Kahdenkympin kriisi, part 2.

Oon valittanu ja marmattanu mun yleensä tylsistä synttäreistä (en muista ainakaan neljään vuoteen tehneeni muuta, kun koneella istumista) ja sit Ville oli ihana ja lupas järkkää mulle parteet! Ja leipoo mun haluaman kakunki. Ihana.

Tietty halusin juustokakun ja siitä muuten tuli ihan älyttömän nomnom! Ja koristelut oli oikeen ällösöpöt. Villen piti aluks piirtää Pikachu, mut ei noi koristemällit oikeen tahtoneet kuulemma tehdä yhteistyötä. Ei haittaa, eihän niitä kakkuja nyt kateltavaks oo tehty!

Tein ekaa kertaa teippien kanssa kikkarat.

Ei ollu mitkään hirveet megaluokan perseet-olalle-ja-talo-paskaks-pippalot. Kututtiin vaa meidän yhteisiä kavereita, joista kolme tuli paikalle ja yks niistäki lähti melkeen heti. Jäljelle jäi meidän nörttipoppoo, eli mun ja Villen lisäks Stena ja Roope. No en valita, ilta oli erittäin viihdyttävä ja olin tosi tyytyväinen synttärityttö.

Toppi - H&M, hame - Gina tricot, peurakoru - lahja Maaritilta.

Yritin ottaa (ilmeisesti jotain hipstertaiteellista) kuvaa mun party-asusta, mut sainki ikuistettua vaan mun söpön pömppiksen. Oon liian hyvillä ruoilla selkeesti.

Uutta leiskaa ja palautetta.

Taddah, uudistettua leiskaa pukkaa taas. Löysin vahingossa kivan taustan ja koin samalla innostuksen uuden bannerinkin väkertämiseen.

Ei ihan hirveetä muutosta tullut, mutta kyllä tää uusi näyttää vanhaa jänskemmältä. Mitäs mieltä te siellä?

Edit. Kun tuo uus tuntuu joillain kenkkuilevan, niin tässä kuva miltä sen pitäis näyttää. En tiedä missä mättää kun ei osilla toimi, mut toivottavasti saan sen jotenkin kuntohon.

Ja haluaisin muutenkin vähän palautetta tästä blogista ylipäänsä, ruusuja ja vielä mielummin risuja siis tänne päin! Olis nyt semmonen asiakaspalveluhenkinen päivä mulla täällä, ottaisin mieluusti jotain parannusehdotuksia vastaan. Ja postausideoita, vaikka niitä on varastossa pari itsellänikin.

Kahdenkympin kriisi, part 1.

Kun oon tunnetusti aika vaatimatonta sorttia, niin päätin järkätä vaan kolmet synttärit. Tai noh, yhdet morfautui kyllä enemmän Merin synttäreiksi, mut mikäs siinä. Ekana kuitenkin suuntasin Varkauteen. Kotiin oli aika mielekästä mennä, kun molemmat porukat lähti pois kaupungista ennen mun rantautumista ja äitikin vaan nakitti mut koiranhoitajaks. Noooh, ainakin mua odotti yksi iloinen ylläri:

Ette voi ymmärtää, millasella apinan raivolla mä tilasin nää venärit, kun ne sujahti mun näkökenttään. Eivät ainakaan olleet mikään köykänen heräteostos, vaan jotain oikeasti hyvin pitkään kaivattua. Semmonen vaatimaton pikkuseikka tässä, et nää korut sai mut lopullisesti naksahtamaan ja survomaan neulepuikkoja mun korvaparkaan. Jep, sillon kun en tiennyt muita lävistyskoruja myyvää sivuja kuin Piercing.fi:n, niin selailin niitä ja törmäsin tällasiin. Isoin saatavilla oleva koko oli 16mm ja siitä tuli mun venytystavote. Sit kuitenkin jotenkin kummasti se 15mm mihin olin päätyny ei enää riittänykkää.. Keksin haluta sen verran isot korvaläpykät, että niistä menee silloinen mp3-kuuloke läpi (varmaan maailmanhistorian paras motivaation aikaansaaja). Musta myös korut näyttää hineemmiltä vähän isompina ja onhan se 20mm semmonen kiva tasalukukin, ''moi mulla on kakssenttinen korva hehehhee'' ja silleen. Eipä löytyny mulle enää sopivia tähtikoruja. Pettymys piti sulloa jonnekkin aivojen perukoille, mut nyt siitäkin päästiin.

