New way home.

 Rahapula ja liikaa kääshiä vaativia haaveita, mm. matka Thaimaaseen kiitos. Jos edes ensi kuussa Viroon pääsisi, niin sekin jo kummasti helpottaisi tätä alati pahenevaa matkuumetta. Haluaisin myös tilata pari nettikauppaa tyhjäksi ja Ebayn samantien. Etsystäkin kaksissa kymmenissä juokseva numerollinen kaikkia ihania plugeja kummittelee kirjanmerkeissä. Ja sitten tietty perus Crazy Facotoryn tilaus, kun pitäs nessua venyttää lisää. Ja laskuja vaan pukkaa päälle.

Mietin jonkun aikaa, että onko hyvä idea kirjottaa edes tästä aiheesta tänne. Mutta vithuakos sitä nyt sitten peittelemään; mulla on paha tapa elää yli varojeni. Pitäs pitää semmonen nihkeä tasauskuukausi ja laittaa lompakon nyörit kiinni muiden, kuin oikeasti pakollisten ostosten edessä. Ja keskittyä vaikka kauppaamaan noita kaapissa homehtuvia lankakasoja eteenpäin ennen uuden keräämistä. Mutta aina se on tehtävälistalla vasta ensi kuussa ja ei varmaan oo vaikea arvata, että ensi kuu ei tule vielä moneen kuukauteen. Ei ensi kuussa, koska matkustushimo. Ei sitä seuraavassa kuussa, koska Helsinki Ink. Milloin pirussa?

Nyt rahankipeys on niin paha, että tekisi mieli heittää kaikki vapaapäivät vaan menemään ja pistää duuniksi koko kuuksi. Mielummin oon uupunut ja rikas, kun omistan paljon vapaa-aikaa, joka menee kuitenkin vain koneella kyhjätessä. Kavereitahan en siis omista, paitsi muutamia ja suurin osa niistäkin asuu toisella puolella Suomea. Saan nyt kuulostamaan koko homman siltä, että kuolen vanhana yksin tuhannen elukan ja vaatekilon kanssa jonnekkin pieneen hikiseen yksiöön, mutta niin se taitaa mennä.

Ja ennen kuin aletaan syyttämään tästä mun materialistisuudesta bloggaamisen aiheuttamaa kulutushysteriaa (mikä tuntuu nykyään olevan jokaisen lemppari syntipukki), niin mä oon vaan aina ollut tämmönen. Oon mietiskelly ja päätynyt siihen tulokseen lähteestä, että kun mun porukoilla oli vaikeaa ja ne muutti eri talouksiin, niin iskä tykkäs hyvittää poissaoloa mun elämästä ostelemalla mulle aina uusia leluja. En nyt siis usko, että tää yksinään on se syy, mutta ainakin tähän suuntaan se on voinut tuupata. Loput oonkin oppinut ihan itse ja tiedostan ongelmani, mutta en yksinkertaisesti halua tehtä sille mitään. Materia merkkaa mulle turvallista onnea ja uutuuden viehätystä. Eikä edes puolet mun ostoksista näy täällä blogissa, oikeasti tuhlaan paljon enemmän.

Mutta joo, se siitä synninpäästöstä ja kepeämpään (ja ehkä hieman ironiseen aiheeseen).Plugeista ja rahan tuhlauksesta puheenollen, tilasin uudet kivat satan666-plugit ja en oo muuta pitänykkään pariin viikkoon. Ja jos mietityttää, niin tässä linkki niihin. Hyh, ompa muuten tossa madonnassa pitkä toi tappi. Sillä on kestäny nyt 2kk parantua, kun se kasvatti tonne huuleen semmosen kivan kipeen patin, jota raapasin aina hampailla syödessä, josta se sitten ärtyi, kasvoi lisää ja oli vielä altistuvampi hammashyökkäykselle. Mutta nyt se on vihdoin tiessään, ehkä olisi aika vaihtaista johonkin vähemmän monnimaiseen kepukkaan.

