Uusi perheenjäsen

Mulla on huono tapa juoda teetä läppärini välittömässä läheisyydessä. Oon aina ollut tietoinen, että joskus, jotenkin se teekuppi vielä kipsahtaa siihen koneen päälle. Noh, pari viikkoa sitten niin oikeasti kävi. Kaadoin puolen litran ämpärini suoraan, armotta läppärin näppäimistölle. Menin nykimään virtajohtoa irti samalla, kun Patrick nosti mun teetä valuvan läppärin pöydältä yrittäen pelastaa sen pahimmilta vahingoilta. Seuraavaksi oli edessä avaustalkoot. Minä itkin vieressä lohduttomasti kaikkien mahdollisesti menetettyjen tiedostojen perään, kun Patrick runnoi minun rakasta HP:täni auki. Onneksi hätä ei ollut ihan tämän näköinen; kaikki sisältö välttyi kosteusvaurioilta, mutta näppäimistö otti osumaa. Suurin osa näppäimistä ei toiminut ollenkaan ja välillä kone saattoi aavemaisesti ruveta morsettamaan itsekseen. Näppäimistön nyt olisi voinut vaikka hankkia irtonaisena, mutta nyt oli isompien päätöksien aika. Halusin päästää 3v vanhan, aikoinaan 400e maksaneen läppärivanhukseni lepoon. Tilalle joku uusi vetreä vempele, jolla pystyisi vaikkapa pyörittämään Sims kolmosta. Ei olleet kovin suuret vaatimukset tuon vanhimmaisen jälkeen, se kun meinasi pökertyä jo pelkästä Tumblrin selaamisesta.

Gigantin sivut auki. Haussa oli halpa peliläppäri (Skyrimia ja muita sen Simssin lisäksi ajatellen) ja löysinkin varteenotettavan yksilön. Ainut miinus huonosta akun kestosta. En tosin voi matkapahoinvointini takia käyttää mitään laitteita/lukea matkustaessa, joten minulle se ei tulisi olemaan ongelma. Oisin paljon halvemmalla päässyt pöytäkoneen kanssa, mutta kannettavuus oli reissaamista varten elinehto. Ei ollut saatavilla tätä mistään pk-seudun liikkeistä, mutta onneksi saatiin tilattua se muualta. Kävin varaamassa sen tiistaina ja sain sunnuntaina viestin, että kone olisi noudettavissa. Olin sopivasti Itiksessä samaan aikaan, mutta tarvittavat paperit olivat tietysti kotona. Heräsin tänään (eilen, oikeastaan) hieman aikaisemmin ja kipitin hakemassa sen ennen töitä.

Kaunokaisen nimi on Lenovo IdeaPad Y510p ja speksit riittävät (ainakin toistaiseksi) vaativampiinkin peleihin. Kone on hiljainen kuin mikä, ja Photoshop aukeaa sekunneissa. Tältäkö se tuntuu omistaa toimiva kone? Aivan mahtavuutta!

Ainoana kompastuskiveksenä meinasi toimia käyttis, Windows 8 on hirvein mitä tietokone sisällään voisi kantaa. Ja aivan helekutan vaikea poistaa, kaiken muun hyvän lisäksi. Onneksi Patrick on näppärä mies, päivän se vei mutta nyt pyöritän tässä tuttua ja turvallista Windows seiskaa. En voisi millään muotoa olla tyytyväisempi. Toivotaan, että tämä vaikuttaisi positiivisesti myös bloggaukseen, eipähän ainakaan tarvitse pelätä ylikuumenemista jos käyttää Photarin lisäksi nettiä yhtäaikaa.

Ryhtiliike

Kuten muissa someissani onkin jo tullut esille, värjäsin tukkani vaaleansiniseksi. Tai jäänsininen sen piti olla, mutta keltaisuus hieman paistaa läpi tehden väristä monivivahteisen. Joskus se näyttää siniseltä, joskus vihreältä. Samapa tuo, väri on silti mitä hellyyttävin. 

Tämän saavutin hopeoimalla pidennykset ja oman tukan Joicon hopeashampoolla ja Stagazerin Royal Bluella. Valitsin nyt käyttää Stargazerin sinisiä Crazyn sijaan, koska niissä tuntuu olevan hitusen parempi/kirkaampi pigmentti. Miksasin ihan pienen määrän Royalia hoitsikkaan (XZ Omena) niin, että väri oli vähän tummempi vaaleansininen ja iskin vasta pestyyn, hoitoaineettomaan ja kuivaan tukkaan n. tunniksi. Jouduin värjäämään oman tukan vielä toiseen kertaan, koska olin huolimaton ensimmäisellä ja väri jäi varsinkin juurista laikukkaaksi. Juuret kannattaa muutenkin pastellisävyjen kanssa värjätä asteen tummemmalla väriseoksella, koska mulla vain kerran vaalennuksen alla ollut tukka tuppaa jäämään käsiteltyjä latvoja vaaleammaksi.