Voi jummijammi sitä ilon määrää, kun olin oottanu niiden kolahtamista postilöpsään kun kuuta nousevaa ja sit olinkin vahingossa tilannu ne Varkauteen. Rullasin ne korvaan niin innokkaasti, että jäi nahkat väliin (iu). Joo, ovat on painavat ja erittäin epäkäytännölliset talvella (kuvittele 2cm teräsreikä, josta tuivertaa tuuli läpi jäädyttäen sun korvanlehden ulko- ja sisäpuolelta), mut silti ne on niin täydelliset!

Materialismihypestä päästyäni vietin loppuillan tuhoten kokonaisen piparilaatikon samalla, kun kävin läpi meidän levyhyllyjä ja bailasin.

Seuraavana päivänä Maarit toi sen poikaystävän näytille ja synttärilahjoi mua tällä peurakorulla ja Pandan valkosuklaalla. Joku selkeesti tietää, mistä mä tykkään. Valkosuklaa maistuu aina ja tota peuraakin oon katellu ikuisuuden Ebaysta. Tehtiin alustavat suunnitelmat baarireissusta ja lopuks pariskunta heitti mut Abc:lle  bileseurani tykö.

Päädyttiin Sannalta tyttöjen kanssa isille kiekumaan Singstarin tahtiin. Tahti ei kyllä ollut ystävä enää loppuillasta, mutta volyymia ja tunnetta riitti sitäkin enemmän. Tahdon sua oikeesti rakastaa ja silleen, soi vieläkin päässä.

Sir Jurrinaama iskee jälleen.

Eksyin myös tahallani bailaamaan Zoneen Maaritin kanssa. Se oli taas kun mikäkin klubiprinsessa ja mä lähinnä joku epilepsiapotilas. Tuli valitettavan paljon hyviä biisejä, enkä mä sillon ymmärrä millään poistua keikkumasta hyvän sään aikana. Pääasia kuitenkin, että hauskaa oli.

Sunnuntaina oli vuorossa juustokakkukahvit, pakollinen synnytystarina ja vauvavideoille repeily äidin ja ukin kanssa. Ilmassa oli myös sisarusrakkautta, kun pikkuveli oli kuullessaan mun tulevan käymään tokaissut, että se lähtee mua mopolla karkuun, koska aina pakotan sen nukkumaan. Heh, ehkä muutaman kerran sen jääräpäisyyteen kyllästyttyäni oon saattanut kantaa sen väkipakolla omaan sänkyyn.

Viikonloppu oli erittäin onnistunut ja mulle alko hiipiä jopa pieni koti-ikävän poikanen. Viihdyn kyllä kaupungissa, mut korvessa on niin ihanan rentoa asustella ja tuppukylän meiningitkin on ihan eri luokkaa. Onneks pääsen sitten jouluna pidemmäksi aikaa kotiin, ehkä kyllästyn ja tuun taas järkiini.

Like it's her birthday.

Noh, tätä kamalaa (mutta väistämätöntä) kohtaloa saattaisi hieman helpottaa uusi kännykkä. Tai sitten voisin tehdä äitit ja yksinkertaisesti lakata täyttämästä vuosia.

Toivotaan nyt lahjarahasaldon olevan sen verran muhkea, että voisin tämän Nokia c5-03-laitoksen kipaista tänään itselleni Gigantista ilman laittomuuksia. Tai no jos iskä edes muistais mun synttärit, niin sekin olis ihan kiva.

Pistin vähän höpötiti.

Mä pahoittelen tota musiikin kovuutta, oon jo kuuroutunu vanha lepakko.

Joo joo joo joo.

I don't dance 'cause the moves don't want my body.

Oon tässä kahden viikon aikana ostellu varmaan enemmän, ku viime vuonna yhteensä. Poden jopa hienoista materiakrapulaa. Jos sitä ottais nyt raha-asiat hallintaan ja pistäs stopin tälle himoshoppailulle. Yritän ehkä hieman pelastaa itteeni sanomalla, että suurin osa ostoksista ei ollu pelkkiä herätteitä vaan niitä, joita oon pidempään miettiny hankkivani. Tässä voisin muutaman esitellä, kun musta nyt tuli virallisesti yksi Skyrim-leskistä.

Pitsipaita - Carlings, punainen pitkähihainen ja musta toppi - H&M, farkut - JC, kengät - Martin's.

