I lie and you lie.

Olipa kerran yksinäinen päivä Varkaudessa.  Onneks voi aina istua epävalmiille kuistille kamerahuoraamaan.

 Akwjrhfj crocsit. <3

Romanttisen kamerahetkeni keskeytti kuitenkin pupu.

Ja olisin halunnut päästä lellimään sitä.

Paita - Citymarket, shortsit - Seppälä. 

Kun huima seikkailuretkeni päättyi, päätti jalkani pistää mut rymyämään; otti ja puutui. Ikävä tyyppi.

I'm dropping this bomb.

Isukki lähti perheineen Thaimaaseen ja meikäpoika otti "lomaa" kiireapulaisen töistään viikoksi ja suunnisti Varkauteen talonvalt... vahdiksi. Pieni mutka tuli matkaan, kun unohdinkin koko avainnippuni Helsinkiin. Herää nyt siinä viiden aikaan aamulla, oo ihan sekasin ja yritä ehtiä vielä linikkaan kaikenmaailman kantamusten kanssa. (Viinakärrit ovat kyllä älyttömän hyvä keksintö ihan noin laukun roudaamisessakin, varsinkin jos puolet elämästä kulkee mukana.) Onneksi huono muisti on peritty sieltä iskän puolelta, niin oli sekin tällaiseen katastryffeliin osannut varautua. Ekaks luulin, että joudun hajottamaan vajan ikkunan, mutta yksi soitto isin kaverille riitti ja pääsin sisään.

Ihan hyväpalkkaista tämä talonvaltaajan työ, pari saturaista odotti jääkaapin päällä käyttäjäänsä. Pikasuihku kehiin ja odottelemaan vaimoni, Noran saapumista. Viimeisestä näkemisestä on varmaan vuosi aikaa ja asiaa kyllä riitti. Kävimme vähän maistelemassa Varkauden muutoksen kokenutta yölelämää (Zoneen ilmaiseksi!) ja perinteisiä pirtelöitä. Ja kaiken hyvän lisäksi siellä oli tuttu porukka, joiden kanssa lyöttäydyttiin yhteen vaihtamaan kuulumisia. Boten Annaakin piti tanssia lavalla, onpahan sekin nyt koettu sitten.

Kiitos Nora tämän biisin esittelystä, muu ei tässä taloudessa olekkaan soinut parin päivän aikana yhtä tiuhaan. 

Aamulla sängystä päätä nosti kaksi itikansyönyttä ja hyvin väsynyttä yksilöä. Eilinen vei kaikki mehut mennessään, joten tyydyttiin pitämään LOTR-maratoni hyllystä löytyneiden extented editioiden kera. Jotain, mitä olen aina halunnut tehdä. Tosin tais vähän väsyttää, koska kahdesta leffasta meni ainakin yksi tunti ohi. Vähän silmät luppas, hupsistarallaa. Käytiin kaupasta pekonia ja tehtiin seuraksi dippivihanneksia, yksinkertaista ja niiiiin hyvää! Seuraavana päivänä piti haikein mielin hyvästellä vaimo ja toivoa, että se eksyisi Mokkiksen kera Helsinkiin heinäkuussa.

Jotain muuta mitä mä oon tehny? No, huollattanu tukkaa.

Siellä joku "musta" osio olis ehkä hieman värin tarpeessa, ei vaan pysy tuo pirullinen väri minun päässäni ollenkaan!

Sir Kalkkilaiva. Tilanne on tällainen, jos en värjää tukkaa joka kerta, kun käyn suihkussa. Pastellin sävyt ovat kyllä vaikeimpia ylläpitää, koska pigmenttiä on värissä niin vähä ja se huuhoutuu melkein jo yhdessä pesussa pois.

Länttäsen tukkaani joka hiusten pesun yhteydessä tällaisen mömmelin ja yritän viihtyä suihkussa sen n. kymmenisen minuuttia vähintään. Tällä kertaa jätin sen hautumaan päähän puoleksi tunniksi ja tulin dataamaan. Yleensä teen monen käyttökerran satsin yhdellä kertaa tommoseen kannelliseen rasiaan, että se säilyy. Tässä tuo koko hoitsikkapurkki ja pari pisaraa Stargazerin Violettea. Näiden lisäksi käytän shampoona Joicon hopeashampoota, jonka löysin alennuksesta jostain pienestä hiusputiikista Kampista. Viiden euron hinnanpudotuksen jälkeen se rokotti lompakkoa vain 13e, mikä on jo ihan kohtuullinen hinta siitä isosta pullosta. Varsinkin kun se on edelleen parasta hopeashampoota, mitä oon käyttäny.