Hellyyttävä Patrick, nukahti mun T-Rex-tyyny sylissä eräänä iltana. Hassu. Pinkin paidan nakistin Cybershopin aleista. Kun alet tippuivat 60%, niin ei jää syytä pihtailla. Ale-valikoiman voitte käydä katsastamassa liikkeiden lisäksi myös täältä, KLIK!

Hihhihhii, mulla on ollut huono (s)onni mustien seperenkaiden kanssa; joko oon tuhonnut kaikki saamani, tai sitten oon tilannut mustan sijasta hopeita. Oon niin pitkään halunnut käyttää mustia koruja nassussa ja nyt vihdoin taas pystyn. Meille tuli Cyberiin 3,2mm mustia koruja vaan 10mm halkaisijalla! Kun yleensä noiden paksumpien renkaiden halkaisijat on sitä luokkaa, että ne ylettävät suuhun asti. Ja mikä parasta, ne mokomat aukesivatkin ilman pihtejä! Tarvitseeko edes sanoa, että rohmusin heti kuormasta itselleni yhden. Siinä se nyt killuu ja näyttää kivalta.

Ei niin mitään selityksiä, kunhan kameroin uudella tukalla minkä ehdin. Vois muuten hankkia uudet työkengät, nämä ovat jo parhaat päivänsä nähneet.

Uudet kaunokaiset kotiutuivat Kiinasta (Ebay). Tomy Takara on ehdottomasti mun lemppari leluntekijä, joka ikinen noista on viimeistä yksityiskohtaa (tassuanturoita) myöten kauniisti muotoiltu ja maalattu. Palloilin tämän setin ja sen perussetin välillä, mutta päädyin tilamaan nämä erikoisemmat Eeveelutionit. Rakastan näitä kyllä niin paljon, että pakko varmaan hankkia ne toisetkin.. 

Miksei meillä muuten Suomessa enää myydä Pokemon-figuureja? Tai jos myydään, niin ne on niitä mälsiä onttoja. Nään vieläkin unia lapsuudesta, kun silloisen Eka-Marketin leluosastolla oli varattu kokonainen seinämä pelkille Pokemon-figuureille. Nyt tämän haavemaan löytää enää vain Japanista ja Amerikoista. Katkeruus.

Tämä on hyvä otsikko

Minulla ei ole asiaa, mutta ottakaa tästä muutama lärvi. Rakastan tätä tukkaa, herranjumala kun on ihana prinsessaoksennus.

Tilasin Crazysta maailman parhaat plugit. Enough said!

I wanna ruin our friendship, we should be lovers instead.

Lomalomalomalomaloma! Jee! Vaikka onkin vaan kaksi viikkoa, niin kyllä kelpaa silti. Oon viettäny lomaa ihan yleishygieniasta lähtien, en pessyt tukkaani viikkoon ja ai että se tuntuu nyt ihanan pehmoiselta. Päänahkarasvat tehneet tehtävänsä, en ois ees tarvinnut pesun jälkeen hoitoainetta, kun oli niin helposti selvitettävä. Mutta jos nyt jätetään mun ihrat sikseen ja tehdään pieni vilaus elämään ennen lomaa, koska en luonnollisesti ole edes jaksanut meikata..

1. Kyllästyin mun vihertävän harmaisiin latvoihin ja päätin, että muutosta oli tultava.

2. Siispä värjäsin latvat violetilla ja pinkillä, iskin päälle kukkamekon ja rupesin hipiksi. Mekko on Sheinsideltä, ihan omin rahoin maksettu tällä wkertaa. Unelmien kukkamekko on ollut listalla, ja tää on erittäin lähellä sitä. Ainut miinus tulee alushameen lyhyydestä, pitää käyttää alla shortseja ettei karvapuumat vilku. Keille hobiteille tää on edes suunnattu, jos oon päälle puolimetrinen ja mullekkaan ei sentit riitä? Mut pyydän varmaan äitiä joskos se osais asentaa tohon jonkun jatkopalan. Kukkapanta on Cybershopista, haluun vielä isokukkaisemman, mutta kyllä tääkin on ihan sievyys.

