Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit

18.6.2013

To the moon and back



She's taking her time making up the reasons 
To justify all the hurt inside 
Guess she knows from the smile and the look in their eyes 
Everyone's got a theory about the bitter one


They're saying, "Mamma never loved her much" 
And, "Daddy never keeps in touch 
That's why she shies away from human affection" 
But somewhere in a private place 
She packs her bags for outer space 
And now she's waiting for the right kind of pilot to come 
And she'll say to him 
She's saying 


I would fly to the moon & back if you'll be
If you'll be my baby 
Got a ticket for a world where we belong 
So would you be my baby? 



She can't remember a time when she felt needed 
If love was red then she was colour blind 
All her friends they've been trialed for treason 
And crimes that were never defined


She's saying, "Love is like a barren place, 
And reaching out for human faith is 
Is like a journey I just don't have a map for" 
So baby's gonna take a dive and push the shift to overdrive 
Send a signal that she's hanging all her hopes on the stars 
What a pleasant dream 
Just saying 


I would fly to the moon and back if you'll be
If you'll be my baby 
Got a ticket for a world where we belong 
So would you be my baby? 


Hold on
Hold on

Mamma never loved her much 
And Daddy never keeps in touch 
That's why she shies away from human affection 
But somewhere in a private place 
She packs her bags for outer space 
And now she's waiting for the right kind of pilot to come



Leikkasin otsiksen takasin!

29.5.2013

Reissuihmiset ja rakkaat kaupungit.

Lomalomalomalomahype! Juna suuntasi kohti Jyväskylää, jonka asemalla meitä innokkaina vastassa olivat Maarit ja Chico. Pieni tärkeä fakta; Maarit on sellainen otus, joka on minut tällä pallolla tuntenut kauiten (onko sana??). Tietty jos sukulaisia ei lasketa. Ihan kivaa! Meidän yhteinen taival alkoi, kun Maarit oli 6v ja minä 7v. Aika kauan ollaan jaksettu toistemme pärstöjä tuijotella!


Aamuväsy, koska tuo riiviörakki vaan trollas meitä lattialla nukkuvia koko yön. Ei tuommosta rottan papanan kokoista piskiä uskalla ees viereen ottaa, sehän vois vaikka litistyä jos minä erehtyisin röllykkämahoineni sen päälle löllähtämään. Edessä oli reissu Jyväskylä-cityyn. Mut sit alkoki laiskottaa, kierrettiin vaan pari kauppaa ja suunnattiin Alkon kautta rannalle. Sitten apostolin kyydillä tutustumaan Jyväskylän  hyvin kansoitettuun yöelämään parhaimpana bilepäivänä; torstaina. Ei varmaan tarvitse edes mainita, että alkoholisoituneita tanssilattialla heilujia ei meidän lisäksi ollut. Onneksi seura oli huippua ja Bra tarjosi sentään hyvää musiikkia niiltä vuosilta, joilta minäkin osaan baaribiisejä ulkoa!


Seuraava maisemanvaihdos (muttei vielä kaupungin) vei meidät juhlistamaan Mokopöön 21v synttäreitä. Perinteiset kotibileet taas, eli jääkiekkoa, Euroviisuja, makkaraa, Leijona-viinaksia ja kaikkia ihania leipomuksia. Tarvitseeko sitä edes mainita, mutta ähkyt vedin ja menin nukkumaan aikaisemmin, kuin laki sallii. Mistä tietää, että on tulossa vanhaksi..


Junamatkaan Jyväskylästä (tai lähes mistä tahansa) kuuluu vaihto kuolonkorahdusmaisia ääniä päästelevään taajamajunaan. Paddi löytikin hyvää käyttöä vaihtoon varatulle ajalle; poseerata 40mm ilmatorjuntatykin kanssa. Tämä upea laitos sijaitseekin sitten Pieksämäellä; kylässä, joka on vielä Varkauttakin kuolleempi. Saavutus sinänsä!


Päätepysäkkinä Varkaus, ylväs kotikaupunkini. Senkin katuja tuli tallailtua 20 vuotta ennen uskallusta lähteä maailmalle. Näyttelin Paddille kaikkia tärkeitä nähtävyyksiä tyyliin vesitornin, lukion, Mäkkärin.. Otettiin myös ilo irti ja koluttiin kaikki kirpparit läpi. Just jees, että niitä löytyy kauppakadun varresta jopa kolme kappaletta, kun täällä pk-seudulla niitä saa metsästää mitä ihmeellisimmiltä ja hämärimmiltä pikkukujilta kissojen ja koirien kanssa. Ja jos nyt aletaan paljastuksia jakamaan, niin voisin muuttaa Varkauteen takaisin vaikka heti kahdella ehdolla, 1. kaikki kaverit muuttas kanssa 2. ja työpaikka. Ja ehkä julkisen liikenteen toimivuus, Varkauden sisällä kulkee jotain kolme linja-autoa, jotka lakkaavat liikennöimästä siinä viideltä iltapäivällä.. 


Äitin luona ollessa käytiin mm. metsässä pyörimässä, soutelemassa ja mato-ongella. Meitsi vei saatujen kalojen määrässä 100-0 molempina päivinä, kyllä musta vielä ammattikalastaja leivotaan. Enää ei pelota laittaa matoja koukkuun, mutta suru tuli kun jouduttiin yksi ahven nirhaamaan kokonaan nielaistun koukun takia.. Ja saadut kalathan pitää säilyttää vesisankossa niiden hengissäselviämisen takaamiseksi, ja ne pitää myöskin vapauttaa hengissä takaisin järveen. Jep, ammattilaisen otteet!