Alotetaan vaikka tosta pitsipaidasta. Kävin pyörähtämässä pikakierroksen Carssassa, ja silmiin kolahti paidan puuterin värinen versio. Suolaista hintaa (30€) katsoessani totesin vaan, että onneks tätä ei oo mustana, koska se muuten lähtis mukaan heti. Pitikin mennä sanomaan, mikäs se siellä kaupan alkupäässä roikku rekissä.. Noh, ikuisuuslistasta sain vetää goottipitsipaidan yli. Sit piti löytää joku kiva kumppani sille ja H&M on tunnetusti halpojen peruspaitojen mekka. Ei pettänyt tälläkään kertaa siis. Kunnia mustan pitsin ja punaisen paidan/topin yhdistämisen keksimisestä ei kuulu mulle, vaan sen julkeasti kopioin Meriltä.

Oon ehkä muutaman kertaa sattunu marmattamaan mun kenkävaraston yksipuolisuudesta (Converset parissa värissä, mustat talvisaapikkaat, punaiset korkkarit ja leopardikuosiset ballerinat) ja siitä, kun en osaa kävellä korkokengillä ollenkaan. Martin'sin hyllyllä mua vaani tämmöset ja kun ne jalkaan sain sujautettua, niin eivät tuntuneet korollisilta ollenkaan. Ostopäätös oli jo tehty. Outo juttu, etten yleensä näin ohutkärkisistä popoista tykkää, kai näissä oli jotain mystistä vetovoimaa sitten. Kävellessä näillä näytän vähän kirahvilta kovassa vastatuulessa, mutta eiköhän sekin joskus hioudu pois.

Joskus Tumblrissa näihin ear cuffeihin oon törmännyt ja tulin kelanneeksi, että ihan kivaltahan ne näyttää. Onneksi niitä on rantautunut nyt tännekkin päin maapalloa, omani lunasti kahisevaa vastaan Glitteristä.

Aloin myös hamstraamaan kaikkee pientä söpöö deco-sälää Ebaysta, kun niihin aina törmäilen. Voi kun joskus vaan sais sen Ds Liten tai kännykän, joka olis potentiaalinen tuunattava. Ei oikein riitä motivaatio liimata mitään mun Jeesuksen aikakaudelta olevaan Nokiapalikkaan, kun ei sen karua ulkomuotoa mitkään rusetit pelasta.

Teippien sota.

Aaah jes, kriisiperseily eli jatkuva peilillä ravaus ja sen jälkeinen marmatus karvoituksen suhteen on ohi. Luulin olevani tuomittu elämään rumien pidennysten kanssa lopun kuuta, mut onneks pelastuksen tarjosi omat hoksottimet. Ekat pari ideaa kaatu siihen, etten omaa tukkaa halunnut värjäykselle uhrata kerta se sitä haettua sävyä oli ja muutenkin ihan rääkätty koko laitos. Pidennyksiäkään ei tohtinut kokonaan iskeä blondausuhan alle. Sitten tuli kuningasidean vaalentaa ylin pidennyskerros teippejä vältellen, joten apuun astui urhea ritarini  valkoisessa haarniskassaan (tai Ville läpinäkyvissä värjäyshanskoissa). Ja niin prinsessan saatiin pelastettua tukkakriisin kourista. Valtakunnassa taas kaikki hyvin.

On se päällimmäinen kerros vielä aavistuksen verran keltaisempi omaan platinaan verrattuna, mutta eiköhän löräys hopeashampoota aja asiansa. Voisin nyt nauttia jonkun aikaa värjyyvapaasta elämästä kultakutrieni turvin. Tai no jaa, veikkaan että joku on jo ens viikolla taas ihan toista mieltä, mahoton ämmä kun ei osaa ollenkaan päättää sanon minä.

Niin, mistä sain inspiksen kiinnityttää päähäni kasan laaman karvaa? Kaipasin jotain klipsiä pysyvämpää pidennystä ja sinetit eivät tule enää kuuloonkaan, joten teippipidennykset olikin sit se luonnollinen ratkaisu. Teippilettejä tunkee sieltä ja täältä ja aika moni on ollut niihin tyytyväinen. Lopullinen päätös syntyi, kun Googlettelin teippejä ja Oprin blogin ohjeisiin törmättyäni totesin, ettei se laittokaan näytä mahdottoman vaikeelta puuhalta. Selitin nää synttärilahjana itelleni, innostin Merin leikkiin mukaan ja tilattiinkin sitten Ebaysta luottomyyjältä valmiiksi teipattua tukkaa, ettei tarvii leikkaa-liimaa-juttuja alkaa harrastelemaan näin ekalla kerralla. Värjättiin tukkaa, kiroiltiin värieroja ja parin Youtubesta haetun ohjevideon jälkeen rohkaistuttiin teippaushommiin.