Tossa vielä lähempi kuva väristä. Tukka näyttää kärähtäneeltä, mutta siitä voimmekin syyttää ystävääni suoristusrautaa, joka makoilee syyllisenä taustalla. Onneksi kävin juuri noutamassa uuden ihanuuden! En ole sitä vielä testannut. Vanhan lahjoitan poikaystävälle, säätämättömät 230 astetta on just sopiva sen paksuille luonnonkikkuroille.

Huone on paskainen, vaan eipä onneksi enää. Vietin monen laiskapäivän jälkeen vastakohtaisen päivän ja sain aikaiseksi siivota oman sikolättini. Tänään on nääs vanhat kunnon kotibileet pitkästä aikaa, enkä halua mun huoneen olevan taas se luola täynnä paskaa, jonne kukaan ei saa kurkata. Täällä kuitenkin asuvat talon karvaisimmat ja komeimmat marsuherrat ja yksi sievistä sievin hamsterineiti.

Marsuista puheenollen, tältä näytti sormi sen jälkeen kun perheen kuopus Moby päätti, ettei hänen kynsiänsä saa leikata. Nappas sormeen kiinni ja roikkui siinä kiinni. Mahdoton pieni paskiainen!

Äärimmäisen tärkeää käyttöä lomarahoille löytyi, kun uusin Poksupeli odottaa jo nurkan takana. Mietin ekana vaan sitä normiversioo, kun ajattelin että käsikonsoli vähän menettää merkityksensä tommosella rohjolla pelatessa. Tutkin kuitenkin asiaa; akun kesto on huomattavasti parempaa luokkaa ja aikaisemman version näytön kovaa heijastusta oltiin myös saatu vähennettyä. Ja onhan se nyt piruvie kaunis ja vielä pinkki. Eikä edes niin iso. Rakkaus rakkaus.

Ekaa kertaa pääsen myös vetämään Pokemon-maratonia seurassa, koska Paddi innostui pelaamaan Blackia. Joko oon maininnu, että on maailman paras poikaystävä? Kerrankin saan myös niitä örvelöitä, joiden kehitys vaatii vaihtamisen. Mutta nyt minä tungen nassuun aamupalaa, hipsin Alkoon ja aloitan laittaitumisen ihan pitkän kaavan mukaan. Elämä on ihanaa.

Picture heavy.

Ei oo asiaa, mutta kuvia löytyy. Ainakin musta, poikaystävästä, musta, Sheinsiden lähettämistä uutuuksista  ja vielä kerran musta.

 Tiedän ainakin yhden työkaverin, joka on kade tästä söpöstä tipumekosta. Oon ihan mekkohullu, voisin syrjäyttää mun muun vaatekaapin mekoilla.. Vyö on Ginasta!

Maailman paras hovikuvaaja.

Toinen kiinasta lähetetty tuote on vähän kaikkee inkkari, hippi, skene ja värikäs. Ja mätsää mun tatskaan. Eli just sopivan semmonen vähän outo, jota voi parittaa tylsempiin vaatteisiin ja tehdä asusta jännemmän. Ton paidan löydätte klikkaamalla ittenne tänne. Tää paita oli oikeastaan se innostus tukan väriinkin, saatan jossain välissä vetää latvat lilaksi kun kyllästyn tähän harmaavihreään, jonka noi on nyt omaksuneet värikseen.

Shortsin on HuoraMarketista.

En ikinä julkase oikeita hymyilykuvia, koska näytän kieltämättä eräältä siimahäntäiseltä jyrsijältä. Mutta ei yhdestä kerrasta kuole. Hyvää vapaapäivää mullekkin, krapulantai saa nyt luvan jatkua pienten tasoittavien merkeissä.

HänSisällä.

Hiljaisuutta, mutta ei mitään jänniä tarinoita vastineeksi. Käytiin me Paddin kanssa Varkaudessa olemassa neljä päivää. Matka alkoi hyvin, myöhästyttiin junasta. Onneksi seuraavassa kaupiteltiin hyviä mansikoita, niin ei tullut niin paha suru. Kotona oli vain kuusi koira, joista kaksi kuitenkin jakautuu viikon päästä. Talon täydeltä shelttipentuja taas. Jos en olis jatkuvasti töissä ja ihan niin uuno vaativimpien lemmikkien hoitamisen kanssa, niin haluaisin kyllä yhden. Koska toinen jakautujista on mun lempikoira Brilli, jolle kyseessä on viimeinen pentue ennen eläkettä. Minun hassupossu/liito-orava on jo vanhus.

