"I love you 'cause you're one of a kind. Like a really rare Pokémon".

Toi otsikko. Niiiin liikkis poikaystävä, kun sanoi mulle aamupöpperöisenä jotain tommosta. En oo ikinä kuullu mitään noin sulosta.. (;;_______;;)

Loma lähestyy loppuaan ja mitään en saanut aikaiseksi. Ehkä se onkin se loman syvin tarkoitus.

Oli meillä yks päivä sentäs billeet. Olin humalassa ja elämä oli hauskaa siihen asti, kunnes maailma alkoi pyöriä liikaa.

Paita, hame ja kengät - H&M, sukkikset ja laukku - Ebay.

En ois alunperin jaksanu lähtee tänään kaupungille, mutta Patrick järkyttyi niin kovin minun yrittäessä kieltäytyä rahan tuhlauksesta, että olihan se pakko lähtee kuitenkin. Ensimmäistä kertaa elämässäni mies on ollut surullinen tommosesta asiasta.. Hassu. No käytiin sitten ja ostin lisää kortteja. Sain vihdoin sen Suicunen ja Gen 2 on valmis!

Tämmöset pinot odottelis taas tsekkausta ja korttikansioon siirtämistä. Laiskuus sentään. Isoin pakka on ykkös generaation otuksia, seuraava vitosen, kolmosen ja jotain 2&4 tossa vikassa. Ei sen enempää, koska hoidin niitä aikasemmin alta pois syystä että niitä oli vähiten.. Ostelin noita taas Huuto.netistä, kun sieltä irtoo niin kivasti isoja kasoja halvalla ja sit sieltä löytyy seasta aina jotain kivoja ylläreitä. Eipä tässä muuta, työn iloa minulle.

X & Y

Ihan vaan turhautunut hehkutuspostaus. Kuudes generaatio tulossa, eikä into ole sammunut vieläkään.

Hnnnhghhghg niin siistejä! Pitäs vielä odottaa tätä peliä kaks kuukautta? Itkettää ihan. Pahentaa vielä asiaa sitten, kun ne julkasee sen kokonaisen listan näistä! Tän hetkisen listan (ja tähän lainatut kuvat) löydät klikkaamalla itsesi Marrilandin sivuille.

Mut sit alkaakin taas rohmuaminen; kaikki leffat, kortit, figuurit.. Riittääkin taas hössötettävää vähäksi aikaa.

Iän vastainen meininki.

Täysillä ikääntymistä vastaan taas, kun oman vanhuutensa tajusi sen tullessa jonkun muun suusta. "Kato minkä värinen tukka tolla tädillä on!" Tädillä. Helevata. Raskaat aseet käyttöön, noudin postista tilaamani Pikachu-laukun ja ruvettiin poikaystävän kanssa kattomaan Pokemon-leffoja. Nyt se tossa pelaa Blackia ja olen tunnelmassa mukana noiden peliäänien avulla.

Twiittasinkin jo tästä asiasta, mutta pikkukaupungista tänne muuttaneena oletin jotenkin, että ihmiset ois täälläpäin nähny kaiken, kun tosiaan onkin niitä ihmisiä. Mutta ei, täältä tuntuvat löytyvät ne hävyttömimmät tuijottajat ja äänekkäimmät tunnistajat. Myös hölmöimmät semmoset. En ole ihan sokea, ja nään kyllä naamasta joidenkin hämmennyksen kun pyörähdän meillä naama suhun päin ja moikkaan tervehdyksen. Peura ajovaloissa, ja sitten hiippaillaakin nopsaa kulman taakse kertomaan kaverille muka huomaamattomasti, että "se on toi". Sit tullaan kassalle ja ollaan, kun ei tunnettaskaan. Joskus on pakko piruillakseen heittää jotain kommenttia, toisinaan vaan tyydyn hymyilemään merkityksellisesti. Välillä ulkona liikuskellessa heitän armottomasti tuijottaville pikkuteineille irvistyksen, näytän kieltä tai tuijotan yhtä arvotelevalla ilmeellä takaisin. Tosi fiksua, mutta ilmeet ja reaktiot: priseless.

