Busy.

Jassoo, kiirettä on pitänyt ihan mukavasti. Junamatka Varkaudesta kestikin tunnin pidempään, kiitos VR taas kerran. Kotiin päästyäni ehdin vetäistä vähän murkinaa napaan ja sitten sitä pitikin jo olla kiitämässä hiki kainalossa kohti uutta junaa ja Vantaata. Kumma tehdä yhtäkkiä näinkin paljon tuttavuutta ratapöniköiden kanssa, kun niitä on tässä monet vuodet juuri vältellyt. Anygays, Vantaalle menon suunnistamisen syy oli tällainen.

Uusi pieni karvaotus, tui! Laajempi postaus pikkuiselle Mobylle tulee sitten marsublogin (jonka ulkoasun vihdoin uudistin) puolelle sitten, kun tämän tekstin saan ulos rutistettua.

Seuraava päivä meni killistellessä tuota uutta otusta ja kiroiltua tän blogin ulkoasun vamoamisen kanssa, joka sitten ajoikin blogin piilottamiseen siksi aikaa, että saisin asialle jotain tehtyä. Piti mennä enintään pari päivää, mutta koska oon suunnitelmien mestari niin ei sitten tietysti mikään mennyt niinkuin piti.. Tää ulkoasu pissii edelleen vähän parista kohtaa ja oon täysin valmis repimään pelihousuni.

Torstaina pitikin sitten viipattaa Nellyn kuvattavaksi. Kaiken kiireressin keskellä jäi vähän yöunet vähäiseksi, mikä saattaa sieltä osista kuvista paistaakkin hyvin virkeänä ilmeenä.

Ai, väsyttikö? Toinen hauska oli toi ulkona kuvaus, kun siellä ei tosiaankaan ollu mikään lämmin ja vaatteitakin piti vaihtaa keskellä Helsinkiä. Mielenkiintoinen kokemus sinänsä, mekkokin vetäs kerran tuulen takia Marilynit, ja sitä pääsi todistamaan joku random naishenkilö autostaan. Ainakin se hersytti kovasti naurua ja olosuhteista huolimatta Nellyn kanssa on aina ollut hauska kuvailla!

Eikä homma loppunut siihenkään, vedettiin vielä iltahengauksen luvatusti Kampissa seuranani kaikenkarvaisia uusia kivoja tuttavuuksia, mm. Toni ja Elina. Täytyy kiittää Tonia kerrankin jostain (ei btw siitä, että sain viinapullosta naamaan), nimittäin mun sosiaalisen elämän mullistamisesta. Vuodessa on tullut hyvin vähän uusia tuttavuuksia näiltä suuntamilta ja kerran erehdyn lähteä näkemään Nomppaa Stadiin (ja vielä pahempi vahinko oli alkaa puhua Tonille hiusväreistä..) ja tsädääm; elämää. Minusta tuli siis virallisesti vihdoin Kamppihengari, vaikka vuoden päivät olen tätä arvonimeä käyttänyt vain naureskellen muiden kanssa, hahaa! (Oikeasti olin vain kade.)

Perjantaina työpäivän jälkeen oli edessä lanit ja alkoholia. Sipsiä ja pekonia oli molempia ainakin viisi pakettia, perjantaina jääkaappi oli täynnä alkoholia ja lauantaina sitä täydentivät vain energiajuomat. Ikuisesti Tuksu laitumella ja Pokemon on paras. Ja pieruvitsit tai ylipäänsä se itse akti.. Hämärämpää porukkaaa saa kyllä hakea veitsin ja haarukoin, täyttä rakkautta siis.

Elämä rappiolle-putki jatkui, kun sunnuntaina suunnistin asuttamaan Paddin residenssia. Mulle iskee siellä aina kauhee pupukuume Budin ja Nypsyn takia.. Eli siis pupujen. Joskus otan oman pomppivan porkkananmussuttajan kyllä. Aloitin katsomaan FMA:ta ja meillä oli samalla hyvät feastit menossa, kokkaavat miehet on ihan jees. Tonikin esitteli sen Thaimaan prinsessan kokkaustaitoja viikonloppuna ja loihti hyvää wokkia.

