Something glorious is about to happen.

Oon ikävöiny mun hauskoja unia, yleensä uneksin vähintään joka toinen yö ihan päättömästä shitistä. Onneks mun unenlahjat teki comebackin, tässä eräänä yönä olinkin mukana jengisodassa ja pääsin teilaamaan mopojoukkoja astioiden voimin auton takapenkiltä, kunnes My Little Ponyt kyllästy meidän rehaamiseen ja tappo meidät kaikki. Ei sitä oltukkaa nii söpöjä ja viattomia enää, kun sarvista pystyki ampumaan laseria.

Mun blogin eka muumimukikuva!  Vielä Ben & Jerry'sit puuttuu ja sit oon ajan hermolla.

Oon aivan hukassa täällä, kun oon tottunu nauttimaan teeni semmosista pienen kattilan kokosista mukeista (kiitti äiti) ja sit ei Merillä eikä Villellä oo kummallakaan mitään kuppeja, jotka tyydyttäs täysin mun aamuista teehimoa. Oon sit päättäny ruveta viisaaks (Villen mukaan ahneeks) ja ottanu käyttöön kahden kupin taktiikan. Great success!

Oon myös oppinu hamstraamaan jotain vihreetä leipäni päälle nähtävästi, näyttäähän toi varmaan ihan hyvältä aamupalalta jos ei oteta huomioon sitä faktaa, et ton lisäks tyhjensin puolet piparitaikinapaketista samalla istumalla. Sisäinen taikinamursuni huusi hallea ja lujaa, kun kauppojen pakastelootin oli vihdoin taas ilmestynyt tätä kyseistä taivaallista mönjää. Ja Meri kiittää, kun sää kärsiä mun vatsanväänteiden jälkeisistä kaasutuotoksista. Onneks sekin kolaa paskaa siihen tahtiin ulos, ettei tarvii omia prööttejään häpeillä. (Nauroin Merille äsken et kirjotin just meidän piereskelystä ja sen pylly päätti sanoo pari vastalausetta, jonka jälkeen persuksen omistaja heitti tomerasti perään ''tässä nyt niitä pieruja, kun kerta halusit niistä kirjottaa''. Jos minä jotain rakastan ni se on kyllä tämä nainen ja meidän ankeet heitot. Perästä kuuluu.)

Oarffssh oon rakastunu punaseen tukkaan nyt enemmän kun ikinä ja oon kuvaillu naamaani tästä syystä ihan julmetusti näinä viimepäivinä. Seurallakin saattaa olla osaa asiaan, kun ei tuo vaimokekkaan mikään kameraujo immeinen oo, eikä se ihmettele ollenkaan jos tunnen välillä tarvetta ottaa naamantallennuskoneen käteen ja mennä irvistelemään ikkunalaudalle.

Vähitellen alkaa väistymään peruspentti-meikit taas transumaalien tieltä, laittautuminen on vaan ihanaa ja löysin mun miljoonien tekoripsien joukosta yhdet semihyvät arkiripset. Ei oo liian luonnolliset, eikä niillä kuitenkaan puhko vierustoverin silmiä.

Hehee, Merille vähän sattu tukkakatastryffeli. Se on käyttäny Firee ja saanu jatkuvasti kestää kettuilua siitä, kuinka sen hiukset on punasen sijasta pinkit. (Jopa sillon, kun mun tukka on ollu vieressä vertailukohteena.) Me sit kateltiin netistä et Vermilion Redillä on tyypit saanu semmosta hyvän punasta tulosta ja Meri pääty ostaa sen, mä Firen. Kuten kuvasta näkyy, ei Vermilion ollukkaan sit kauheen punanen.. Iiihihiahaha, porkkanapääni on silti rakas. ♥

You can manipulate a simple story.

Kysynpä vaan: kuka hullu herää seitsemän aikaan aamulla ilman mitään kunnollista syytä? No semmonen hullu, joka sattui vahingossa heräämään silloin ja sai samalla ihan mukavan inspiksen kirjoittaa mielipidetekstin blogiinsa kerättyään käpyjä koko yön unissaan. Uniin liittyi myös tiivisti iso kasa jumppaavia armeijapoikia ja niiden pudonnut lentokone sekä kakkaa syövä mummo, mutta ne on niitä ei niin tärkeitä sivuseikkoja, siirrytään muihin asioihin.

