Ilmeisesti siitä lähtien kun Facebook ja Instagram löivät hynttyyt yhteen (marras-joulukuussa?) niin minulta loppui mahdollisuus kommentoida. Lähetän kommentin, se menee perille, menen pois sovelluksesta ja takaisin, kommentti on kadonnut. Ärsyttävää.
Sitten rasahti rusinat, kun en kohta pystynykkään lataamaan yhtään kuvia. Jossain vaiheessa vika korjautui sen verran, että tuhannen epäonnistuneen yrityksen jälkeen se kuva suostui latautumaan sinne. Ja nyt ei taas onnistu mikään. Ja palautetta oon tietty yrittäny laittaa kaikkiin paikkoihin, mitä vaan keksin, mutta eihän sieltä kukaan mulle vastaa saatikka tee mitään asialle.
Puhelimen netissä ei ole vikaa (käytän sitä nytkin koneella ja hyvin pyyhkii) ja puhelimen päivitykset että Instagramin ovat ajan tasalla. Kännykkääkin on buutattu. Ja puhelinhan on siis Samsung Galaxy S3. Onko joku muukin kohdannut saman ongelman? Onko joku onnistunut korjaamaan sen? Olisi ihana, jos saisin tuon koukuttavan sovelluksen toimimaan!
30.5.2013
29.5.2013
I want loads of clothes and fuckloads of diamonds.
Hiphei Helsinki. On se ainakin kesäisin ihan kiva paikka. Vierailin viime viikolla ensimmäistä kertaa Koffissa, kun Ollilla oli siellä läksärit. Kunnon hipster-puisto sekin!
Tosiaan, Ollihan roudasi kavereittensa kanssa sinne oman sänkynsä ja piti sen päällä puheen, joka päättyi Heil Hitlermäisiin käsimerkkeihin. Taas semmoista meininkiä, ettei ihan joka päivä nää. Huonosta varustuksesta johtuen en jäänyt sinne kovin pitkäksi aikaa, koska pylly paleltui.
RUOHOlahdessa taasen kerran. Yritin kamerahuorata, mutta onnistuin vaan tiputtamaan kännykkäni.. Käy se näinkin. Poimittiin tuolta jostain puistosta marsuille vähän heinukoita ja oli muuten maailman onnellisimmat neljä karvapyllyä sinä iltana.
Tuli kivasti lomarahhoo ni oli varaa shoppailla. Neljä ekaa paria on hankittu Crazylta ja ainakin noi tyrannosaurukset on just eikä melkein sitä, mitä oon ettinykkin terveisin ikuinen matelija ja dinofani! Näin unta, että Ginassa myytiin legginssejä dinoilla varustettuina ja aijaijai kun unet tulisivat joskus toteen. Mul ois dinoleggarit ja oisin maailman paras Pokémonkouluttaja ainessi.
Metalliset plugit taas tilasin Ebaysta joltakin, josta sai kustomoitua ittellensä kuvat. Jos saa ihan mitkä tahansa maailman kuvat, niin mistä aloittaa? No luonnollinen vastaus on tietty, että Pokémonista ja One Piecestä. Raichu löytyy jo tatskana niin seuraavaks siistein kuva koneelta löyty Lugiasta.
En vois olla tyytyväisempi näihin aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa! Ehkä rakastan noita wanted-postereita ja ehkä vähän tykkään Acesta (omistan jo yhden t-paidan ja kaulakorun köhkäh) ni eikös tää oo aika ilmiselvä valinta. Onneks tähän samaan teemaan voi tilata muitakin hahmoja sitten, kun rahaa riittää. Ainakin Luffyt menee ostoslistalle!
Blöblöö metrossa, kamerahuoraus ei katso aikaa, eikä paikkaa, vaikka kanssamatkustajat vähän kummenksuen mulkoiliskin.