Ja tänään vihdoin sain pyllyni istutettua rauhassa tähän tuoliin ja palailla blogimaailmaan. Tosin nytkin Ville tuossa kuumottaa mua katsomaa One Pieceä, koska ollaan vihdoin Impel Downissa ja jännä. Kohta surullinen. Ville ei oikein nyt innostu tästä blogin takia laiminlyönnistä, voi. Pitää varmaan nyt siirtää simmut tohon toiseen ruutuun ja hypätä animen ihmeelliseen maailmaan.

Otan ensimmäisen junan jonnekkin. (Äiti, tuu hakee mut pois täältä.)

Eipä tässä nyt enää mitään jänskäkkää, pari naama-lattiakuvaa vielä siltä päivältä, kun onnistuin kääntelemään tukkaa.

 Cyberin kuvaajalta Nellyltä tuli soitto, joka meni jotenkin "hei tukkajumala, millonka tuut kuvattavaks?" Nellya pitää rakastaa ja torstaiksi on nyt sitten pällistelykeikka. Huomenna hyppään maitojunaan kohti Espoota (teknisesti ottaen Helsinkiä nusnus) ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin illalla mulla on kotiinvietäväksi Hazelille uusi söpö marsukaveri. Tui.

Mulla on elämää isompi säkki roudattavana mukanani, suurin osa niistä myytäviä vanhoja rutkuja. Pidetään sormet ja muutki pystyssä, että saisin edes osan kuvattua ens viikolla ja laitettua myyntiin.

Kiva toi mystinen ruskea, tartteis ehkä tehdä jotain. Harkitsen joko vähän jytympää lilaa, tai sitä koko tukan pinkkeyttämistä. Elämän vaikeita valintoja.

Kävin tänään syysmarkkinoilta ostamassa kirpeitä lakuja, omnom. Oon vähän katkera, kun en enää pääse ukin kanssa kahdestaan markkinoille ostamaan mulle leluja. Pikkuveli on vieny sen paikan, vaikka kyllä mulle vieläkin ne kaikki kivat eläinpehmot kelpais. Nyt väsyttää, voisin alkaa pikkuhiljaa valumaan tuonne sohvannurkalle torkkuilemaan. Tai sitten voisin vaan jäädä koneelle fiilistelemään Pariisin Kevättä pitkästä aikaa..

Höpötän lämpimikseni.

What's going on fails to concern me 'cause I'm locked behind my wall

Tukka on kiva, neule on kiva ja kotona on kivaa. Ruoka on hyvää. 

Fiilistelen myös uusia lattioita (haluun itekki joskus tän väriset) ja makkarissa mua kutsuvaa uutta isoa telkkaa. Porukat pistäneet elämän risaiseksi heti, kun meitsi häipy kotoa. Kuopion Ikella saattaa myös olla osuutta asiaan. Iskäkin kuulemma vaan remppaa omaa kotiansa. Ennen oli kadun karuin tönö (ulkoa ja sisältä), jännityksellä odotan miltä se näyttää nyt. Möö, lottovoittoa tännepäin ja omakotitalo Espoosta jostain metsän kyljestä, jonne voin hämärinä vuorokauden aikoina mennä leikkimään hippiäistä.

Tein myös videopostauksen, mutta en sitä näillä yhteyksillä saa ladattua mihinkään. Internetin nopeudet nääs huipussaan, koska korpikuusen kannon alla sijaitsee kotimme. Sivistyksen rakoilu ei hyvä. 

Onneks on Paddin ansiosta puhelimessa Pokemon Leaf Green, jota voi pelailla kun odottaa Formspringin päivittymistä. Olin rebel ja aloitin kerrankin Squirtlella. Nimesin sen Labooniksi, koska liikkis. One Piecussa mennään hyvää vauhtia yli 400 jakson, enkä tykkää seuraavista Portgas D. Aceen (kuuma rakkausmies) liittyvistä tapahtumista en sitten yhtään. Kiitti vaan Tumblr, kun minulle senkin spoilasit. Tekis mieli lakata mielenosoitukseksi kattomasta koko animea.. Mutta onneksi tuli Trafalgar. Rakastan animenimiä.