No mutta, tuijotus ei tapa ketään ja huomio on kirkkaalla tukalla aina taattu. Harvemmin sitä tulee kiinnitettyä huomiota, enemmän elän jossain omassa musavideomaailmassa (napit korvilla se tunne, kun kuvaisit silmillä musiikkivideota) ja yritän pinnistellä, etten laulaa luikauttaisi keskellä metroa biisin lempikohtaa ääneen. Yleensä yritän edes lipsyncata salaa. Onneksi Paddi teki kohtalokkaan virheen, ja sanoi pitävänsä mun lauluäänestä. Tästä innostuneena pistin parhaat Gleen äänenrevitysbiisit (kuten tämä) soimaan puhelimesta ja kuljin herran perässä puhelin ojossa säestäen mukana parhaissa kohdissa. Semmonen oman elämän soundtrack you know. Arvostusta ropisi, tai ehkä sekoitan sen vaan suureen hämmennykseen. Hölmönä se pitää kuitenkin.

No nyt se meinas suuttua, kun soitin tota biisiä taas Youtubesta tätä kirjoittaessani.. Biisi vaihdettu ja rauha maassa. Näin unta, että Gleestä tehtiin brittiversio, ja että Cory oli elossa esittämässä Finniä. Yhdessä unessa menin ajassa takaisin jonnekkin vanhaan Glee-jaksoon kertomaan Corylle, että ei vetäis sinä ja sinä iltana mitään aineita, koska muuten se kuolee. Halusin kuulemma pelastaa sen edes yhdessä ulottuvuudessa. Vähän tuli tosta kuolemasta selkeesti suru puseroon, parhaan sarjan parhaan henkilön näyttelijä menee kupsahtamaan. Minä kun odotin uutta tuottaria kuin kuuta nousevaa, ja uudelleen kukoistavaa Finncheliä. Tälleen tosi tärkee osaanotto, kun toiset menetti perheenjäsenen/ystävän/tulevan aviomiehen.

Kylläpä tulee elämää mullistavaa asiaa, kun istuu kirjoittamaan ilman sen kummempia pohdintoja.

We're as free as starving wolves.

Yhtenä päivänä kutsui minua ja Paddia Kamppi. Vähän turhan myöhään, kun en ole se kaikkein nopein laittautuja. Ei oikein keretty käydä missään, ehkä rahatilanteen kannalta paras. Kyllä noita vaatehirviöitä on tullu osteltua ihan kiitettävästi lähiaikoina.

Paita - New Yorker, shortsit - H&M, kengät - H&M, laukku - Ebay.

Kyllä minä tuosta miehestä vielä potentiaalisen asukuvaajan koulutan. Vielä on vähän hakusessa se kultainen keskitie, kun meikän löytää niistä kuvista aina liikaa toisesta laidasta tai alareunasta. Mun jalat morfautuu tolleen merenneitomaisesti yhteen, jännä. Huomaa hyvin tän mun anti-liikunta-terveellinenruokakuva-fitnesskuolausblogit-liikkeen kun kiloja on tullut todistetusti 5 lisää. Juon tässä teetä, mässytän suklaata ja samalla mietin, että mikä on mennyt vikaan.

Mutta Kamppireissulle löytyi lopulta joku syvällinen tarkoitus. Vaatteita ei löytynyt, mutta vieläkin parempaa. Pokémon-kortit on ollu taas vähän kiven alla, kun R-kioski on bipoläärinen niiden myynnin suhteen; on-ei-on-ei. Jälkimmäinen kausi menossa. Mentiin sit Br-leluihin ja siellä mua odotti kokonainen hyllyllinen yksittäisiö korttipakkoja, kolmen paketteja ja metallibokseja. Iski ahneus, ostin yhden boksin ja yhden kolmen paketin. Ei oo pitkään aikaan ollu näin hyvä tuuri korttien kanssa!

Ihan kivan kokoinen pakka tuli sit loppujenlopuks ostettua. Minun ahneus ei tunne rajoja.

Ensinnäkin tuo Crobat. En oo koko korttihistoriassani omistanut yhtäkään ja niiiiin pitkään se on ammottanut tyhjyyttään mun kansiossa. Sitä riemun määrää, pysähdyin kesken kävelyn dramaattisesti tuijottelemaan tota. Enää puuttuu Suicune ja sitten on toinen generaatio kerätty! On noi muutkin tulleet ihan tommosia kivoja, tota lohikäärmetyyppiä vähän ihmettelin, kun tajusin. Sit nauratti, kun tuli samassa pakassa kaks Slakingiä, toinen oli reverse holo ja toinen normaali holo. Jasso.