Nyt yritän ottaa urakaksi vastata noihin kommentteihin, niitä on kerääntyny 130 ja aikasimmat on huhtikuulta.. hups! Elkää siis ihmetelkö sitä, jos teidän kommentit ei tuu heti näkyviin. Ne käy eka mulla hyväksyttävänä ja jos en vastaa niihin heti ku julkasen ne, niin ne vastaukset kyllä sitten unohtuu. Ja siks niitä kerääntyy tonne odottelemaan julkaisua. Ja siksi koska oon vähän laiska välillä kun istun koneella, laitan vaan aivot narikkaan ja päivittelen Facebookin etusivua..
Reissuihmiset ja rakkaat kaupungit.
Lomalomalomalomahype! Juna suuntasi kohti Jyväskylää, jonka asemalla meitä innokkaina vastassa olivat Maarit ja Chico. Pieni tärkeä fakta; Maarit on sellainen otus, joka on minut tällä pallolla tuntenut kauiten (onko sana??). Tietty jos sukulaisia ei lasketa. Ihan kivaa! Meidän yhteinen taival alkoi, kun Maarit oli 6v ja minä 7v. Aika kauan ollaan jaksettu toistemme pärstöjä tuijotella!
Junamatkaan Jyväskylästä (tai lähes mistä tahansa) kuuluu vaihto kuolonkorahdusmaisia ääniä päästelevään taajamajunaan. Paddi löytikin hyvää käyttöä vaihtoon varatulle ajalle; poseerata 40mm ilmatorjuntatykin kanssa. Tämä upea laitos sijaitseekin sitten Pieksämäellä; kylässä, joka on vielä Varkauttakin kuolleempi. Saavutus sinänsä!
Äitin luona ollessa käytiin mm. metsässä pyörimässä, soutelemassa ja mato-ongella. Meitsi vei saatujen kalojen määrässä 100-0 molempina päivinä, kyllä musta vielä ammattikalastaja leivotaan. Enää ei pelota laittaa matoja koukkuun, mutta suru tuli kun jouduttiin yksi ahven nirhaamaan kokonaan nielaistun koukun takia.. Ja saadut kalathan pitää säilyttää vesisankossa niiden hengissäselviämisen takaamiseksi, ja ne pitää myöskin vapauttaa hengissä takaisin järveen. Jep, ammattilaisen otteet!
Talo tuntui kyllä ihmeen tyhjältä; äitillä on tällä hetkellä vaan kuusi koiraa, kun siihen yli kymmeneen tottui jossain vaiheessa. Mutta hyvä aika majailla kotona, koska sieltä löytyi neljä kappaletta toistaan suloisempia kolmeviikkoisia Shelttipentuja.
Matkaan liittymätön mutta liittyvä. Katselin Gina Tricotin sivuilta tota Star Wars-toppia ja kun se nettikaupasta ehti loppua, niin metsästin sitä vielä Helsingistäkin liikkeistäkin. Tuloksetta. Tallusteltiimpa sitten Jkl:n Ginaan ja siellähän se mua odotti! Yhtä hyvä tuuri kävi parin muunkin vaatekappaleen kanssa, mutta niistä sitten lisää kun jaksan nuo tuhannet uudet koinruoat tuolta kaapista saattaa päivänvaloon ja kameran alle. Tsau!
Aamuväsy, koska tuo riiviörakki vaan trollas meitä lattialla nukkuvia koko yön. Ei tuommosta rottan papanan kokoista piskiä uskalla ees viereen ottaa, sehän vois vaikka litistyä jos minä erehtyisin röllykkämahoineni sen päälle löllähtämään. Edessä oli reissu Jyväskylä-cityyn. Mut sit alkoki laiskottaa, kierrettiin vaan pari kauppaa ja suunnattiin Alkon kautta rannalle. Sitten apostolin kyydillä tutustumaan Jyväskylän hyvin kansoitettuun yöelämään parhaimpana bilepäivänä; torstaina. Ei varmaan tarvitse edes mainita, että alkoholisoituneita tanssilattialla heilujia ei meidän lisäksi ollut. Onneksi seura oli huippua ja Bra tarjosi sentään hyvää musiikkia niiltä vuosilta, joilta minäkin osaan baaribiisejä ulkoa!
