14.5.2014

The North will never forget

Hola hombres! Täällä kirjoittaa iloinen kesälomalainen. Jätin suosiolla muut tappelemaan parhaista kesälomakuukausista keskenään ja päätin pitää loman näin aikaisessa vaiheessa. Tää sopikin loistavasti yhteen muiden suunnitelmien kanssa. Huomenna kimpsut ja kampsut kasaan, perjantaina lähtö. Suuntana Jyväskylä viikonlopuksi ja loput kaksi viikkoa vietämme Varkaudessa. Pääsin viimeksi reissaamaan talvella, joten oli jo aikakin!

Tänään tapahtui jotain historiallista; kaivoin pölyyntyneen kameran piilostaan ja napsin sillä muutamat räpsyt. Oli outoa, oon kyllä totaalisen juurtunut kännykkään ja etukameran helppouteen. Mutta huomattavasti parempaa kuvaahan kameralla kuitenkin saa. On vähän tuo postailu jäänyt, kun ei löydy muuta noitten kännykkäkuvien lisäksi.


Gina Tricotista kotiin raahattu paituli pääsi neitsytmatkalleen. Mun pukeutuminen on koostunut lähinnä mustista ja harmaista, joten oli ihan tervetullut lisä. Uusia housuja en ole vieläkään ajatunut ostamaan, mutta onneksi on tukisukkahousut ja ääretön mukavuus.


Tukassa on tapahtunut pieniä muutoksia, mutta väriä en oo vaihtanut kymmeneen viikkoon! Muistan kun kerroin suunnitelmistani (vaaleansinisestä) eteenpäin ja sieltä tuli "et värjää, sä kyllästyt siihen jo viikossa ja sitten valitat seuraavat kaksi". Kyseinen marisija (ihana oot ♥) päätyi kyllästymään tähän tukkaan ennen minua ja yrittää maanitella mua jo vaihtamaan väriä, hah!


Päädyttiin sitten kompromissiin ja värjättiin mun juurikasvu Royal Bluella. Eli sama väri mitä nytkin on päässä, mutta laimenatamattomana. Tehtiin liukuväriefekti, joka on nyt jo suurimmaksi osaksi kulunut pois. Vähän on vielä näkyvissä tummempaa juuressa, näyttää kivalta. En ole värjännyt tukkaa kahteen-kolmeen viikkoon, käyttänyt vain Joicon hopeashampoota tai Colormaskin Silveriä pitämään keltaisuuden poissa. On jumahtanut hyvin sininen tukkaan, taitaa taas olla kivat operoinnit edessä kun tän haluan pois päästäni joskus. Onneksi rakastun tähän väriin joka päivä uudelleen, joten vaalennuksien aika ei ole vielä.


Tein ehkä elämäni suurimman virheen, aloin katsomaan Game of Thronesia. Ihan hirveä sarja. Oon itkenyt jo ties kuinka monen jakson ajan, koska kirjoittaja on selvästi sadisti. Ensiksi se pistää rakastumaan johonkin hahmoon ja kohta se jo tappaa sen ja kourallisen muita hyviä tyyppejä samalla kertaa. Älkää ymmärtäkö väärin, tuo sarja on kaiken sen tuskan arvoinen, mutta niin. Nyyh. Jos alatte joskus katsoa, niin älkää menkö ja kiintykö kehenkään, tuomitsette senkin hahmon tapettavaksi. Omia lemppareita ovat Drogo, Jon Snow, Ned Stark's bastard son (koska pelkkä Jon ei ikinä riitä), Tyrion ja Jaime (yllätystekijöitä, koska inhosin näitä aluksi sydämeni pohjasta) ja Daenerys. Ai hemmetti että viime jakso jäi taas jännään kohtaan, miksi ne tekevät meille näin?? Pelkään pahinta, enkä muuten ala jos se toteutuu.