Yleensä leikkaan mun pidennykset aika lyhyiksi, mutta nyt otin Cyberistä vaan suosiolla sitä 20-tuumasta nauhaa, enkä kerrostanut paljoa ollenkaan. Hyvältä näyttää, pitkä letti on jees. Onneks oli kaapissa vanhat pinkit ja vaaleat pidennykset, joita pysty yhdistelemään ja kynimään kivasti. Joku pyysi, että miksen myisi mun vanhoja klipsipidennyksiä eteenpäin. Ei käy. On hyvä omistaa klipsipidennyksiä jokaisessa pituudessa ja sateenkaaren värissä, varsinkin jos on minä.

Ja kun joku kuitenkin sitä kysyy (luultavasti myös silloin, vaikka kirjoitan sen tähän koska en koskaan ilmeisesti kirjoita mitään asiaa kun mun kirjotuksia voi noin vain skippaillaan ja jälkeenpäin kysellä että hä miten oli niin niin mitä miten on??) niin pinkit on vedetty Crazy Colorin Pinkissimolla ja toi violetti (HOPEA!!!) taas Silver Blondessa mukana tulevilla maskeilla. Jotka ovat hoitoteholtaan muuten aivan täyttä kuraa, pinkki puoli on pehmoinen kuin vauvan pyllyvilla ja toi harmaa taas surkeaa koppuraa.

Photaritaitoni ooo mystiset. Pitäs varmaan oikeesti opetella joskus käyttämää sitäkin ohjelmaa kunnolla..

Vesipulloja siellä takana, kun ei mansikeilta heru maitoa. Tai sitten kaivosysteemimme on vaan p:stä ja hanasta tulee pelkkää kuravettä. Koirat tuo vielä hiekkaa tonneittain mukanaan sisälle, tässähän on kohta hiekkalaatikon herkkukestiainekset kasassa.

Meinasin paleltua hengiltä kunnes muistin tän mun ihanan kigurumin olemassaolon. Pitäs ehkä kuitenkin näyttää tälle pesukonetta, oikeassa jalassa on jotain skeidaa ja pelkään sen olevan mun mahanesteitä meidän suht railakkaan penkkari-illan jäljiltä. Joka sekin oli liian monta vuotta sitten.. Onneks oli pimeetä ja myöhä, olis muuten voinu joku mukula saada elinikäiset traumat keskellä tietä ylen antavasta Pikachusta. Ja nyt kun päästiin näihin hyviin aiheisiin, niin mulla on myös kahdet kenkäparit yrjössä. Ens kerralla alan harkita riisumista jo siinä vaiheessa, kun alkaa huippaamaan. Tai ehkä pitäis vaan lopettaa niiden salmarishottien kittaaminen. Perussuomalainen merkintäni päättyikin sitten näihin ylpeyttä herättäviin muistoihin.

Pakollinen junassa on tylsää-postaus.

Tukasta tuli harmaapinkki. Piti tulla vaan platinablondi, mutta kai se tääkin käy. Ps. näytän aina ihan paskalta, kun matkustan.

Oon hurahtanut näihin kaksivärisiin ernutukkiin nyt jotenkin. Ehkä ne vaan käy mun muutenkin häiriintyneeseen, jakomielitautiseen luonteeseen.

Inhoan junia. Aluks samassa vaunussa oli joku, jonka kännykkä huuti jatkuvasti Nokia tunea. Ja mun vieressä istu joku nainen, joka ei osannut muuta, kun ähkiä, ynistä, huokailla ja päästää suulla imutteluääniä. Vähän tuo sänkyvaihde ilmeisesti jääny päälle, eikun. Selvisin ekasta vaihdosta ja pääsin ihanan tyhjään vaunuun. Just kun olin nukahtamassa, niin joku rupes just tossa takana puhumaan jotain maratonipuhelua kovaan ääneen. Tykkään matkustamisesta kovasti, mut vaan sillon kun on hiljasta. En voi sietää puhelimeen kälättäviä ihmisiä mun muuten niin rauhallisessa aamubussissa, enkä kyllä muuallakaan julkisissa. Mun tekis mieli aina vaan räjähtää niille ihmisille, mutta en viiti.