Seuraava maisemanvaihdos (muttei vielä kaupungin) vei meidät juhlistamaan Mokopöön 21v synttäreitä. Perinteiset kotibileet taas, eli jääkiekkoa, Euroviisuja, makkaraa, Leijona-viinaksia ja kaikkia ihania leipomuksia. Tarvitseeko sitä edes mainita, mutta ähkyt vedin ja menin nukkumaan aikaisemmin, kuin laki sallii. Mistä tietää, että on tulossa vanhaksi..
Junamatkaan Jyväskylästä (tai lähes mistä tahansa) kuuluu vaihto kuolonkorahdusmaisia ääniä päästelevään taajamajunaan. Paddi löytikin hyvää käyttöä vaihtoon varatulle ajalle; poseerata 40mm ilmatorjuntatykin kanssa. Tämä upea laitos sijaitseekin sitten Pieksämäellä; kylässä, joka on vielä Varkauttakin kuolleempi. Saavutus sinänsä!
Päätepysäkkinä Varkaus, ylväs kotikaupunkini. Senkin katuja tuli tallailtua 20 vuotta ennen uskallusta lähteä maailmalle. Näyttelin Paddille kaikkia tärkeitä nähtävyyksiä tyyliin vesitornin, lukion, Mäkkärin.. Otettiin myös ilo irti ja koluttiin kaikki kirpparit läpi. Just jees, että niitä löytyy kauppakadun varresta jopa kolme kappaletta, kun täällä pk-seudulla niitä saa metsästää mitä ihmeellisimmiltä ja hämärimmiltä pikkukujilta kissojen ja koirien kanssa. Ja jos nyt aletaan paljastuksia jakamaan, niin voisin muuttaa Varkauteen takaisin vaikka heti kahdella ehdolla, 1. kaikki kaverit muuttas kanssa 2. ja työpaikka. Ja ehkä julkisen liikenteen toimivuus, Varkauden sisällä kulkee jotain kolme linja-autoa, jotka lakkaavat liikennöimästä siinä viideltä iltapäivällä..
Äitin luona ollessa käytiin mm. metsässä pyörimässä, soutelemassa ja mato-ongella. Meitsi vei saatujen kalojen määrässä 100-0 molempina päivinä, kyllä musta vielä ammattikalastaja leivotaan. Enää ei pelota laittaa matoja koukkuun, mutta suru tuli kun jouduttiin yksi ahven nirhaamaan kokonaan nielaistun koukun takia.. Ja saadut kalathan pitää säilyttää vesisankossa niiden hengissäselviämisen takaamiseksi, ja ne pitää myöskin vapauttaa hengissä takaisin järveen. Jep, ammattilaisen otteet!
Talo tuntui kyllä ihmeen tyhjältä; äitillä on tällä hetkellä vaan kuusi koiraa, kun siihen yli kymmeneen tottui jossain vaiheessa. Mutta hyvä aika majailla kotona, koska sieltä löytyi neljä kappaletta toistaan suloisempia kolmeviikkoisia Shelttipentuja.
Värivalikoimassa oli tricolor
.. ja blue merle! Yksi merle (blue tai bi, ihan sama) tänne kiitos. Voiko sulosempaa olla? Paddi suunnitteli jo mahdollisia keinoja kidnapata yksi tommonen, ja olin kyllä ihan mukana. Mutta kyllä minä jaksan odottaa, eiköhän äiti mullekkin yhden koiran anna sitten, kun oon sellaisen valmis ottamaan. Nyt ei ole vielä tarpeeksi rahaa, aikaa, eikä aikuisuutta ottaa omalle kontolle mitään noin "isoa" ja vaativaa lemmikkiä.