Tunnetuista bloggareista on nykyään kasvanut lukijoiden silmissä jotain superihmisiä. Ei saa juoda liikaa, ei saa tehdä virheitä, ei saa olla mitään mieltä asioista, ei saa sitä tätä ja tuota tai.. Ja kun tätä supersankarin kuvaa ei täytetä? Siksi on keksitty nämä ihanat nega-anot, jotka pyrkivät pitämään bloggarit kurissa ja järjestyksessä hyökkimällä kommenttiboksiin ja antavat bloggaajien kuulla kunniansa. Ja jos tämäkään ei toimi, muistakaa toki käydä uhkailemassa, että jos asioihin ei tule muutosta ja bloggaaja ei ala sätkynukeksi, niin blogin lukeminen loppuu niin ja niin monelta. Onhan blogimaailmassa inhimillisyys sentään rangaistava rikos.

Nykyään kun alat kirjoittaa asioista julkisesti, allekirjoitat samalla sopimuksen, jossa lupaat olla hyvä roolimalli kaikille, ketkä sun tekstejä sattuu lukemaan. Syynä on se, että eihän alaikäiset osaa ajatella omilla aivoillaan yhtään ja ottavat varmasti vaikutteita kaikesta vastaantulevasta, esim. siitä ryyppyillasta kirjoitetuista tekstistä ja kuvasta, jossa sä satut pitämään siideritölkkiä kädessä. Ei, mä en vaan tajua tätä meininkiä nykyään.

Sit toinen asia mitä en tajua on nää ihmiset, jotka ei yhtään ymmärrä minkäänlaista sarkasmia. Jos sanotaan, että pellolla on vihree lehmä, niin varmasti tulee joku ihan tosissaan kitisemään, että eihän vihreitä lehmiä oo, etkö sä sitä tiedä idiootti. Onko kyse siitä, ettei ihan oikeesti ymmärretä, vai eikö vaan haluta ymmärtää? Varsinkin jos on pitempään seuraillut jotain ihmistä, jolle on ominaista sarkasmin viljely, niin pitääkö sen jokaisen letkautuksen eteen ja taakse pistä jotkut vilkkuvat neon-kyltit, joissa lukee capsilla !SARKASMIA -> älytön heitto < SARKASMIA!, että ei jää epäselväks?

Ja sit on tää, että jos ei muuta valittamisen aihetta keksitä, niin täytyy tyytyä johonkin pilkun seksuaaliseen hyväksikäyttöön jostain muusta tyhjänpäiväisestä sanojen oikeasta kirjoitusmuodosta tai käytöstä. Aina pitää löytää jotain huomauttamista. Ja kun tietty rajapyykki on ylitetty, on bloggarille ihan ok heittää kuuluisaa nestepää-korttia ilman sen kummempaa syytä tai selitystä. Onhan sillä sentään tuhatpäinen lukijakunta, eihän se enää voi pysyä maan pinnalla.

Mä itseasiassa toivon, ettei tää mun blogi koskaan saavuta mitään ihan hervotonta suosiota (ja tuskin siitä on mitään pelkoakaan), koska mun huumori on välillä niin sairasta, ilkeetä ja sarkastista, vaikka kuinka vihaankin sitä, kun ihmiset korostaa kuinka ne on sarkastisia ja osaa vittuilla ja kaikkia niitä muita taitolajeja, niin oon kuullu sanottavan musta noin, koska kuulen että luultavasti onnistuisin loukkaamaan vaikka minkä ryhmän edustajia jollain puhtaaksi huumoriksi tarkoitetulla heitolla. En millään jaksas pyörittä mitään itsesensuuria ja pohtia jatkuvasti, että kuka mistäkin saattaa vetää hernettä sieraimeen, että mitä pitää jättää pois.