Talo tuntui kyllä ihmeen tyhjältä; äitillä on tällä hetkellä vaan kuusi koiraa, kun siihen yli kymmeneen tottui jossain vaiheessa. Mutta hyvä aika majailla kotona, koska sieltä löytyi neljä kappaletta toistaan suloisempia kolmeviikkoisia Shelttipentuja.

 

Värivalikoimassa oli tricolor


.. ja blue merle! Yksi merle (blue tai bi, ihan sama) tänne kiitos. Voiko sulosempaa olla? Paddi suunnitteli jo mahdollisia keinoja kidnapata yksi tommonen, ja olin kyllä ihan mukana. Mutta kyllä minä jaksan odottaa, eiköhän äiti mullekkin yhden koiran anna sitten, kun oon sellaisen valmis ottamaan. Nyt ei ole vielä tarpeeksi rahaa, aikaa, eikä aikuisuutta ottaa omalle kontolle mitään noin "isoa" ja vaativaa lemmikkiä.


Matkaan liittymätön mutta liittyvä. Katselin Gina Tricotin sivuilta tota Star Wars-toppia ja kun se nettikaupasta ehti loppua, niin metsästin sitä vielä Helsingistäkin liikkeistäkin. Tuloksetta. Tallusteltiimpa sitten Jkl:n Ginaan ja siellähän se mua odotti! Yhtä hyvä tuuri kävi parin muunkin vaatekappaleen kanssa, mutta niistä sitten lisää kun jaksan nuo tuhannet uudet koinruoat tuolta kaapista saattaa päivänvaloon ja kameran alle. Tsau!


Psst! Löysin koneen kätköistä tämmösen ja on muuten vanha, mutta yllättävän jepa! Sanotukset varsinni.

26.2.2013

New way home.

 Rahapula ja liikaa kääshiä vaativia haaveita, mm. matka Thaimaaseen kiitos. Jos edes ensi kuussa Viroon pääsisi, niin sekin jo kummasti helpottaisi tätä alati pahenevaa matkuumetta. Haluaisin myös tilata pari nettikauppaa tyhjäksi ja Ebayn samantien. Etsystäkin kaksissa kymmenissä juokseva numerollinen kaikkia ihania plugeja kummittelee kirjanmerkeissä. Ja sitten tietty perus Crazy Facotoryn tilaus, kun pitäs nessua venyttää lisää. Ja laskuja vaan pukkaa päälle.


Mietin jonkun aikaa, että onko hyvä idea kirjottaa edes tästä aiheesta tänne. Mutta vithuakos sitä nyt sitten peittelemään; mulla on paha tapa elää yli varojeni. Pitäs pitää semmonen nihkeä tasauskuukausi ja laittaa lompakon nyörit kiinni muiden, kuin oikeasti pakollisten ostosten edessä. Ja keskittyä vaikka kauppaamaan noita kaapissa homehtuvia lankakasoja eteenpäin ennen uuden keräämistä. Mutta aina se on tehtävälistalla vasta ensi kuussa ja ei varmaan oo vaikea arvata, että ensi kuu ei tule vielä moneen kuukauteen. Ei ensi kuussa, koska matkustushimo. Ei sitä seuraavassa kuussa, koska Helsinki Ink. Milloin pirussa?


Nyt rahankipeys on niin paha, että tekisi mieli heittää kaikki vapaapäivät vaan menemään ja pistää duuniksi koko kuuksi. Mielummin oon uupunut ja rikas, kun omistan paljon vapaa-aikaa, joka menee kuitenkin vain koneella kyhjätessä. Kavereitahan en siis omista, paitsi muutamia ja suurin osa niistäkin asuu toisella puolella Suomea. Saan nyt kuulostamaan koko homman siltä, että kuolen vanhana yksin tuhannen elukan ja vaatekilon kanssa jonnekkin pieneen hikiseen yksiöön, mutta niin se taitaa mennä.

Ja ennen kuin aletaan syyttämään tästä mun materialistisuudesta bloggaamisen aiheuttamaa kulutushysteriaa (mikä tuntuu nykyään olevan jokaisen lemppari syntipukki), niin mä oon vaan aina ollut tämmönen. Oon mietiskelly ja päätynyt siihen tulokseen lähteestä, että kun mun porukoilla oli vaikeaa ja ne muutti eri talouksiin, niin iskä tykkäs hyvittää poissaoloa mun elämästä ostelemalla mulle aina uusia leluja. En nyt siis usko, että tää yksinään on se syy, mutta ainakin tähän suuntaan se on voinut tuupata. Loput oonkin oppinut ihan itse ja tiedostan ongelmani, mutta en yksinkertaisesti halua tehtä sille mitään. Materia merkkaa mulle turvallista onnea ja uutuuden viehätystä. Eikä edes puolet mun ostoksista näy täällä blogissa, oikeasti tuhlaan paljon enemmän.