Pidemmällä vaikutusajalla tuli asteen tummempi lila, ihan hitsin söpö väri. Vaikka tätä pitää värjätä useasti, niin värjääminen ei sinällään ole hoitoaineen levitystä mutkattomampaa. Pitää ehkä pikkasen olla tarkempi, että kaikkialle tulee sudittua, koska mulla on edelleen tuolla takaraivossa pari suhteellisen blondia raitaa.

Pelottavan hyvin oon tän lilan kotiuttanu omaksi värikseni, vaikka sitä vuosia ja vuosia olen inhonnut..

Varkaus - kotipaikka ja ammatti sama.

Menin perinteisyyttä noudattamatta linikan sijasta junalla Jyväskylästä Varkauteen. Katoin, että juna on halvempi. Ja paskat taas, ekaks Mokkis sano mulle että junassa käy kortti, no arvatkaa vaan käykö just se faking Visa Electron. Onneks oli hyvä tuuri ja se sai lipun laskutettua silti, muuten olis ollu parin tunnin odotus seuraavan kyytiin ja luultavasti myöhästyminen viimesestä taajamajunasta. VR:n sivut ilmottaa lipun hinnaksi 10 ja risat, lippu maksokin 16e. Katoin, että kestääpä ihmeen kauan matka kun on kahden tunnin mittainen, Pieksämäellä se syy siihen selviskin: tunnin vaihto. Kaiken tän jälkeen totesin, että ehkä mun vaan pitäs tyytyä niihin linja-autoihin vastaisuudessakin, kun oon noin surkee rukkanen tossa junalla reissaamisessa. Vielä olis puutunu se, että koko rautanen ratavankila olis ollu myöhässä.

Onneksi perillä oli odottamassa äiti ja loppumatka meni sujuvasti rupatellen. Ekaksi moikkasin koiria ja ihmettelin Curron kasvua (koostaan viis, luulee vieläkin olevansa sopiva sylikoiraksi ja kyse on siis aikuisesti belgianpaimenkoirasta), sitten päätin vielä viimeisten auringonpilkahduksien aikana suorittaa jokakesäiset toimitukset, eli sisiliskojen metsästyksen näköpiiriini. Ja löytyhän niitä, tuitui.

Liskomamman röllykkä. <3

Seuraavana päivänä otin kiinni menetettyä eräjormailu aikaa ja vietin lähes koko päivän metsässä etsien ja kuvaten liskoja samalla, kun vedän päässäni luontodokkarin tyylistä monologia. Voitte kuvitella mut tyytyväisenä jöpöttämässä kannon nokalla tuijotellen mielenkiinnostuneena (uusi kehittelemäni sana) heinikkoa. Maalaisuutta ei saa musta pois hakkaamallakaan, vaikka savolaismurteeseen onkin jo eksynyt vähän stadilaista ärsyttävää puhetyyliä. Voi katkeruus. Ainakin liskonlöytöskilzzit on tallella.

Ja meidän hömpät vuffet. Tulee aina noiden kotkotuksia aika-ajoin ikävä, niiden kanssa rehaaminen saa aina kumman helposti paremmalle tuulelle. Niitä ei nimittäin turha älykkyys vaivaa ollenkaan. Tällä hetkellä meiltä löytyy noita vaan seitsemän; kolme belgiä, kolme shelttiä ja aussie. Ja kaikkein rakkain karvaotus on näistä mulle pönttöpää Brilli, mustavalkoinen sheltin ja possun sekoitus (nenästä päätellen). Se on tässä joka aamu päättänyt millon oon nukkunut tarpeeksi ja tulee tunkemaan kylmää kuonoa nuuskuefektien kera mun korvaan. Jes, kiva kiitti.

Parasta kuitenkin, meidän prinsessa Halmi pyöräytti vastikään viisi pentua, joista selvisi kolme blue merle-narttua. Kahdella oli jotain vikaa keuhkoissa ilmeisesti vaurioituneen napanuoran takia, ja ne piti lopettaa. Hmh! Onneksi on kuitenkin kolme läskiä sammakonpoikasta jäljellä. Ei niistä kyllä voi olla ihan varma mitä eläinlajia ne edustaa, massaa on kuin syöttöpossuilla, liikehdintä muistuttaa sammakkoa ja silti ne kuulostaa ihan kissanpennuilta. Ja ruumiinmuoto on ylväästi marsumainen.

Minä ja lässytys kuulumme yhteen. En malta odottaa, että pääsen taas näkemään näitä kesäkuussa (eli kohta, oon taas Varkaudessa ja kirjotin tän merkinnän viime kuussa) kun alkavat silloin jo muistuttaa enemmän koiraa. Se mahdoton vipellys ja ne söpöt naskalihampaat, joilla on maailman parasta syödä sormia ja hiuksia. Ja se tunne, kun astut aamulla tuoreeseen koiranpissaan..