29.4.2014

Uusi perheenjäsen

Mulla on huono tapa juoda teetä läppärini välittömässä läheisyydessä. Oon aina ollut tietoinen, että joskus, jotenkin se teekuppi vielä kipsahtaa siihen koneen päälle. Noh, pari viikkoa sitten niin oikeasti kävi. Kaadoin puolen litran ämpärini suoraan, armotta läppärin näppäimistölle. Menin nykimään virtajohtoa irti samalla, kun Patrick nosti mun teetä valuvan läppärin pöydältä yrittäen pelastaa sen pahimmilta vahingoilta. Seuraavaksi oli edessä avaustalkoot. Minä itkin vieressä lohduttomasti kaikkien mahdollisesti menetettyjen tiedostojen perään, kun Patrick runnoi minun rakasta HP:täni auki. Onneksi hätä ei ollut ihan tämän näköinen; kaikki sisältö välttyi kosteusvaurioilta, mutta näppäimistö otti osumaa. Suurin osa näppäimistä ei toiminut ollenkaan ja välillä kone saattoi aavemaisesti ruveta morsettamaan itsekseen. Näppäimistön nyt olisi voinut vaikka hankkia irtonaisena, mutta nyt oli isompien päätöksien aika. Halusin päästää 3v vanhan, aikoinaan 400e maksaneen läppärivanhukseni lepoon. Tilalle joku uusi vetreä vempele, jolla pystyisi vaikkapa pyörittämään Sims kolmosta. Ei olleet kovin suuret vaatimukset tuon vanhimmaisen jälkeen, se kun meinasi pökertyä jo pelkästä Tumblrin selaamisesta.

Gigantin sivut auki. Haussa oli halpa peliläppäri (Skyrimia ja muita sen Simssin lisäksi ajatellen) ja löysinkin varteenotettavan yksilön. Ainut miinus huonosta akun kestosta. En tosin voi matkapahoinvointini takia käyttää mitään laitteita/lukea matkustaessa, joten minulle se ei tulisi olemaan ongelma. Oisin paljon halvemmalla päässyt pöytäkoneen kanssa, mutta kannettavuus oli reissaamista varten elinehto. Ei ollut saatavilla tätä mistään pk-seudun liikkeistä, mutta onneksi saatiin tilattua se muualta. Kävin varaamassa sen tiistaina ja sain sunnuntaina viestin, että kone olisi noudettavissa. Olin sopivasti Itiksessä samaan aikaan, mutta tarvittavat paperit olivat tietysti kotona. Heräsin tänään (eilen, oikeastaan) hieman aikaisemmin ja kipitin hakemassa sen ennen töitä.


Kaunokaisen nimi on Lenovo IdeaPad Y510p ja speksit riittävät (ainakin toistaiseksi) vaativampiinkin peleihin. Kone on hiljainen kuin mikä, ja Photoshop aukeaa sekunneissa. Tältäkö se tuntuu omistaa toimiva kone? Aivan mahtavuutta!

Ainoana kompastuskiveksenä meinasi toimia käyttis, Windows 8 on hirvein mitä tietokone sisällään voisi kantaa. Ja aivan helekutan vaikea poistaa, kaiken muun hyvän lisäksi. Onneksi Patrick on näppärä mies, päivän se vei mutta nyt pyöritän tässä tuttua ja turvallista Windows seiskaa. En voisi millään muotoa olla tyytyväisempi. Toivotaan, että tämä vaikuttaisi positiivisesti myös bloggaukseen, eipähän ainakaan tarvitse pelätä ylikuumenemista jos käyttää Photarin lisäksi nettiä yhtäaikaa.

18.3.2014

Ryhtiliike

Kuten muissa someissani onkin jo tullut esille, värjäsin tukkani vaaleansiniseksi. Tai jäänsininen sen piti olla, mutta keltaisuus hieman paistaa läpi tehden väristä monivivahteisen. Joskus se näyttää siniseltä, joskus vihreältä. Samapa tuo, väri on silti mitä hellyyttävin. 


Tämän saavutin hopeoimalla pidennykset ja oman tukan Joicon hopeashampoolla ja Stagazerin Royal Bluella. Valitsin nyt käyttää Stargazerin sinisiä Crazyn sijaan, koska niissä tuntuu olevan hitusen parempi/kirkaampi pigmentti. Miksasin ihan pienen määrän Royalia hoitsikkaan (XZ Omena) niin, että väri oli vähän tummempi vaaleansininen ja iskin vasta pestyyn, hoitoaineettomaan ja kuivaan tukkaan n. tunniksi. Jouduin värjäämään oman tukan vielä toiseen kertaan, koska olin huolimaton ensimmäisellä ja väri jäi varsinkin juurista laikukkaaksi. Juuret kannattaa muutenkin pastellisävyjen kanssa värjätä asteen tummemmalla väriseoksella, koska mulla vain kerran vaalennuksen alla ollut tukka tuppaa jäämään käsiteltyjä latvoja vaaleammaksi.


