Good authors too who once knew better words now only use four letter words.

Hiphei, elossa ollaan edelleen! Elämässä ei sen kummempia bloggaamisintoa latistavia jännittävyyksiä ole tapahtunut. Tuntui vaan, ettei tasapaksusta työputkesta saa raapustettua mitään kovin avaruutta, saatikka edes maailmaa mullistavaa. Tässä kuitenkin taas flashbackki menneen kuukauden (?) kohokohdista.

Tappelin aikani blondin tukan saavuttamiseksi. Oli liian keltasta, liian harmaata, vihertävää, ihan kaikkea. Sateenkaaripäästä pitää aina maksaa joskus, ja mulla se maksuaika tulee silloin, kun hamuan sitä blondia. Ja mulle ei ees kelpaa mikä tahansa, vaan se pitäs olla just se tietty sävy. Oma tukka näyttää aina väärän väriseltä kun muilla pellavapäillä on täydellinen väri. Tukkanatsius on vaikeuttanut elämääni huomattavasti.

Sitten tulikin Vappu. Töissä on aina niin kivaa juhlapyhien läheisyydessä (varsinkin niiden koristeellisten), kun saadaan juosta hakemaan Tiimarista aina kaikkea kivaa. Tän Vapun paras juttu oli Vappu-Ilpo. Kaunis mies.

Itse Vaapero meni aika rauhallisissa merkeissä, käytiin palelluttamassa perseemme Ruttiksessa, tehtiin poikien kanssa mystinen välietappi johonkin asuntoon ja päädyttiin Tiinan ja Tonin houstaamiin kekkereihin. Loppuilta on hämärän peitossa ja paluumatka sisälti eksymisen Kallioon ja mahtavan snägärihampurilaisen. Pekonilla.

Oon viettänyt suurimman osan vapaa-ajasta kodin lisäksi Ruoholahdessa kaikkien pölhökustaiden kanssa. Onneks on olemassa kivoja poika, joiten päätä ei järki pakota liikaa niin saa pakollisen annoksen hölmöyttä kätevästi. Ja samalla voi tietty potkia palloa, tai nauttia auringosta. Tuolla olis muuten joskus kiva asustella, mutta vaan kesällä kun eihän tämmönen Vilu-ihminen siellä pärjää kaiken tuulen ja tuiverruksen keskellä talvisin. Voisin yleisesti muuttaa talveksi pois maasta tai ryhtyä puolen vuoden nokosille, ei oo semmoset vuodenajat miuta varten.

Edessä oli arvattava kyllästyminen blondin kanssa vänkäämiseen, ja luottoväri teki paluun. Haaveilen nyt semmosesta pinkkipohjaisesta pidennysten avulla toteutettavasta ponitukasta, jossa vois olla vaikka turkoosia ja jotain muuta hauskaa. Semmonen villi kesäletti! Otin myös tavotteeksi nauttia juurikasvusta pidempään sen pikaisen poistattamisen sijaan, jospa tälle joskus tulis lisää pituutta muualta, kuin kiinasta.

Tämän postauksen viimeinen etappi on maininta ihanasta ja ruhtinaallisen pitkästä (9 päivää) lomasta, koppasin ukon matkaseuraksi ja suunnistettiin Jyväskylän kautta Varkauteen. Oli tarpeen! Kirjottelen meidän villeistä eräseikkailuista vähän myöhemmin. Jalkoja polottaa kaiken tänpäiväsen kävelyn ja seisoskelun jälkeen ja aivot uhkaavat painaista off-nappia ihan laittoman aikaisin. Ja samaan syyllistyneet tietävät, ettei koneella torkkuminen ole koskaan fiksu, saatikka toivottu veto.