Don't let me die young.

Toisilla on synnytyksen jälkeinen masennus, minä kärsin vain pidennysten jälkeisestä masennusta. Siitä on seurannut tänpäiväinen vihaan maailmaa-fiilis. Ja tää oli vasta eka päivä ilman.. Teipit alko olla jo niin karseessa kunnossa, että ne oli pakko irroittaa. Samalla tais lähtee puolet omasta tukasta, ainakin se siltä kovasti tuntuu. En kestä tätä oman tukan riittämättömyyttä, tunnustan olevani pidennysaddikti. Kaapissa mua huhuilee vielä yksi päällinen tappoteipillä varustettuja karvaisia kiinalaisia.. Ekaksi kuitenkin pitää päivittää juurikasvu ja koko tukan väri muutenkin. Mitähän sitä tällä kertaa keksis?

Tässä vielä viimeset pidennysfiilistelyt ja uhanalainen eläin tässä blogissa; asukuva!

Asuni tarjosi H&M. Valkoista toppia lukuunottamatta, se on Gina Tricotista.

Housut ovat ainoa vaatekappale, jotka ovat jo vilahtaneet tän blogin puolella. Muut ovat tässä kahden kuukauden ajalla hamstraamiani rutkuja. Joku taitaa tykätä pastellin sävyistä..

Päähän pääsi myös eBaysta ostettu pupupanta. On se nyt niin söpö! Ja vaikea kuvata.

Ens kuusta tulee jänskä. Ensinnäkin me lähdetääm Merin kanssa viinanhak.. siis shoppailemaan Viroon. Oh yeah, rahanmenoa ei voi estää! Joku limpparipissis aikoo ainakin muutaman Breezeri- ja Smirnoff-pullosen mukanaan tuoda. Hiusvärejä luultavasti uppoaa kassiin myös, ikinä ei voi olla liikaa mustaa kestoväriä ja vaalennuksia tässä taloudessa. Toivottavasti lähtee mukaan myös muutama kiva riepu. (Niitähän siis ei jo ole tarpeeksi t. kolmessa kämppässä ylitsepursuavat vaatekaapit..)

Viron reissun jälkeen on sopivasti Mokkiksen bileet tiedossa Jykylässä. Ihanaa päästä näkemään rakkaita savolaisia immeisiä pitkästä aikaa. Samalla suunnittelin myös hakevani uskollisen mummopyöräni Varkaudesta tänne pk-seudulle, että pääsen vihdoin alottamaan jonkunmoisen liikkumisen. Hyvällä tuurilla äidin luona on myös kahden viikon ikäiset shelttipennut mua odottamassa. Toivotaan, että Halmi putjauttas edes muutaman rotanpoikasen mulle rakastettavaksi.

Blogin ihmeellinen voima; ranteet auki-fiiliksistä pieneen mielenrauhaan kuvien muokkauksen ja yhden merkinnän kirjoittamisen jälkeen. Ei mikään turha harrastus tämäkään. Ja tietty on aina kiva, kun lukijat tulevat moikkaamaan töissä ja piristämään päivää. Terkkuja kaikille, jotka ovat itsensä uskaltaneet mulle paljastaa!

Marsuvauvoja.

Vud vud, uii uii!

Näistä vauhtimakkaroista saatte lukea lisää mun ja Merin yhteisestä marsublogista.

Atshiu vain!

Olen aivan onnettoman surkea mytty. Tahtoisin lohduttaa itseäni valtavalla kasalla suklaata, mutta pitkästä aikaa mun ei tee mieli syödä yhtään mitään. Istahdin koneelle viideltä aamulla, kun joka paikkaan osuva kolotus ei ole kovin optimaalinen asia unensaannin kannalta. Kolme päivää oon hoitanut Villeä, kun se on kuumeillut ja niiskuttanut, nyt olen tietty itse samassa jamassa. Onneks roudasin tolle varmaa puoli apteekillista nappeja ja litkuja, pääsen niistä nyt osingoille. Mahdoin näyttää hyvältä nukkuessani valtava paperituppo sojottaen toisesta sieraimesta samalla, kun tyyny toimittaa pesusienen virkaa (nenä tukossa > suu auki > armoton kuolaputous).

Siinä sairastuspäivän fiilikset, tommosen jälkeen tuntuu taas mukavalta olla terveenä. Ei tarvitse mukavana aurinkoisena päivä kykkiä paperivuoren keskellä niiskuttamassa aivoja ulos. Olen siirtynyt taas Merin residenssiin ja täyttänyt parhaani mukaan tätä pientä yksiötä mun tavararöykkiöllä. Joudun kyllä maksamaan tästä karvaan hinnan ja tiskaamaan, ai että sitä tiskin määrää. Sellaisen hirviön taltuttamiseen vierähtää vähintään tunti.