Hellyyttävä Patrick, nukahti mun T-Rex-tyyny sylissä eräänä iltana. Hassu. Pinkin paidan nakistin Cybershopin aleista. Kun alet tippuivat 60%, niin ei jää syytä pihtailla. Ale-valikoiman voitte käydä katsastamassa liikkeiden lisäksi myös täältä, KLIK!


Hihhihhii, mulla on ollut huono (s)onni mustien seperenkaiden kanssa; joko oon tuhonnut kaikki saamani, tai sitten oon tilannut mustan sijasta hopeita. Oon niin pitkään halunnut käyttää mustia koruja nassussa ja nyt vihdoin taas pystyn. Meille tuli Cyberiin 3,2mm mustia koruja vaan 10mm halkaisijalla! Kun yleensä noiden paksumpien renkaiden halkaisijat on sitä luokkaa, että ne ylettävät suuhun asti. Ja mikä parasta, ne mokomat aukesivatkin ilman pihtejä! Tarvitseeko edes sanoa, että rohmusin heti kuormasta itselleni yhden. Siinä se nyt killuu ja näyttää kivalta.


Ei niin mitään selityksiä, kunhan kameroin uudella tukalla minkä ehdin. Vois muuten hankkia uudet työkengät, nämä ovat jo parhaat päivänsä nähneet.


Uudet kaunokaiset kotiutuivat Kiinasta (Ebay). Tomy Takara on ehdottomasti mun lemppari leluntekijä, joka ikinen noista on viimeistä yksityiskohtaa (tassuanturoita) myöten kauniisti muotoiltu ja maalattu. Palloilin tämän setin ja sen perussetin välillä, mutta päädyin tilamaan nämä erikoisemmat Eeveelutionit. Rakastan näitä kyllä niin paljon, että pakko varmaan hankkia ne toisetkin.. 

Miksei meillä muuten Suomessa enää myydä Pokemon-figuureja? Tai jos myydään, niin ne on niitä mälsiä onttoja. Nään vieläkin unia lapsuudesta, kun silloisen Eka-Marketin leluosastolla oli varattu kokonainen seinämä pelkille Pokemon-figuureille. Nyt tämän haavemaan löytää enää vain Japanista ja Amerikoista. Katkeruus.

15.3.2014

Hiusten haalennus syväpuhdistavalla shampoolla

Voi blogi, lempilapsukaiseni on jäänyt vähälle huomiolle. Aika iskeä taas perinteiset kännykkäkuvat, mutta tällä kertaa hyvällä syyllä. Hävitin patterien laturin, en voi siis herätellä kameraa talvikoomasta. Palkkapäivänä tärkeysjärjestyksessä meni edelle mm. tämä toppi. Money well spent.


Uups, sivuraiteille. Postauksen pääjuttu (sanan kaikissa merkityksissä) oli kuitenkin minun kuontalo ja sen värin morfautuminen taas uusiin ulottuvuuksiin. Joku saattaa muistaa mun kerran jos toisenkin maininneen hiusten kasvatusprojektista, joka on ollut meneillään ja lukuisia vuosia. Projekti ottaa aina takapakkia kun päätän kyllästyä hiuksieni silloiseen väriin ja haluan siitä eroon mahdollisimman nopeasti. Mutta eipä tällä kertaa, hahaa!

Kerrankin harjoitin minulle tuntematonta taiteenlajia; kärsivällisyyttä. Olen jo puoli vuotta varjellut hiuksiani koko pään vaalennukselta ja vaalennuspesuilta. Tukka on vihdoin päässyt kasvamaan ja en tätä saavutusta halunnut hukkaan heittää. Joten minä istuin. Syväpuhdistava päässä. Monta tuntia, jokainen päivä. Päämääränä vaaleat hiukset, jotka olisivat seuraavalle värille otolliset.