Iskä taas kertoi katkeruuden nostattavia tarinoita niiden Thaimaa-reissusta, jolla minä en taaskaan päässyt mukaan. Voisinhan minä itsekkin sinne mennä, mut isin kanssa lähtiessä tarjolla on ilmaisia majotuspalveluita (oma talo) ja thai-tulkkeja/tietäjiä. Tekis mieli käydä amiska loppuun vaan sen takia, että mulle on sen (tai edes jonkun koulun) suorittamisesta palkintona luvattu matka ladyboyden ja huonojen turistipaitojen luvattuun maahan.

Mutta mutta. Sain ensimmäiset paketit yhteistyökumppaniltani ja muissakin blogeissa tutuksi tulleelta Sheinsideltä.

Loogisuus oli tilata kuolapostauksessa jo esitelty Galaxy-mekko. Se on ihana, ja tuo Ginasta ostettu vyökin pääsi ensimmäistä kertaa ulkoilutettavaksi sen kera.

Toinen oli peeralla varustettu valmiiksi rikottu neulepaita. Mintunvihreää ja valkoista, nam! Ikävä kyllä se syksy on tulossa, mutta ainakin voi pitää muutakin kun vaan liiassa kuumuudessa valittuja, mahdollisimman pieniä riepuja. Odottelen itse syksyä oikeastaan kuin kuuta nousevaa, ehkä se on jopa ohittamassa kesän mun lemppari vuodenaikana. Onko se sitten vanhuuden syy vai minkä?

You better fear me dear.

Tuli semmoinen hetki, että katsoin huonettani ja se tuntui kovin omalta; ikkunalauta tursuaa plugeja, läväreitä ja koruja, lattialla on Pokémon-kortteja, pidennyksiä eri väreissä, tuhansittain hiusvärejä ja hoitoainepurnukoita lantraamiseen. Jalankulkutasoa asuttavat myös pastalautanen ja tyhjä viinapullo. Sängyssä ei ole lakanaa, koska poikaystävä myllertää sen aina pois. Lakanan sijasta sieltä löytyy kyllä kasoittain herran pitkiä mustia hiuksia. Vaatehuone, vaatekaappi ja vaaterekki jotka ovat äärimilleen tungettuina. Marsut rynkyttävät juomapulloa ja hamsteri kunnioittaa muita asukkeja hereilläolollaan. Suurin äänenlähde koko huoneessa on kuitenkin ikivanha läppärini, joka vuoroin huutaa ja huokailee. Ja kaikki asiat ovat sulassa epäjärjestyksessä, mitenkäs muutenkaan. Jos joskus tuntuu, että minuus on hukassa, niin yksi katse tähän pieneen huoneenkopperoon muistuttaa kummasti itseydestä. Siitä epätäydellisestä, mutta usein hyvinkin elämäänsä tyytyväisestä ihmisolennosta.

Olipa kerran palkkapäivä, ja Ebay lauloi. Yhteistyön lisäksi oli pakko ihan omin kätösin rahoittaa Sheinsideä, koska uusi rakkauskauppa. Jännyys, että mitä ja milloin postityttö tuo tullessaa. Kiinasta tilatessa joka päivä voi kuukauden ajan olla joulu. Huonon muistin ansiosta nimittäin unohdan puolet tilatuista tavaroista. Ollappa helppo olla vähän hatarapäinen.

Päästä puheenollen, muutos oli taas edessä (ja arvattava). Ekaks meni kemistillä pasmat sekaisin, ja vaalean turkoosin sijaan sain tukkaani tumman sävyn. Onneksi suoravärien nujertaminen on helppoa Herbinan syväpuhdistavalla shampoolla, luotettava kumppani. Shampoota vaan kuivaan tukkaan niin paljon, kun piheys antaa periksi, vähän vettä päälle ja antaa sitten muhia vaikka tunnin, tai niin pitkään kuin päänahka kestää. Sain tummasta turkoosista kahdella käsittelyllä vaaleanvihreän, jota sitten violetin suoravärin avulla sävyttelin sinisemmäksi. Helppoa kuin heinänteko.

Latvat saavat toistaiseksi ammottaa vaaleuttaan, Kiinasta (toivottavasti) tulee mulle paketillinen hiusliituja. Jälleen yksi mahdollisesti jo epäonnistunut yritys estää mua vaalentelemasta tukkaa jatkuvasti. Saampahan vetästä hullut professorit ilman pysyvämpiä seurauksia.

