Busy.

Jassoo, kiirettä on pitänyt ihan mukavasti. Junamatka Varkaudesta kestikin tunnin pidempään, kiitos VR taas kerran. Kotiin päästyäni ehdin vetäistä vähän murkinaa napaan ja sitten sitä pitikin jo olla kiitämässä hiki kainalossa kohti uutta junaa ja Vantaata. Kumma tehdä yhtäkkiä näinkin paljon tuttavuutta ratapöniköiden kanssa, kun niitä on tässä monet vuodet juuri vältellyt. Anygays, Vantaalle menon suunnistamisen syy oli tällainen.

Uusi pieni karvaotus, tui! Laajempi postaus pikkuiselle Mobylle tulee sitten marsublogin (jonka ulkoasun vihdoin uudistin) puolelle sitten, kun tämän tekstin saan ulos rutistettua.

Seuraava päivä meni killistellessä tuota uutta otusta ja kiroiltua tän blogin ulkoasun vamoamisen kanssa, joka sitten ajoikin blogin piilottamiseen siksi aikaa, että saisin asialle jotain tehtyä. Piti mennä enintään pari päivää, mutta koska oon suunnitelmien mestari niin ei sitten tietysti mikään mennyt niinkuin piti.. Tää ulkoasu pissii edelleen vähän parista kohtaa ja oon täysin valmis repimään pelihousuni.

Torstaina pitikin sitten viipattaa Nellyn kuvattavaksi. Kaiken kiireressin keskellä jäi vähän yöunet vähäiseksi, mikä saattaa sieltä osista kuvista paistaakkin hyvin virkeänä ilmeenä.

Ai, väsyttikö? Toinen hauska oli toi ulkona kuvaus, kun siellä ei tosiaankaan ollu mikään lämmin ja vaatteitakin piti vaihtaa keskellä Helsinkiä. Mielenkiintoinen kokemus sinänsä, mekkokin vetäs kerran tuulen takia Marilynit, ja sitä pääsi todistamaan joku random naishenkilö autostaan. Ainakin se hersytti kovasti naurua ja olosuhteista huolimatta Nellyn kanssa on aina ollut hauska kuvailla!

Eikä homma loppunut siihenkään, vedettiin vielä iltahengauksen luvatusti Kampissa seuranani kaikenkarvaisia uusia kivoja tuttavuuksia, mm. Toni ja Elina. Täytyy kiittää Tonia kerrankin jostain (ei btw siitä, että sain viinapullosta naamaan), nimittäin mun sosiaalisen elämän mullistamisesta. Vuodessa on tullut hyvin vähän uusia tuttavuuksia näiltä suuntamilta ja kerran erehdyn lähteä näkemään Nomppaa Stadiin (ja vielä pahempi vahinko oli alkaa puhua Tonille hiusväreistä..) ja tsädääm; elämää. Minusta tuli siis virallisesti vihdoin Kamppihengari, vaikka vuoden päivät olen tätä arvonimeä käyttänyt vain naureskellen muiden kanssa, hahaa! (Oikeasti olin vain kade.)

Perjantaina työpäivän jälkeen oli edessä lanit ja alkoholia. Sipsiä ja pekonia oli molempia ainakin viisi pakettia, perjantaina jääkaappi oli täynnä alkoholia ja lauantaina sitä täydentivät vain energiajuomat. Ikuisesti Tuksu laitumella ja Pokemon on paras. Ja pieruvitsit tai ylipäänsä se itse akti.. Hämärämpää porukkaaa saa kyllä hakea veitsin ja haarukoin, täyttä rakkautta siis.

Elämä rappiolle-putki jatkui, kun sunnuntaina suunnistin asuttamaan Paddin residenssia. Mulle iskee siellä aina kauhee pupukuume Budin ja Nypsyn takia.. Eli siis pupujen. Joskus otan oman pomppivan porkkananmussuttajan kyllä. Aloitin katsomaan FMA:ta ja meillä oli samalla hyvät feastit menossa, kokkaavat miehet on ihan jees. Tonikin esitteli sen Thaimaan prinsessan kokkaustaitoja viikonloppuna ja loihti hyvää wokkia.

Ja tänään vihdoin sain pyllyni istutettua rauhassa tähän tuoliin ja palailla blogimaailmaan. Tosin nytkin Ville tuossa kuumottaa mua katsomaa One Pieceä, koska ollaan vihdoin Impel Downissa ja jännä. Kohta surullinen. Ville ei oikein nyt innostu tästä blogin takia laiminlyönnistä, voi. Pitää varmaan nyt siirtää simmut tohon toiseen ruutuun ja hypätä animen ihmeelliseen maailmaan.