Mielipide tähän asti? Perkeeleeee, tahdon unta! En tiedä johtuuko mun äärimmäisestä herkkähipiäisyydestä, teippien huonosta asettelusta, niiden kehnosta laadusta vai näiden kaikkien combosta, mutta päänahkaa kiristää ja teipit painavat kun pään iskee tyynyyn. Lisäks näiden pesu oli hassu kokemus, tuntu kun päästä olis roikkunu ylimääränen 2kg painava märkä lammas. Ja kuivuminen kestää ikuisuuden! En kuitenkaan tahdo heti heittää pyyhettä kehään, sen verran kauan pitkää tukkaa oon halunnut. Muutkin selvinny näiden laitoksien kanssa hengissä, josko tää on vaan tottumiskysymys.

Aina ei voi voittaa.

Lähdettiin Merin kanssa blondausten ja teippipidennyksien kanssa perse edellä puuhun, eikä lopputulos ollut arvatenkaan parasta A-luokkaa.

Pitsipaita - Carlings, punainen pitkähihainen - H&M.

Oma tukka vaaleni liikaa ja pidennykset on ihan liian tummat, jesh. Menin sotkemaan niitä vielä toisella värillä niin, ettei niitä Erkkikään pelasta. Fantsua. Kerron toki lisää myöhemmin, mutta nyt täytynee rientää kouluun.

Yleisimmät kysymykset hiuksista.

Kokosin ne kaikki nyt yhteen postaukseen ja päivittelen tätä sitä mukaan, kun uusia pukkaa. Jos et löydä hamuamaasi vastausta, niin iskeppä mieltäsi askarruttavat kysymykset tämän postauksen kommenttilootaan ja vastausta tippuu.

Värjääminen

Mitä hiusvärejä käytät? Pääasiassa Crazy Colorin; Pinkissimo (pinkki), Fire Red (punainen), Sky Blue (sininen), Sky Blue + Pine Green + Peacock Blue (turkoosi). Directionin väreistä olen käyttänyt yhtä, Poppy Red (punainen). Punaisen ja pinkin jälkeen vaalensin hiukseni molempina kertoina Garnier Nutrisse Truly Blonde - Extreme Blondingilla (blondi). Juurikasvun värjäyksessä mukana Swartzkopf Live Color XXL:n sävy 00A.
  

Mistä ostat värisi? Crazy Colorin ostan Cybershopista, Directions oli jostain naamiaisputiikista Kuopiosta, mutta sitä löytyy myös Backstreetistä. Vaalennukset ja värinpoistot kipasen perusmarketeista.   Kuinka usein värjäät hiuksiasi? Juurikasvun blondaaan 1-2kk välein, ja shokkiväreissä riippuu viitseliäisyydestä ja väristä, sinistä 2vk välein, pinkkiä n. kuukauden välein ja punanen ei oo ollu koskaan yhtämittaisesti niin kauan päässä. että siihen olis muodostunu joku rytmi.   Minkä väriset hiuksesi ovat alunperin olleet? Suht vaaleat perussuomalaiset hiukset, harmahtavan ruskeat.   Jos värjäät juurikasvun, vaalennatko samalla koko pään? Kun väri ei mene vaihtoon niin vaalennan pelkän juurikasvun. Meneekö hiustesi värjäämiseen paljon rahaa? 2kk välein 10e juurikasvuun ja suoravärit ovat 7e/purnukka. Yleensä yksi purkki riittää lähes kahteen värjäyskertaan, joten eipä oikeastaan.   Miten sulla pysyy värit noin hyvin päässä? Ehkä illuusio on syntyny siitä, kun mulla harvemmin on kuvia haalistuneista hiuksista. Värien pysyminen riippuu myös hiusten kunnosta ja hiuslaadusta.  Missä kunnossa hiuksesi ovat? Ihan ok, löytyy kakshaarasia sun muuta mut tukka kuitenkin kiiltää ja tuntuu mun käteen ihan paksulta. Eli ei kriittisiä vaurioita havaittavissa.