Septum-vihaajille ja nenäkorun koosta minulle kritisoinneille ilouutisia; nenässä jöpöttää kasvanut lapsi. Hengityselimen väliseinän reiän venyttäminen on vihdoinkin tullut päätökseen. 1,6mm > 3,2mm, eli tuplasin. Etenin n. 0,5mm välein, 1,6 > 2mm väli oli pahin. Sitten se olikin jo vähemmän kivuliasta. Rengas on nyt halkaisijaltaan 10mm, tommonen kivan paksu ja kuitenkin pieni. Ihan rakkautta. Aion hankkia siihen myös jonkunlaisen häivekorun niille päiville, kun ei jaksakkaan näyttää sonnilta.

Käytiin äsken poikaystävän kanssa vetämässä hyvät mätöt Kampin I Love Foodissa. Jos haluaa hyvää palvelua, niin tuolta sitä kyllä saa.

Kuvassa takana näkyvä heppu on niin ihana ja rempseä asiakaspalvelija. Tuli itellekkin hyvä mieli. Hyvä mieli tuli taas massulle kana-aurajuustopastasta, jonka mätin. Omnom!

We're as free as starving wolves.

Yhtenä päivänä kutsui minua ja Paddia Kamppi. Vähän turhan myöhään, kun en ole se kaikkein nopein laittautuja. Ei oikein keretty käydä missään, ehkä rahatilanteen kannalta paras. Kyllä noita vaatehirviöitä on tullu osteltua ihan kiitettävästi lähiaikoina.

Paita - New Yorker, shortsit - H&M, kengät - H&M, laukku - Ebay.

Kyllä minä tuosta miehestä vielä potentiaalisen asukuvaajan koulutan. Vielä on vähän hakusessa se kultainen keskitie, kun meikän löytää niistä kuvista aina liikaa toisesta laidasta tai alareunasta. Mun jalat morfautuu tolleen merenneitomaisesti yhteen, jännä. Huomaa hyvin tän mun anti-liikunta-terveellinenruokakuva-fitnesskuolausblogit-liikkeen kun kiloja on tullut todistetusti 5 lisää. Juon tässä teetä, mässytän suklaata ja samalla mietin, että mikä on mennyt vikaan.

Mutta Kamppireissulle löytyi lopulta joku syvällinen tarkoitus. Vaatteita ei löytynyt, mutta vieläkin parempaa. Pokémon-kortit on ollu taas vähän kiven alla, kun R-kioski on bipoläärinen niiden myynnin suhteen; on-ei-on-ei. Jälkimmäinen kausi menossa. Mentiin sit Br-leluihin ja siellä mua odotti kokonainen hyllyllinen yksittäisiö korttipakkoja, kolmen paketteja ja metallibokseja. Iski ahneus, ostin yhden boksin ja yhden kolmen paketin. Ei oo pitkään aikaan ollu näin hyvä tuuri korttien kanssa!

Ihan kivan kokoinen pakka tuli sit loppujenlopuks ostettua. Minun ahneus ei tunne rajoja.

Ensinnäkin tuo Crobat. En oo koko korttihistoriassani omistanut yhtäkään ja niiiiin pitkään se on ammottanut tyhjyyttään mun kansiossa. Sitä riemun määrää, pysähdyin kesken kävelyn dramaattisesti tuijottelemaan tota. Enää puuttuu Suicune ja sitten on toinen generaatio kerätty! On noi muutkin tulleet ihan tommosia kivoja, tota lohikäärmetyyppiä vähän ihmettelin, kun tajusin. Sit nauratti, kun tuli samassa pakassa kaks Slakingiä, toinen oli reverse holo ja toinen normaali holo. Jasso.

Loppuillasta päädyin vaan istuksimaan meidän parvekkeelle nauttimaan maisemista ja meidän uusista kaluisteista. Ja naamastani.

Oon vähän hukassa mun otsiksen kanssa. Toisaalta se on ihan kiva pitkänä, mut sit taas toisaalta se suurimman osan ajasta päätyy näyttämään siltä, että en oo tienny mitä tehdä sen kanssa. Käyn tärkeää sisäistä taistelua sen suhteen, että mitä tolle nyt tekisi. Tekis mieli saksia mokoma ruotuun ja samalla antaa sen kasvaa #firstworldproblems.

HYPETYS MAXIMUS!

En yleensä tykkää tällasista animeista, mutta jo ekasta jaksosta olin ihan totaalisen viety. Jaksoja on vasta tullu yhdeksän ja uus tulee joka lauantai. Tarviiko sanoakkaan, kuinka paljon odotan taas seuraavaa lauantaita/sunnuntaita, kun tekstitetty versio tulee!

Kuunnelkaa nyt miten eeppinen toi teemakin on, tulee kylmiä väreitä! ;___;

I want loads of clothes and fuckloads of diamonds.

