15 kuvaa

Kännykän hämäristä nurkista otsikon mukaisesti.

1. Meillä oli Kampituspäivillä bloggaajatapahtuma, mistä mainitsinkin jo täällä. Tässä oli päivän ensimmäiset ihanaiset.

2. Kunhan rakastin turkoosia tukkaa.

3. Tämmöistä meillä.

4. Meille tuli Anon-maskeja, sääli että tää epärasistisuus värityksissä ehkä syö vähän koko naamion perimmäistä ideaa.. Yritys hyvä kuitenkin

5. Löydettiin Finnkinosta Star Wars-arcadepeli, ja sinne on pitäny aina käydä tuhlailemassa ylimääräiset euro, kun eräs siihen hieman tykästyi. Mikäs siinä on Kinopalatsissa istuskella, nauttia lämpimästä ja ihanan rasvaisten poppareiden tuoksusta.

6. Parin tunnin korttiurakka, eikä vieläkään oo loppu..  Loppuu kansion taskuista tila kesken, Pikachuja esim. ei mahdu enää yhtään lisää niiden taskuun. Pitää varmaan urakoida, eli siirtää kaikkia kortteja ja suoda isoille tilanviejille extratasku viereen. Ja siihenhän uppoaa kivasti pari lisätuntia.

7. Tui. A) Patrick on maailman söpöin ja sen pitkä tukka on ihana, b) miehet ja nutturat kuuluu yhteen.

8. Käytiin Vapianossa puolivuotispäivän kunniaksi. Kyseisessä paikassa käytiin myös "ensitreffeillä".

9. ja 10. Maailman siisteimpiä paitoja! Näistä sitten lisää joskus.

11. Tukka vaalennuspesun jälkeen. Vielä sinistä riittää. 12. Ja samainen tukka toisen vaalennuspesun jälkeen.

13. Ja vielä eilen, yhden shampoota-tunneiksi-kuivaan-tukkaan-käsittelyn jälkeen. Vieläkin irtos ihan himmeenä vihreetä väriä ja ollaan jo hyvin lähellä blondia, mutta tukka on vielä toistaiseksi tunnistettavissa vaaleanvihreäksi.

14. Tänään istun täällä neitsytöljyt ja syväpuhdistavat shampoot viritettynä suihkulakin ja pipon alle.

15. Yritän opetella syömään salatteja työpäivinä, kun vieressä on Johto Cafe ja niiden hyvät valikoimat lisukkeita. Ja ihan kirjaimellisesti se opetteluksi meneekin, meillä ei perhe harrastanut salaatteja ollenkaan, siksi ne eivät luontainen osa ruokavaliotani ole. En oo vielä ihan hahmottanu salaattien ideaa, ja yleensä valkkaan pastan ja salaatin sekaan jotain hyvin epäsalaattimasista. Eka salaatti ikinä sisälsi lisukkeena kanaa, tonnikalaa ja pähkinöitä. Tässä toisessa sentään oli kananmunia, lohta ja tadaa - punasipulia. Sitten tajusin, että mähän vihaan sipulia raakana, ja jouduin noukkimaan ne pois..


Olin maailman paras tyttöystävä, uhrasin parisuhteemme ja ostin Patrickille aikaseksi syntymäpäivälahjaksi GTA V:n, ettei jää paitsioon muiden hypetyksestä. MUTTA SE PELIHÄN ON MAHTAVA! ;___; Ajelu on niiiin kivaa, sieltä löytyy radiokanava, joka soittaa Kelly Rowlandin Work-biisiä ja sitten on vielä Trevor.. Siis.. En osaa edes sanoin kuvailla kuinka oon hahmona siihen rakastunut. Se on nerokas! Ja pelissä riittää tekemistä, niin saan hyvällä omallatunnolla istua koneella monta tuntia bloggaamassa ja välillä singahdella katsomaan juonenkäänteitä toisesta ruudusta. Win-win.

Iän vastainen meininki.

Täysillä ikääntymistä vastaan taas, kun oman vanhuutensa tajusi sen tullessa jonkun muun suusta. "Kato minkä värinen tukka tolla tädillä on!" Tädillä. Helevata. Raskaat aseet käyttöön, noudin postista tilaamani Pikachu-laukun ja ruvettiin poikaystävän kanssa kattomaan Pokemon-leffoja. Nyt se tossa pelaa Blackia ja olen tunnelmassa mukana noiden peliäänien avulla.