Mutta joo, se siitä synninpäästöstä ja kepeämpään (ja ehkä hieman ironiseen aiheeseen).Plugeista ja rahan tuhlauksesta puheenollen, tilasin uudet kivat satan666-plugit ja en oo muuta pitänykkään pariin viikkoon. Ja jos mietityttää, niin tässä linkki niihin. Hyh, ompa muuten tossa madonnassa pitkä toi tappi. Sillä on kestäny nyt 2kk parantua, kun se kasvatti tonne huuleen semmosen kivan kipeen patin, jota raapasin aina hampailla syödessä, josta se sitten ärtyi, kasvoi lisää ja oli vielä altistuvampi hammashyökkäykselle. Mutta nyt se on vihdoin tiessään, ehkä olisi aika vaihtaista johonkin vähemmän monnimaiseen kepukkaan.


Elina kävi linkkaamassa tän mulle Facebookissa ja totes, että Justin Bieberon (ei hitto mikä typo ahhha) popitukset sikseen, tässä meille Suomen oma Biebsteri ja samalla mun ja Elinan uus bilebiisi! Olen muuten koko merkinnän ajan kuunnellut tätä, että silviisiin. Helvetin huono = hiton hyvä. Onneksi ei ole ketään vielä kotona.

12.9.2012

State of mind you can't replace.

Tämmösinä päivinä yleensä vähän hymyilyttää.


Paljon paketteja! Mun pitäs saada joku Ebayn kanta-asiakkuus..


Olin niin vakuuttunut ton neuleen ihanuudesta, että tilasin kerralla pari. Tai oikeastaan kolme, koska jostain syystä olin iskenyt noita vihreitä ostoskoriin vahingossa kaksi.. No, onneks toisen voi aina heittää blogikirpparille.


 Juopon leopardiviitta ja mummolan verhot. Juoppovarustus oli paljon kivempi mitä odotin, noista verhojen olkahörhyistä en oo vielä ihan vakuuttunu. Tosin vois auttaa se, että kokeilis sitä sit ihan nätiksi laittautuneena ja ilman housuja alla.. Mutta kukkamekkoa olen siis kuitenkin jo etsiskellyt kaappiini mun olkihatun seuraksi ja tässä oli ihan täydellinen kangas, eikä muotokaan ei ole sieltä tyhmimmästä päästä. Ens kesäsänä voin sitten tätä ulkoiluttaa.


Haahehhhohooo, toi granaattipipo hajottaa mua vieläkin, mutta entäs toi Obeyn lippis.. Iski fiilis saada joku hipstahlicious päähine ja mikäs sen parempi tohon tarkoitukseen. Aloin myös kaipailla mun dollari-printistä koostuvaa lippistä, sääli ettei sen muoto koskaan oikein palautunu siitä järkytyksestä, kun iskin sen pesukoneeseen..

Paketteja enemmän, kuin esiteltyjä kamoja. Tuli vielä kaikkee pikkusälää, mutta niistä otetut kuvat oli niin surkeita, että kuvaaminen taitaa siirtyä seuraavaan tavarakasan ikuistukseen asti.


Ja vielä jotain iloista; päätin antaa Silver Blondelle vielä yhden mahdollisuuden, ja se kannatti! Muutamassa kohtaa on vielä vähän hassusti oranssia, mutta pääväri oli kuitenkin keltainen. Good, koska se on helppo taittaa veke! Latvat ei kyllä tykänny tästä ideasta yhtään, siispä luovuin muutamasta sentistä taasen yhteisen hyvän vuoksi. Nyt jos pysyisin vaikkapa edes sen puoli vuotta erossa vaalennusaineista (toki juurikasvun värjäystä ei lasketa) niin olisin jo hyvällä vauhdilla saavuttamassa niitä mittoja, mitkä tää matka turkoosista punasen kautta pinkkiin on syönyt. Onneksi tukka on uusiutuva luonnonvara!


Dundunduuun.

Huomenna tämä tyttö suuntaakin Varkauteen pitkästä aikaa! Meen koiravahdiksi höperöitymään yksin keskelle metsää koko viikonlopuksi. Sisäinen erakkoperseeni kiljuu riemusta. Yksin kotona olemisessa on edelleenkin sitä jotain. Jos tukasta tulee hyvä, niin saan ainakin kamerahuorailla ilman muita todistajia, kuin kuvissa peeloilevat randomit mustakuonot. Puhumattakaan siitä, kuinka ikävä mulla on meidän idioottipiskejä. 

Ja oon pääni puhki miettinyt, että mitä haluan synttärilahjaksi (2kk aikaa, mutta aina on hyvä olla ajoissa kun kyse on lahjoista) ja nyt sen keksin; ehdotan isiä sponsoroimaan mun seuraavan tatuoinnin. Ekaks kelasin jotain halpaa järkkäriä, mitä se on pari synttäriä takaperin mulle ehdottanut. Mutta kuten Meri sanoi, niin luultavasti siitä ei mulle kauheesti hyötyä olis kun en kuitenkaan jaksa opetella sitä kunnolla käyttämään. Ja tatska on kestävämpikin. Seuraava haaste on vakuuttaa isi tästä mun idean loistavuudesta, vähän haastetta siis luvassa. Onneks iskä on aika rento näiden asioiden kanssa, haaveilee (tai ainakin haaveili) se itsekkin perussuomalaisena miehenä siitä käsivarteen hakatusta suomileijonasta..


Hyvä biisi!

8.12.2011

There is nothing you can do that I have not already done to myself.

Filosofisesti teetä litkiessäni sain aikaan täytepostauksen, aiheenaan tämän hetken kuunnelluimmat.

