Hiphei Helsinki. On se ainakin kesäisin ihan kiva paikka. Vierailin viime viikolla ensimmäistä kertaa Koffissa, kun Ollilla oli siellä läksärit. Kunnon hipster-puisto sekin! 

Tosiaan, Ollihan roudasi kavereittensa kanssa sinne oman sänkynsä ja piti sen päällä puheen, joka päättyi Heil Hitlermäisiin käsimerkkeihin. Taas semmoista meininkiä, ettei ihan joka päivä nää. Huonosta varustuksesta johtuen en jäänyt sinne kovin pitkäksi aikaa, koska pylly paleltui.

RUOHOlahdessa taasen kerran. Yritin kamerahuorata, mutta onnistuin vaan tiputtamaan kännykkäni.. Käy se näinkin. Poimittiin tuolta jostain puistosta marsuille vähän heinukoita ja oli muuten maailman onnellisimmat neljä karvapyllyä sinä iltana.

Tuli kivasti lomarahhoo ni oli varaa shoppailla. Neljä ekaa paria on hankittu Crazylta ja ainakin noi tyrannosaurukset on just eikä melkein sitä, mitä oon ettinykkin terveisin ikuinen matelija ja dinofani! Näin unta, että Ginassa myytiin legginssejä dinoilla varustettuina ja aijaijai kun unet tulisivat joskus toteen. Mul ois dinoleggarit ja oisin maailman paras Pokémonkouluttaja ainessi. 

Metalliset plugit taas tilasin Ebaysta joltakin, josta sai kustomoitua ittellensä kuvat. Jos saa ihan mitkä tahansa maailman kuvat, niin mistä aloittaa? No luonnollinen vastaus on tietty, että Pokémonista ja One Piecestä. Raichu löytyy jo tatskana niin seuraavaks siistein kuva koneelta löyty Lugiasta.

En vois olla tyytyväisempi näihin aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa! Ehkä rakastan noita wanted-postereita ja ehkä vähän tykkään Acesta (omistan jo yhden t-paidan ja kaulakorun köhkäh) ni eikös tää oo aika ilmiselvä valinta. Onneks tähän samaan teemaan voi tilata muitakin hahmoja sitten, kun rahaa riittää. Ainakin Luffyt menee ostoslistalle!

Blöblöö metrossa, kamerahuoraus ei katso aikaa, eikä paikkaa, vaikka kanssamatkustajat vähän kummenksuen mulkoiliskin.

Nyt yritän ottaa urakaksi vastata noihin kommentteihin, niitä on kerääntyny 130 ja aikasimmat on huhtikuulta.. hups! Elkää siis ihmetelkö sitä, jos teidän kommentit ei tuu heti näkyviin. Ne käy eka mulla hyväksyttävänä ja jos en vastaa niihin heti ku julkasen ne, niin ne vastaukset kyllä sitten unohtuu. Ja siks niitä kerääntyy tonne odottelemaan julkaisua. Ja siksi koska oon vähän laiska välillä kun istun koneella, laitan vaan aivot narikkaan ja päivittelen Facebookin etusivua..

Reissuihmiset ja rakkaat kaupungit.

Lomalomalomalomahype! Juna suuntasi kohti Jyväskylää, jonka asemalla meitä innokkaina vastassa olivat Maarit ja Chico. Pieni tärkeä fakta; Maarit on sellainen otus, joka on minut tällä pallolla tuntenut kauiten (onko sana??). Tietty jos sukulaisia ei lasketa. Ihan kivaa! Meidän yhteinen taival alkoi, kun Maarit oli 6v ja minä 7v. Aika kauan ollaan jaksettu toistemme pärstöjä tuijotella!

Aamuväsy, koska tuo riiviörakki vaan trollas meitä lattialla nukkuvia koko yön. Ei tuommosta rottan papanan kokoista piskiä uskalla ees viereen ottaa, sehän vois vaikka litistyä jos minä erehtyisin röllykkämahoineni sen päälle löllähtämään. Edessä oli reissu Jyväskylä-cityyn. Mut sit alkoki laiskottaa, kierrettiin vaan pari kauppaa ja suunnattiin Alkon kautta rannalle. Sitten apostolin kyydillä tutustumaan Jyväskylän  hyvin kansoitettuun yöelämään parhaimpana bilepäivänä; torstaina. Ei varmaan tarvitse edes mainita, että alkoholisoituneita tanssilattialla heilujia ei meidän lisäksi ollut. Onneksi seura oli huippua ja Bra tarjosi sentään hyvää musiikkia niiltä vuosilta, joilta minäkin osaan baaribiisejä ulkoa!