Twiittasinkin jo tästä asiasta, mutta pikkukaupungista tänne muuttaneena oletin jotenkin, että ihmiset ois täälläpäin nähny kaiken, kun tosiaan onkin niitä ihmisiä. Mutta ei, täältä tuntuvat löytyvät ne hävyttömimmät tuijottajat ja äänekkäimmät tunnistajat. Myös hölmöimmät semmoset. En ole ihan sokea, ja nään kyllä naamasta joidenkin hämmennyksen kun pyörähdän meillä naama suhun päin ja moikkaan tervehdyksen. Peura ajovaloissa, ja sitten hiippaillaakin nopsaa kulman taakse kertomaan kaverille muka huomaamattomasti, että "se on toi". Sit tullaan kassalle ja ollaan, kun ei tunnettaskaan. Joskus on pakko piruillakseen heittää jotain kommenttia, toisinaan vaan tyydyn hymyilemään merkityksellisesti. Välillä ulkona liikuskellessa heitän armottomasti tuijottaville pikkuteineille irvistyksen, näytän kieltä tai tuijotan yhtä arvotelevalla ilmeellä takaisin. Tosi fiksua, mutta ilmeet ja reaktiot: priseless.

No mutta, tuijotus ei tapa ketään ja huomio on kirkkaalla tukalla aina taattu. Harvemmin sitä tulee kiinnitettyä huomiota, enemmän elän jossain omassa musavideomaailmassa (napit korvilla se tunne, kun kuvaisit silmillä musiikkivideota) ja yritän pinnistellä, etten laulaa luikauttaisi keskellä metroa biisin lempikohtaa ääneen. Yleensä yritän edes lipsyncata salaa. Onneksi Paddi teki kohtalokkaan virheen, ja sanoi pitävänsä mun lauluäänestä. Tästä innostuneena pistin parhaat Gleen äänenrevitysbiisit (kuten tämä) soimaan puhelimesta ja kuljin herran perässä puhelin ojossa säestäen mukana parhaissa kohdissa. Semmonen oman elämän soundtrack you know. Arvostusta ropisi, tai ehkä sekoitan sen vaan suureen hämmennykseen. Hölmönä se pitää kuitenkin.

No nyt se meinas suuttua, kun soitin tota biisiä taas Youtubesta tätä kirjoittaessani.. Biisi vaihdettu ja rauha maassa. Näin unta, että Gleestä tehtiin brittiversio, ja että Cory oli elossa esittämässä Finniä. Yhdessä unessa menin ajassa takaisin jonnekkin vanhaan Glee-jaksoon kertomaan Corylle, että ei vetäis sinä ja sinä iltana mitään aineita, koska muuten se kuolee. Halusin kuulemma pelastaa sen edes yhdessä ulottuvuudessa. Vähän tuli tosta kuolemasta selkeesti suru puseroon, parhaan sarjan parhaan henkilön näyttelijä menee kupsahtamaan. Minä kun odotin uutta tuottaria kuin kuuta nousevaa, ja uudelleen kukoistavaa Finncheliä. Tälleen tosi tärkee osaanotto, kun toiset menetti perheenjäsenen/ystävän/tulevan aviomiehen.

Kylläpä tulee elämää mullistavaa asiaa, kun istuu kirjoittamaan ilman sen kummempia pohdintoja.

Atshiu vain!

Olen aivan onnettoman surkea mytty. Tahtoisin lohduttaa itseäni valtavalla kasalla suklaata, mutta pitkästä aikaa mun ei tee mieli syödä yhtään mitään. Istahdin koneelle viideltä aamulla, kun joka paikkaan osuva kolotus ei ole kovin optimaalinen asia unensaannin kannalta. Kolme päivää oon hoitanut Villeä, kun se on kuumeillut ja niiskuttanut, nyt olen tietty itse samassa jamassa. Onneks roudasin tolle varmaa puoli apteekillista nappeja ja litkuja, pääsen niistä nyt osingoille. Mahdoin näyttää hyvältä nukkuessani valtava paperituppo sojottaen toisesta sieraimesta samalla, kun tyyny toimittaa pesusienen virkaa (nenä tukossa > suu auki > armoton kuolaputous).

Siinä sairastuspäivän fiilikset, tommosen jälkeen tuntuu taas mukavalta olla terveenä. Ei tarvitse mukavana aurinkoisena päivä kykkiä paperivuoren keskellä niiskuttamassa aivoja ulos. Olen siirtynyt taas Merin residenssiin ja täyttänyt parhaani mukaan tätä pientä yksiötä mun tavararöykkiöllä. Joudun kyllä maksamaan tästä karvaan hinnan ja tiskaamaan, ai että sitä tiskin määrää. Sellaisen hirviön taltuttamiseen vierähtää vähintään tunti.

Pukeutumiseen käytetty aika on suoraan verrannollinen sukkien epäonnistuneeseen parittamiseen.