Syväputsarina toimi loistavaksi ja halvaksi (n. 3e) todetty Herbinan syväpuhdistava shampoo, joita ainakin Prismoista saa. Vaihtelevasti Ass-Marketeista. Muita syväputsareita en ole kokeillut, joten niiden tehoista en tiedä. Levitin shampoota kuivaan tukkaan reilussa määrin ja lisäsin lopuksi pirskauksen vettä, jotta sain shampoodelin vaahtoamaan ja leviämään paremmin koko päähän. Tukka elmukelmun alle ja odottelemaaan. Vietä muutama tunti koneella. Kannattaa poispesun jälkeen varautua hyvin puhtaaseen ja kuivaan kuontaloon ja taistella kuivuutta vastaan jollain megakosteuttavalla hoitoaineella. Prosessin voi toistaa päivittäin ja niin monesti kuin tarvis.


Ensimmäisen pesun jälkeen, vertauskohtana pidennykset. Unohdin kelmutuksen, joten vaikutus ei ollut niin suuri. Seuraavassa kuvassa näkyy selkeää edistystä; hieman oranssihtavaa blondiahan siellä näyttäisi esiintyvän.


Seuraavat vaiheet auringonlaskupäänä. Latvat luovuttivat väriä paremmin, johtuen varmaankin huonommasta kunnosta. Päälaelta ei meinannut väri irrota kunnolla.


Noin 1-1,5viikkoa pesuja takana oranssiuskin alkoi vihdon väistyä. Päälaella ja takaraivossa oli vieläkin havaittavissa pientä vaaleanpunaisuutta, mutta aika hyvin väri kuitenkin lähti. Pohja seuraavalle värillle oli valmis!

Syväpuuhdistuskikka toimii kaikkein parhaiten suoravärien kanssa. Ihan kaikkea jumipigmenttiä tämä ei haalista, mutta saattaa säästää teidät useammalta vaalennuspesulta/vaalennukselta. Joidenkin helposti kuluvien kestovärien ja sävytteidenkin suhteen voi auttaa (esim. mustasta tummanruskeaan, kestopunaisen haalistus jne.). Omalle värille tämä ei tee mitään, eli vaalennuksena tämä ei käy. Pakko selventää, koska jengi Askissa jo luuli tämän olevan joku ihmekikka, jolla päääsee mistä vaan väristä eroon. Tämä vaikuttaa samoihin väreihin, mitä shampookin ajan myötä haalistaa. Syväputsarilla se vaan on paljon nopeampaa.

25.2.2014

She plays her favorite song and fades away

Kovasti on työnteko minua pitänyt hiljaisena. Takana on tosiaan ihan muutamilla vapaapäivillä höystetty työputki, ai että uuvuttaa. Ei oikein tuo sanallinen anti ole parasta, ottakaa kännykuvapläjäys!


Takki ja huivi ovat molemmat mun parhaiden kirppislöytöjen listalla jaetulla sijalla.


Susipaita, pipo ja housut - Gina Tricot, Batman-paita ja kengät - H&M.


Harmaa paita - H&M 


Ponipaita - Sheinside, harmaa paita - New Yorker, leggingssit - Mart of China 

Uusin yhteistyökumppanini, Mart of China lähetti mulle kahdet kappaleet ihania leggingsejä ja tässä niistä toiset. Oon ihan hurahtanut kuvioleggareihin, ne piristää mun laiskapäivien asuja helposti ja kivasti.


Awesome-pipo - Glitter

Sama harmaa paita joka päivä. Se on vaan malliltaan täydellinen ja harmaa on ja pysyy pukeutumisessa mun lempivärinä. Ps. kiva toi lazy eye.


Attack on Titan-paita - Redbubble, kännykkäkuoret - Ebay.

Vitsit, että oikein hävettää näin sanaton merkintä. Ei voi mitään, ettei irtoa yhtään.


Nyt korkkaan pari Breezeriä ja fiilistelen tämän tahtiin väliaikaista vapauttani. Hyvää tiistai-iltaa teillekkin, blogiväki!

21.1.2014

Flip-in pidennysten asennus

Videonmuokkaustaitoni ovat ihan omaa luokkaansa, huomaa etten kovin montaa ole väsännyt..

