Secrets around, tearing us down.

Jeps, musta tuli sitten taas punapää. Päätös vaihtaa väriä vaan iski yks päivä, kun aloin kaipaamaan jotain muutosta naamaani. Ekaks haaveilin uudesta lävistyksestä, mutta arvasin että oisin kuitenkin yksin jänistäny koko hommasta, eikä ne lävistäjätkään varmaan olis ketään suostunu niska-perse-otteessa napittamaan. Jotain uutta oli kuitenkin saatava ja heti, sit muistin kesällä mua riivanneet haaveet punaisesta kuontalosta stalkattuani Helsingissä kaikkia ihania kirkuvia punaisia hiuspehkoja, punanen oli selkeesti tän kesän värijuttu. Kävin vielä kyttäämässä parin söpön punapään blogia, rakastuin ideaan ja siitä se ajatus sitten lähti.

Kehnolaatuiset omaposet, joista on yritetty tehdä hyvälaatuisia muokkaamalla, for the win!

Nora oli tulossa samana päivänä Kuopiosta tännepäin, joten keksin nakittaa suostutella sen hakemaan mulle yhdestä naamiaisliikehöskästä pari purnukkaa punaista suoraväriä, että jäis mahdollisimman vähän miettimisaikaa. Ei tämmösiä juttuja mietitä, ne toteutetaan ja kadutaan sit vasta jälkeenpäin, siis jos kadutaan. Keskiviikkona soudin sitten banaanilaivallani Noralle viettämään iltaa pyjamapartien muodossa, tosin ekaks käytiin tietty hakemassa vähän tuikitarpeellista sälää tyttöiltaa varten, kuten lisää hiusvärejä, kosmetiikkaa ja armottomat kasat läskimässyä.

Siirryttiin sitten melkein heti perinteisen kälätysmaratonin saattelemana tuhoamaan kylppäriä, koska siisti hiustenvärjäyshän on ihan mahdoton juttu. Hiusvärissä uivat, ilmeisesti Hulkin kourille tarkoitetut käsineet + superliukas nokkapullo + nakkisorminen värjääjä = bye bye puhtaat suihkutilat. Viimein parin tunnin päästä kellarista kömpi kaksi enemmän tai vähemmän punaista tukkapehkoa ja pari tukkaan tyytyväisiä naamoja. Uus tukka on aina siisti juttu, ja taisinkin viihtyä välillä vähän liiankin pitkään tuijottelemassa omaa pärstää peilistä. Puhdas itserakkaus on välillä ihan jees. :---------D

Sit oltiin päätetty, että mennään seuraavana päivänä kamerahuoraamaan mun kamerajalan ja Noran järkkärin voimin ottamaan niitä kauan puhuttuja yhteiskuvia ja muuta shaibaa. Kuvat onnistu ihan jees, yli 500:sta kuvasta ehdottomasti kaikki oli vakavia ja julkaisukelpoisia, kertaakaan kuvauksen aikana juttujen taso ei yltynyt mitenkään turhan hävyttömäksi taikka ala-arvoiseksi, eikä mitään muutakaan epäammattimaista sattunut tapahtunut. Ehkä mä voisin julkaista pari kuvaa itsestäni tähän, koska mun naamahan täällä blogissa tunnetusti esiintyy niin harvoin, että kaikkihan kerkee jo unohtaa miltä mää näytän!

Bloggaaja-pose.

Jeejee, joudun lähtee viikonlopuksi iskältä karkuun, koska kaksi kappaletta aikuisia ihmisiä pelkää mua, eikä täten uskalla viettää aikaa alakerrassa kun mä oon täällä, riiiiiight.... Sit kaikkea muutakin kiukkumatskua on kertyny tän päivän aikana, mä varmaan meen mutsille ja raivoon puille ja hyönteisille, kun ei sieltä muuta eloa tunnu löytyvän. Onneks voin sentään ottaa muistikulla mukaan mun koneelle haxatut Pokémon-pelit ja paukuttaa niitä silmät lommolla, kyllä Gary Oak saa nyt kuulla kunniansa.