Matkaan liittymätön mutta liittyvä. Katselin Gina Tricotin sivuilta tota Star Wars-toppia ja kun se nettikaupasta ehti loppua, niin metsästin sitä vielä Helsingistäkin liikkeistäkin. Tuloksetta. Tallusteltiimpa sitten Jkl:n Ginaan ja siellähän se mua odotti! Yhtä hyvä tuuri kävi parin muunkin vaatekappaleen kanssa, mutta niistä sitten lisää kun jaksan nuo tuhannet uudet koinruoat tuolta kaapista saattaa päivänvaloon ja kameran alle. Tsau!
Psst! Löysin koneen kätköistä tämmösen ja on muuten vanha, mutta yllättävän jepa! Sanotukset varsinni.
27.5.2013
Hoxhox!
Kampin liikkeessä kannattaa varsinkin käydä paikanpäällä vilasemassa valikoimaa, sieltä voi bongata samalla erään tutun pinkkitukkaisen tyypin tiskin takana häseltämässä nimeltämainitsemattomana (ei tehdä tätä liian helpoksi haha) arkipäivänä! :--------------)
25.5.2013
Good authors too who once knew better words now only use four letter words.
Hiphei, elossa ollaan edelleen! Elämässä ei sen kummempia bloggaamisintoa latistavia jännittävyyksiä ole tapahtunut. Tuntui vaan, ettei tasapaksusta työputkesta saa raapustettua mitään kovin avaruutta, saatikka edes maailmaa mullistavaa. Tässä kuitenkin taas flashbackki menneen kuukauden (?) kohokohdista.
Tappelin aikani blondin tukan saavuttamiseksi. Oli liian keltasta, liian harmaata, vihertävää, ihan kaikkea. Sateenkaaripäästä pitää aina maksaa joskus, ja mulla se maksuaika tulee silloin, kun hamuan sitä blondia. Ja mulle ei ees kelpaa mikä tahansa, vaan se pitäs olla just se tietty sävy. Oma tukka näyttää aina väärän väriseltä kun muilla pellavapäillä on täydellinen väri. Tukkanatsius on vaikeuttanut elämääni huomattavasti.
Sitten tulikin Vappu. Töissä on aina niin kivaa juhlapyhien läheisyydessä (varsinkin niiden koristeellisten), kun saadaan juosta hakemaan Tiimarista aina kaikkea kivaa. Tän Vapun paras juttu oli Vappu-Ilpo. Kaunis mies.
Itse Vaapero meni aika rauhallisissa merkeissä, käytiin palelluttamassa perseemme Ruttiksessa, tehtiin poikien kanssa mystinen välietappi johonkin asuntoon ja päädyttiin Tiinan ja Tonin houstaamiin kekkereihin. Loppuilta on hämärän peitossa ja paluumatka sisälti eksymisen Kallioon ja mahtavan snägärihampurilaisen. Pekonilla.
Oon viettänyt suurimman osan vapaa-ajasta kodin lisäksi Ruoholahdessa kaikkien pölhökustaiden kanssa. Onneks on olemassa kivoja poika, joiten päätä ei järki pakota liikaa niin saa pakollisen annoksen hölmöyttä kätevästi. Ja samalla voi tietty potkia palloa, tai nauttia auringosta. Tuolla olis muuten joskus kiva asustella, mutta vaan kesällä kun eihän tämmönen Vilu-ihminen siellä pärjää kaiken tuulen ja tuiverruksen keskellä talvisin. Voisin yleisesti muuttaa talveksi pois maasta tai ryhtyä puolen vuoden nokosille, ei oo semmoset vuodenajat miuta varten.
Edessä oli arvattava kyllästyminen blondin kanssa vänkäämiseen, ja luottoväri teki paluun. Haaveilen nyt semmosesta pinkkipohjaisesta pidennysten avulla toteutettavasta ponitukasta, jossa vois olla vaikka turkoosia ja jotain muuta hauskaa. Semmonen villi kesäletti! Otin myös tavotteeksi nauttia juurikasvusta pidempään sen pikaisen poistattamisen sijaan, jospa tälle joskus tulis lisää pituutta muualta, kuin kiinasta.