Sääli, että tää matka kestää enää 1,5h, koska vaunussa on mun lisäksi kaksi ihmistä ja nekin vaan koomailee tyytyväisenä. Voisin vielä jatkaa matkaa ainakin toisen mokoman verran. Määränpäässäkään ei toki ole mitään vikaa, äiti vie mut Abc:n kautta kotiin ja saan iskeä ostokärreihin kaikkea kivaa mahantäytettä niin paljon, kun sielu sietää. Mässyfest!

State of mind you can't replace.

Tämmösinä päivinä yleensä vähän hymyilyttää.

Paljon paketteja! Mun pitäs saada joku Ebayn kanta-asiakkuus..

Olin niin vakuuttunut ton neuleen ihanuudesta, että tilasin kerralla pari. Tai oikeastaan kolme, koska jostain syystä olin iskenyt noita vihreitä ostoskoriin vahingossa kaksi.. No, onneks toisen voi aina heittää blogikirpparille.

 Juopon leopardiviitta ja mummolan verhot. Juoppovarustus oli paljon kivempi mitä odotin, noista verhojen olkahörhyistä en oo vielä ihan vakuuttunu. Tosin vois auttaa se, että kokeilis sitä sit ihan nätiksi laittautuneena ja ilman housuja alla.. Mutta kukkamekkoa olen siis kuitenkin jo etsiskellyt kaappiini mun olkihatun seuraksi ja tässä oli ihan täydellinen kangas, eikä muotokaan ei ole sieltä tyhmimmästä päästä. Ens kesäsänä voin sitten tätä ulkoiluttaa.

Haahehhhohooo, toi granaattipipo hajottaa mua vieläkin, mutta entäs toi Obeyn lippis.. Iski fiilis saada joku hipstahlicious päähine ja mikäs sen parempi tohon tarkoitukseen. Aloin myös kaipailla mun dollari-printistä koostuvaa lippistä, sääli ettei sen muoto koskaan oikein palautunu siitä järkytyksestä, kun iskin sen pesukoneeseen..

Paketteja enemmän, kuin esiteltyjä kamoja. Tuli vielä kaikkee pikkusälää, mutta niistä otetut kuvat oli niin surkeita, että kuvaaminen taitaa siirtyä seuraavaan tavarakasan ikuistukseen asti.

Ja vielä jotain iloista; päätin antaa Silver Blondelle vielä yhden mahdollisuuden, ja se kannatti! Muutamassa kohtaa on vielä vähän hassusti oranssia, mutta pääväri oli kuitenkin keltainen. Good, koska se on helppo taittaa veke! Latvat ei kyllä tykänny tästä ideasta yhtään, siispä luovuin muutamasta sentistä taasen yhteisen hyvän vuoksi. Nyt jos pysyisin vaikkapa edes sen puoli vuotta erossa vaalennusaineista (toki juurikasvun värjäystä ei lasketa) niin olisin jo hyvällä vauhdilla saavuttamassa niitä mittoja, mitkä tää matka turkoosista punasen kautta pinkkiin on syönyt. Onneksi tukka on uusiutuva luonnonvara!

Dundunduuun.

Huomenna tämä tyttö suuntaakin Varkauteen pitkästä aikaa! Meen koiravahdiksi höperöitymään yksin keskelle metsää koko viikonlopuksi. Sisäinen erakkoperseeni kiljuu riemusta. Yksin kotona olemisessa on edelleenkin sitä jotain. Jos tukasta tulee hyvä, niin saan ainakin kamerahuorailla ilman muita todistajia, kuin kuvissa peeloilevat randomit mustakuonot. Puhumattakaan siitä, kuinka ikävä mulla on meidän idioottipiskejä. 

