haaveilen jo kolmesta, mutta jos se kaksi nyt kuitenkin alkuun.  Kaksi karvaviineriä, naaraspuolisia mieluusti, sileäkarvaisia, abyja tai näiden kahden sekoituksia. Nahkamakkaroille, peruukeille tai lampaille en oo vielä lämmennyt. Haluan marsuni pehmeinä ja helppohoitoisella karvalla. Ja ilman punaisia silmiä. Mieluiten vielä kerman värisiniä, punaisina, mustina tai jonain söpönä sekotuksena. Pienet vaatimukset vain, mut kun näitä kriteerejä täyttäviä kuikkuja näkee esim. Ompun Faunattaressa, niin tulee mahdoton himo kaapata mukaansa.

Tällaset videot on kyllä viimenen niitti. Siis kattokaa noita! 

Huomenna ja lauantaina tieni käy Helsinki Inkkiin Merin kera, oon muutenkin tän kyseisen uhkean blondin kanssa seuraavan viikonlopun. Saas nähä mitä keksitään.

Fullmeat Alchemist.

Tsikitsiki, vaihdoin vähän ulkoasua. Banneria ja kuvaväliä lukuunottamatta oon ihan tyytyväinen, kai nekin jaksaa sitten tuunata kuntoon joskus. Mitäs mieltä te ootte?

Tässäpä vähän römpsäpäivitystä. Söpö pieni 6mm, mut ei sitä silikonitunnelia siitä erkkikään saa läpi. Onneks sain Villeltä tän tunnelin niin ettei tarvinnu hengailla sen ärsyttävän kiekuran kaa, joka tarttu kaikkialle.

Oikee korva on ihan tylsä. Mietiskelin kun ei toi hevosenkenkä oikeen natsaa niin voisin tilata pari pientä pallorengasta noihin normireikiin killumaan. Ois niilläki jotain käyttöö kun kerta tullu otettua ja vois olla ihan söpökin laitos.

Pääsis vaan ton madonnanki tapin vaihtaa kun se paranis. Alkaa nimittäin tuntuu ikävältä hampaassa ja ikenessä. Mut ei voi vielä kun se tunkee smörmää ja kiukkuileekin välillä. Tahtoo tahtoo tahtoo jo päästä vaihtamaan mustat korut.

Btw saanen esitellä uuden rakkaussarjani: Fullmeat.. Fullmetal Alchemist siis. Taas saan syyttää Villeä, se kyl tahtoo selkeesti pitää huolen mun animesivistyksestä. Naruto, Death Note, Soul Eater ja nyt sit FMA. Auta armias jos mun pitää alkaa kattoo joskus jotain Bleachia. Tai viel pahempi, Yu-Gi-Ohia.

Homma meni perinteisen kaavan mukaan: vastustin katkerasti ja katoin ekat jaksot paskaapaskaa-laput silmillä, sit ku ite aloin innostumaa ni yks urpo löytää iteltään ei-menny-mangassa-näin-vaihteen ja alkaa kiukutella siitä sitten. Onneks se sit hokas FMA Brotherhoodin, joka seurailee mangan juonta ja joku enemmän tai vähemmän onnekas joutuu sit katsomaan senkin.. Ehkä mun häiriintynyt rakkaus Ediä, Mustangia ja Armstrongia kohtaan auttaa selviämään tästä tulevasta koitoksesta.

AIYAA!

Mua lapsettaa, alettiin Villen kanssa kattomaan 90-luvun Spidermania, koska toinen on sarjisfriikki ja toinen vaan tykkää vanhoista piirretyistä. Puheenaiheet levis muihin penska-ajan lastenohjelmiin ja mulle tuli hirvee himo kattoo mm. Ninja Turtleseja, suomeksi dupattuja Prätkähiiriä ja Ghostbusterssia. Kaikkein eniten uteliaisuudessa kuiten vei Jackie Chan seikkailee, koska mulle on ikuisiksi ajoiksi syöpyny päähän sedän tapa hokee ''ONE MOOOORE THING'. Aika hc papparainen ja oman aikansa paras trolli. Taidankin joskus kaivella tän sarjan jostain ja ottaa selvää, miten siinä lopulta sit kävi.

Haluiaisinkin tässä virittää jotain kekustelua aiheeseen liittyen ja kysyä lukijoiltani, että mitkä sarjat te muistatte parhaiten lapsuudestanne ja mitkä oli niitä lemppareita, joiden takia jakso nousta ylös reippaasti ennen koulun alkua, kun ei niitä halunnu missata? Ja ootteko lähiaikoina törmänny mihinkään varteenotettaviin piirrettyihin, vai onko ne kaikki nykyaikasemmat pelkkää kuraa?

Too cheap, too scary, too creepy to marry.