Kaikesta ulkona hiimaamisesta sain kiitokseksi rusketusrajat käsiin ja käräytin mun tissivaon. Naamakin muistuttaa paviaanin kannikoita, mutta oon kiitollinen siitä, että palan enkä rusketu. Ei toi niggaus oo mun juttu.  Pitää vaan vihdoin ja viimein käydä ostamassa se oma aurinkorasva, mieluiten sellanen suojakerros 90, ei ruskettava. Kai niitä kalpean kansan voiteita löytyy jostakin!

Toisiks viimesenä päivänä kävin ukilla kartuttamassa mun kassaa "ota tästä kesälomarahaa 100e, osta mitä haluat". Juu, kyllä kiitos! Ja mitä vielä, ennen linikkaan turauttamista kävin morjenstamassa isiä pitkästä aikaa. On ihan ok olla isin tyttö, tilattiin mulle nimittäin uus mp3 (Creativen Zen Style M100 4gp)  ja sain pyörän edustuskuntoon ja lukonkin siihen. Isi on paras.

Mitä sä kassaat?

Luin tän postauksen heti ku olin saanu sen valmiiks, ja eipä siellä kyllä kauheen montaa lausetta ilman alkoholin läsnäoloa löydy.. Harkitsen jo pikkuhiljaa uuden sisällön hankkimista elämääni. :D

Jyväskylä ohoi! Maarit ja J noukkivat minut asemalta ja mentiin ensitöiksemme Maran kanssa läskeilemään mäkkäriin. Vasta kolmas kerta sillä viikolla.. Aluks piti vaan nauttia rennosta illasta kaupungilla ja kotosalla, mutta menoötökkä puri mua nilkasta ja tokasin, että eiköhän lähdetä baariin. Viroviinaksia oli mukana yllin kyllin (kassin roudaaminen olis muuten ollu liian helppoa) ja niistä kyllä riittäisi kaksiin pirskeisiin. Plus Maaritin kanssa on yksinkertaisesti parasta olla baarissa, koska molemmat ollaan kunnon tanssihirmuja, joskaan ei kovin hyviä, ja tykätään melkein samoista huonoista jumputuksistakin.

Ihana toi karvakypärä kiitos linja-autossa nukkumisen.

Nahkis - Seppälä, toppi - New Yorker, leggingssit - Mere Keskus, kengät Martin's, laukku - Viro.

Tässä vaiheessa iski tajuntaani, että enhän mä nyt herranjumala halua käyttää Mokkiksen bileisiin suunnittelemaani mekkoa baarissa. Naisten ongelmat, alan tajuta niitä.. Syöksyminen H&M:lle 15min ennen sulkemisaikaa, ensimmäinen silmiin osuva kiva pikkumusta kainaloon, sovariin ja tadaa, se oli täydellinen! Aluks veikkasin, että se olis liian iso, mutta ilmeisesti olen nykyään kokoa 36.. Iigsh!

Pestattiin "iloinen" J meidän hovikuskiksi ("aina kun mä nään sua mä joudun myös olemaan kännikuski") ja alettiin naukkailemaan Breezeriä niin, että napa ruskaa. Ajateltiin ekaks kokeilla päästä sisään Bra:han, mutta koska ystäväiseni on vasta 19 (voih, pikkuinen) niin päätettiin vaan tyytyä Gigglingiin (miten se muuten kirjotetaan, ei vieläkään mitään hajua..), vaikka kammoksuttiinkin eka sitä latinoiltaa. Ehdin jopa napata itselleni After Dark-rannekkeen, jolla sai tietyt juomat puoleen hintaan, esim. hyvän ystäväni salmarin.

Ilta oli just niin mahtava, kun odotin. Jyväskylän yöelämä on kyllä randomeinta, mitä oon ikinä kokenu. Vedin liukkaiden drinkkien takia spagaatin. Joku jätkä koppas mut hartijoilleen vaimonkanto-otteella ja pyys mukaansa, en suostunu ja se laski mut alas, tokas että oon kaunis, anto pusun poskelle ja katos. Tanssittiin myös Maaritin kanssa jalat kipeeks. Onneks siellä oli monta eri puolta ni pysty aina vaihtamaan paikkaa ku tuli huono biisi, tosin suurin osa ajasta oltiin siellä grunge-puolella odottelemassa Selvää päivää (<3). Tanssimisen lomassa ei omaa humalatilaansa tajunnu, mutta kun päästiin kotiin niin hihiteltiin kuin pikkulikat joillekkin ihan älyttömille jutuille. Fb-päivitysten perusteella tiskiharja hyökkäs Maaritin kimppuun ja mä sanoin suolakurkkuja juustokurkuiksi. Jaahas.

Hengailin mm. Elviksen kanssa.