Seuraava maisemanvaihdos (muttei vielä kaupungin) vei meidät juhlistamaan Mokopöön 21v synttäreitä. Perinteiset kotibileet taas, eli jääkiekkoa, Euroviisuja, makkaraa, Leijona-viinaksia ja kaikkia ihania leipomuksia. Tarvitseeko sitä edes mainita, mutta ähkyt vedin ja menin nukkumaan aikaisemmin, kuin laki sallii. Mistä tietää, että on tulossa vanhaksi..

Junamatkaan Jyväskylästä (tai lähes mistä tahansa) kuuluu vaihto kuolonkorahdusmaisia ääniä päästelevään taajamajunaan. Paddi löytikin hyvää käyttöä vaihtoon varatulle ajalle; poseerata 40mm ilmatorjuntatykin kanssa. Tämä upea laitos sijaitseekin sitten Pieksämäellä; kylässä, joka on vielä Varkauttakin kuolleempi. Saavutus sinänsä!

Päätepysäkkinä Varkaus, ylväs kotikaupunkini. Senkin katuja tuli tallailtua 20 vuotta ennen uskallusta lähteä maailmalle. Näyttelin Paddille kaikkia tärkeitä nähtävyyksiä tyyliin vesitornin, lukion, Mäkkärin.. Otettiin myös ilo irti ja koluttiin kaikki kirpparit läpi. Just jees, että niitä löytyy kauppakadun varresta jopa kolme kappaletta, kun täällä pk-seudulla niitä saa metsästää mitä ihmeellisimmiltä ja hämärimmiltä pikkukujilta kissojen ja koirien kanssa. Ja jos nyt aletaan paljastuksia jakamaan, niin voisin muuttaa Varkauteen takaisin vaikka heti kahdella ehdolla, 1. kaikki kaverit muuttas kanssa 2. ja työpaikka. Ja ehkä julkisen liikenteen toimivuus, Varkauden sisällä kulkee jotain kolme linja-autoa, jotka lakkaavat liikennöimästä siinä viideltä iltapäivällä.. 

Äitin luona ollessa käytiin mm. metsässä pyörimässä, soutelemassa ja mato-ongella. Meitsi vei saatujen kalojen määrässä 100-0 molempina päivinä, kyllä musta vielä ammattikalastaja leivotaan. Enää ei pelota laittaa matoja koukkuun, mutta suru tuli kun jouduttiin yksi ahven nirhaamaan kokonaan nielaistun koukun takia.. Ja saadut kalathan pitää säilyttää vesisankossa niiden hengissäselviämisen takaamiseksi, ja ne pitää myöskin vapauttaa hengissä takaisin järveen. Jep, ammattilaisen otteet!

Talo tuntui kyllä ihmeen tyhjältä; äitillä on tällä hetkellä vaan kuusi koiraa, kun siihen yli kymmeneen tottui jossain vaiheessa. Mutta hyvä aika majailla kotona, koska sieltä löytyi neljä kappaletta toistaan suloisempia kolmeviikkoisia Shelttipentuja.

 

Värivalikoimassa oli tricolor

.. ja blue merle! Yksi merle (blue tai bi, ihan sama) tänne kiitos. Voiko sulosempaa olla? Paddi suunnitteli jo mahdollisia keinoja kidnapata yksi tommonen, ja olin kyllä ihan mukana. Mutta kyllä minä jaksan odottaa, eiköhän äiti mullekkin yhden koiran anna sitten, kun oon sellaisen valmis ottamaan. Nyt ei ole vielä tarpeeksi rahaa, aikaa, eikä aikuisuutta ottaa omalle kontolle mitään noin "isoa" ja vaativaa lemmikkiä.

Matkaan liittymätön mutta liittyvä. Katselin Gina Tricotin sivuilta tota Star Wars-toppia ja kun se nettikaupasta ehti loppua, niin metsästin sitä vielä Helsingistäkin liikkeistäkin. Tuloksetta. Tallusteltiimpa sitten Jkl:n Ginaan ja siellähän se mua odotti! Yhtä hyvä tuuri kävi parin muunkin vaatekappaleen kanssa, mutta niistä sitten lisää kun jaksan nuo tuhannet uudet koinruoat tuolta kaapista saattaa päivänvaloon ja kameran alle. Tsau!

Psst! Löysin koneen kätköistä tämmösen ja on muuten vanha, mutta yllättävän jepa! Sanotukset varsinni.

It was a murder but not a crime.