Pääsin myös nauttimaan uuden hupparin käytöstä, tämä on toinen niistä kahdesta eBaysta tilatusta. Harmaa väri, check. Liian iso koko, check. Yöpaitapituus, check. Maximaalinen mukavuus, check. Lepakkohihat, check. Perus minä-vaate siis. Tota eepaysta tullutta tavaramäärää kattellessani päätin pistää stopin siellä käymiselle vähäksi aikaa. Hyvä päätös.

Pikkuhiljaa alkaa siltä näyttää, että pidennyksille tartteis tehdä jotain. Violettikin kaipaa päivitystä. Semmoset  urakat taas jossain vaiheessa edessä, että Meri kyllä sanoo sopimuksen irti, kun tästä sille uskaltaudun sanomaan. Kauhulla odotan teippien irroitusurakkaa.. Kevyt ja helppohoitoinen kesätukkakin olisi vaihtoehto, mutta viimestään viikon päästä tästä päätöksestä mä olen jo iskemässä uusia jatkoja. Katala huijaustukka, siihen jää koukkuun.

Kysyin Meriltä, että mitä kertomisen arvoista me ollaan tehty. Niin, ne Maraboun munat.. Miksi oi miksi ne loppuivat kaupoista ennen aikojaan, tämä on niin väärin. Tosin mä sain sentään yhden paketin, Meri ei yhtään hähäähähäh.

Huono juhlapostaus.

Tästä lähtee tuhannen kunniaksi se Merin kanssa aikaansaatu julkaisukelvoton materiaali. Josko säikyttäisin pari lukijaakin pois, niin vois pitää useemmat tuhatjuhlat!

What has been seen cannot be unseen, tai jotain.

Yo, Aloe vera! Where the fuck is Sasuke?

Jee, kiinnostavii fb-päivityksii!!11

 Musta alkaa tuntua siltä, että siirtyminen Naruton animeversioon ei tee yhtään hyvää mun psyykkeelle, ja tarviin kohta jonkun irrottamaan mut rautakangella tästä koneesta. Koin heräämisen tähän karuun totuuteen äsken, koska aloin just kelaamaan mun chakraa vatkatessani taikinaa. Joo, tää on taas niin tätä.. Enkä usko, että kahdenkympin kynnyksellä keikkuvalla immeisellä löytyy mitään hyviä perusteluja tietyn piirretyn miehen kuolaamiseen (paitsi ne mielenterveydelliset ongelmat tietysti...)

Niinpä niin. 

Viime viikolla riitti äksönii, kävin mm. Noralla.

Ps. se on ''joka'' ja se oli vuohenjuustoo, hyi. Mut lopputulos oli jees. Tämmösen gourmet-pyöräytyksen jälkeen päätin vuorostani kokata Noralle ja noh, mä tein sille sit makaronia.. Musta niin tulee joku Masterchef vielä joskus.

 Ja malli, varsinkin näillä poseilla.

Merillekkin tuli niin kova ikävä mua, et sen oli pakko tulla Varkkilaan käymään ja vanhojen hyvien kellariaikojen kunniaksi meillä oli värjäyssessiot. Tahdoin toteuttaa mun pitkäaikaisen ernuhaaveen puoliks toisen värisestä mopista ja päätin leikkiä vähän kemistileikkejä sekoittamalla Crazy Colorin kolmesta nurkkaan kerääntyneestä väripurnukasta jotain turkoosin tapaista. Peacock Blue + Pine Green + Sky Blue + hoitoainetta = some awesome shit.

Mulla oli kyllä hirvee kauhuskenaario siitä, millaseks kirjavaks mereileväletuks tää haave muuttuu haalistuessaan, mut tästä tuliki tosi söpö vaalee turkoosi! Elättelen toiveita et saisin tästä vielä kuvaa tänään tai huomenissa.

Mekko - Huuto.net, vyö - Gina Tricot, stay upit - Cybershop.

Viikonloppuna oli vielä kaverin synttäribileet ja kaiken tän sosiaalisuuden jälkeen ajatus yksinäisestä viikosta tuntu vähän orvolta. Siispä päätin ottaa GBAn kouraan ja paukuttaa vihdoin Pokémonliigan menemään. Ja sit alotin Fire Redin taas alusta.

En kuitenkaan ihan pääse möllimään ja höperöitymään yksinäisyydessäni, koska mulle on tulossa tänne kesäheila lauantaista Juhannukseen asti. Saas taas nähä millasia aviokriisejä me saadaan Villen kanssa kehiteltyä kolmessa viikossa.. Onneks tekemistä riittää, käydään Pieksämäen autoshowssa, mökillä, kalassa, hoidetaan koiria ja pääsen jopa leffatreffeille (no ok, käydään kattoo X-men). Ja sit Ville halus kantaa oman kortensa kekoon tekemisten suunnittelussa; ''voidaan pitää tyttöjen ilta, mä värjään sun hiukset ja sä mun, sit mä voin lakata sun kynnet ja sä voit tehdä mulle manikyyrin.''
Se vielä ihmettelee miks epäilen aika ajoin sen seksuaalista suuntautumista...