Miten sun tukasta tulee värinpoiston jälkeen noin vaalea, eikä keltainen/oranssi? Oon ihmetellyt itekkin tätä. Mut kai se johtuu siitä, kun en käytä muita kuin suoravärejä ja niiden pohjalla on aina platinablondi.   Eikö sulla tipu tukka päästä, kun värjäät niitä niin usein? Ainut mikä kuluttaa tukkaa on noi koko pehkon vaalennukset, johon hairahdun yleensä noin kerran vuodessa. Ja tietty juurikasvun värjäys, joten kaljuunnun yhtä paljoin kuin keskiverto blondi. Shokkivärit ovat suoravärejä = hoitoainepohjaisia = värjääviä hoitoaineita.   Kun käytät suoraväriä 'hoitoaineena' levitätkö sen samalla lailla kuin värjätessä? Juu ja joskus taas normaalin hoitoaineen tavoin. Pesetkö hiuksiasi ennen värjäystä? Vaalennus laitetaan likaiseen tukkaan, shokkivärit pitää laittaa puhtaaseen. Muuten se väri tarttuu vaan siihen likakerrokseen ja lähtee pois nopeammin. Jos vaalennan tukan, pistän suoraan perään shokkivärin. Jos laitan pelkän shokkivärin, pesen tukan ennen sitä.

Miten värjäät kahdella värillä samaan aikaan? Harvemmin kahta väriainetta tulee pidettyä päässä samaan aikaan, yleensä värjään eka yhden ja sitten toisen. Helppo nakki.    Voiko kahdella värillä värjätessä laittaa päähän sekä suoraväriä, että kestoväriä? Yup.   Sekoittuvatko ne keskenään? Blondi voi imeä itseensä shokkiväriä, kun taas mustaa voi tarttua shokkivärin päälle, jolloin väri saattaa tummua/himmetä.   Miten shokkivärit saa pysymään kirkkaana pidempään? Anna värin vaikuttaa päässä pidempään, kuin ohjeissa sanotaan, vähintään tunti. Vältä hiusten pesua ja lämmöllä muotoilua, pese kylmällä vedellä äläkä kuivaa hiuksia pyyhkeeseen hankaamalla. Oon myös kuullu et jos värimössöä lämmittää hiustenkuivaajalla sen ollessa päässä, niin värin pitäisi tarttua tiukemmin, mut en tiedä onko se vaan huuhaata. Edit. kiitos fiksut lukijani, jotka valistivat mua tän suhteen. On kuulemma totta! Eli lämpö avaa hiussuomuja, minkä seurauksena väri tarttuu tukkaan tiiviimmin.  

Vaalennatko juurikasvusi ennen pinkin laittamista? Juu, shokkivärit vaativat vaalean pohjan, eivätkä tartu kunnolla vaalentamattomaan (=liian hyväkuntoiseen) hiukseen.    Milloin värjäsit ensimmäistä kertaa pinkiksi? 2008, olin 16v. Värjäsitkö kotona vai kampaajalla? Itse.   Minkä väriset hiuksesi olivat ennen pinkin laittamista? Blondit. Ovatko hiuksesi värjäyksen jälkeen karheat ja kuivat? Eivät, väri on hyvä tehohoitona.  

Miten sait hiuksesi vaalenpunaisiksi? Vaalensin väriä sekoittamalla siihen hoitoainetta ja sit vaan annoin värin kulua. Miten värjäsit otsatukkaan sen vaaleamman raidan pinkkien sekaan? Juurikasvun vaalennuksen jälkeen pistän halutun alueen kiinni pompulalla ja suojaan muovipussilla. Sit pinkkiä muuhun tukkaan, antaa vaikuttaa ja pesee pois, kuivaa vähän ja sit vapauttaa sen pussilaitoksen. Eikö se raita ime pinkkiä väriä pestessä? Juu, mutta jää silti aina muuta tukkaa vaaleammaksi.

Kun hiuksesi olivat latvoista vaaleammat, miten värjäsit ne? Käytin pinkkiä hoitoaineen tavoin ja latvat ovat yleensä muutenkin vaaleammat jo parin pesun jälkeen. Sit ne vaan meni tommoseks.

Kuinka kauan punainen väri kestää hyvänä tukassa, jos värjää suoraväreillä? Yksinään viikon tai kaksi.   Sotkeeko se paljon ja lähteekö siitä kuivanakin väriä? Mulla lähtee aina paljon väriä, vaatteiden kaulukset ja tyynyliinat saaneet osansa. Myös sormiin tarttuu väriä, kun haroo hiuksia niiden ollessa märkinä.  Ja kylppäri ottaa osumaa pesun yhteydessä. Kuivanakin lähtee vähän.   Saako värin pois vaatteista, lattioista, seinistä yms ja miten? Iholta, vaatteista ja pyykeistä irtoo pesemällä, seinistä ja kaakeleistakin kunhan on tarpeeks jytyt aineet käytössä.   Irtoaako väriä jos hikoilet? Harvemmin hikoilen, joten en tiedä.

