Pakollinen junassa on tylsää-postaus.

Tukasta tuli harmaapinkki. Piti tulla vaan platinablondi, mutta kai se tääkin käy. Ps. näytän aina ihan paskalta, kun matkustan.

Oon hurahtanut näihin kaksivärisiin ernutukkiin nyt jotenkin. Ehkä ne vaan käy mun muutenkin häiriintyneeseen, jakomielitautiseen luonteeseen.

Inhoan junia. Aluks samassa vaunussa oli joku, jonka kännykkä huuti jatkuvasti Nokia tunea. Ja mun vieressä istu joku nainen, joka ei osannut muuta, kun ähkiä, ynistä, huokailla ja päästää suulla imutteluääniä. Vähän tuo sänkyvaihde ilmeisesti jääny päälle, eikun. Selvisin ekasta vaihdosta ja pääsin ihanan tyhjään vaunuun. Just kun olin nukahtamassa, niin joku rupes just tossa takana puhumaan jotain maratonipuhelua kovaan ääneen. Tykkään matkustamisesta kovasti, mut vaan sillon kun on hiljasta. En voi sietää puhelimeen kälättäviä ihmisiä mun muuten niin rauhallisessa aamubussissa, enkä kyllä muuallakaan julkisissa. Mun tekis mieli aina vaan räjähtää niille ihmisille, mutta en viiti.

Sääli, että tää matka kestää enää 1,5h, koska vaunussa on mun lisäksi kaksi ihmistä ja nekin vaan koomailee tyytyväisenä. Voisin vielä jatkaa matkaa ainakin toisen mokoman verran. Määränpäässäkään ei toki ole mitään vikaa, äiti vie mut Abc:n kautta kotiin ja saan iskeä ostokärreihin kaikkea kivaa mahantäytettä niin paljon, kun sielu sietää. Mässyfest!