Tämän postauksen viimeinen etappi on maininta ihanasta ja ruhtinaallisen pitkästä (9 päivää) lomasta, koppasin ukon matkaseuraksi ja suunnistettiin Jyväskylän kautta Varkauteen. Oli tarpeen! Kirjottelen meidän villeistä eräseikkailuista vähän myöhemmin. Jalkoja polottaa kaiken tänpäiväsen kävelyn ja seisoskelun jälkeen ja aivot uhkaavat painaista off-nappia ihan laittoman aikaisin. Ja samaan syyllistyneet tietävät, ettei koneella torkkuminen ole koskaan fiksu, saatikka toivottu veto.
Tappelin aikani blondin tukan saavuttamiseksi. Oli liian keltasta, liian harmaata, vihertävää, ihan kaikkea. Sateenkaaripäästä pitää aina maksaa joskus, ja mulla se maksuaika tulee silloin, kun hamuan sitä blondia. Ja mulle ei ees kelpaa mikä tahansa, vaan se pitäs olla just se tietty sävy. Oma tukka näyttää aina väärän väriseltä kun muilla pellavapäillä on täydellinen väri. Tukkanatsius on vaikeuttanut elämääni huomattavasti.
Sitten tulikin Vappu. Töissä on aina niin kivaa juhlapyhien läheisyydessä (varsinkin niiden koristeellisten), kun saadaan juosta hakemaan Tiimarista aina kaikkea kivaa. Tän Vapun paras juttu oli Vappu-Ilpo. Kaunis mies.
Itse Vaapero meni aika rauhallisissa merkeissä, käytiin palelluttamassa perseemme Ruttiksessa, tehtiin poikien kanssa mystinen välietappi johonkin asuntoon ja päädyttiin Tiinan ja Tonin houstaamiin kekkereihin. Loppuilta on hämärän peitossa ja paluumatka sisälti eksymisen Kallioon ja mahtavan snägärihampurilaisen. Pekonilla.
Oon viettänyt suurimman osan vapaa-ajasta kodin lisäksi Ruoholahdessa kaikkien pölhökustaiden kanssa. Onneks on olemassa kivoja poika, joiten päätä ei järki pakota liikaa niin saa pakollisen annoksen hölmöyttä kätevästi. Ja samalla voi tietty potkia palloa, tai nauttia auringosta. Tuolla olis muuten joskus kiva asustella, mutta vaan kesällä kun eihän tämmönen Vilu-ihminen siellä pärjää kaiken tuulen ja tuiverruksen keskellä talvisin. Voisin yleisesti muuttaa talveksi pois maasta tai ryhtyä puolen vuoden nokosille, ei oo semmoset vuodenajat miuta varten.
Edessä oli arvattava kyllästyminen blondin kanssa vänkäämiseen, ja luottoväri teki paluun. Haaveilen nyt semmosesta pinkkipohjaisesta pidennysten avulla toteutettavasta ponitukasta, jossa vois olla vaikka turkoosia ja jotain muuta hauskaa. Semmonen villi kesäletti! Otin myös tavotteeksi nauttia juurikasvusta pidempään sen pikaisen poistattamisen sijaan, jospa tälle joskus tulis lisää pituutta muualta, kuin kiinasta.
Tämän postauksen viimeinen etappi on maininta ihanasta ja ruhtinaallisen pitkästä (9 päivää) lomasta, koppasin ukon matkaseuraksi ja suunnistettiin Jyväskylän kautta Varkauteen. Oli tarpeen! Kirjottelen meidän villeistä eräseikkailuista vähän myöhemmin. Jalkoja polottaa kaiken tänpäiväsen kävelyn ja seisoskelun jälkeen ja aivot uhkaavat painaista off-nappia ihan laittoman aikaisin. Ja samaan syyllistyneet tietävät, ettei koneella torkkuminen ole koskaan fiksu, saatikka toivottu veto.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)