Ja oon pääni puhki miettinyt, että mitä haluan synttärilahjaksi (2kk aikaa, mutta aina on hyvä olla ajoissa kun kyse on lahjoista) ja nyt sen keksin; ehdotan isiä sponsoroimaan mun seuraavan tatuoinnin. Ekaks kelasin jotain halpaa järkkäriä, mitä se on pari synttäriä takaperin mulle ehdottanut. Mutta kuten Meri sanoi, niin luultavasti siitä ei mulle kauheesti hyötyä olis kun en kuitenkaan jaksa opetella sitä kunnolla käyttämään. Ja tatska on kestävämpikin. Seuraava haaste on vakuuttaa isi tästä mun idean loistavuudesta, vähän haastetta siis luvassa. Onneks iskä on aika rento näiden asioiden kanssa, haaveilee (tai ainakin haaveili) se itsekkin perussuomalaisena miehenä siitä käsivarteen hakatusta suomileijonasta..

Hyvä biisi!

Operaatio punaisen vaalennus.

Huom! Blogikirppiskohteiden huutoaika loppuu huomenna sunnuntaina klo 18:00, joka jälkeen tulleita huutoja ei enää oteta vastaan! Sen jälkeen ryhdyn hetimmiten laittamaan voittajille sähköpostia, eli tarkkailkaa niitä sitten iltasella.


Kaksi viikkoa päässä ja totesin, ettei tää ehkä taaskaan ole se mun juttu. Jotain vaaleampaa siis kiitos, ja mieluiten hellävaraisesti, mutta nopeasti. Kärsivällisyys ei kuulu moniin taitoihini. Siispä lähdin testaamaan tämän viestiketjun haalennuskikkoja, josko niistä oikeasti olisi jotain apua! Tuolta löysin alunperin vaalennuspesun ohjeen, eikä se jättänyt vinkkeineen kylmäksi tälläkään kertaa.

Lähtökohtana vasta värjätty punainen. Väriä luultavasti päässyt kerrostumaan tukkaan ihan kiitettävä määrä, koska värjäsin sitä lähes joka pesun yhteydessä. Ihanaa luoda itsellensä epätietoisesti lisää haastetta.

Tässä vielä se alkuperäinen taisteluarsenaali.


Sunnuntai, 2. syyskuuta.

Yritys yksi; syväpuhdistava shampoo (Fudge Detox Deep Cleanse, btw inhoon ton hajua).

Yritin pelata vähän varman päälle, eli ekaksi huuhtelin tukkaa runsaalla vedellä (väriä lähtee jo pelkästään näin). Seuraavaksi pesasin ihan tavallisella shampoolla (Extra), jonka jälkeen taas lutrasin vettä kiitettävästi. Sitten seurasi syväpuhdistava shampoo, jota pidin päässä muutaman minuutin. Ja taas lätinää. Vikana päähän hoitsikka muhimaan joksikin aikaa, koska syväpuhdistava tekee tukasta todella kuivan. Hoitsikkakin vei mukanaan vielä vähän punaista vettä lavuaariin.

 Lopputuloksena kauttaaltaan hieman vaaleampi/kirkkaampi väri, latvoista vähän puskee oranssi läpi, kun taas juuresta pinkki.



Maanantai, 3. syyskuuta.

Yritys kaksi: lämmin rypsi- tai muu kasviöljy ja syväpuhdistaja.


Ideana on se, että hiuksen pinnalle jäävä väri liukenee rasvaan. Lämmitetään öljy, levitetään kuivaan tukkaan, isketään päälle muovihuppu ja annetaan hautua muutaman tunnin ajan. Syväpuhdistavaa päälle viideksi minuutiksi tai enemmäksi, jonka jälkeen runsas huuhtelu vaahdotuksen kera.

Ihan hyvä, mutta ideasta innoissani unohdin lämmittää sen öljyn, hups! Mutta kuitenkin, öljyn kanssa läträäminen on semisti ikävätä, sitä saa olla koko ajan pyyhkimässä kaulasta/naamasta/kaikkialta, koska se valuu ihan kiitettävästi. Ja sotkee jokapaikan. Kannatti siis pitää aina paperia lähettyvillä.