Loppuillasta päädyin vaan istuksimaan meidän parvekkeelle nauttimaan maisemista ja meidän uusista kaluisteista. Ja naamastani.

Oon vähän hukassa mun otsiksen kanssa. Toisaalta se on ihan kiva pitkänä, mut sit taas toisaalta se suurimman osan ajasta päätyy näyttämään siltä, että en oo tienny mitä tehdä sen kanssa. Käyn tärkeää sisäistä taistelua sen suhteen, että mitä tolle nyt tekisi. Tekis mieli saksia mokoma ruotuun ja samalla antaa sen kasvaa #firstworldproblems.

HYPETYS MAXIMUS!

En yleensä tykkää tällasista animeista, mutta jo ekasta jaksosta olin ihan totaalisen viety. Jaksoja on vasta tullu yhdeksän ja uus tulee joka lauantai. Tarviiko sanoakkaan, kuinka paljon odotan taas seuraavaa lauantaita/sunnuntaita, kun tekstitetty versio tulee!

Kuunnelkaa nyt miten eeppinen toi teemakin on, tulee kylmiä väreitä! ;___;

I want loads of clothes and fuckloads of diamonds.

Hiphei Helsinki. On se ainakin kesäisin ihan kiva paikka. Vierailin viime viikolla ensimmäistä kertaa Koffissa, kun Ollilla oli siellä läksärit. Kunnon hipster-puisto sekin! 

Tosiaan, Ollihan roudasi kavereittensa kanssa sinne oman sänkynsä ja piti sen päällä puheen, joka päättyi Heil Hitlermäisiin käsimerkkeihin. Taas semmoista meininkiä, ettei ihan joka päivä nää. Huonosta varustuksesta johtuen en jäänyt sinne kovin pitkäksi aikaa, koska pylly paleltui.

RUOHOlahdessa taasen kerran. Yritin kamerahuorata, mutta onnistuin vaan tiputtamaan kännykkäni.. Käy se näinkin. Poimittiin tuolta jostain puistosta marsuille vähän heinukoita ja oli muuten maailman onnellisimmat neljä karvapyllyä sinä iltana.

Tuli kivasti lomarahhoo ni oli varaa shoppailla. Neljä ekaa paria on hankittu Crazylta ja ainakin noi tyrannosaurukset on just eikä melkein sitä, mitä oon ettinykkin terveisin ikuinen matelija ja dinofani! Näin unta, että Ginassa myytiin legginssejä dinoilla varustettuina ja aijaijai kun unet tulisivat joskus toteen. Mul ois dinoleggarit ja oisin maailman paras Pokémonkouluttaja ainessi. 

Metalliset plugit taas tilasin Ebaysta joltakin, josta sai kustomoitua ittellensä kuvat. Jos saa ihan mitkä tahansa maailman kuvat, niin mistä aloittaa? No luonnollinen vastaus on tietty, että Pokémonista ja One Piecestä. Raichu löytyy jo tatskana niin seuraavaks siistein kuva koneelta löyty Lugiasta.

En vois olla tyytyväisempi näihin aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa! Ehkä rakastan noita wanted-postereita ja ehkä vähän tykkään Acesta (omistan jo yhden t-paidan ja kaulakorun köhkäh) ni eikös tää oo aika ilmiselvä valinta. Onneks tähän samaan teemaan voi tilata muitakin hahmoja sitten, kun rahaa riittää. Ainakin Luffyt menee ostoslistalle!

Blöblöö metrossa, kamerahuoraus ei katso aikaa, eikä paikkaa, vaikka kanssamatkustajat vähän kummenksuen mulkoiliskin.

Nyt yritän ottaa urakaksi vastata noihin kommentteihin, niitä on kerääntyny 130 ja aikasimmat on huhtikuulta.. hups! Elkää siis ihmetelkö sitä, jos teidän kommentit ei tuu heti näkyviin. Ne käy eka mulla hyväksyttävänä ja jos en vastaa niihin heti ku julkasen ne, niin ne vastaukset kyllä sitten unohtuu. Ja siks niitä kerääntyy tonne odottelemaan julkaisua. Ja siksi koska oon vähän laiska välillä kun istun koneella, laitan vaan aivot narikkaan ja päivittelen Facebookin etusivua..

Helsinki Ink, osa kaksi.