Muutto - great success. En oletuksieni mukaisesti lyyhistynytkäät kahden ruumislaukun painosta, vaan kannoin ne urhoollisesti bussiterminaalista liukuportaisiin, joiden päässä Meri odotti (tai pikemminkin odotutti) mua. Ah onnea, kun ihana uljas prinssini saapui kantoavuksi. Oon ehtiny nyt tämän parin viikon aikana levittämään tavarani tasapuolisesti kahteen talouteen ja kaupunkiin, Espooseen ja Helsinkiin. Eli oon kotiutunu loistavasti ja yhtenä avustajana siinä prosessissa toimi mun eka ihkaoma kone.

Tehtiin isin kaa diili joskus, et kun muutan pois kotoo, niin se hankkii mulle jonkun kohtuuhintasen läppärin. Onneksi isi on sanojensa mittainen mies ja viime tingassa (Gigantti auki enää 10min) vikaa päivää Varkaudessa viettäessäni me tajuttiin et juu, pitäs varmaan se konekkin käydä ostamassa. Onneks olin valkannu uhrini jo etukäteen Gigantin nettisivuilta, ja siellähän se liikkeessä mua möllötti kivasti hyllyssä odottelemassa. Makso 430e laukkuineen ja hiirineen ja on merkiltään HP. Kelepaa!

Ette voi ymmärtää sitä riemun määrää, kun oon ollu armottoman koneriippuvainen jostain ala-asteesta lähtien ja vihdoin ja viimein saan oman hurruuttelijan. Tää on mulle ku monikäyttönen poikaystävä. Ja toi nyt kuulosti vähän häiriintyneeltä, mut joo. Vielä kun jonkun mokkulan sais ostettua ja lämästyä tähän kiinni, niin voisin minäkin alkaa vääntämään ikuista kirosanojen koristamaa saarnaa netin hitaudesta ja katkeilemisesta.

Mikä tässä hämää on se, et noi housut on viety multa.

Oon punkannu Villellä nää ekat kaks viikkoo ja ollaan mm. lihottu, koska vedetään (tai minä siis) joka päivä vähintään yks suklaalevy ja sen lisäks irtsareita, keksiä, hunajaa paljaaltaan tai mitä vaan sattuu kaupasta mukaan tarttumaan. Ja syödähän ei voi ilman lukemista/kattomista, joten ollaan sit katottu Soul Eaterit, jota suosittelen muuten erittäin lämpimästi. Helvetin loistava anime, osaa olla hysteerisen hauska ilman, et se huumori tuntus väkisin väännetyltä.

Kilojen lisäksi uutta materiaakin on kertyny, koska Ville muisti mun joskus ohimenneen maininneen, et haluisin lukee ne kirjat, joiden pohjalta Tue Blood on tehty. Se sit ihanana oli ostanu mulle kaks ekaa osaa, kun ne oli sattunu sen silmään kirjakaupassa. Voisin joskus himolukutoukkailla nää, kun pääsen irti koneeni lumoista. Ette oikeesti voi uskoo, kuinka koukuttavaa ja pakkomielteistä on alkaa järkkäämään jotain Media Playeria..

Ja sit mun sugardaddyn (kuuluu kommentti tätä kirjottaessa vierestä, että BIGdaddyn, ei sugardaddyn) kanssa shoppaillessa on löytyny vähän kaikkee muutaki pientä tavaraa mulle, jotka se on sit kustantanu. Pipon bongasin Prismasta.

Pipo - Prisma, takki - kirpputori, paita - H&M, housut - JC, Reinot - kirpputori.

Eipä oo mun kuvaajalla sen kärsivällisyydestä päätellen (kaks kuvaa ja menoks) lahjoja muotibloggaajan poikaystäväks, mut sainpahan jotain asumatskuu ja mitkä taustat! Mulle ostettuja uutuuksia tässäkin, eli toi takki, jokahan siis on harmaa. Ville käytti tän takin värin kuvaamiseen jotain mulle maailman hirveimpiä kirosanoja ja sano tän olevan beige, ehkä jopa ruskee. Senkin värisokea, sivistymätön porsas. Mähän vihaan niitä värejä yli kaiken, enkä koskaan pukis mitään niihin vivahtavaakaan päälleni.

Paitsi.. Maailmani mullistui, kun löysin kirpparilta jotain niin helvetin rumaa ja kamalaa, että se menee jo fantastisen puolelle - Reinot. Muut ostaa jotain 200e korkokenkiä, mun unelmien kohde on ollut jo jonkin aikaa nämä jokaisen laiskan hippijuopon varustuksen kulmakivet.. Kyllästyin näet viimein tennareiden solmimiseen ja halusin vaan jotain mukavaa jalkaan sujautettavaa. Toimii.

Take your time, baby.

Rehellisesti: tässä merkinnässä mä vaan pidän Escape The Faten paitaa ja fiilistelen mun tukkaa. Ja saatoin ehkä linkittää pari biisiä loppuun.