Hoito/laittaminen

Miten saat pidettyä hiuksesi niin hyväkuntoisina? Leikkaamalla huonot latvat pois ja kai mä oon vaan onnekas et on suht paksu hiuslaatu.   Laitatko päivässä paljon aineita hiuksiisi? Jos laittaudun niin tukan ja suoristusraudan väliin menee lämpösuoja. Ja sit joka välissä lakkaa päälle.   

Minkä merkkisiä tuotteita käytät? Lämpösuojana käytän L'orealin Hot Curlya tai Hot Straightia, hiuslakka on Shockwavesin joku Ultra strong blaablaa.  Tupeeraatko hiuksiasi? Hiustuto.   Kuinka usein peset hiuksesi? Jos oon menossa jonnekkin niin kahden päivän välein. Jos muhin kotona, saatan olla viikonkin pesemättä. Tukka tykkää. Minkä merkkistä shampoota ja hoitoainetta käytät? Hoitoaineena on nyt ollu toi Garnier Fructisin Color Resist ja shampoolla ei niin väliä, mieluiten tietty värjätyille tarkotettu.   

Suoristusrautasi? Babylissin Wet 'n Dry. Ostin Prismasta halvan hinnan vuoksi, kun vanha rauta teki tenät. Maksoi 35e.  Aika paska suoraan sanottuna, katkoo, raastaa ja hamputtaa tukkaa. Suosittelisin 'halvemmista' raudoista merkiltään OBH Nordicaa. Ja haaverauta olis sit Cloud Nine (tai 9?)-merkkinen laatusuoristin, joka maksaakin sitten sen melkein 200e. Ehkä vielä joskus..  Minkä merkkisen kihartimen omistat? OBH Nordican 38mm lämpödildon. Oon ollut siihen tyytyväinen, joskin omaan lyhyeen tukkaan se on paksuudeltaan turhan jyty. Ostinkin sen lähinnä pidennyksiä varten.   Teetkö itsellesi koskaan kampauksia? Arsenaalini; sivuponnari, korkea löysä nuttura, suorat, kiharat, kaikki pinneillä toiselle puolelle tai kiharat + toiselle puolelle.

Muotoilu

Minkä malliset hiuksesi ovat? Takaa pidemmät, lyhenevät porraksittain kasvoja kohti. Kerrostetut, päällä joskus hyvinkin lyhyitä osioita. Vino sivuotsis.   Kuinka usein leikkaat hiuksiasi? Sillon, kun ne tuntuvat olevan leikkauksen tarpeessa tai latvat hamputtavat huomattavasti.   

Leikkaatko hiuksesi itse, vai auttaako kaveri? Kerrostus sekä otsiksen ja latvojen pieni siistiminen hoituu helposti itsekkin. Mut jos Meri tai Mokkis ovat käytettävissä niin sit nakitan ne kerrostamaan kunnolla. Kampaamossa en käy, koska hintavaa, enkä ikinä lähde sieltä tyytyväisenä.   Millaisia saksia käytät? Kerrostussaksia, semmosia lovellisia hassuja. Omat hommasin Prismasta.

Klipsipidennykset

Mistä ostit pidennykset? Ekat tilasin Afrocarelta, puolet niistä oli muovia. Kolmesti oon nyt tilannu Ebaysta ja kahdella ekalla kerralla sain täysin aitoo, kolmansissa oli taas muovia seassa. Aidot sain tältä myyjältä, muovia taas tältä.

Teippipidennykset

Mistä ostit? Samalta Ebay-myyjältä kuin klipsitkin.   Ovatko aitoa hiusta? Jeps, kuidut on kakkaa.     Montako grammaa tarvitsit? Tilasin 100g paketin ja ihan kaikki ei mahtunut, sanoisin että n. 90g.

Peruukki

Miksi hommasit peruukin? Koska musta se on kätevä kun kaipaa tukkaan nopeasti ja helposti muutosta. Ja mä tunnetusti kaipaan sitä usein.

Mistä ostit? Brittein Ebaysta tältä myyjältä. Paljonko maksoi? 13e.