Pukeutumiseen käytetty aika on suoraan verrannollinen sukkien epäonnistuneeseen parittamiseen.

Pääsin myös nauttimaan uuden hupparin käytöstä, tämä on toinen niistä kahdesta eBaysta tilatusta. Harmaa väri, check. Liian iso koko, check. Yöpaitapituus, check. Maximaalinen mukavuus, check. Lepakkohihat, check. Perus minä-vaate siis. Tota eepaysta tullutta tavaramäärää kattellessani päätin pistää stopin siellä käymiselle vähäksi aikaa. Hyvä päätös.

Pikkuhiljaa alkaa siltä näyttää, että pidennyksille tartteis tehdä jotain. Violettikin kaipaa päivitystä. Semmoset  urakat taas jossain vaiheessa edessä, että Meri kyllä sanoo sopimuksen irti, kun tästä sille uskaltaudun sanomaan. Kauhulla odotan teippien irroitusurakkaa.. Kevyt ja helppohoitoinen kesätukkakin olisi vaihtoehto, mutta viimestään viikon päästä tästä päätöksestä mä olen jo iskemässä uusia jatkoja. Katala huijaustukka, siihen jää koukkuun.

Kysyin Meriltä, että mitä kertomisen arvoista me ollaan tehty. Niin, ne Maraboun munat.. Miksi oi miksi ne loppuivat kaupoista ennen aikojaan, tämä on niin väärin. Tosin mä sain sentään yhden paketin, Meri ei yhtään hähäähähäh.

Jännän äärellä.

Täytyy kyllä sanoa, että tätä kohua on ollu mielenkiintosta seurata ja sen suosio kyllä hämmenti, Suomen lisäks tätä ollaan puitu myös Viron median puolella. Mielipiteitä on lennelly vaikka mistä ja IS:n kommenttipalsta on osoittautunut kaikkein viihdyttävimmäksi. Täällä mä olen kuumehöyryissäny teille höhötellyt. Tahdon nyt iskeä sitä omaa haarukkaani vielä tähän juttuun ja tapani mukaan vähän turista.

Pidän julkista blogia, olen huomiohuora ja ansaitsin koko jutun, vinkkasin vielä itsenikin IS:lle ja IL:lle. Juu, oikeastaan olen huomiohuora. Tunnistan tämän piirteen itsestäni helposti, joten mitäpä sitä turhaan peittelemään. Itseäni en nettivinkannut, mutta en kylläkään oleta että ne, jotka näin luulevat luopuisivat ajattelutavastaan tämän luettuaan. Joten annampa olla. Eikä vinkkauksessa mitään pahaa ollutkaan, se jos mikä auttoi saamaan asiaan lisää selvyyttä. Ja ihan kivan määrän utelaita silmäpareja tänne blogin puolelle. Fb-kaveripyynnöt nyt menivät vähän liian pitkälle, oi "julkisuuden" raskas taakka!

Muut kommentit eivät kyllä pahemmin hetkauttaneet, mutta toi kun noista haastatteluista saa aika helposti sen kuvan, että mun porukat on tän asian kuullessaan tyyliin sanoneet "sen siitä saa" ja iskeneet luurin korvaan, kun niille infosin. Ei nyt kumminkaan, olivat yhtä hämmästyneitä kuin minäkin tästä olen ollut ja neuvoivat kyllä, että kuka näistä jutuista voisi tietää. Tottakai niiden piti päästä myös näsäviisastelemaan, sellaista meidän huumori on. En selkeästi osannut olla tarpeeksi poliittinen vastauksissani, kun kaikkea niistä on väännetty.

Olen saanut osani "identiteettivarkauksista" ja siitä oppinut, että ihmiset tykkää esiintyä toisten kuvilla. Siksi mulla nykyään onkin noi vesileimat käytössä. Tosin ei sekään aina estä leviämistä, aikasemmat vesileimat oli turhan helppo leikata pois ja näin myös tehtiin, tuolla ne kuvat pyörivät edelleen ja olen tämän asian hyväksynyt. On kuitenkin pikkkuisen eli kaliiberin juttu kyseessä, kun omaa naamaa käytetään jonkun muun tahdolta ja luvatta suoraan rahantekoon. Ja vielä mennään muokkaamaan jotain lävistyksiä, piti saada rautanaama, muttei sitten kuitenkaan septum ja toinen huulikoru kelvanneet. :D

Parasta on kuitenkin olleet nää "mistä sä voit tietää että toi on sun kuva". Kukkuu, vähän huolestuttavaa jos en omasta ottamasta ja muokkamasta kuvasta itseäni tunnista.