Niin tosiaan, joku pyyti Formissa postausta tän kyseisen neid.. herran ja mun tutustumisesta ja musta se on kyl ihan hauska idea. Onhan tää meidän juttu melkeen jotain Kauniit ja Rohkeet tasoo, no ei vaa. Lupaan yrittää tehdä sitä tossa kolmen viikon aikana, kerta Ville lupautu heittämään tyhmiä välikommentteja mun puumailusta. :(

Hey yo, lets play Tycoon.

Haistakaa nyt oikeesti pitkä liuta rumia sanoja. Mun suunnitelmat ilmasesta baarireissusta tyttöjen kanssa vaihtukin yksinäiseen, aggressiiviseen eBay-shoppailuun ja nenänkaivuuseen, koska piti mennä sairastumaan. Pikkuveljet kantaa kotiin tauteja minkä ehtivät, ja se on semmosta yksi-risti-kaksi-peliä, että montako tautia saat päällekkäin, vai saatko mitään. Ja just kun viikonloppu raukesi alkavaksi, niin eikös mulle siunautu sitten kuume ja kylkiäisiks kurkkukipu ja yskä. Jumalauta.

Onneks on kuitenkin se e-Lahti. ♥ 140g hiusta, kymmenen paria halpoja tekoripsiä ja seitemän meikkisiveltimen/härvelin setti, kolme GBA-peliä (Pokemon Fire Red, Yoshi's Island ja Spyro: Season of Ice) ja yksi GB-peli (Jurassic Park) postilaatikkooni vaikka heti maanantaina kiitos! Täytyy muuten sanoo, että aitojen pelien tunnistaminen feikeistä on erittäin rasittavaa puuhaa ja niitä tulee eteen aika paljon houkuttelevissa hinnoissa, että kannattaa olla tarkkana.

Kätevästi käy tämä kuva > aiheenvaihto-hommeli. Ei ollenkaan hämmentävää eihän? Tossa näkyy kaksi kappaletta niistä mun jouluostoksista, jotka ei vieläkään(!) oo tänne päässy. Harmaa H&M:n huppari on ihan must olla ja kesällä mulle iski Cheap Monday-kuume, siispä sitä lievittämään toi valkonen toppi. Haluun edelleenkin sen harmaan CM-topin turkoosilla pääkallolla, vielä kun löytäis joskus jostain.

Toi kuva autto tajuamaan, että mun tukka on humahtanu ihan julmetusti. Alla vertauksen vuoksi tallenne moppilaitteesta virutusprosessin alkuvaiheessa.

Kyllä sitä on parissa vuodessa tullu pikkasen lissää senttejä. Ja mustaku on aina tuntunu, ettei nää millään kasva!

Juujuu, muistan laittaa ulos enempi päälle ens kerralla. Eipä tässä mitään kuoloa kummempaa tältä erää. Vois vaikka käydä tekee jotain hyvää ja terveellistä paranemissafkaa, esim. valkosta makaroonia feat. infernaalinen voikasa. No ei kyllä ole missään määrin terveellistä, mutta pitää masun ja mut onnellisena, joten toimii!

Ps. pistäkee mulle vaikka mukasia kysymyksiä mun Formiin, niin irtoo vähän tekemistä tällekkin illalle.

I know you're real and not just a book I read.

Joojoo, kaikki tekstit alkaa nykyään eBay sitä, eBay tätä ja totakin. Mun on ihan tosissaan kohta pakko pistää jotkut estot, etten pääse sinne enää. Koskaan ei oo opintotuen tuhlaaminen ollu yhtä laiskanhauskaa kun nyt; etsit kuolaämpäri sylissä läpi mitä ihmeellisimpien riepujen, keräät sieltä välilehdille kaikki, jotka saa sun mikropippelin pomppimaan riemusta, pari napsautusta lisää ja eikun venailemaan rakkautta saapuvaksi. Ja ne, joihin sulla ei oo heti varaa voi aina pistää kirjanmerkkeihin odottamaan uutta heikkoa hetkeä. Ja kaikki tämä ilman, että perse lyllähtää milliäkään. Nerokasta.