Hahhahahaha, oikein naurattaa miten kauan toi violetti ehti olla päässä.. Kaksi viikkoa korkeintaan, pitäs vaan suosiolla uskoo, ettei oo semmonen väri, jossa viihdyn. Ekan vaalennuspesun jälkeen oli vielä semmosta hienoista violettista vivahdetta tukassa, toinen vei sen mukanaan ja paljasti kaikkien värikerrosten alta sen blondin, mikä mulla viime vuonna oli (vähän kellertävä). Onneks mun tukka luovuttaa nää värit suosiolla veke, jopa sen vihreän. Ja ennenkun siellä povataan mulle taas aikaista kaljuuntumista, niin vaalennuspesu ei ole tukalle minkään vaalennuksen tai värinpoiston veroinen rääkki. Ja meitsi tekee yleensä vielä ohjeita laimemman version, kun sitä shampoota en ikinä mittaile vaan turauttelen mielen mukaan reilulla kädellä. Kyllähän nuo latvat vähän siitä vähän aina levahtaa, mutta kuten mainittu useasti; tukka on uusiutuva luonnonvara.

Kävin tukan kidutuksen jälkeen hiustohtorilla kampaajalla! Ja ammattilaisen otteissahan en itse ole moneen vuoteen käynyt muutaman itku-silmässä-pois-kampaamosta-reissun traumatisoimana. No en missään liikkeessä kuitenkaan, vaan kampaajaksi opiskellut työtoveri napsasi pahimmat korpikuusilatvat veks ja korjaili vähän mun röh, "upeita" kerrostuksia. Viime trimmauksesta on ehtinyt kulua kolme kuukautta, että eiköhän se ollut aikakin.

Sitten vähän villiä sävytystä Joicon hopeashampoon, Colormaskin Silverin ja Four Seasons Ice Ice Blondyn turvin ja voilá! Harmaa ei kyllä ollu mulla se tavoiteväri, vaan platinablondi.. Onnistun kyllä aina kaikissa kaikissa sateenkaaren värisissä hiussotkuissa, mutta auta armias jos yritän jotain luonnollista! Eeeheeei, Ice Blondy veti sitten koko fledan harmaaksi ja näillä sitä kai mennään sitten.

Tilasin Rapunzel Of Swedeniltä ne pidennykset, mitä jo alemmassa merkinnässä haaveilin; aitohiusnauhaa sävyssä #6001. Oli muuten ihan perkuleen vaaleeta, en oo koskaan törmännyt niin vaaleisiin jatkeisiin. #613 pidennykset näyttivät näiden vieressä oransseilta.. Ongelma ei ollut enää pidennysten tummuus, vaan liika vaaleus. Hah, aina pitää olla jotain säätöä! Onneksi tummemmaksi pystyy sävyttämään ja sen hoitivat nuo yllämainitut sävytysystävät (miinus Colormask, koska se ei rakennepaikkaavien ainesosiensa takia pidennyksille sovellu).

Laatua ei voi kyllä kehua, kyllä ne aitoa on mutta niitä ei voi pitää suorina ollenkaan, jos haluaa välttää Tuksun pidennykset-efektin. Ne on nimittäin yksi semmonen iso kuiva ja käkkärä afropallo, jopa suoristuksenkin jälkeen. Ois ollu kiva pitkästä aikaa pitää suoria hiuksia pidennyksien kera, mutta ei sitten.. Kiharameiningeillä mennään!

Huomasin olkkarin olevan potentiaalinen kuvauspaikka ja muutaman viimeisimmän naamakuvattomuuden edestä tässä taas tavaraa!

Pakotin kolmipäisen mieslauman mun kanssa shoppailemaan sen jälkeen, kun iskä laitto tilille "sori, et pääse Thaimaahan"-rahat ja löysin tän. Hitsi kun valtava pehko peittää ton paidan, kun se on niin mahti! Kuvassa on yksisarvinen ja tekstissä lukee "Greetings from North Korea".

Ihana tikrupaita Cybershopista. Kiva aina, kun palkat palautuu bumerangina takaisin samaan firmaan.. Muilla vaatekauppahemmoilla samoja ongelmia?

Tuitui! Nyt, kun olen armeliaasti unohtanu tatuoimiseen liittyvän sietämättömän kivun ja paranemisvaiheen auttamattoman kutiamisen, niin himottais sotkea itteään lisää! Joulukuussa tulee sen verran muhevat veronpalautukset, että voisin osasta luopua ja ottaa mustetta tilalle. Mut ihan kidutusta ilmottaa yli puoli vuotta aikaisemmin, että jouluksi saa törsätä. Tahtoo jo nyt!

Nyt väsyttää, pöö.