Eli tää on nyt se kuva, jonka laitoin nettiin. Tän lisäks mulla on se täysin muokkaamaton kuva tallella ja samaan syssyyn kuvattuja muita otoksia.

Julkaisuyhtiö saatiin kiinni, kun juttu levisi Viron puolelle. Kuva oli kuulemma löytynyt joltain kampaamosivustolta ja koska siinä ei ollut mitään merkintää, niin luultiin että sitä saa käyttää vapaasti. Eivätkä ole mitään pahaa koko jutullaan tahtoneet (no ei ehkä pahaa, mutta rahaa kylläkin, tsih). Nyt ne kai tätä juttua selvittelevät, mutta eivät vieläkään ole olleet yhteydessä minuun.

Jännityksellä jäämme odottamaan, että mitä tässä käy. Haluisin, että tää saadaan nyt ratkaistua nopeesti, niin pääsisin taas bloggaamaan huolettomasti normaaleista hömppäjutuistani.

Päivitystä kirja-asiaan.

Infopäivitys, kun tää yllättävän montaa nyt kiinnostaa ja kommenttia tulee sitä rataa, että tuntuu urakalta alkaa jokaiseen vastaamaan yksittäin. Tai no, ei se muuten olis ongelma jos en olis kolmatta päivää kipeenä.

Soitin poliisille, sanoivat että Viron poliisin tulisi hoitaa tämä juttu. Viroa en osaa, englanninkin pitäisi kuulemma käydä. Laitoin sitten sähköpostia johonkin osoitteeseen, jonka kaivelin Viron poliisin sivuilta. Toivottavasti menee edes perille. Kustannusyhtiö ei ole vastannut. Jostain pitäisi kai Suomessa saada ilmaista oikeusapuneuvontaa, yritän kohta ottaa johonkuhun ulkomaan asioita hoitaavaan yhteyttä sähköpostitse (kammoan virallisia puheluita).

Ja ai niin, joku on vinkannut tän sekä Iltalehteen että Ilta-sanomille, että niihinkin luultavasti pääsen haastateltavaksi. Jotenkin hassua, miten iso juttu tästä tuli yhden päivän sisällä, mutta toisaalta taas, kaikki apu kelpaa kyllä.

Ps. Ilta-Sanomien jutun pääsee lukemaan täältä!

Tämmöstä tänään..

Joku kävi jo aikasemmin sanomassa, että mun pärstä on jonkun virolaisen kirjan kannessa. En ensiksi ottanut juttua kovin tosissani, koska en saanut mitään linkkiä todisteeksi. No, nyt sain, klik.

Oikeesti, mitä helvettiä? Missä mun toinen huulikoru ja puolet septumista? Ja miks, oi miks ton kirjan pitää kertoo jostain perheongelmaisesta tytöstä, kun mä en oo eläissäni joutunu semmosista kärsimään, enkä todellakaan halua että mun naamaa yhdistetään mihinkään tommosiin asioihin. Laitoin sen kustannusyhtiön tai mikälieneen sivulle nyt palautetta, mut en tiedä yhtään mitä tässä asissa pitää tai voi tehdä. Haluun mun pärstän pois tosta kannesta, tai ainakin miljoonia vastikkeeksi tästä henkisestä nöyryytyksestä ja muusta blaa blaasta. Miksei tää voi olla Amerikka?

Show me how defenseless you really are.

Sarjassamme minä ideoin, ja Meri (lähes) mukisematta värjää. Mietin aluks, että oisin vaan laittanu vähän lilaa otsatukkaan, mutta sitten päädyinkin haaveilemaan taas täyspäisestä ernuilusta.

Söötti lila syntyi Crazy Colorin Silverin ja Stargazerin Violetin yhdistelmällä.

Kannattaa selkeesti polttaa teipit suoristusraudalla tukkaan, eivät lähde irti millään ja kestivät suoraväri + silikoninen hoitoaine-yhdistelmänkin. Sitten ei kyllä huvita, kun nää joutuu joskus kampeemaan irti..

Jakomielitautinen letti on yllättävän jees!

 Aaaah, vihdoin pääsiäispyhät on ohi ja päästään lähtee Merin kaa vähän kartsalle pärtsäilee. Munaa ei kyllä tullu missään muodossa, mutta jospa sitä paremman puutteessa alesta parit Maraboun cremeherkut metsästäis.

"Meri, keksi mulle otsikko" "ööööööööö.. kiimanen mursu".

Oon viettäny täällä toista joulua.