Palkitsevaa tämä kuitenkin oli, kahden ja puolen tunnin hauduttelulla ja kahdesti syväpuhdistavalla soopaamisen jälkeen lopputulos on paljon huomattavampi, kuin ensimmäisen yrityksen jälkeen (kuvasta sitä e tietenkään voi huomata). Punainen väri on kauttaaltaan vaaleampi, suht kirkas kuitenkin. Ja latvat huutavat sitä oranssisuuttaan. Tässä huomaa, että liian huonokuntoinen hius ei pidä suoravärejä sisällään yhtä tiiviisti, kuin vain kerran-kahdesti vaalennettu.


Laitoin vielä pesun jälkeen vähän normaalia hoitsikkaa tukkaan, syväpuhdistava nimittäin vetäisi öljyt suht hyvin mukanaan. Tätä öljyhoitoa voin kyllä suositella ihan muuten vaan tehtäväksi, tukka tuntui ihanan kiiltävältä ja paksulta!



Yritys kolme: marketin syväpuhdistava shampoo (Herbina) kuivaan tukkaan.

Sivistin itseäni värien haalennuksessa tätä operaatiota varten, ja markettejen syväpuhdistavia kehuttiin haalennustarkoituksessa niiden surkeiden värisuojien takia. Ja kuivaan tukkaan sotkettaessa värin pitäisi haaleta paremmin, kuin märkään tukkaan levitettäessä.

Tungin tukkaani kiitettävän määrän Herbinan syväpuhdistavaa, lisäsin aavistuksen verran vettä sekaan, että saan sen levittymään hyvin ja annoin olla päässä lakin alla lähes tunnin.

Väriä taisi lähteä vielä enemmän, kuin öljyhoidossa. Ainakin shampoo oli vaahdotuksen jälkeen äikäisen pinkkiä. Tukka tuntui kyllä käsittelyn jälkeen erittäin kuivahtaneelta, mutta normaalia hoitsikkaa päähän pidemmäksi aikaa ja se oli taas kosteutettu ja silkkisen sileä. Ja mikä parasta, latvat ovat väriltään selkeästi oranssit, ihan päät menevät jo tummaan keltaiseen päin. Päältä tukka vaaleni samanlaiseen oranssihtavaan sävyyn, mitä latvat olivat jo ensimmäisen kokeilun jälkeen.



Tiistai, 4. syyskuuta.

Tein muistaakseni vielä yhden syväpuhdistavamuhituksen kuivaan tukkaan. Kuvaa ei kuitenkaan tarjolla ole.



Keskiviikko, 5. syyskuuta.

Yritys neljä: Vaalennuspesu.

Tein sen jytymmän, hapetteellisen version vaalennuspesusta käyttäen apuna Tarjoustalosta metsästettyä Elean   Super Blonde vaalennusta (halpa). Taisin iskea lusikallisen jokaista (hapetetta, vaalennusjauhetta, yli jäänyttä vaalennusvoidetta ja shampoota. Annos vaan ei ollut yhtään riittävä, puolet päästä jäi punaoranssiksi. Vaalennustehokaan ei ollut tarpeeksi jyty, eli kovemmat otteet käyttöön.


Yritys viisi:  Schwarzkopfin Blonde Platinum Lightener 101.

Jytyin vaalennus, mitä olen ikinä testannut. Ostin tämän siinä toivossa, kun saatiin tällä räjäytettyä Meriltä sen viimeiset tummentuneet kohdat tukasta pois (punaisen jäljiltä ofc) ja siihen asti oltiin kokeiltu ihan kaikkea muutakin.

Mutta eipä vaan tepsinyt meitsin tukkaan toivotulla tavalla. Väri oli siis luonnossa vielä keltaoranssimpi, ja juurikasvu huuti tietty platinaansa.