Hiuskollaasi ja flip-in pidennykset

Kysy.fmssä tuli pyyntö kollaasista kaikista elämäni varrella majailleesta hiusmaalauksista. Työtä käskettyä! Sitten mietin, että teitäkin varmasti kiinnostaisi. Tai jos ei, niin esittäkää edes. Oli nähkääs hirrrveä työ.


Yritin kyllä, mutta ei tässä vielä kaikki. Kovin on ollut värikäs elämä. Mitähän tänä vuonna taikois?


Pyydän anteeksi kameralaatuista kuvaa, mutta pitää ylpeänä esitellä. Clip-oneista Flip-ineiksi! Kyllästyin klipsujen revintään, päänahan jomotukseen ja kutinaan (lievä nikkeliallergia) ja riipaisin tehdä tälläiset. Mitä nyt olen muutaman tunnin nämä päässä hengaillut, niin hyvältä tuntuu ja näyttää. Aluksi vähän vierastin tuota siimaa ja sitä tunnetta, ettei ne oo niin tukevasti päässä, mutta ihan hyvin ne on pysynyt. Ja klipsiin verrattuna siimaa ei edes huomaa kun siihen tottuu.

En kuitenkaan täysin luovu klipseistä. Parilla ohuella suikaleella molemminpuolin laitettuna saan peitettyä omat säälittävät haituvat, jotka kurkkivat hiusten alta kaulan vierestä. Mutta mutta, taisin erehtyä lupaamaan tehdä näistä asennusvideon hamassa tulevaisuudessa. Tekovaiheesta en enää kuvaa saa, kun tuossa jo valmiina möllöttävät.

18.1.2014

Tämä on hyvä otsikko

Minulla ei ole asiaa, mutta ottakaa tästä muutama lärvi. Rakastan tätä tukkaa, herranjumala kun on ihana prinsessaoksennus.




Tilasin Crazysta maailman parhaat plugit. Enough said!

14.1.2014

Vuoden ensimmäinen ulostus

En oikeen sisäistä tätä uudessa vuodessa elämistä. Kun kirjoitin ensimmäisen kerran numeroyhdistelmän 2014, katsoin sitä kieroon. Jotain vikaa siinä oli, näytti hassulta. Aloitin vuoteni kolmen aamuvuoron putkella, sekin on voinut vaikuttaa asiaan. Minä en sovi aamulaisten joukkoon, olen iltamönkijä. Metrossa aika moni ihminen näyttää aikaisin aamulla siltä, ettei ne pidä elämästään. Joskus hymyilen siellä väsyneiden joukossa itsekseni ja toivon, että hyvä mieli tarttuisi johonkuhun. Joku saattaa myös pitää hulluna.


Kameroinnit lempparissa ruokamestassa. Mikä onni olikaan, että Helsingin paras kiinalainen löytyy naapurista. Maiskis! Naurattaa muuten se Kaisaniemen metroaselamma oleva Happiness. En oo koskaan nähny missään niin äikäistä akkaa, kun sen paikan pitäjä on. Ei edes uskallettu käydä syömässä, kun se näytti ampuvan jo katseellaan. Paikasta arvosteluja lukiessa moni muukin oli samalla kannalla. Ehkä se nimi on tarkoitettu ironiaksi.


Ihana koti, maailman paras Varkaus! Oli niiiiiiiiiiiiin ikävä wuffeja, paitsi sillon kahdeksan aikaan aamulla, kun he päättävät että nyt herätään. Patrick on pikkuveljen sankari, jaksaa pelata muistipeliä ja auttaa Legojen kanssa. Niin söpöä.


Joulu oli kiva, käytiin haudoilla ja mentiin äidin miehen vanhempien luokse perinteisestä suomalaisesta ruuasta ja tuntemattomista sukulaisista koostuville mässyfesteille. Pakettien saalis jäi vähän pieneksi, sain Tobleroneja ja sen mun kauan kaivatun akvaariolampun. Äippä kuitenkin maksoi meidän matkat ja rahaa tuli lahjaksi ovista ja ikkunoista, eli eipä jääneet kädet tyhjiksi. Tai no, mitään järkeväähän en itse ostanut.. Loppu illasta meni epäjoulumaisesti, lanitimme Age of Empires kakkosta. Tosin en valita, ihan huikeaa pelata jonkun muun kuin tekoälyn kanssa.