Eipä asiasta oo pahemmin omakohtaista kokemusta, mitä nyt oon seuraillu vierestä näitä kaikkia draamailuja. Ja kyllä, teksti sisältää painavaa kärjistelyä ja sarkasmia, joskaan ei niin viihdyttävää kuin yritys oli, mikä johtuu pelkästään kirjoittajan epäpätevyydestä kyseisillä huumorin aloilla. Ja ei, en ota 'blogimaailmaa' näin vakavasti, itseasiassa huvittavat anonyymit ovat yksi asia, jonka takia jaksan seurata paria muuten tylsähköä blogia, huvitti nyt vaan heittää muutama mielipide asiasta.

Ja sit tässä loppuun totean, että tuunasimpa kerran Himin bändipaidan. Oishan siitä voinu nätimpikin tulla ja se näyttää tässä kuvassa vielä karmeemmalta, kun oikeesti mutta mjaa, ens kerralla sitten.

Get back, bunny.

Oli tossa joku viikko vähän hiljaista, koska lähdin pienoiselle extemporereissulle armaaseen pääkaupunkiimme. Oli kivaa vaan häipyä täältä vähän salaa, kertomatta kellekkään. Todellakin tarvitsin tota reissua. Rahaa ei kyllä ollut nimeksikään ja ruokaa sai hamstrata vähän kyseenalaisin keinoin, mutta ei se menoa haitannut! Oli taas kivempaa, kuin pitkään aikaan ja muistin, kuinka ihanaa on olla sosiaalinen eläin ja tutustua uusiin tyyppeihin.

Reissu sisälsi Kamppihengausta, dokaamista Kiasmalla, kätyilyä kaverilla ja hervotonta valvomista. Yöthän voi käyttää säkeistä puhumiseen tai vaikka Digimonin katsomiseen (todellakin niillä alkuperäisillä suomidubbauksilla, jos ette oo niistä päässyt vielä nauttimaan niin youtubettakaa ne toki käsiinne ja ihastelkaa laadukkainta dubbityötä ikinä, kyllä minä olen ylpeä suomalainen). Nukkuminenhan on aivan yliarvostettua puuhaa.

Siis hä, miten niin näytän jotenkin riutuneelta?

Mun amazing reisi. ♥ Opin kyllä, ettei Meemulle kannata ryttyillä.

Ja senkin, että skeittaavien ihmisten kuvas on ihan älyttömän hauskaa, kattokaa noita ninjamooveja! Toinen hyväkäs mun piponkin vielä pölli. :<

Tuli taas huomattua, kuinka tylsää aikuistuminen oikeasti onkaan. Tuun paljon paremmin toimeen nuorempien kanssa! Voishan tästä kai huolestuakkin, mutta mitä turhia. Mulla oli ihan törkeen hauskaa ja se riittää.

En nyt aio jakaa jokaista pientä yksityiskohtaa tästä reissusta, että jää kavereillekkin kerrottavaa. :D Siirrytään siis seuraavaan aiheeseen.

Innostuin taas tekemään hamisjuttuja. Näitä on niin mukava näprätä, voikun vaan olis tosi paljon värejä, niin noi kolmiulotteiset jutut pääsis paljon paremmin oikeuksiinsa. Kaulakorujahan mä yleensä teen, ei tarvii mitään ylimääräsiä lukkojuttuja niihin hommata, jättää vaan rei'än ketjulle ja that's it! En kyllä ymmärrä, miten onnistuin möhlimään ton ranskisjutun reunan noin vinoon, no jaa.

Näiden tekemisestä on kuitenkin jo aikaa, kuten tukasta huomaa. Vois taas keksiä jotain uutta jännää hiusideaa, alkaa tylsätä toi lila/sininen tuolla alla. Mulla ois mielessä taas pari ideaa mut hmm.. katsotaas. Rahaa ei ainakaan oo enää, menenkin ensi viikolla taas istumaan mansikkaan, ah. ♥ Paska homma, mutta rahantuloa ei voi estää, eikä niitä selkäkipuja kestää, buranan voimalla elän koko loppukesän si. Jostain on tuohta revittävä uudelle reissulle Helsinkiin ja ruumiillinen työ on kuitenkin lähempänä mun sydäntä, kuin ihmisille soittelu ja lehtien tuputtaminen. Sitä työtä en kestänyt edes kolmea tuntia, hah, what a loser.