Muut

Tuijotetaanko sua kaupungilla? Kuulemma. Ei sitä enää ite huomaa ja jos huomaa niin tuijotan takaisin. Oikeen tiivissä tuijotuskisassa saatan irvistää vähän. Häiritseekö se? Riippuu päivästä. Mut on se aina ihan hauskaa esim. jos jätkä jää tuijottamaan ja törmää lasioveen.

Millaista negatiivista kommenttia olet saanut hiuksistasi? Taidan suodattaa näitä liian hyvin, kun en tosiaankaan muista. Pinkillä tukalla mun olemus laitetaan aina animen piikkiin, mikä on mälsää. Olin kuitenki pinkki jo ennen kuin anime pilas elämäni. Eli faking originaali bitses. Ja sit Varkaudessa mulla oli kaks äänekästä n. 7v h4t3rs tyttöö, jotka mut nähdessään alko kiljumaan ''Hyiiiii, sillä on pinkit hiukset! Mä en _ikinä_ värjäis mun hiuksii pinkixx!?'' Aww!   Entä positiivista? Hirrrmuisesti, parasta on kun tuntemattomat ja varsinkin tuntemattomat mummot tulee kehumaan ja höpöttelemään.   Mitä vanhempasi sanovat hiustesi värjäämisestä? Mummo heitti äitin pihalle nuorena, kun se värjäs itelleen valkomustan tukan (sillon ilmeisesti iso juttu), joten äiti ymmärtää. Iskä vaan nauraa ja kyselee et tuleeko musta koskaan normaali.

Vikaks vielä muita postauksia, joista löytyy apuja; Värjäysoperaati Vilun tyyliin, hiustuto, hiukset vuosien varrella ja alkuperäinen hiuskysymyspostaus.

Everything is cool as long as I'm getting thinner.

Voisin tässä vähän höpäjätä suhteestani kauneuteen sun muuhun, eli tunkea oman lusikkani tähän luonnolisuus vs. feikkeys-soppaan.

 x x

Ei oo varmaan vaikeeta arvata, kumpaan joukkueeseen pelaan; tykkään shokkiväreistä, mustasta ja valkoisesta, pitkistä, isoista ja kerrostetuista hiuksista, hiustenpidennyksistä, peruukeista, lävisyksistä, venytyksistä, tatuoinneista, tummasta silmämeikistä, lokinpaskoista, tekoripsistä, pitkistä ja paksuista paakkuripsistä, suurentavista värillisistä piilareista, vaaleasta/valkoisesta nukkeihosta, punaisista ja vaaleanpunaisista poskista,  punaisista huulista ja isoista tisseistä. 

 x x

Myös kauneusleikkaukset, rasvaimut ja silikonit on musta ok. Voisin itekkin harkita ainakin yhtä operaatiota jos olis joskus paljon ylimäärästä hynätsyä. Ainut feikkiyteen yhdistettävä asia, jonka tähän keksin nyt ja joka ei oo mun mieleen on tekorusketus tai rusketus ylipäänsä. Mutta jos itse tykkää papuilla, niin siitä vaan paputtamaan.

 x x

Luonnollisuus? Yliarvostettua. No ehkä ei, mutta luonnollinen lookki ei saa mun päätä kääntymään. Ellei sitten omista jotenkin erikoisen kivoja kasvonpiirteitä (ja pisamia, rakastan pisamia). Musta on ihana inspiroitua ja katella kuvia näteistä ja erikoisista naikkosista. Ne täyttää mun Tumblurinkin.

Ja vaikka en jaksakkaan innostua ripsiväri-puuterili-linjasta, en silti koe tarvetta heittää kellekkään, että näyttäsit mun silmään paljon paremmalta jos sulla olis enemmän meikkiä. Toisin vaan tuntuu olevan näillä naturalli-intoilijoilla, jotka ottavat oikeuden omiin käsiinsä ja jaksavat varmasti huomauttaa, jos et heidän ihanteitaan noudata. Ja jos feikkeiys yhdistetään pinnallisuuteen, niin ovatko ne arvostelijat ja tuomitsijat sitten yhtään sen parempia? Kaikkeen sitä elämänsä jaksaakin tuhlata.

 x x

Kuulemma munkin pitäs ottaa raudat pois, värjätä hiukset ruskeeks ja suosia max. kolmee tuotetta ulkonäköni kohentamiseen, että kelpaisin. Aika turhaa tulla sanomaan tollasia asioita, mun kauneusihanne on tämä. Ja oon ollu tämmönen niin pitkään, että mut voi laskee jo menetetyks tapaukses. Katotaan sitten 5-10 vuoden päästä uudestaan.