16.8.2011

Take your time, baby.

Rehellisesti: tässä merkinnässä mä vaan pidän Escape The Faten paitaa ja fiilistelen mun tukkaa. Ja saatoin ehkä linkittää pari biisiä loppuun.



Mä vihaan pidennyksiä. Ne ei edes näytä hyvältä, mut silti alan tulla niistä pikkuhiljaa riippuvaiseks. Ja lyhyempi tukka sopii mulle paremmin muutenkin. Miksi, maailma, miksi?

Päivän toinen miksi: vihaan japanilaisia biisejä, koska mua häirtsee suuresti, kun en yhtään ymmärrä että mistä paviaanin pyllyistä ne oikein kimittää (samasta syystä Kentin kuuntelu on jäänyt, mistä voimmekin päätellä erään bloggaajan, nimeä mainitsematta, tehneen ruotsin tunneilla jotain vähemmän kehittävää). Miksi silti palvon kaikkien animejen tunnareita ja saan niistä kylmiä väreitä? Tässä pari hassua.

Hopeanuoli 1


Naruto 1


Naruto 1 loppu


Naruto 3


Death Note 2


Wolf's Rain


Vika ei mee kyllä valituksen kanssa yhteen mut on silti hyvä. No joo, taidan nyt vaan mennä penkomaan kaapista jotain hyvää mussutettavaa.

4.4.2011

Person talking in cinema during Harry Potter - Avada Kedavra.

Höplöp, oli muksa viikonloppu murun kanssa. Sain jopa pelastettua arvostukseni kokkina. Kyllä, raa'an pannarin ja pizzan jälkeen (joista en luultavasti ikinä lakkaa kuulemasta, ei koskaan passais mennä kehumaan, että on jossain hyvä) pelastin maineeni tekemällä pirun hyviä mokkapaloja. Taisin kyllä syödä puolet taikinasta ennen kuin koko komeus ehti edes pellille asti ja pohja jäi sattuneesta syystä hieman ohuehkoksi, mutta onnistuinpa kuitenkin. Ei kyllä kauaa nokka tuhissu niiden hävittämisessä, mutta Ville onki vähän semmonen läskipylly suklaan suhteen.



Erittäin epätoivoinen yritys nakittaa poikaystävä koneelle ja alkaa vaania sitä kameran kanssa. Sainpa edes yhden (lähes) heilahtamattoman otoksen, jossa se ei kerrankin näytä ihan täydeltä spusselta.


Erehdyin äsken kattomaan uusimman Potterin, enkä ainakaan itkenyt silmiä päästäni, kun Dobby heitti veivinsä. Ei sillä, etten olis tehny samaa myös Siriuksen ja Dumbledoren kupsahtaessa, luonnollisesti kirjojen sekä leffojen kohdalla. Ei sillä, etten olis myöskään meinannut tehdä niin katsoessani perjantaina Digimon-elokuvaa.. Joo, vois ehkä vähän rajottaa.


Näitä mä täällä nytki bailaan?

2.2.2011

Day 8 - a photo of your favourite band/musician.

Sorge jorget, pakko pistää kolme!


Löysin Placebon vasta yllättävän myöhään. Tai noh, bändi tuli kyllä tietoon Song To Say Goodbyen myötä jostain ja yritin tutustua muuhun musaan kuuntelemalla pari biisiä ja onnistuin tietysti valitsemaan just ne kappaleet, jotka ei hetkauta ekalla kuuntelukerralla. Leimasin Placebon tylsäksi ja bändi unohtui. Meni pari vuotta, kunnes Ville törkkäs mulle eteen Every You Every Me:n linkin ja sano, että tykkään kuitenkin. Ja niin muuten tykkäsin, Last.fm sanoo, että se on kuunnelluin biisi.

Every You Every Me Brick Shithouse Spite & Malice 36 Degrees

Sleeping With Ghosts Because I Want You Infra-Red


My Chemical Romancen mulle tuputti Sanna. Ensiks popitin vaan I'm Not Okay:ta ja Helenaa (mikä laiska fani..), mutta vasta Black Paraden ilmestyttyä rakastuin kunnolla. Olin poikien ekalla keikalla täällä rakkahassa kotimaassa ja onneks Maarit ylipuhu mut lähtemään sille seuraavallekkin, sillä vaikka into Chemiin lopahtikin, niin ne sai mut kyllä ostettua takasin kelkkaan Danger Dayssilla. Se levy on hyyyyyyyvä!

This Is How I Disappear Hang 'Em High Give 'Em Hell, Kid

Save Yourself, I'll Hold Them Back Headfirst For Halos  My Way Home Is Through You


Sannaa taitaa olla syyttäminen The Usedistakin, mut on nähtävästi äärimmäisen helppo aivopestä. Käytettyjen Berth-dvd on ollut kovassa pyörityksessä, oi miten ihanan dorkia nää tyypit osaa olla ja samalla tehdä vielä hyvää musaakin. Oon ennakkoluuloissani kuitenkin kieltäytynyt kuuntelemasta Artworkkia, sillä oon varma, ettei se kuulosta niin hyvältä kuin vanhat.

Listening Dark Days Hospital Pain

Maybe Memories Blue And Yellow Taste Of Ink

28.4.2010

Nobody made you the king of the world

Oon kyllä kipeenä aina ihan huonoihin aikoihin, nytkin tuolla on niin ihana kesäkeli ja tekis vaan mieli mennä riehumaan ulos. Ja ottamaan kuvia. Sen sijaan nökötän umpijäässä sisällä ja väkerrän tämmösiä ihan mälsiä juttuja. Pahoittelen, turha postaus on turha.