Tuli sekava teksti, koittakee kestää.

Haluan hieman huvia, seikkailuja, elokuvia.

 Torstaina järkättiin Sannan kanssa talossa grillibileet Ankille, Marialle ja Köpeläisille. Jäi kylläkin grillaaminen vähän vähemmälle ja tuli enemmän keskityttyä siihen juomapuoleen.. Tämä grillimestari oli grillatessaan jo niin loistavassa kunnossa, että puolet meidän lihoista uppos liekkeihin, kun mä hutasin ne vahingossa palamaan. Ja maissitkin oli vähän mustia, mutta hyvältä ne silti maistu. Kuvasaldosta saamme kiittää Noraa.

Angstimus pyllymys. Mulle lyötiin luuri korvaan... :D

Olin alussa aika nihkee bileiden järjestämisen suhtee tuolla talossa, koska oon nähny aika paljon varottavia esimerkkejä ei-niin-onnistuneista kotibileistä, jotka kuhisee kuokkavieraita, tai sitten yrjötään vessan lattia täyteen ja semmoista mukavaa. Onneks nää sujui ihan nätisti ja oksennusvapaasti, tai ainakin muiden kohdalta...

Selvänä tai ei, kameralle pitää silti virnistellä nätisti.

Tunti tämän jälkeen mä olin jo vahtimassa, ettei vessanpönttö karkaa mihinkään. Häpeää ei yhtään helpottanu, että Krisu ja Sanna sai kanaemokohtauksen, ja kävivät jatkuvasti kyttäämässä, että mä oon hengissä. Oon saanu kyllä kuulla runsasta kettuilua mun tekopyhyydestä tämän jälkeen, muut purjoo aina, minä en (melkein) koskaan.

Pääsin mä vielä loppuillasta ihan elävien kirjoihin, ja sit olikin vuorossa perinteiset sheivaustuokiot. Ja niinkuin aina, meillä oli vapaaehtoisia uhreja. Musta tuntuu, ettei Nora arvostanu paljoakaan, kun Tomi kävi herättämässä sen esitelläkseen sileiksi epiloituja käsiään, hahaa! Täytyy kyl sanoo, että ihmisten kiduttaminen vahaliuskoilla on rutkasti hauskempaa.

Lupaan kyllä, ettei tää blogi täyty enää alkoholijutuista, on vaan nyt vaan kerrankin ollut tilaisuuksia ja rahaa, mutta talo pitää luovuttaa tällä viikolla takaisin isille ja rahat on loppu, joten ei hätää! Jaaaaa shitten olis vuorossa muutaman kirpparihankinnan esittely.

Nää harmaat ballerinat kultaisin yksityskohdin irtos viidellä eurolla.

Ainut miinus on, että näissä on ärsyttävä huomiokorko, ja ne kopisee ihan liikaa.

Valkoinen yhden rivin niittivyö, jonka hinta tais olla jossain euron tuntumassa.

Ja päivän piristyksenä lasten lelulaarista bongattu kuulalla rullaava Meowth, 0,1e.

Tongin aina kaikki pikkukrääsät läpi, koska joskus löytyy tämmösiä kivoja lisiä mun kokoelmaan.

Voi tuota ekan postauksen nostalgisuutta. Sisällöltäänhän se on ihan täyttä skeidaa ja toivon, että oon parantunut bloggarina tuosta edes vähän, mutta olihan se sentään eka postaus. Vois kuitenkin joskus muokata noi kuvat uudestaan, ne raiskaa tommosina silmiä. :D

Julkaisen teidän kysymyksiin vastaukset myöhemmin tällä viikolla. Haluaisin kuitenkin esittää vastavuoroisen kysymyksen reiluuden merkeissä teille lukijoille, kun tekin ootte saaneet kysellä multa kaikkea. Miksi te luette juuri tätä blogia? Eli mikä teitä täällä kiinnostaa; tekstit, pärstäkuvat, lapsellinen huumori, vai mun kuolettavan tylsä elämä kokonaisuudessaan? En nyt tahdo vaikuttaa miltään kehujen kalastelijalta, tämä ihan vaan uteliaisuudesta. :)