 x x

Myönnän olevani ainakin sen verran pinnallinen, että kulutan mieluusti aikaa ulkonäön parissa. Parhaimpina päivinä istuskelen tyytyväisenä peilin ääressä ja meikaan/laitan tukkaa pari tuntia. Tykkään myös mun ja Merin päivän mittasista kampaamosessioista, joita varmaan aletaan harrastamaan taas useemmin kun asutaan nyt lähekkäin. Laittautuminen on hauska tapa kuluttaa aikaa, mutta laiskimpina päivinä saatan mennä ilman mitään. Ei siihen kuole, jos lähikauppa pääsee ihailemaan mun meikitöntä olemusta ja kylähullun kuteita. Mut sillon kun laittaudun, haluan niiden mun naamasuttujen sitten myös näkyvän.

x x 

Näissä jutuissa, kuten missään muussakaan, ei voi tehdä kaikkien mielestä oikein. Aina on joku, jonka persusta nirhasee. Siks kannattaakin unohtaa se kaikkien miellyttäminen ja olla sen näkönen kun itse tahtoo, eikä passaa turhaan murehtia ja vatvoa muiden sanomisia.

You're a heart attack in black hair dye.

Eräänä kauniina päivänä innostuin käymään läpi Gallerian kuvia ja tallentamaan koneelle niitä, joita mulla ei oo enää tallella missään. Kannattaa innostuneena siirtää kaikki kuvat ulkoselle kovalevylle, jättää se hengaamaan lattialle ja murhata se vahingossa tallomalla. Tästä on jo pari vuotta aikaa, mut mun katkeruus ei vaan laannu. Anybitches, onneks on Galtsu, teiniajat ja pyöreesti noin saturaisen verran pärstäkuvia. Tässä osa, enjoy!

"Je suis Pierré Pascal, je prefere tarte a l'onion." Ainut, mikä tarttu lukion ranskan tunneilta mukaan noiden gigoloviiksien lisäks. Puhuttin tunneilla aina ihan epäolennaisista asioista ja hiljaisina hetkinä tuijottelin vesitornin katolle ja kuvittelin siellä pönöttävää tolppaa Batmaniksi. Yhtä kurssia enempää en käynyt.

Venärikin vielä ihan vauva, olin vasta ekassa tavotteessani; 15mm. Kummasti sitä iski sit ahneus ja piti hankkia isompaa ja isompaa vaan.

Onneks ei tuu yhtään ikävä tätä kesää ja Mokkista ku kattoo tota meidän muokkaushuumoria.. Viel parempi et koko homma on myös tallentunu Antin kuvaamalle salavideolle. Voiko kukaan ees hirnua niin pahasti jollekkin noin tyhmälle?

Ei voi kestää. Ensimmäinen reissuni Suville Matinkylään, jonka aikana sit näin Villen ekaa kertaa ja tutustuin Roopeen. Tai no tutustuin ja tutustuin, Ville ja Suvi oli sillon yhdessä ja niiden missio oli parittaa mut ja Roope, joten ne sit katos aina mystisesti kulman taa jättäen meidät juttelemaan. Sananvaihto oli jotain ''nyt ne taas hävis''-luokkaa, jonka jälkeen meidän välillä vallitsi vaan kiusallinen hiljaisuus. Great success! Jotenkin nyt naurattaa noi asetelmat näin myöhemmin, kun kaikki on nykyään niin vinksinvonksin. Villenkin muistan isoks hiljaseks möröks, mut ei se edes oo mua paljoo pidempi, eikä sen turpakaan saa enää pysymään tukossa.

Mut vielä enemmän naurattaa noi meidän hiustyylit... Villellä karmee potta, mun ja Suvin tukat jotkut vaalennuksen jälkeiset sateenkaaret ja Roopen heviletti, ihan liikaa kaikki!

Voee ku söötti tommonen hattaratukka.

Höh, kaipaan tonne meidän valosaan ja kiireettömään rappuu, jossa pysty käydä kuvailemassa. Kameran jalka olis kyllä ollu aika kova juttu, ei olis tullu päättömiä ratsumiehiä.

Näitä kuvia kattellessa totesin, et hitto mä oon ollu söpö! Oon tainnu vaan rumentunu vanhetessani, voisin taas ryhtyä emoksi, varvaskuvia ja ihmisvihaa.

Ja jos tekee mieli huvittua lisää, niin tuolta 'aikojen alussa'-leiman alta löytyy lisää pikkuviluja.