Kyllä minä sinua eBay aika kovasti rakastan. Vaikka noi sukat olikin liian lyhyet ja pienet mun reisille. Yritän kuitenkin bannata ton nettisivun elämästäni toistaiseksi, enkä mee sinne enää kuluttamaan tarpeettomasti aikaa. Aika kulminoituu siellä liian helposti rahaksi, tai ainakin sen menoksi.

New stuff from Cybershop!

Tykkään olla töissä siellä, mutta ei oo kivaa kun palkka tulee sieltä ja menee kuitenkin takaisin samaan puljuun, hö! No, onpahan ainakin etunokassa hamstraamassa ittellensä kaikki herkut.

Varaston pojat sano, että ne toi meille uutta vaatetta. Oli pakko alkaa penkoo heti kuormaa, kun siellä vilahti jotain pinkki-harmaaraidallista. Äörjrst, se oli IHANA! Löysä, pitkä, raidallinen, lepakkohihainen ja reunoilla tommoset säätönarut. En edes vaivautunut sovittamaan, lunastin sen vaan äkkiä ittelleni ja vedin päälle samantien. Nyt oonkin hengaillu tässä ihan kiitettävästi viimepäivinä ja toiseen tissiin ja hihaan on ilmestynyt Bepanthen-läikkiä, kun en osaa varoa tota tatskaa vaan hudin sillä ympäriinsä.

Uusia t-paitojakin tuli aikasemmin, oli maailman vaikein valinta tän, dinoterrorin ja satanpukin väliltä. Kaikissa niin kivat "kulahtaneet" väritkin ja kaikkee! Pääyin tähän tatska-aiheeseen kuitenkin, saahan ne muut ostettua sit vaikka vähän myöhemmin.. eiku. Valotus söi ton naikkosen tatskat sit btw.

Meille tuli myös uusia pillifarkkuja, paitoja, mekkoja, kaikkee kivaa siistiä niin kannattaa nyt käydä pyörähtämässä jossain liikkeessä tai sit vaan vaikka nettikaupassa.

Eka kerta.

Nooo, kuten joku jo arvasikin niin leimaahan sieltä Helsingin Musteesta lähdettiin hakemaan. Oli tosi kiva ensimmäinen tatskakokemus, kun kavereiden lisäks koko French Kiss Inkin kojun porukka tunki kameroita naamaan ikuistaen tuskaiset ensimmäiset minuutit. Onneksi eivät jääneet tyhjin käsin, ennen koitosta ja sen aikana tuli semmosia ilosia sitruunailmeitä että.

Näytin tältä jo ennen, kuin mua oli edes ehditty tökkimään. Kävin päässäni läpi varmaan jotain sataa ja yhtä pakosuunnitelmaa samalla, kun kiva tatskasetä valmisteli koitosta kuumottavan hitaasti.

Mä_kuolen_tälle_kuvalle.jpg, ensimmäiset pari viivaa takana ja epätoivo jo paistaa naamalta.

Helppohan se loppua kohti on alkaa esittää rohkeaa.. Ette usko sitä helpotusta, kun tarra vihdoin saatiin valmiiksi. "Onks se nyt hyvä?" "joo joo, on hyvä" ja samalla mietin vaan, että äkkiä karkuun kun vielä ehtii. Kiitos ja kunnia (tai syyte) kuvista kuuluu Nikille!

Koskiko? No, koskiko? No kyllä koski. Olin hätää kärsimässä jo siinä vaiheessa, kun se sheivaamisen jälkeen alko hinkkaamaan mun kättä miljoonien desinfiointiaineiden ja papereiden kera (itsehän siis en ole herkkis köh). Kun piikitys alkoi, niin teki mieli repiä käsi irti, nostaa molemmat tassut ilmaan ja juosta kiljuen karkuun. Kestin sen kuitenkin kuin mies samalla, kun tuskainen pershiki liimasi mut penkkiin. Ja silti tuli sen jälkeen tuli fiilis, että uutta tarraa kehiin vaan. Varmaan olisin ottanutkin, jos olis ollu rahaa.

Aluks olin ihan kauhuissani kuvan tummuudesta koska, onnistuin sopertamaan ohjeina englanniksi jotain "fät bläck lines önd I want thö cölör ty be like really blu". Heppu vakuutti tietävänsä mitä yritin sönköttää ja niin se kyllä tiesikin, jo yön aikana uusi vauvani oli puklannut sinivihreää räkämäistä värilimaa, jolle Merin kanssa aamulla yököteltiin, ja värimaailmaksi jäi se, mitä olin alunperin kaavaillutkin.

Ja nyt kun on eka, suht yksinkertainen ja helppo tatksa vedetty alta, niin voin alkaa suunnittelemaan jotain vähän monimutkaisempaa juttua.

Lauantaifiilikset.