Oh baby call me

Tällä viikolla istuin tunnin ihka ensimmäisissä kirjoituksissa; ruotsin kuuntelussa. Alussa lupaili jo loistavaa tulosta ja äärimmäistä keskittymistä, kun kuuntelun alettua huomasin, että housuissani kävelee punkki. Heitin sen lattialle ja sitten jäin kätsomaan ku se hitaasti mutta varmasti teki tuloaan jalkaa kohti. Fiksuna tallasin sen, kunnes tajusin, ettei se niin helposti kuole, enkä minä sen ruumista minun paskaisten tennareiden pohjastakaan paikanna. Näin ensimmäiset viisi minuuttia kuuntelusta oli mennyt täysin ohi suun ja loputkin sitten tiiraillessa koko ajan hermostuneesti, ettei se punkki vaan sieltä kengän pohjasta Veikka-vuorikiipeile antamaan minulle aivokuumetta. Provet börjar nu. Lycka till.

Eikä varmaan tarvitse erikseen mainita, ettei ruotsista sitä ällää ole tulossa. Huomenna olisi ne kirjalliset, ja arvatkaa onko tämä taas lukenut _yhtään_.

Päätin keksiä tänne jotain kivaa, joten kuvasin kaksi addiktiotani. Ensimmäisenä:

Lasit/aurinkolasit. 12 paria materialistista rakkautta. Eihän niitä paljoa ole, mutta kun lasien hankinnalle perusteena on törkeys, niin ei niitä mieleisiä ole helppoa löytääkkään.

-Punaiset ja keltaiset lasit, sydänlasit ja leopardikuvioiset : Thaimaa
- Pilottilasit ja mustat lasit keskirivissä ylhäällä : kirpputori
- Potter-lasit, toiset oranssit ja niiden yläpuolella olevat : H&M
- Brittisälekaihtimet : Madu shop, Kuopio
- Keltasankaiset peilipintaiset: Gina Tricot, Ruotsi
- Valkosankaiset : varmaan joku marketti

Toinen addiktio, stressin purkamiseen ja näpertelyn tarpeeseen:

Hamahelmet. Maarittia saamme kiittää tästä innoituksesta, ja tuosta vihreästä sienestä. Vieressä punainen itsetehty mallikappale siitä, mitä jälkeä liian kuuma silitysrauta saa aikaan; siitä tuli pannukakku.

Nämä seuraavat (c) minä.

Jeps, itse olen suunnitellut ja väkertänyt. Noi tekstijutut on ihan lameja teen-kun-on-tylsää-juttuja, mutta tuo pilvi ja puhekupla ovat ihan jees kaulakoruja.

Ja Pokemoneja, tällä hetkellä tuo Gyarados on vaikein ja isoin, mitä oon napertanut, mutta pieni kuitenkin. Pohjina näille ovat ne Gameboy-pelien pikselimössöt. Googleen haku ''pokemon sprites'' ja sieltä löytyy ne kuvat. Kopioi koneelle, suurenna kuvanmuokkausohjelmalla ja tadaa, valmis ohje. Sitten vaan asettelemaan helmiä alustalle ja kiroilemaan omia nakkisormia. Kannattaa muuten katsastaa netin ihmeellisestä maailmasta, mitenkä valtavia teoksia ihmiset ovat hamahelmillä tehneet. Kyllä sitä tuntee olonsa pieneksi kun väkertää vaan tämmösiä helppoja yhden alustan juttuja. Hakusanaksi berler beads, hama beads yms. Kuvasta muuten puuttuu vielä Squirtle, jonka onnistuin jo hajottamaan. (y)

Tossa noita mun helmiä. Värejä saa Suomesta aika rajoitetusti, niin tämän variaation helmiä oon saanu yhdistämällä Hamahelmiä ja Silityshelmet-nimeä kantavia muovikakkoja. Kyllä noita sävyjä sais täältä vielä enemmänkin, mutta rahapula vaivaa.


Pikselimössöpelien örkit on koottu kätevästi tänne: http://www.spriters-resource.com/, joten sieltä vaan suurentelemaan noita kuvia ja näpertämään niistä hamaörvelöitä.