Day 01 - Your favorite song


Day 02 - A song that makes you happy


Day 03 - A song that makes you sad


Mä en pysty oikeesti enää edes kuuntelemaan tätä sen jälkeen, kun aloin kuuntelemaan noita sanoja ja tajusin ton biisin idean.

Day 04 - A song that reminds you of someone


Day 05 - A song that reminds of you of somewhere


Isi juotti mut Thaimaassa ja mä kävin laulamassa karaokee.................. Ja mitä muutakaan kun BON JOVIA? Vähän ikimuistonen reissu kyl.

Day 06 - A song that reminds you of a certain event


Day 07 - A song that you can dance to


Toim. huom. jos mä koskaan tanssisin, ni mä haluisin ehdottomasti tanssia tätä.

Day 08 - A song that makes you fall asleep


Enkä nyt tarkota edes hyvällä, tää biisi on vaan niin pirun tylsä ja puuduttava.

Day 09 - A song from your favorite band


Jos joku ei nyt arvaa, mistä tää mun innostus nimeen Jack tulee..

Day 10 - A song that no one would expect you to love


Älkää kysykö.. Tää on vaan niin jepa.

Day 11 - A song that describes you


Day 12 - A song from your favorite album


Day 13 - A song that you listen to when you’re angry


Day 14 - A song that you listen to when you’re happy


Day 15 - A song that you listen to when you’re sad


Day 16 - A song that you want to play at your wedding


Mä en edes halua naimisiin, mut tän kyl soittasin ja pistäisin kaikki vieraat opettelee ton tanssinkin..... En voi muuta sanoo kun että kyllä suomalaiset osaa. :---D

Day 17 - A song that you want to play at your funeral


Rakkausbiisi. Ja miks tuo jätkä tossa on noin hiton ukuli? Ihan hirmu lutuset hiilipatukkakulmakarvatkin. :(

Day 18 - A song that makes you laugh

 

Mistä tämmösiä miehiä löytää? Tahdon yhden. :D ♥

9.2.2010

If this is what I call home, why does it feel so alone?

Tänään on semmonen päivä, että mikään ei taas onnistu tai oo hyvin. Tukka ärsyttää, naama vemputtaa ja vaatteetkin on syvältä takamuksesta ja tää blogi varsinkin. Mur. Ei auta muuta, kun vedellä raejuustoo tyytyväisenä napaan ja pitää nokka kiinni. Taidan kohta tyhjentää kaiken syötävän tuolta kaapista.

Pyllyt jostain laihduttamisesta, mä unohdin sen jo varmaan seuraavana päivänä siitä mun kirjotuksesta. Ja aina käy näin. Mä vaan unohdan kaiken, gaah valivali runkrunk. Huomenna ois kouluakin, kun muut abit on jo lukulomalla.Tyhmä matikan vitoskurssi ja tyhmä neljäs vuosi. Tai pitäs varmaan sanoa, että helvetin tyhmä opiskelija. Jeez, kuka jää vapaaehtoisesti lukioon neljäksi vuodeksi?

Tähän fiilikseen ei nyt voi muu auttaa, kun piipittävät miesäänet. Siis bändit, joissa on laulajana piipittävä mies.  Ja ne semmoset on ehdotonta parhautta ja päivänpiristettä. Hommaan tähän mitättömään postaukseen nyt sisältöä Youtuben sponssaamana, ja laitan tähän kyseisiä lemppareita.


The Crash, ääripää suomalaisille ominaiselle muuten niin tummanpuhuvalle öriöriheville ja metallille. Laulaja Teemu Brunila myös sävelsi ei-niin-mun-mieleen Jenni Vartiaiselle hittikappaleen Ihmisten edessä, mikä on kyllä ihan mahtava.


Oh No Ono, tanskalaisia indiekiddoja vallattomine kiharoineen ja vemppajalkoineen.


Nyttemmin radioraiskauksen myötä minullekkin tutuksi tullut Owl City. Ja vaikka mä en pahemmin naislaulajista perusta, niin tässä rakastan ton feattaavan naisen ääntä.


Lisää kamaa Tanskasta, hiljattain Suomessakin vieraillut Mew. Arvatkaa vaan, kuka jäi kotiin ruikuttamaan, kun nää oli keikkailemassa.


Tietty Coldplay, tai tutummin ja typotummin, Coldpal. Tarviiko muuta edes sanoa?

Ja pakko laittaa tähän vielä pari muuta liikkisbiisiä.


Aww, toi video on niin ihana. :D ♥ Naurattaa aina.


Ja nää olis niinku tulos Suomeen huhtikuussa taas, ette arvaa kuka tahtoo ja myös menee kattomaan noita. Oon nähny Hannahit jo kerran, sillon ku ne oli Aidenin lämppärinä, hehee. Lämppäri oli parempi. 8D Säästän perseeni ruvelle nyt.