Mä vihaan pidennyksiä. Ne ei edes näytä hyvältä, mut silti alan tulla niistä pikkuhiljaa riippuvaiseks. Ja lyhyempi tukka sopii mulle paremmin muutenkin. Miksi, maailma, miksi?

Päivän toinen miksi: vihaan japanilaisia biisejä, koska mua häirtsee suuresti, kun en yhtään ymmärrä että mistä paviaanin pyllyistä ne oikein kimittää (samasta syystä Kentin kuuntelu on jäänyt, mistä voimmekin päätellä erään bloggaajan, nimeä mainitsematta, tehneen ruotsin tunneilla jotain vähemmän kehittävää). Miksi silti palvon kaikkien animejen tunnareita ja saan niistä kylmiä väreitä? Tässä pari hassua.

Hopeanuoli 1

Naruto 1

Naruto 1 loppu

Naruto 3

Death Note 2

Wolf's Rain

Vika ei mee kyllä valituksen kanssa yhteen mut on silti hyvä. No joo, taidan nyt vaan mennä penkomaan kaapista jotain hyvää mussutettavaa.

Yo, Aloe vera! Where the fuck is Sasuke?

Jee, kiinnostavii fb-päivityksii!!11

 Musta alkaa tuntua siltä, että siirtyminen Naruton animeversioon ei tee yhtään hyvää mun psyykkeelle, ja tarviin kohta jonkun irrottamaan mut rautakangella tästä koneesta. Koin heräämisen tähän karuun totuuteen äsken, koska aloin just kelaamaan mun chakraa vatkatessani taikinaa. Joo, tää on taas niin tätä.. Enkä usko, että kahdenkympin kynnyksellä keikkuvalla immeisellä löytyy mitään hyviä perusteluja tietyn piirretyn miehen kuolaamiseen (paitsi ne mielenterveydelliset ongelmat tietysti...)

Niinpä niin. 

Viime viikolla riitti äksönii, kävin mm. Noralla.

Ps. se on ''joka'' ja se oli vuohenjuustoo, hyi. Mut lopputulos oli jees. Tämmösen gourmet-pyöräytyksen jälkeen päätin vuorostani kokata Noralle ja noh, mä tein sille sit makaronia.. Musta niin tulee joku Masterchef vielä joskus.

 Ja malli, varsinkin näillä poseilla.

Merillekkin tuli niin kova ikävä mua, et sen oli pakko tulla Varkkilaan käymään ja vanhojen hyvien kellariaikojen kunniaksi meillä oli värjäyssessiot. Tahdoin toteuttaa mun pitkäaikaisen ernuhaaveen puoliks toisen värisestä mopista ja päätin leikkiä vähän kemistileikkejä sekoittamalla Crazy Colorin kolmesta nurkkaan kerääntyneestä väripurnukasta jotain turkoosin tapaista. Peacock Blue + Pine Green + Sky Blue + hoitoainetta = some awesome shit.

Mulla oli kyllä hirvee kauhuskenaario siitä, millaseks kirjavaks mereileväletuks tää haave muuttuu haalistuessaan, mut tästä tuliki tosi söpö vaalee turkoosi! Elättelen toiveita et saisin tästä vielä kuvaa tänään tai huomenissa.

Mekko - Huuto.net, vyö - Gina Tricot, stay upit - Cybershop.

Viikonloppuna oli vielä kaverin synttäribileet ja kaiken tän sosiaalisuuden jälkeen ajatus yksinäisestä viikosta tuntu vähän orvolta. Siispä päätin ottaa GBAn kouraan ja paukuttaa vihdoin Pokémonliigan menemään. Ja sit alotin Fire Redin taas alusta.

En kuitenkaan ihan pääse möllimään ja höperöitymään yksinäisyydessäni, koska mulle on tulossa tänne kesäheila lauantaista Juhannukseen asti. Saas taas nähä millasia aviokriisejä me saadaan Villen kanssa kehiteltyä kolmessa viikossa.. Onneks tekemistä riittää, käydään Pieksämäen autoshowssa, mökillä, kalassa, hoidetaan koiria ja pääsen jopa leffatreffeille (no ok, käydään kattoo X-men). Ja sit Ville halus kantaa oman kortensa kekoon tekemisten suunnittelussa; ''voidaan pitää tyttöjen ilta, mä värjään sun hiukset ja sä mun, sit mä voin lakata sun kynnet ja sä voit tehdä mulle manikyyrin.''
Se vielä ihmettelee miks epäilen aika ajoin sen seksuaalista suuntautumista...

Niin tosiaan, joku pyyti Formissa postausta tän kyseisen neid.. herran ja mun tutustumisesta ja musta se on kyl ihan hauska idea. Onhan tää meidän juttu melkeen jotain Kauniit ja Rohkeet tasoo, no ei vaa. Lupaan yrittää tehdä sitä tossa kolmen viikon aikana, kerta Ville lupautu heittämään tyhmiä välikommentteja mun puumailusta. :(