Paluumatka ei ollut miellyttävimmästä päästä, meni ilta niin myöhäiseksi ja hypättiin suoraan heränneinä bussiin ilman aamupalaa ja vähäisten eväiden kera. Minua vaivaava matkapahoinvointi muistutti olemassaolostaan kivoin tuliaisin; kaksi ensimmäistä tuntia vietin tukossa olevassa, haisevassa bussin vessassa lahjoittaen salmiakkisia (salmaripääkallot, ei enää ikinä) vatsahappoja pönttöjumalille. Ehkä karmein matka ikinä. Onneksi meno rauhoittui, kun päästiin vähemmän täynnä olevaan bussiin. Meikä ikkunapaikalle ja 5min päästä kuorsaus. Pitäs varmaan suosiolla hankkia niitä pahoinvointilääkkeitä..


Mulla oli pari viikkoa ihan hirveä ulkonäkökriisi, huomasin liian myöhään että lempiripseni loppuivat. Siis voi olla pienestä kiinni nuoren naisen elämä. Ostin nämä tässä kuvassa olevat paikkaamaan asiaa, mutta eivät ne olleet yhtään hyvät verrattuna mun megalomaalisiin Tukiais-karvoihin, joita yleensä käytän. Olo oli kalju ja ruma. #Firstworldproblems-oli kovin läsnä.


1. Harhatilaus, 2. & 3. mahdolliset oikeat osumat.

Tilasin hätäpäissäni heti lisää silmämuoveja, ja neljä pakkausta meni täysin hukkaan. Ei ne ollutkaan ne samat! Perkeleen hämäävät kuvat ja huonot silmät, kun eivät nää noissa tuhansissa ripsikuvissa mitään eroa. Nyt oon aika varma, että löysin oikeat toisella yrityksellä. Pitää vaan odottaa, että ne tulevat.

Onneksi sattui hallelujaa, löysin kaapin perukoilta vielä yhden parin vanhoja ripsuja (kolmosia), teki mieli tanssia intiaanitanssi sen kunniaksi.


Tässä vastapainoa niille kaikille salaatti- ja smoothie-kuville. Pim, olet hypnotisoitu! Mielesi tekee nyt roskaruokaa. Toimi muhun ihan täysin. Siis ei juma, lähden kohta tallustamaan tuosta kaikesta pakkasesta huolimatta hakemaan silikoninugetteja. Kroppakin taas vähän pyöristynyt tällä ruokavaliolla, mutta talvisin pitää syödä lämpimästi ja joulun aikaan ei laihduteta!


Piti ottaa kuva kertyneistä väreistä. Muutama. Fellow tukkafriikit varmaan ymmärtävät, miksi on niin vaikea pysyä yhdessä; koska mulla on sateenkaaren ainekset vaatehuoneessa.



Viimeinen kommentti uudesta marsusta kertovaan postaukseen oli yksi sana ja maailman herttaisin nimiehdotus; Fazer. Ja siksi tämän nimesin, onhan se aikamoinen suklaanapukka. Kiitos sinä harvasanainen anonyymi!

Ps. jos ette halua haluta kotiinne kaikkia maailman marsuja, niin pitäytykää poissa guineapigsofinstagram-tagista Instassa. Ihan itkettää, haluaisin vain kaikki karvaiset kiljukaulat pussattavaksi.


Älkää oikeesti luulko, että tää otus olis jotenkin kiva ja kesy ja istuis mieluusti kameran edessä. Se vaan oli niin järkyttynyt siitä, että kehtasin sen nostaa häkistä pois, ettei se uskaltanut liikahtaakkaan. Kyllä mä siitä sylipossun vielä leivon, siinä on siihen ainekset.


Kyllä pistää hymyilyttämään, kun 70 kiloa rakkautta hyökkää päälle tykkäämään.

Oon ollut nyt vähän ahkerampi Ask.fm:ssä, kuin muualla somessa (missä kiukkuiset anonyymit, siellä minäkin). Joten jos kuulumiset kiinnostaa, niin kannattaa klikata itsensä tuonne.