Keikoista puheenollen, olin nii ylpeenä hyppimäs tuol kaikkien muidenki emojen kanssa, aww. Mut ikävä pilata ilonne, mä en kiljunu. Tai no ehkä ihan vähän mut siis... mikään fanityttö koskaan ollu ainakaan.... :-----------D Ja toi keikka oli ihan sikaihana, eka keikka mis olin, jos ei istuttu. Oli kyl vähän traumatisoiva kokemus osittain, meinasin lopussa kuolla sinne ja siirryin suosiolla taakse jumittamaan. :DDD En ollukkaa arvannu, et se vois olla niin raskasta yrittää pitää itteesä hengissä tuolla. Muistan, ku Sannalla oli vähän turhan löysät tennarit, ni keikan jälkeen vaa metsästettiin sen kenkiä tuolta ja tehtiin loistavia varasuunnitelmia, esim. et puettas Sannalle semmoset pahvikupit jalkaan jos ei kenkiä löydy. Onneks löyty kuitenki.

Ja jos teillä olis jotain piipittäviä miehiä mielessä, niin feel free to linkata semmosia mulle. :)

12.1.2010

How many lies will you create?

Tiistaina menin taas koomaamaan Noran mummolle mukanani muutama Antilta bylsitty leffa. Ensimmäiseksi tuhottiin niistä mun yksi isoimmista animesuosikeista, Hayao Miyazakin puupertama Liikkuva linna. Haurun pyllyangstit saa kyllä aina hirnumaan huonoimpinakin päivinä ja eihän sekään haitta yhtään, että kyseinen herra on tommonen... ukuli. :( Tyhmät kuolattavat piirrosmiehet.


Seuraavaksi oli vuorossa dokumentti Grizzly man, joka kertoo kahjosta ukosta, joka haluaa suojella karhuja ja päättää muuttaa aina kesäisin niiden keskelle asumaan. :D Tyyppi selittää onnessaan kameralle, kuinka se rakastaa niitä karhuhja ja ne karhut sitä, vaikka ne nallet näyttääkin kyllä aina tosi kyrpiintyneiltä, kun se ukko hihhuloi siellä. :-----D Kolmannentoista kesän jälkeen se ukko ja sen tyttöystävä kerätäänkin karhun raatelemina palasina sieltä niiden leiristä, varmasti sekin nalle rakasti sitä ukkoa.. Äh, emmä osaa edes selittää sen tyypin idiotismi ja hulluutta, kattokaa itte jos huvittaa. :D


Ei ehkä hieman hajottu Noran kanssa tolle ''Melissa is eating her babies!!1''-kohdalle... :-D

Sit luvassa olikin animea taas, Maamerten tarinat. Mulle se oli jo vanhempi tuttavuus, mut Nora ei ollut nähnyt sitä. Mä en edelleenkään ymmärrä, että se yks muijan näkönen pahis olikin mies! :----D Sillä on hei mekko ja naisen ääni ja kengätkin wtf..

Tässä vaiheessa ilta oli vasta puolessa välissä, niin päätettiin sitten piipahtaa Filmtownissa hakemassa lisää tölläteltävää. Puol tuntia me siellä arvosteltiin kaikkia leffoja läpi, kunnes mukaan lähti Sano että rakastat mua, Not another gay movie ja kaupallinen karkkia. Sano että rakastat mua oli ihan ok katsottava, mutta pisti miettimään, että miks kaikissa ruotsalaisissa teinileffoissa on aina raiskaus? :--------D Not another gay movien aikana tais Noran kikkeli peppuun-kiintiö täyttyä, kun meiti taas röhötti sille sokerihumalassa kun viimestä päivää, mutta tosiasiassa se oli just niinkun American pie, mutta ne jätkät vaan sattu olemaan homoja ja tietty siellä oli yks kiintiörekkalesbo mukana. :---D

Lomapäivät hupenivat kuin hiekka nakkisormien välistä ja taas löysin itteni istumasta lukion penkistä. Heti ensimmäisellä tunnilla lätkästiin eteen aiheet englannin aineeseen, voitte vaan arvata mikä oli inspiraation laita ja koska aine oli määrä tehdä tunnilla, joten..


Ehkä tästä saa nyt vähän käsitystä siitä, kuinka hyvä oppilas mä olenkaan. Näsäviisaus + kielioppivirheet = raipaniskuja persukselle. Ei taida meidän natsiopettajamme arvostaa tätä nyt ollekaan.. :------------------------D Norassa tää kyllä herätti paljon huvittuneisuutta...

Kävin viimeviikolla myös pitkästä aikaa kotona, ja äiti oli neulonu mulle sukat! :3 


Ja kuten arvata saattoi, mä valkkasin värit. Ja vielä maailman pahin päänsärkyyhdistelmä, neonpinkki ja neonkeltanen, mutta musta noi on vaan niin hurmaavat. :----D

Tällä viikolla kävin stten vielä vähän tuhlaamassa rahaa Merimurmurin kanssa. Mikä säästäminen?


OBH Nordican kiharrin. Oisin halunnu kyllä oikeesti Babylissin tommosen, että se ois sopinu mun suoristusraudan kanssa yhteen (olipa hyvä syy.. not), mut toi sattu oleen paksuin kiharrin meidän Primassa, joten otin sitten sen. Ja plussaa 2,8 metrisestä johdosta, vähän kätevämpi käyttää ja rullailla kun ei lopu hihna kesken. Ei ihan noin paksu sovellu oman ruikulitukan kihartamiseen, siksi tää onkin tarkotettu sit niille mun pian hommaamille pidennyksille. Tilattiin naisten kanssa samaan syssyyn iso kasa intialaista irtokarvaa, että saadaan pitemmät/isommat pehkot tuunattavaks. ;----)


Nysväsin myös Seppälän lahjakortilla itselleni kaksi kynsilakkaa, 3e/kpl. Täytyy kyl sanoo, että toi keltanen on aika köpö. >: || Liian läpikuultava mun makuun, kolmannellakin lakkauskerralla paistaa läpite. (Tai ehkä vika on vaan lakkaajassa..)