Nyt mulle on sit tulossa ympäri maailmaa kaapintäytettä ja kyttään postilaatikkoo yhtä kiivaasti ku naapurin mummo meitä ja laitan kyllä heti kuvaa niistä tänne, kun ne suvaitsevat saapua. Kaikkee sitä alkaakin tehdä mieli kerätä, kun alkaa ettimään. Löysin itseni haaveilemasta jo peruukeistakin, mutta tyydyin kuitenkin kolmen minuutin päätöksellä huutamaan puolen pään clip-on pidennykset? Jaahas, mikä heräteostos? Innolla odotan, että onko ne taaskaan kokonaan aitoa hiusta, ettei vaan kävis yhtä mälsästi kuin viimeksi. En mä kyllä tiedä, uskaltaako semmosien kanssa liikkua edes julkisesti, on tullut aikamoisia kammoja huonosti omaan tukkaan sekoittuvista pidennyksistä, hurrr.

Aikamoinen Igor.

Tai snoukka-Lasse.

Mun suosimat hatut täks talveks ellen sitten innostu raidaamaan eepparia uusien toivossa. Pääasioista puheenollen, mites ton tukan kanssa? Tommonen se nyt on, ei pinkki eikä punanen, mutta vähintäänkin ruma ja kulunut. Tämmöstä se on kun laiska värjääjä tykkää shokkiväreistä, aina ei oo kuontalo edustuskunnossa. Ei auta itku markkinoilla, tartteis tehdä jotain. Ehkä sitten ens viikonloppuna, kun mun henkiläkohtainen Posti-Pate aka Meri tulee ja tuo mulle lisää väripurnukoita.

Everybody wanna go and fall apart, I want you.

Mites ois pitkästä aikaa ihan kunnollinen postaus? Jeah, tekee mieli jopa lörpötelläkkin. Kuten alemmasta jutusta käy ilmi, mun monen vuoden uskolliset seurustelukumppanit, eli meikkipussi ja suoristusrauta jäivät viime Helsingin reissulla jälkeen ja meidän joka aamuiset treffit peruuntuivat kolmen viikon ajalta. Aluks olin ihan pissit housussa kun ei voinu puunata nassua tai pelastaa tukkaa millään, jos se asettui huonosti, mut sit ajattelin että paskat, kyl mä selviin. Ja mä selvisin, whoo! Tulin kans siihen johtopäätökseen, et vois kyl chillaa useemminki ilman meikkiä.

Taukoomisen aikana kävin myös heittää syntisen ison määrän tavaraa kirpparille ja olin vähän harmissani, kun ei niitä kamoja tuntunu lähtevän mihinkään suuntaan. Tilipäivänä kuitenki pääsin huomaamaan, et oli sitä tavaraa kadonnukkin ihan mukavasti ja käteen jäi 35e. Kelakin päätti sponssata mua kahdella huntilla, rahantuloa ei voi estää! Onnistuin kylläkin tuhlaa kaiken kahdessa viikossa, loistavaa... Noh, oon ansainnu vähän tuhlausta, viimeksi ostin vaatteen kesällä, ja sekin oli yksi neljän euron hintainen alennusrätti.

Täs kolmen viikon aikana näin ihan mukavasti ihmisiä, kun kaikilla oli lomaa jossain vaiheessa. Värväsin Merin mun alipalkatuksi kiinalaiseksi työvoimaksi hinnottelemaan kirppiskamoja, Noran kanssa käytiin sitten roudaa sitä kampetta myytäväksi ja käytiin viettää vähän tyttöaikaa shopaillen mm. alusvaatteita ja kenkiä. Kävin myös moikkaamassa Sannaa ja ostamassa siltä käyttämättömäksi jääneen My Chemin-hupparin, koska ne on parhaita bändihuppareita ja mun oma on ollu mua pakosalla Mokkiksen luona jo varmaan vuoden. Miten niin olen taitava jättämään tavaroita jälkeeni? Maarittiakin näin muutamisen viikkoa taakseppäin, vietettiin tasapainoinen kolmen ällän viikonloppu; löllöilyä, läskeilyä ja lenkkeilyä, oli mahtavaa, niinku aina.

Ja sitten se viikon ylimääräinen loma meni pääpainoisesti Espoossa Villen ja kumppaneiden kanssa. Ekana viikonloppuna vedettiin erittäin railakkaat kalsarikännit, tai siis minä vedin. Oli siinä Jerryllä ja Villellä sietämistä, kun ne yritti kattoo Prince of Persiania samalla, kun tää yks känniääliö räkätti täysillä, koska tekstit näkyi neljänä ja leffassa ihan selkeesti vilahtivat sekä Jack Sparrow, että Orlando Bloom... Ehkä saattoi ihmetyttää ja hävettää aamulla kaikki ylenpalttinen fiksuus mutta njääh, kerranhan sitä.