Mua ei oo tehty sietämään kipua. Jo pelkkä jatkuva paperilla hinkkaus sai mut irvistelemään, siitä neulasta puhumattakaan. Oli varmasti hyviä ilmeitä! Eikä kyseessä ollut ees mikään paha paikka, onneksi luovuin samantien ideasta tatskata tätä jalkapöytään..

Siinä minun pallopää. Maksoi 250e ja kesti 2h tehdä. Sattui aivan helvetisti. Kyseessä vasta toinen tatuointi.

Where have you been all my life?

Oon selaillu mun blogia tässä nyt muutaman päivän ympäriinsä ja pakko kyllä todeta: tästä on tullut ihan paska. Sisällöttömiä, nopeesti ulos puserrettuja postauksia ja loppuun toteamus siitä, kuinka on kiire jonnekkin. Vapaapäivän häämöttäessä luon unelmaskenaarion siitä, kuinka istuisin vaan blogin ääreen ja alkaisin kirjoittaa kaikesta, mitä tässä muutaman kuukauden sisällä on tapahtunut. Mutta ei. Aina tulee jotain, tai mistään ei tule mitään. Ei mulle kyllä ihan hirveästi tapahdukkaan, työt syövät leijonanosan mun elämästä nykyään. Tekis mieli vaan pyytää joka kuuksi joku viikon blogiloma, mutta sitten ei taas jäisi ylimäärästä rahaa, jonka avulla hamstratulla materialla täytän jotain outoa tyhjää aukkoa elämässäni. Tenkkapoo.

Tai ehkä lähden muiden mukaan, ja syytän talvea ja valon puutetta tästä hiljaiselosta. Tekisi mieli syyttää kameraakin, mutta oikeasti vika on vain minussa. Olen liian laiska opettelemaan edes pieniä kuvanlaatua parantavia kikkoja ja useamman kuvaajasta johtuneen kolautuksen takia tuo möhkäle ei oikein enää suostu tarkentamaan. Valivali, haluaisin järkkärin.. jota en osaisi käyttää, eli yhtä tyhjän kanssa sekin.

No mutta joo. Oon taas alkanu viettää aikaa poikieni kanssa. Yhtenä iltana lähdettiin tällä porukalla ja vaimon kanssa Lepakkomieheen ja matkalla tanssimme Gangnam styleä linikkapysäkillä. Saatiin muutamat tööttäykset ohi meneviltä nelipyöräisiltä moottorisoiduilta peltikasoilta. Tai niiden sisällä istuvilta ihmisiltä ehkä kuitenkin. Oon istunu harvinaisen paljon Lepakkomiehessä, taitaa olla Elinaa ja rahattomuutta syyttäminen. Ens kuussa kyllä uhkailtiin, että lähdettäs hynätsyjen kilahtaessa tilille jonnekkin ihan kunnolla bailaamaan ja vilauttelemaan ihkuja tanssiliikkeitä. Suuret on suunnitelmat ja päädytään aina Aleen silti kuitenkin.. No tästä viikonlopusta tulee ihan huippu, perjantaina on vaimon synttärit ja lauantaina meidän tuparit part 2!

Tästä surkea aasinsilta mun viimeisimpään tukkaprojektiin, kun ei muita kuvia oo tarjoilla.

Innostuin vähän ja tilasin itselleni 300g tukkaa. 140g 15-tuumaista ja 160g 20-tuumaista. Kyllä tästä pari päällistä väkertää, ja hinnaksikin jäi vain 100e. Tää ei laadultaan mistään parhaasta päästä ole, mutta kyllä tää mulle kelpaa kun ei erotu omasta tukasta niin reippaasti. Tuunasin noi klipsiosiot vielä kaksinkertaisiksi niin, että ompelin kaksi saman pituista osiota yhteen klipsirivistöön. Näiden klipsit on kyllä ihan shaissea, hyvä kun kiinni meinaavat napsahtaa.

Tää kuva on maken järki, en itsekkään muista ottamisen ideaa. Mut siinä tosissaan toi pidennystukka koskemattomana, sitten vanhat pidennykset (tajusin vasta tässä vaiheessa, kuinka tumma tuo tukka tosissaan oli) ja sitten yksi värjäämäni testiraita. Punanen päiväpeitto on erittäin hyvä alusta, kun pitää havainnollistaa värejä, koska toi punasuus trollaa mun kameraa ihan urakalla.