Oon päässy nyt kuitenkin mun kynsienlaittotaitoja treenaamaan, koska laitan yleensä aina Merin kynnet, kun se ois niiden kanssa ihan laiska ja sitte pääsin lakkaamaan viikonloppuna Riiankin kynnet. Musta on vaan niin ihana laittaa muiden hiuksia tai kynsiä, tai meikata muita, että tänne vaan kaikki! :---D En tosin takaa sitä hyvää lopputulosta..... : DDDD Varsinkin hiusten värjääminen on kivaa ja tässä pääsenkin kertomaan, että sain leikkiä ensimmäistä kertaa värinpoiston kanssa. Se oli yllättävän mukavaa ja tehokasta ja väriä oli paljon, ei tarvittu stressata, että riittääkö se tökötti vai ei. Saatiin Meriltä luultavimmin viimeiset ruskeatkin pois hiuksista, ja nyt neiti on hopeashampoota vaille platinablondi. Ehkä pitää taustatiedoksi antaa, että Meri päätti jossain elo-marraskuussa alkaa vaalentaa mustaa tuheroansa, ja ehkä se ruljanssi on vihdoin ohi. :D


Antti bongas ton Polaroidin kirpputorilta parilla eurolla ja se on ihana. Saatan omia sen.


Nora muuten piti mulle Photoshopin pikakurssin! Ihana nainen kun pitää tyhmän tiellä. ♥ On se ohjelma ollut koneella jo vuoden, mutta en koskaan oo osannut sitä käyttää. :---D Tuntuu vaan jotenkin huijaukselta käyttää sitä, kun saa muokattua tosi rumiakin kuvia täydellisiksi. Poen huonoa omatuntoa muokkausohelmien takia? Hei plz, get a life.

Meow, löysin vanhemman koneen uumenista rakkausbiisin.

4.1.2010

Maalattava värein tuulen sinunkin

Uuden vuoden aatto

Jos mä puen päälle(kunnolla)/meikkaan/laitan hiukset, niin mä oon automaattisesti epäilyttävä ja lähdössä jonnekkin. Äiti aina epäilee, Villekin järkytty kun ilmotin, et laitoin vaatteet päälle, ja Antti kyselee nyt koko ajan, että oonko mä lähdössä. Onko se niin vaikea tajuta, että joskus meikataan ihan vaan omaksi iloksi? :----D

Oon täällä Antilla viettämässä uutta vuotta, seuranamme Jyri ja pian luultavasti Karokin. Meidän huima bileporukka väheni dramaattisesti yhdellä, kun Niko sairastui vatsapöpöön. Ugh, toivottavasti ei tartu eiliseltä mulle, kun se oli täällä.

Maanantai

Ylempänä kaikki, mitä sain uutena vuonna kirjoitettua. :---D Uv oli kyllä harvinaisen tylsä ja tavallinen, minä, Karo ja Antti lanitettiin kolmestaa, selvänä. Käytiin kattoo sillalla raketteja, mutta ne kaikki on jo nähty, aina samoja vanhoja ne on; vihreitä, punasia, valkosia, paukkuvia ja sihiseviä. Been there, seen that.

Olin koko viikonlopun Antilla, me pelattiin ja syötiin, niin tyypillistä meille. Antin onneks sen tyttöystäväkin on pahemman luokan koneorja ja nörtti, ei tätä muuten kyllä kestäis. :------D Istutaan aina sinne aamuviiteen koneella, kunnes ollaan niin väsyneitä, että silmät ei pelitä, sitten raahaudutaan sänkyyn ja nukutaan iltapäivälle asti. Ja heti ensimmäisenä herättyä konee vaan päälle ja sama uusiks.

Tänään kuitenkin olin ahkera; käytiin vaimon, eli Noran kanssa shoppailemassa. Aamu (tai kun muut sitä kutsuvat, iltapäivä) lähti käyntiin vähän verkkaisesti, ja sain myöhästyä kolmesti linja-autosta, ennen kuin pääsin kaupunkiin asti. Molemmat oltiin Noran kanssa niin puheripuleissa, että purpatettiin taas koko matka menemään ja ilman taukoja. Meillä ei kyllä koskaan oo hiljaisia hetkiä. :---D 

Tarkotus oli käydä tsekkaamassa alet, mutta kuten arvata saattoi, neljä viidestä mukaan lähtevästä tavarasta ei ollut alessa. Aina käy näin, muka niin ovelana päättää säästää rahaa ja odottaa alennusmyynejä, ja kuitenkin sitä sortuu aina niihin normaalihintaisiin.


Neule Jim&Jillistä, jotain tommosta oon kattellukkin. Koko on vähän iso, mutta isot vaatteet on musta ihania, ja hintakaan ei ollu niin paha, vaan 22e. Mä oon varma, että tää alkaa eksyä mun niskaan useesti, varsinkin talvella. Ignoratkaa random pose ja kuvien laatu on taas jtn moi-meidän-keittiö.