Lauantaina oli sit pirteänä meno muistuttamaan Mokkista siitä, että se siirty nyt rollarimummojen joukkoon. Onneksi se oli päättänyt kokata meille kostoiskuna mitä mahtavimpia herkkuja, joita tuli vedettyä kilokaupalla. Ja mikä pahinta, se oli  tehny juustokakun. Jos olisin joku hullu super villain ni mun heikko kohta olis kyl juustokakut..

Ah, oi aikoja oi tapoja ja oi vanhanluokan kotibileet. Piti poistua ihmisten ilmoillekkin, mutta sellasten ruokamäärien jälkeen teki vaan mieli painua sammumaan mukavasti sängylle ja niinhän sitä sitten jossain vaiheessa pääsikin. Seuraavana päivänä suuntasin kamppeineni kohti rakasta Varkautta, siitä sitten seuraavassa kuva- ja tekstihyökkäyksessä.

Kansikuvajutun päätös.

McLawn asianajaja otti muhun lehtijuttujen tiimoilta yhteyttä ja tarjosi ilmaista neuvontaa ja tarjoutui kirjoittamaan ja lähettämään kustannusyhtiölle vaatimuskirjeen maksutta. Ja jos oikeuteen tätä hommaa lähdettäisiin selvittämään, niin sen tekisin tämä saman asianajajafirman avulla. Minua kehotettiin katselemaan erilaisia kuvapankkeja ja kuvien hintoja ja sen perusteella päättämään summa, jonka sitten vaatisin kustannusyhtiöltä.

Kuvien summat heiluivat siinä muutaman sadan tuntumilla käyttötarkoituksesta riippuen. Sain myös lehtijuttujen jälkeen paljon neuvoja veikkauksia korvaussummasta mm. Facebookkiini ja sähköpostiin, nekin auttoivat. Määritin kuvan summaksi käyttörikkomuksineen tuhat euroa. (Kirjoja on painettu 450kpl.) Lakimies epäili, että summasta saatettaisiin vielä joutua joustamaan alaspäin Viron erilaisen hintatason takia, mutta kirje pistettiin menemään ja vastausta jäätiin jännityksellä odottamaan. Huvittaa muuten, yhdessä virolaisessa artikkelissa, jossa kustannusyhtiötäkin oli kai haastateltu, sanottiin, että mä aion vaatia niiltä miljoonia. Ilmeisesti mun amerikkalaisvitsi ei oikein purenu halutulla tavalla, irtos kuitenkin ihan hyvät naurut!

Vastaus tuli, sain sen minkä pyysinkin ja kustannusyhtiö saa vielä käyttää kuvaa kirjan kannessa. Vähän vielä tuntuu nihkeältä se kirjan aihe ja mun pärstä siinä, mutta kaatunutta maitoa ei nyt auta itkeä. Ja hyvä molempien kannalta, että homma saatiin hoidettua nätisti ja helposti ilman mitään isompia oikeusprosesseja.

Rahoja ajattelin eka käydä tuhlaamassa sadan euron verran eBayssa ja säästää loput kämppää varten. Oon kuitenkin heitelly niin kiitettävästi rahaa ympäriinsä tässä lähikuukausina vaatteisiin, että taidan vaan tallustaa optikolle näöntarkastukseen ja ostaa vihdoin ne lasit. Haluun jotkut mustasankaiset, mun rakkaiden (ja Puksun hajottamien) imagolasien muotoiset ja suht halvat. Voi olla, että tilaan myös blondit klipsipidennykset ja yhden suoran peruukin. Se valkoinen kihara peruukki ei oikein ollu mun juttu, siinä on ihan liian vähän tukkaa ja se sävy saa mut näyttämään himoruskeelta. Öks! Loppusumma saa painua unille vuokra-asuntoa varten.

Kiitos paljon tukijoille, vinkkien antajille ja erikoiskiitosta MkLawin tyypeille! Yhtä iso kiitos myös kaikille, jotka olitte varmoja, etten vedä tätä juttua loppuun/en saa mitään korvausta/toi kuva ei edes oo mun jne jne. Ja muillekkin hassuille, joita mun huomiohuoraus tän jutun suhteen kiukutti aivan vietävästi. Tuntuu aika hyvältä todistaa teidän olleen väärässä ja tässä tapauksessa huomio toimi avainasemassa helpolle ratkaisulle. Varmaan tuun olemaan ikäni joillekkin "se kirjatyttö", mutta olishan niitä pahempiakin syitä tulla tunnistetuksi!

Ja jos joku oli ihan ulalla, että mistä mä nyt höpäjän niin tiivistettynä: mun pärstäshotti pääty jotain kautta Tumblriin ja sieltä erään virolaisen kirjan kanteen ilman mun lupaa.