Jaksoin ahkerasti viikon kulutella tota mun väriä pois, istuin joka päivä vähintään puolet tunnista joku ihan perusshampoo levitettynä kuivaan tukkaan. Ihan kivasti lähti väriä, kun kattoo tota lähtötilannetta. Oisin varmaan lopulta saanu tästä tukasta tällä menetelmällä kulutettua värin pois ilman mitään vaalennusten sotkuja mutta mutta.. Saatoin syyllistyä turhautumiseen ja kahteen vaalennuspesuun. Hiusten pituuskasvulle tuli siis taas stoppi, hyvä minä!



Tukka jäi vaalennuspesujen jälkeen vähän vihertäväksi, mutta tällä kertaa se ei ollut mikään ongelma. Ennustin vähän tällaista ja päätin vaan vetää koko fledan pastellivihreäksi. Käytin Stargazerin African Greenia ja ihan hitsisti jotain halpaa hoitoainetta. Oma tukka imas värin paremmin kun pidennykset ja en jaksanu/ehtiny päivittää pidennysten väriä mätsäämään omaan, niin värjäsin tummemmaksi vaan ton päällimmäisen kerroksen. En nyt sit tiedä onko se ovelaa vai mitä, mutta nyt noi alta vaaleemma kirkuu "pidennykset!!" metrien päähän, ja toi ylin kerros näyttää mun omalta tukalta.. Viikonlopun jälkeen se on sitten värjyytä edessä ja vähän pidennyksien lyhennystä/fiksausta muutaman testilaiton jälkeen.

Sain vihdoin omaan huoneeseen peilin! Ette usko, kuinka tuskaista on elää ilman kun on tottunu pokailemaan itseään semmosesta vähän turhankin useasti päivässä. Onneksi Kampin huoltokäytävillä hengannut yksinäinen peilinreppanakin pääsi rakastavaan kotiin. Vitsi että tykkään tän tukan kanssa mustista vaatteista btw.

Ja taas jonnekkin ihan muualle, meillä on vaimon kanssa kunnon Pokémon-hypet päällä. Tässä taloudessa odotetaan uutta peliä saapuvaksi intopiukeina! Pakko pistää pelkästään sen takia tilaukseen syöpä-DS itsellenikin, en kestä katsoa vierestä Elinan pelaamista ja hypettämistä (kuten erään B&W 2 kanssa kävi, itsehän en omista sitä vieläkään ja mur). Huijasin myös Paddin näihin juttuihin mukaan, Poksujahan se jo pelaan (ylpeys!), mutta opetin sen myös pelaa mun kaa korteilla! Kiva vihdoin löytää joku korttihypeen seuraks ja nyt se ei muuta halua tehdäkkään. Mua pelottaa, että siitä tulee vielä mua parempi ja liian monen tappion jälkeen menetän intoni koko hommaan t. huono häviäjä ja tuhannen vuoden mökötys.

Poksutatskojakin on suunnitteilla kaksin kappalein, toinen on semmonen yksittäinen pieni otus (otan mahdollisesti Helsinki Inkissä) ja toinen taas semmonen vähän isompi, johon tulee ainakin kolme örriäistä ja se tatskaajakin on mietitty valmiina. Pitäs vaan uskaltaa puheille mennä. Hassua, miten oon iän kanssa kasvanut ajatukseen jostain pysyvämmästä muistutuksesta mun rakkaudesta Pokémoneihin. Pari vuotta sitten jo siitä haaveilin, mutta takaraivossa jyskytti jatkuva "mitä vittua"-ajatus asiasta, eikö tän ikäsenä pitäs haaveilla jostain järkevämmästä? Oon tullu siihen tulokseen, että ei tarvii. Jos haluun mut iloiseksi tekeviä tyhmiä ötököitä omaan ihooni, ni sitten otan. Siinähän nauran niille sitten ruttuisena mummelinakin.

Minä, materialisti.

Tänään oli hyvä päivä vierailla Olarin kirppiksellä pitkästä aikaa, tein muutamat löytöt!

Nappasin sen enempää syynäämättä pussillisen randomia Pokémon-sälää viidellä eurosella. Valtava minigrip-pussi paljasti sisältänsä n. 130kpl pelikortteja, jotain hologrammeja ja muovitaskuja. Aika hyvin, kun mulla noista pelikorteista vaan 55 oli jo. Ottaa huomioon sen, että 2000 korttia tuolla hengailee jo ennestää, niin ei yhtään huono saalis! Jotenkin aina rentouttavaa uppoutua kuuntelemaan musiikkia ja järjestelemään tota korttikansiota. Ah. Jos joskus taas erehtyy omistamaan paljon ylimääräistä rahaa, niin vois Huuto.netistä tai Ebaysta huutaa jonkun suht ison paukun kortteja, niitä on aina niin jännä syyniä läpi harvinaisuuksien toivossa.