Tää oli ainut aletuote, mikä mua miellytti. Oon kokeillu tota joskus aikasemmin, mutta 35e tommosesta oli vähän liian kova hinta, nyt se oli puoleen hintaan. Koko ei tässäkään oo todellakaan se oikee mutta what eva, paita on silti ihana. Tää bongattu Aleksi 13:sta. Hei neiti, kiva kikkeli sulla tuolla haaroissa.


Seppälästä lähti mukaan pinkit legginssit, emmä niitä ihan noin kuitenkaan aatellu pukee, en aio viipottaa pylly paljaana tuolla jäätyneessä helvetissä, vaikka muut tuntuukin niin tekevän. Noihin vielä päälle revityt mustat sukkahousut/farkut ja sit ne on ihan omnom!


Nää kun löydettiin Fida lähetystorin hyllystä, niin alko Noran kanssa hirvee ruplatus siitä, mitenkä vanhat Disney-leffat on nostalgiasyistä ylivoimasesti parhaita. Ja mitenkä kuumia piirrettyjä miehiä niissä on. Sit kipitettiin kaupunkireissun ja Noran mummon mopsien lenkityksen jälkeen intopiukeena kattomaan Pocahontasia iskälle. Vitsi että mä meinasin vollottaa sen yhden biisin aikana, mä rakastan näiden leffojen musiikkeja! Pocahontas ja ensimmäinen Leijonakuningas saa kyllä respectit parhaista musiikeista ikinä. (Jellonoiden ykkösen mä jo omistankin, kakkosta oon nyt yrittäny metsästää suomeksi, onneks löytyi!) Ennen Disneyn musiikeissa oli oikeesti jotain tunnettakin, nykyään ne biisit alkaa olla aika tusinakamaa (ja suomalaiset ääninäyttelijätkin). Juonethan noissa aina on mitä on, mutta ne tunnelmat on mahtavia! :3 Pocahontaksenkin aikana vaan juoksi kylmiä väreitä pitkin selkää (terveisin neiti-18v-itken-piirretyille).


Palauttakaahan nyt tässä lopuksi vielä mieleen se, miksi Disneyn musiikit on parhaita. Toi John Smith oli muuten aika namu, tosin ei Norasta.
 

Mikä oli/on teidän suosikki Disney-elokuva ja miksi? :----)

2.9.2009

Ratsastimme auringonlaskuun vaikka eihän tää oo Villi Länsi

Ajattelin, että kulutan sen sinisen ihan rauhassa ja hartaasti loppuun tukasta.. Noh, kuinkas kävikään, kun pitikin lähteä seuraavana päivänä Wanuva-rockkiin? Eihän sinne voinu kulahtaneella tukalla mennä pikkuernuille näyttämään kauhuesimerkkejä, joten Merin kanssa taas värjäysoperaatio, mustat uusiksi ja päähän rakas pinkki väri. Kulahtaneet turkoosit + pinkki väri = sävykäs pehko, kaikkee punasesta violettiin siitä löytyy nyt sitten. Mutta ompahan taas kunnolla värjätty ja näyttää hiusten mallikin nyt paljon paremmalta. <3 Se turkoosi oli vähän liian mälsä ja kulu nopeesti rumaks. :(


Lauantaina sitten ajeltiin Hertunrantaan seisemältä katsomaan Hammerhediä Nikon toiveesta. Sitten välissä oli yksi (kaksi?) bändiä ennen Nazal Flatusta. Osasivat Flatukset kyllä esiintyä ja Jyrillä oli päällä minun ja Merin ostama synttärilahja, joku teurastetulta leijonalta näyttävä järkyttävä tekoturkisliivi. Jäätelöäkin perinteisesti jakoivat, mutta ei saatu Noran kanssa yhtään ja oltiin katkeria! Söpöjä pikkuhevareita siellä oli ja hirrrveesti pikkuernuja. :') Voi.

Fiilisteltiin Noran kanssa Nazal Flatuksen jälkeen loistavaa välimusiikkia (Musea). <3 Sitten olikin jo Maj Karman vuoro, ja vaikken ollut kun muutamaa kappaletta kuunnellu, niin hyvin ne veti ja tykkäsin kovasti. Ylpöllä oli hauskoja välispiikkejä ja se huomautti, että Varkaus on sikäli outo paikka, kun naisten sijasta miehet huutivat, että paita pois. :----DD Mutsikin oli ollu siellä kattomassa, ja seuraavana päivänä tulikin viestiä, että olivat ryypänneet Maj Karman tyyppien kanssa kapakassa ja kitaristi oli ollu meillä jatkoilla, way to go mama! Ylppö oli hypännyt taksista, kun oli kuullut, että meillä on koiria, kuulemma vihaa koiria. Toissa uutenavuonna Kristiina Brask oli meillä laulamssa Singstaria. :-----DD


Viikonloppu kului sitten poikien ja Merin kanssa tavalliseen tapaan. Koulussa iskee laiskuun, ja se on huono juttu, kun kirjoituksiin on enää viikko + tehtävänä on miljoona koulujutskua. Vähän sitä lirissä ollaan taas. No, eiköhän ne siitä lutviudu.


Tuommosen paidan tekaisin sinne keikalla, läpällä. Merillä oli samantapainen, ollaanhan me tr00 samixii. Aurinkolasit on ostettu Thaimaasta ja tuo paita tongittu Tokmannin alelaarista.