Eka oltiin joka päivä härökavereiden kanssa, mut sit loppuajasta vaan laiskistuttiin ja vietettii päivät kahdesaan syömisen, lässytyksen ja musan merkeissä, kävin vähän lainailee kirjastosta levyjä, kun ei siellä ollu edes telkkarii. Ville vaan höpötti mulle että mun pitää lihoo ja etten saa laihtua koska pömppömahat on söpöjä ja sit se syötti mulle kaikkee paskaa. :( Ilkiö. Mutta sainpahan vihdoin piparitaikinaa pitkällisen ja tuskaisen odotuksen jälkeen. ♥

Tänään oli taas paluu arkeen maailman parhaan viikon jälkeen, semisti masentavaa. Onneks sentään mun mieltä oli täällä lämmittämässä pari eBay-ostosta, joista toinen vaatii vähän ompelukoneella rukkausta ennen esittelyä ja toinen on tässä;

Vanssin pipo sille mun vaaleenpunaselle tupsupipolle kaveriks. Bongasin tmmösen alunperin Inkan blogista ja harkitsin tilaavani Ponkesista yhden, mut sit menin selailee eBayta ja tämmönen käveli vastaan, hintakin jäi postikuluinen 10e halvemmaksi joten ostoskoriin vaan. Inkasta vielä sen verran, että se on tyyliltään ja asenteeltaan ihana ämmä ja rakastan tota blogia.

Tän t-paidan pelastin Noran kirppiskasasta, se pääsee paitapulassa kärsivälle hyvään kotiin.
 

Ja sarjassamme jotain, jota en osaa yhdistää saatikka käyttää, mutta ne oli vaan pakko saada varastoon, koska harvemmin mua miellyttäviä korkkareita tulee vastaan missään. Nää löyty Seppälästä. Ei tuu olee helppoo kävellä noilla, kun on tallustanut aina lättäpohjaisilla kengillä, mut kaipasin nyt vähän vaihtelua tähän mun monen vuoden (kesät ja talvet) Conversejen linjaan. Kun saan joskus oman kämpän, niin kävelen noilla pari viikkoo putkeen ennekö uskaltaudun mihinkään ihmisten ilmoille noi päällä, että vältytään katkenneilta jaloilta ja ruumiilta.

Meikäpojalla olis tässä kuussa synttärit, ja mä aion kinuta, vaatia, vinkua ja kiukuta itselleni vihdoin sen uuden kameran. Tää vanha vetelee nyt ihan tosissaan viimeisiään, on se palvellut varmaan lähemmäs kymmenen vuotta jo, joten eiköhän sen ois aika päästä eläkkeelle. Oli mulla tässä välissä toinenkin rakastaja joku 2-3v sitten, mutta se päätti tehdä itsemurhan hyppäämällä telkkarin päältä lyhyen yhteiselomme jälkeen. Musta tuntuu, että mun epäonninen menneisyys elektroniikkalaitteden kanssa (muutama tuhottu/hävitetty kamera/kännykkä yms.) on saanut mun porukat pidättäytymään kameran ostosta, mut mä lupaisin vahingoista viisastuneena käsitellä sitä uutta vauvaa silkkihansikkain ja kasvattaa sen pumpulissa. Varmasti!

Money loves to travel, money never lies.

Mjaahihhi, voisin ehkä tekstiä riepotella tänne bloginkin puolelle joskus. Täällä kirjoittaa nyt siis eräs erittäin onnellinen tyttö ja syitä tähän omituisen tuntemukseen voisin ehkä muutaman listatakkin.

1) Mulla on ihana ukki, joka sponsoroi mua taas pitkästä aikaa, tästä seuraa se että

2) mä lähden Helsinkiin torstaina jossa mua odottaa ..

3) Kingdom Heartsiin koukuttunut ja minut näin leskeksi jättänyt _punatukkainen_ miehenrutale me värjättiin samana päivänä salaa toisiltamme punaset hiukset ja tullaan näyttämään tosi lamelta pariskunnalta, hahahaa. 

4) pääsen pitkästä aikaa myös näkemään Meriä, tiedossa luultavasti perinteeksi muodostunut tukan värjyy ja tukasta puheenollen 

5) vietettiin Mokkiksen kanssa taas yksi mukava viikonloppu ja se nainen kuritti mun hamppupehkoa, hyvästi ylikasvaneille suipakkeille.

Toi lista alko vasta tossa vaiheessa tuntua tyhmältä idealta, mutta jos nyt vielä vähän pidennän tätä mun happy momenttia, nimittäin kävin ostamassa muutaman uuden tuikitarpeellisen kosmetiikkatuotteen tehden samalla loistavan sijoituksen pelikoneeseen, sain ulos 10e ja vältin samalla rankkasateen. Koulukin on taas alkanut maistua vähemmän puulta, jaksan jopa kuunnella tunneilla. Musta vaan tuntuu, että tällä koulunkäynnin maistuvuudella on jotain tekemistä sen kanssa, että ollaan tässä oltu aika paljon koneella.. Köhköh.