Sitten lisää Poksukamaa. Päälle vuosi sitten keksin alkaa hamstrailemaan kirppareilta kasetteja, kun niitä muutamalla eurolla sieltä irtoaa. Meillä kun oli ennen semmonen vanha videokasettikonemikäoli, niin pääsi nauttimaankin noista. Mutta nyt se on vihdoin siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Noh, elättelen toiveita, että pääsisin nää vielä joskus katsomaan. Nyt bongasin kirpparilta ton 10. kasetin. Kotona on ainakin kasetit 1-4, viitosen ja kahdeksikon olemassaolosta ei ole muistikuvaa. Noh, jos niitä ei oo niin eiköhän ne joskus löydy.

Uu, näistä voisin iloita. Makeet, hyväkuntoiset, splatter-kuvioiset Converset hintaan 15e. Oon yleensä nuukapylly kirppiksillä, mutta konkut ovat erikoistapaus. Ja ne pitää omistaa kaikissa hienoissa väreissä ja kuvioissa, sääli että nää on mun ekat kuviolliset. Kaapit kaipaa niitä kovasti lissää, ehkä joskus pääsen taas isin mukana Thaimaaseen hamstraamaan näitä matkalaukun täydeltä. Tällä hetkellä omistan nämä, kahdet punaiset, keltaiset, vihreät, valkoiset, vaaleanpunaiset ja mustat. Osat ovat kyllä jo niin kyseenalaisessa kunnossa, että röh..

Niittikoristeltu bleiseri, 4e. Olen aina puhunut bleiserin hankkimisesta, mutta sanoista tekoihin siirtyminen on tunnetusti joskus vähän vaikeaa. Onneksi tämä käveli vastaan, ensiksi epäilin koon 38 olevan liian laatikko mun hartioille, mutta onneksi testasin kuitenkin. Ja jii, se sopi.

Se niistä kirppislöydöistä sitten. Roinan ikuistamisen makuun päästyäni päätin kuitenkin jatkaa voitokasta kuvausputkea. Pitäs varmaan hankkia joskus ihan vaan taustarekvisiitaks jotkut nätit H&M:n lakanat, niin ei tarviis noita karseita vanhoja aina todistella kuvien taustana..

Galaxyssa galaxy-tausta, huumori taas kukkii..

Joku vähän innostui kännybarbi-leikeistä ja Sampan pukemisesta. Ehdottomasti kätevimmäksi ja suojaavimmaksi olen todennut tuon pinkin tekonahkapoketin, jossa Samulini tälläkin hetkellä piileksii. Kokovalkoiset kuoret on tarkoitettu vielä joskus decottavaksi, en ihan noin tylsissä viihdy. One Piece-kuoria en voinut jättää ostamatta, koska fanityttökohtaus. Ja jostain syystä iski halu saada jotkut ökyhuorablingbling-kuoret, koska nehän käy mun tyyliin kun nappi pyllyyn.. not. Ja sit valuvat jätskikuoret joita katsellessa alkaa aina kuolaa erittyä, namnam. Kaikki näistä on siis hankittu Ebaysta ja Onepiecuja lukuunottamatta irtosivat ihan muutamalla eurolla.

Korusälää, myöskin Ebaysta. Tunnustan; olen pahemman luokan harakka. Kaikki korut vaan tänne näin. Ongelma on niiden säilytys, kun ei tosiankaan ole mitään fiksua paikkaa niille. Nytkin ne on kaikki yhdessä mytyssä jossain muovilootassa ja auta armias jos yrität siitä solmusta saada yhtäkään kiireessä irti. Olen huono käyttämään mitä tahansa vaatetta/asustetta, jos se ei oo mun näköetäisyydellä ja helposti saavutettavissa. Tästä syystä en lähes koskaan käytä koruja, vaikka rakastan niitä. Tarviisin varmaan jonkun semmosen mininaulakon näille, mutta senkin hankinta saa jäädä omaan kämppään. Kitukoot nyt siihen asti solmussa siellä, minne aurinko ei paista. On mulla vielä aikaa olla joulukuusi.