Kelasin kuitenkin, että kyllähän tohonki jo menee pinkki päälle.. No ei. Tuloksena oli jotain lohenpunaisen ja oranssin kirjavaa, eli luonnollisesti jotain aivan hirveän rumaa. Uutta vaalennuspesua vaan kehiin, ja oltiin taas tuossa oranssissa lähtötilanteessa. Jopa se oli sitä lohihirviötä kauniimpi.


Torstai, 6. syyskuuta.

Yritys kuusi: Crazy Colorin värinpoisto.

Alkoi jo sen verran kyllästyttää tämä jatkuva epäonnistuminen, joten päätin että tukasta viis, kunhan oikea väri saavutetaan. Sitten voisin vaikka viettää rauhallista elämää saman hiusvärin kanssa pidempään, kuin kaksi viikkoa.

Dundunduun, yllättävä epäonnistuminen kohtasi taas. Nyt ei enää edes ollut vääristä aineista kyse, koska toi Cyberin värinpoisto on kauppojen värinpoistojakin jytympi. Mun tukkaan on vaan virallisesti jumahtanut oranssius pysyvästi. Tuloksena oli ehkä aavistuksen verran vaaleampi oranssi, mutta oranssi kuitenkin. Epätoivoissani vielä yritin sitä vaaleanpunaista kokeilla istuttaa, jos se tukka nyt olis jo tarpeeksi vaalea..

Nooh, eipä ollut! Sekasikiö marjapuuro oranssilla läpikuultavuudella, ah. Missä se mun ihana kirkas vaaleanpinkki ja mikä on tämä.. tämä?? Onneksi tuli noita vaalennuskikkoja testailtua, oon nyt sitten niiden avulla vaalentanut tän sinne vaaleanpunaisen ja oranssin hämärälle välimaastolle, enkä enää tiedä, että mitä tässä pitäis nyt sitten tehdä. Värinpoistoista ja vaalennuksista tuskin on enää apua. Vaaleanpunaistakaan en tästä saa. Pieni tenkkapoo. Jos olis rahaa ja luottamusta kampaajiin, niin varmasti menisin semmosen käsittelyyn. Ainakin jos se lupaa mulle sen mun ihanan blondin tukan, jonka oon aina ennen omin konstein ja Merin värjäysavuin saavuttanu mun kaikkien värikokeilujen jälkeen. Paitsi siis sen turkoosin jälkeen viimeksi, mikä tää kovien epäonnistumisien pilvi tässä nyt on, joka päälläni riehuu?

Lähdin tähän prosessiin ehkä pienellä omahyväisyydellä; kolmella aikasemmalla kerralla kun mulla punasta on ollu, oon aina saanut sen jotenkin pois, tai joku muu on. Kestopunasen vaalensin kampaajalla ammoisina aikoina, ja kahdesti oon suoravärillä värjätyn punaisen saanut onnistuneesti veke pelkällä vaalennuksella. Varmaan tukka ollu semmosessa kunnossa, että se on nyt imassu ton oranssin niin syvälle, ettei sinne aurinkokaan paista. Musta jotenkin tuntuu, että taidan tästälähin vaan jättää sen jokasyksyisen punaisen välivaiheen kokonaan välistä pois jos tästä tulee aina tämmöstä säätöä..

Niin tosiaan, siis järkevintähän tässä olisi varmaan värjätä tukka a) ruskeaksi, b) tuhkanvaalealla sävytteellä, c) punaiseksi, mutta mun suhtautumisesta noihin kolmeen värivaihtoehtoon kertoo se, että otan mielummin vaikka ton oranssin..

Meikä myy!

KLIK!

Pipoja.

Tukkani kohtalo on ollut surkea, se on niin kovin lyhyenläntä, että klipsipidennyksetkin tuottavat vaikeuksia. En nimittäin kovin mieluusti soisi valkoisten ommellusten vilkuttelevan kanssaihmisille, se ei ole koskaan ollut kovin kaunista kun sitä on päässyt muiden päissä todistamaan. Ja tietty on vielä se problema, että ei oma tukka ja pidennykset koskaan onnistu olemaan 100% sopivan värisetkään, ainakin kun nopeasti kuluvista luonnottomista väreistä on kyse.