Ainut tässä pari päivää sitten satunut tapaturma on, että Vanu onnistui purasemaan mua huulen sisäpuolelta aika kipeästi. Pentu kiinni huulessa, ylähampaat mun suussa, tuskaa ja vielä lisää tuskaa, kun lävistyskoru jäi kiinni sen hampaaseen ja seuraavaksi suu täynnä verta. Olin ihan varma, että lävistys repes, muttei onneksi kuitenkaan. Suussa on nyt kyllä valtavan kaunis mustelma sekä repeämä siinä, mihin hammas osui ja se oli eilen varsin kipeä, tänään ei enää niinkään. Kaikkea sitä.

Meillä on silti varmasti maailman suloisin ihmissyöjä.

Mulla oli varmasti 101 kirjottamisen arvoista asiaa mielessä, mut aina kun mä istun ja alan naputtaa, niin ne kaikki ajatukset valuu lähimmästä ikkunasta ulos, ikävää. Mut oon pitkään miettiny nyt tästä yhdestä asiasta sanovani jotain ja koska rakastan selitellä itseäni niin mikäs siinä sitten. Ootte varmaan ehkä huomannu, että tää mun blogi tosiaan koostuu suurimmaksi osaksi mun naamasta ja asialle on tuskin tulossa muutosta. Musta ihmisten pärstäphotojen katselu on aina ollut vaan jotenkin mielenkiintoista, rakastan kuvia näteistä ja söpöistä kasvoista ja yleensä tapitan tämmösiä otoksia silmät tirrillä ja etsin kasvonpiirteitä, joita haluaisin itse omistaa. Kai niiden kuvien kyttäys vie mut mun mielestä lähemmäks niiden piirteiden omistamista tai jotain, makes no sense. Pistän paljon naamakuvia, koska tykkään itekkin blogeista, joissa kirjoittajan kasvot vilahtavat usein ja (itseni) kuvaileminen kameralla on hyvä ajanviete. Enkä kiellä, etteikö onnistuneet kuvat nostattais itsetuntoa.

Tästä mun naamapalvonnasta vielä, että teen sitä ihan muutenkin. Tutkailen kavereiden ja muiden kasvoja (eli tapitan ahdistavasti silmät möllöllä niin, että vaikutan hurmaavasti kyttäävältä psykopaatilta), teen havaintoja ja painan mieleen yksityiskohtia. Ja mitä enemmän katon jotain kasvoja, niin sitä enemmän mä löydän niistä kauniita asioita. Kasvot vaan on jotenkin kiehtovia.

Secrets around, tearing us down.

Jeps, musta tuli sitten taas punapää. Päätös vaihtaa väriä vaan iski yks päivä, kun aloin kaipaamaan jotain muutosta naamaani. Ekaks haaveilin uudesta lävistyksestä, mutta arvasin että oisin kuitenkin yksin jänistäny koko hommasta, eikä ne lävistäjätkään varmaan olis ketään suostunu niska-perse-otteessa napittamaan. Jotain uutta oli kuitenkin saatava ja heti, sit muistin kesällä mua riivanneet haaveet punaisesta kuontalosta stalkattuani Helsingissä kaikkia ihania kirkuvia punaisia hiuspehkoja, punanen oli selkeesti tän kesän värijuttu. Kävin vielä kyttäämässä parin söpön punapään blogia, rakastuin ideaan ja siitä se ajatus sitten lähti.

Kehnolaatuiset omaposet, joista on yritetty tehdä hyvälaatuisia muokkaamalla, for the win!

Nora oli tulossa samana päivänä Kuopiosta tännepäin, joten keksin nakittaa suostutella sen hakemaan mulle yhdestä naamiaisliikehöskästä pari purnukkaa punaista suoraväriä, että jäis mahdollisimman vähän miettimisaikaa. Ei tämmösiä juttuja mietitä, ne toteutetaan ja kadutaan sit vasta jälkeenpäin, siis jos kadutaan. Keskiviikkona soudin sitten banaanilaivallani Noralle viettämään iltaa pyjamapartien muodossa, tosin ekaks käytiin tietty hakemassa vähän tuikitarpeellista sälää tyttöiltaa varten, kuten lisää hiusvärejä, kosmetiikkaa ja armottomat kasat läskimässyä.