Tämmöinen hippisulkaklipsijudu Cybershopista. Tälle kuuluu kaveriksi ehdottomasti laineilla oleva vaaleanpunainen tukka.

Save the drama for your lhama, siinäpä vasta elämänohje. Kuolin niin pahasti noille laamapinsseille, että oli pakko tilata koko setti Ebaysta. Loput pinssit oon hamstrannu Cybershopista. Haaveilen nimittäin farkkuliivin valkaisusta ja tuunauksesta niitein, pinssein ja parilla hihamerkillä. Mutta monen mutkan jälkee se kaikkein oleellisin, eli siis se liivi, on Merin luona Virroilla.. Ollappa vaan se oma kämppä niin ei tarviis postejakaan metsästellä pitkin maita ja mantuja.

Ja sit vielä kun Formissa tultiin kysymään, että kuinka monessa värissä mä niitä klipsipidennyksiä sitten loppujenlopuksi omistan. Onhan noita kertynyt.. Mutta ei niitä kannata eteenpäinkään antaa, tiedä millon tulee itse kullekkin värille uutta käyttöä. Vielä joskus olis nastaa mahduttaa mukaan vaaleansiniset ja tähän kuontaloon sopivana vaikkapa pinkit joillain erivärisillä latvoilla. Nyt oon ottanu rojektiksi noiden pinkkien klipsien latvojen haalistuttamisen. Oma tukka on paljon helpompi pitää saman sävyisenä noiden tummenpien osioiden kanssa ja halusin helppoa piristystä tukkaan.

Voittajafiilis.

Onko ok vielä tuntea ylpeyttä Pokemon-korttikokoelmansa koosta?

Laskin noi kaikki just, ja niitä on noin tuhat; 120 traineria, 140 energiaa, 200 erilaista ekan generaation poksua, 100 tokan, 140 kolmannen, 40 neljännen ja 20 viidennen plus 150 tuplaa/triplaa jne. Oikeastaan niitä samoja on varmaan enemmäkin, meni vähän pakat sekasin äsken.

Hauskan tästä tekee se, että mulla saattaa olla kotona suunnilleen samanlainen pinkka kortteja nätisti South Park-kansiossa odottamassa. Varmaan pitäs nekin päästä pläräämään ja laskemaan ennenkö menee jauhamaan ihan puutaheinää.. Mut turvallisesti voimme olettaa, että mulla on ainakin 1500 korttia. Herajumalamu, on siellä ne 300 figuuriakin kotona odottamassa, täällä vielä 50-100 lisää. On vähän tullu potteja vastaan kirppareilla.

Tunsin korttien huonosta säilytystavasta syyllisyyttä ja tilasin niille 26 yhdeksällä muovitaskulla varustettua sivua kansiointia varten. Ja kansion myös, koska se vanha varmasti ottas lopputilin jos yrittäsin ahtaa noi kaikki sinne.. Ois oikeestaan makeeta, jos ois kaikille generaatioille omat kansiot! Vielä hienompaa olis kaks korttia/tasku, koska jos näkisitte mun Unown-taskun ni alkais teitäki säälittää. Sinne pitäs vielä mahtuu kaks, mut se varmasti räjähtä ennen sitä.

Oon niin katkera etten oo enää 12v, olisin ollu niin kova jätkä tällasilla määrillä. Ainakin omasta mielestäni.

Next time you breathe you better think of me.

Mietin koko päivän, että voisin kirjotella jotain hauskaa. Ei kuitenkaan irronnu. Ei sitten, tällä viikolla minä tein ulkoasusta oikein oksettavan söpön.

Tykkäsin hiuksistani.

Kokeilin uutta silmämeikkityyliä ja rakastuin siihen. (Yritin blurrata mun luomiryppyjä pois hieman huonolla menestyksellä........)

Kuvasin itseäni..

..samalla kun Ville istui takana pelaamassa.

Tilasin vähän kortteja eBaysta. Nää oli mulle ihan himmeen mahti löytö; yleensä tuolla myydään semmosia 200 korttia, 15 raree, 10 traineria jne jne, semmosia laskelmoituja pakkoja, mut musta on ainakin hauskempia tämmöset 'moi mun tytär kyllästy näihin, myyn ne siis pois'-yllätysjutut. Riittää ihmettelyä ja järkkäämistä.

