You better fear me dear.

Tuli semmoinen hetki, että katsoin huonettani ja se tuntui kovin omalta; ikkunalauta tursuaa plugeja, läväreitä ja koruja, lattialla on Pokémon-kortteja, pidennyksiä eri väreissä, tuhansittain hiusvärejä ja hoitoainepurnukoita lantraamiseen. Jalankulkutasoa asuttavat myös pastalautanen ja tyhjä viinapullo. Sängyssä ei ole lakanaa, koska poikaystävä myllertää sen aina pois. Lakanan sijasta sieltä löytyy kyllä kasoittain herran pitkiä mustia hiuksia. Vaatehuone, vaatekaappi ja vaaterekki jotka ovat äärimilleen tungettuina. Marsut rynkyttävät juomapulloa ja hamsteri kunnioittaa muita asukkeja hereilläolollaan. Suurin äänenlähde koko huoneessa on kuitenkin ikivanha läppärini, joka vuoroin huutaa ja huokailee. Ja kaikki asiat ovat sulassa epäjärjestyksessä, mitenkäs muutenkaan. Jos joskus tuntuu, että minuus on hukassa, niin yksi katse tähän pieneen huoneenkopperoon muistuttaa kummasti itseydestä. Siitä epätäydellisestä, mutta usein hyvinkin elämäänsä tyytyväisestä ihmisolennosta.

Olipa kerran palkkapäivä, ja Ebay lauloi. Yhteistyön lisäksi oli pakko ihan omin kätösin rahoittaa Sheinsideä, koska uusi rakkauskauppa. Jännyys, että mitä ja milloin postityttö tuo tullessaa. Kiinasta tilatessa joka päivä voi kuukauden ajan olla joulu. Huonon muistin ansiosta nimittäin unohdan puolet tilatuista tavaroista. Ollappa helppo olla vähän hatarapäinen.

Päästä puheenollen, muutos oli taas edessä (ja arvattava). Ekaks meni kemistillä pasmat sekaisin, ja vaalean turkoosin sijaan sain tukkaani tumman sävyn. Onneksi suoravärien nujertaminen on helppoa Herbinan syväpuhdistavalla shampoolla, luotettava kumppani. Shampoota vaan kuivaan tukkaan niin paljon, kun piheys antaa periksi, vähän vettä päälle ja antaa sitten muhia vaikka tunnin, tai niin pitkään kuin päänahka kestää. Sain tummasta turkoosista kahdella käsittelyllä vaaleanvihreän, jota sitten violetin suoravärin avulla sävyttelin sinisemmäksi. Helppoa kuin heinänteko.

Latvat saavat toistaiseksi ammottaa vaaleuttaan, Kiinasta (toivottavasti) tulee mulle paketillinen hiusliituja. Jälleen yksi mahdollisesti jo epäonnistunut yritys estää mua vaalentelemasta tukkaa jatkuvasti. Saampahan vetästä hullut professorit ilman pysyvämpiä seurauksia.

Septum-vihaajille ja nenäkorun koosta minulle kritisoinneille ilouutisia; nenässä jöpöttää kasvanut lapsi. Hengityselimen väliseinän reiän venyttäminen on vihdoinkin tullut päätökseen. 1,6mm > 3,2mm, eli tuplasin. Etenin n. 0,5mm välein, 1,6 > 2mm väli oli pahin. Sitten se olikin jo vähemmän kivuliasta. Rengas on nyt halkaisijaltaan 10mm, tommonen kivan paksu ja kuitenkin pieni. Ihan rakkautta. Aion hankkia siihen myös jonkunlaisen häivekorun niille päiville, kun ei jaksakkaan näyttää sonnilta.

Käytiin äsken poikaystävän kanssa vetämässä hyvät mätöt Kampin I Love Foodissa. Jos haluaa hyvää palvelua, niin tuolta sitä kyllä saa.

Kuvassa takana näkyvä heppu on niin ihana ja rempseä asiakaspalvelija. Tuli itellekkin hyvä mieli. Hyvä mieli tuli taas massulle kana-aurajuustopastasta, jonka mätin. Omnom!