Siirryttiin sitten melkein heti perinteisen kälätysmaratonin saattelemana tuhoamaan kylppäriä, koska siisti hiustenvärjäyshän on ihan mahdoton juttu. Hiusvärissä uivat, ilmeisesti Hulkin kourille tarkoitetut käsineet + superliukas nokkapullo + nakkisorminen värjääjä = bye bye puhtaat suihkutilat. Viimein parin tunnin päästä kellarista kömpi kaksi enemmän tai vähemmän punaista tukkapehkoa ja pari tukkaan tyytyväisiä naamoja. Uus tukka on aina siisti juttu, ja taisinkin viihtyä välillä vähän liiankin pitkään tuijottelemassa omaa pärstää peilistä. Puhdas itserakkaus on välillä ihan jees. :---------D

Sit oltiin päätetty, että mennään seuraavana päivänä kamerahuoraamaan mun kamerajalan ja Noran järkkärin voimin ottamaan niitä kauan puhuttuja yhteiskuvia ja muuta shaibaa. Kuvat onnistu ihan jees, yli 500:sta kuvasta ehdottomasti kaikki oli vakavia ja julkaisukelpoisia, kertaakaan kuvauksen aikana juttujen taso ei yltynyt mitenkään turhan hävyttömäksi taikka ala-arvoiseksi, eikä mitään muutakaan epäammattimaista sattunut tapahtunut. Ehkä mä voisin julkaista pari kuvaa itsestäni tähän, koska mun naamahan täällä blogissa tunnetusti esiintyy niin harvoin, että kaikkihan kerkee jo unohtaa miltä mää näytän!

Bloggaaja-pose.

Jeejee, joudun lähtee viikonlopuksi iskältä karkuun, koska kaksi kappaletta aikuisia ihmisiä pelkää mua, eikä täten uskalla viettää aikaa alakerrassa kun mä oon täällä, riiiiiight.... Sit kaikkea muutakin kiukkumatskua on kertyny tän päivän aikana, mä varmaan meen mutsille ja raivoon puille ja hyönteisille, kun ei sieltä muuta eloa tunnu löytyvän. Onneks voin sentään ottaa muistikulla mukaan mun koneelle haxatut Pokémon-pelit ja paukuttaa niitä silmät lommolla, kyllä Gary Oak saa nyt kuulla kunniansa.

Let me see you stripped down to the bone.

Tääl on kyl vähä hiljasta nykyää. Totuus on, että mun saldo rahallisesti on miinuksen puolella samalla, ku mun kaikki meikit päätti loppua taas yhtäaikaa. Miksei ne vois vaikka loppua silleen pörkkeli/kk, miks kaikki samalla? Tää on joku salaliitto selkeesti. En voi meikata kunnolla, eikä edes tee mieli. Hiuksiinki hiipii semmonen järkyttävä juurikasvu pikkuhiljaa samalla, ku aurinko syö kaiken värin niistä. On se elämä nyt kovin vaikiaa. : D

Oon tässäki vaan viikon istunu koneella tekemättä _yhtään_ mitään. Mä tuun kohta hulluks, tää talokin on ku yks sauna. Oon vaan odotellu, et pääsisin istuu mansikkaan ötököiden purtavaks! Tarviin fyrkkaa elämiseen ja haluan päästä taas tässä kuussa Helsinkiin, suurinpiirtein kaikki mun sosiaalinen elämä on sijottunu sinne. Tuntuu vaan niin turhauttavalta viiä takamusta tässä pikkukylässä enää yhtään mihinkää, koska mikään ei elä täällä, kaikki vaan jurruuttaa paikoillaan. Helsingissä taas kaikki liikkuu, siel tapahtuu. Se paikka vie mua nyt 100-0, koska siellä on mun ihmiset. Meinasin olla siellä sitten seuraavaks kaks viikkoo, jos saan rahat kasaan ja yöpaikkoja löytyy.

Onneks mun laiskuuden aiheuttamaan yksinäisyyteen on tiedossa helpotusta, koska Mokkis kai tulee käymään täällä ensi viikolla, jes. ♥ Se nainen jos kuka pystyy herättää mun sosiaalisuuden taas. Koneella istuminen on vaan liian helppoo, sä pystyt tavottaa siinä istuessas kenet vaan, eikä se vaadi ku pari sormen liikautusta. Elämäntapanörtti avautuu.

Mun Hulda-marsu, joka on vanha kuin taivas. Tai ainakin siltä se tuntuu, 7v marsumummo porhaltaa sokeudestaan huolimatta kun mikäkin ruohonleikkuri eikä iästä oo tietoakaan. Alunperinhän tää ruotsitar otettiin meidän jo edesmenneelle Blackie-herralle morsmaikuksi ja kun vanhuus vei mun kultapojan haudan lepoon viime syksynä, niin me kuviteltiin tän toisen kupsahtavan suruunsa. Ja vielä mitä, se on onnellisempi kuin pitkään aikaan! Kahden karvapallon suhde oli kyllä välillä tulta ja tappuraa, mulla on kädessä vieläkin sota-arpi niiden kahden tappelun keskeyttämisen takia. Vai on marsut lempeitä laumaeläimiä, jaahas..