Luovuin kahden maailman täydellisimmän vaatekappaleen ostosta Gina Tricotissa, koska ne eivät näyttäneet yhtään hyvältä mun päällä.

Tein myös töitä, ja rohmusin Ostoslista-kansioon lisää tavaraa tilattavaksi 1. päivä. Nyt lähtee Potter-maratonista 2/8 käyntiin Villen kanssa, heijssan!

Yksijalkainen miljonääri pahoinpiteli stripparin Rolexilla.

Mahtava toteamus, kiitos Iltalehti ja hämmentävät uutisotsikot! Toinen päivän uutinen oli se, että Playstation 2 tulee pian kunnioittamaan meitä läsnäolollaan. OH YEAH. Heti piti tilata Ebaysta ykkösen muistari, että pääsee paukuttamaan asteen vanhempia kirpparihamstrauksia, Herculesta ja Tarzania. Ja sitten piti tietysti katsoa Ebaysta muutama lisää, mm. Jurassic Park Warpath (Tekkeniä dinoilla, how awesome is that), maagiset kolmoset; Tekken ja Tony Hawk Pro Skater, ja tietty ensimmäinen Crash Bandicoot. Roopelta lunastan Potter ykkösen, ja mikä parasta, SUOMEKSI; ''Hei Harri, minä olen Ron Wiiiisli!''. Elämästä tulee loistokasta ja minusta varaton.

Nojoo, lisää materiaa kun olen niin mahtavan nopea päivittämään näitä ostoksiani blogin puolelle..

No se ois se army-tyylinen takki sitten ja minä jollain haarajänis poseerauksella. Olin onnellinen kun tää löyty Itiksen Stockalta sen nahkatakin kanssa samasta rekistä, myös 40% alella jolloin hintaa jäi 30e. Kaksi kärpästä, eli unelmatakkia ja vielä samalla höyläyksellä. Ding ding! Yleensä kammoan olkatoppauksia, koska oon kehittäny jonkun kompleksin siitä, että mulla on ylileveät hartijat. Öö, niin kivaa olla nainen! Mutta ei ne toppauksen kuitenkaan tässä takissa häiritse ja se on hyvä se. Odottelen vähän leudompia kelejä, niin pääsen ulkoiluttamaan uutta ystävääni.

Unelmatakkeja sataa sataa ropisee, en oo koskaan omistanu kerralla näin montaa takkia. Ja vielä olis yksi kuvaamatta, se on kyllä kaikkien takkien kruunaamaton kuningatar, enkä tiedä vieläkään että onko se ruma, vai niin ruma, että menee jo awesomeness-linjalle.

Löydettiin muuten joulukuussa Varkauden Vaihtopeleistä kerrankin varsinainen aarre; Pokémon Black hintaan 20e. Jep, kaksikymmentä eeroa, siis jumankekka mikä tuuri! Edes Ebaysta sitä ei saa alle neljänkymmnen rahayksikön, eli voitte kuvitella olinko kiikuttamassa sitä heti kassalle vai en. Ja koska 200e uusi DSi:hän ei ollut jo ihan liian kallis lahja, halus Ville vielä maksaa ton pelinkin. Sugardaddy vauhdissa.

Olin oikeastaan ihan varma, että koko peli on uusine outoine poksuineen ihan täyttä paskaa, mutta vähän toisin tais käydä. Ilmeeni kun aloitin pelin:

Hajoon ehkä eniten tän kuvan karmeudelle. Ai mitenniin huomaa että mun eka meme ikinä? Ja jos joku ei ihan tajunnut, niin alkuperäinen idea: naps. Ohoh kirjoitin vielä väärinkin.. Pointti oli kuitenkin se, että toi on ollu tähän mennessä kaikkein fiksuin ja läpiajatelluin Pokémon, eli aika paras. Ei passais tuomita ennen kokeilemista.

Mun tiimi tällä hetkellä. Ja kyllä, se on jätskipuikko. Ja jätskipuikko sattuu olemaan yksi parhaimmista jäätyypin poksuista koko pelissä, siksi se ujuttautui mukaan. 20 pelituntia takana ja kaikki on jo 40 levelin paremmalla puolella. Audino on maailman paras keksintö!

Alempaan kysymyspostaukseen onkin tullut ihan kiitettävän verran juttua, kiitos siitä. Annan kuitenkin vielä armonaikaa Matti Möyhäsille laitella uteluita sinne päin jos joku mietityttää.