Onneksi on juuri näiden ongelmien ratkaisulle otolliset vuodenajat tulossa; syksy ja talvi. Pipot (ja melkein mitkä tahansa muut hatut) kummasti helpottavat klipsujen piilottamista. Surkea pipovalikoima, tai oikeastaan pipojen huonosti punaisen kanssa yhteen sopiva väriskaala (yksi sopiva, tuo valkoinen) pakottivat mut uhraamaan aikaa kivojen pipaajien metsästykseen. Ebayn huono pipovalikoima yllätti jälleen. Bongasin sieltä peräti kolme kohtuuhintaista hankittavaa, joista yksi ehdittiin myydä pois ja toinen jäi vielä roikkumaan ostoskoriin.

Ainakin Jersey Shorea katsoneet voivat repiä tästä vähän lisähuumoria!

En edes löytänyt  perinteistä Vans-pipoa, jonka jo aikaisemmin omistin ja menin erehdyksissäni lainaamaan Ringolle.. Noh, sitä  ei tulee enää koskaan löytymäänkään.

Onneksi en nyt kuitenkaan jäänyt rannalle ruikuttamaan vaan keksin ruveta Googlettelemaan muiden nettikauppojen toivossa heti, kun Ponkes ja Lamina jättivät minut kylmiksi. Löytyhän sieltä joku, joka myy asteen vanhemiakin pipoja; Blue Tomato.

Sydämeni suli onnesta, kun toi Burtonin pipo löytyi sieltä. Enhän mä ole sitä Noralta kuolannut kuin useamman vuoden. Tai ainakin muistaakseni se oli Burtonin, saattaa myös olla joku erittäin samantamanen? No, anyways. Ihanan pipon löysin, me very happy, vaikka olikin aika hintava. Intoa kirvoitti vielä lisää Vanssin pipon alehinta siellä 15€ luokkamilla. Omastani maksoin viimeksi 25€.

Vielä siellä Ebayssa olis niitä ihania Volcomin pipoja kummittelemassa, mutta 40€ piposta on jo siinä kipurajan kohdalla. Ennen ajattelin koko pipobisnestä ihan naurettavan, repiä nyt hirveitä hintoja jostain päähineestä, kun halvemmallakin löytyy. Monia halppisversioita läpikäydessä jouduin toteamaan, että kyllä niissä kalliimmissa on yleensä paljon mukavammat ja istuvammat kankaat käytössä, ja niiden muotokin on jollain tapaa täydellisempi. Ja ne printit, snyysh. Nytpä on kylmiin viimoihin kivoja päänsuojia.

Ja vähemmän kylmiin on Pokemon-lippis.

Jihuu, työharkkaajamme Anni paljasti mulle vihdoin ammattisalaisuuden alatekoripsien käytöstä, ja vihdoin olen pystynyt käyttämään omianikin! Yritin tunkea ne kokonaisena nauhana silmään ja mietin, että miten muut saa ne aseteltua hyvin, kun ei se nauha taivu yhtään niin nätisti, kuin yläripsissä... Kikka olikin leikata ne osioihin, paistan taas yksinkertaisuudellani. Mutta tuossa ne nyt on hengaillu kivasti monena päivänä, säästän taas vähän aikaa, kun ei pelkällä ripsarilla tarvii ittellensä alahämiksiä veistää.

Alkaa muuten kaapit vähän tursuilla käyttämättömistä rievuista, se ois nääs kohta ekan blogikirpparin aika. Myyntiin eivät vielä tule ne ikivanhat rievut, joita ranttasin vaateinventaario-tagin alla, koska ne hyväkkäät ovat vieläkin siellä Varkaudessa. Mutta kiitettävästi on tullut hamstrattua lisää roinaa täällä asuessani. Riepujen lisäksi ainakin yhdet kengät, Pokemon-korttipakka ja marsujen 120x60cm häkki tulevat odottamaan haluajaansa.