Elina kävi linkkaamassa tän mulle Facebookissa ja totes, että Justin Bieberon (ei hitto mikä typo ahhha) popitukset sikseen, tässä meille Suomen oma Biebsteri ja samalla mun ja Elinan uus bilebiisi! Olen muuten koko merkinnän ajan kuunnellut tätä, että silviisiin. Helvetin huono = hiton hyvä. Onneksi ei ole ketään vielä kotona.

Kännykän antimet III.

Mielikuvituksellisia otsikkoja, Hermanni. Tää on nyt vika tämmönen catch up-maratonin osa, joskos nyt pysyis siinä nykyisyydessä sitten taas jonnii aikaa.

Aina eläinkaupassa vieraillessani käyn lässyttämässä näille kölliköille. Niin suloinen! Oon hirveä liskofriikki  ja joku päivä mullakin on tommonen oma terraarioeläjä, mieluiten just parta-agama. Hintansa ja vaativuutensa puolesta (vr. marsut) tää on kuitenkin semmonen haave, joka ei ihan lähivuosina tule toteutumaan.

Perus ruokkishuorailua. Määki haluun tommoset ihanat puukuosiset seinät!

Matkustin Varkauteen tekemään muuttoa ja pikkuveli oli saanut joululahjaksi tämmöisen akvaarion, jossa on valot ja noi kalat vaan pyörii tota ympäri. Niin siisti! Äiti ei osannut kertoa mistä toi on, mutta jos joku tietää niin infotkaa ihmeessä. Haluun tommosen omaankin huoneeseen ja oon niin kateellinen tosta pikkuveljelle.

Kivasti meillä maalla -30c samaan aikaan, kun vaimo päivitteli jotain +20c päivityksiä Espanjasta. Ihan ei tasan käy onnenlahjat, kun toinen istuu auringossa kittaamassa kaljaa samalla, kun meitsillä jäätyy räkä jääpuikoksi septumiin.

Möksä. Kesä tule jo! Mulla on muuten joku outo unikammo meidän mökkiä kohtaan. Nään toistuvasti unta siitä, kuinka tuolla on jotain radioaktiivista säteilyä päästäviä tehtaita, koko paikka on muuttunut ihan joutomaaksi ja kaloista on mutaatioinut vaatimattomia 5rm ihmissyöjähirviöitä. Ihan kiva, niinkuin Tsernobyl konsanaan. Tosi creepyjä varsinkin ne kalat, pelkään syvänmerenkaloja kuollakseni.

Kotona ei koivet muuten palele, kun meillä on tämmösiä sööttejä nelitassuisia eläviä turkiksia/jalanlämmitimiä. Toimii paremmin, kuin villasukat! Tässä meillä (Prinsessa) Halmi, shetlanninlammaskoiraneito värissä blue merle.

Trooppinen gootti ja peilin kuljetuskuvaa. Oli tosi häiritsevää kannella peiliä pitkin Kamppia, kun jäi ite tuijottelemaan itteensä siitä ja niin teki kyllä kanssaihmisetkin.

Kaksi uutta ötökkää; toinen on reppuna toimiva uskollinen matkakumppanini Domo ja toinen taas perheen uusi karvainen jäsen, kultahamsterityttö Muru. Oon huono keksimään tyttöpuolisille mille tahansa nimiä, mutta täältä ei metsästämälläkään löytynyt uroshamstereita ja eihän se sukupuoli itse otusta pilaa. Onhan se kuitenkin syötävän söpö ja siksi nimenkin piti olla ällösöpö. Sen saamat lisänimet sitten eivät olekkaan niin herttaisia.. 

Pari ekaa päivää tuo otus elelin mun pienessä vaatehuoneessa, kun häkki ei tullutkaan odotettuna päivänä. Sillä oli siellä purulaatikoita ja vaikka mitä viihdykkeitä, mutta silti neiti ilmeisesti tylsistyi ja päätti kiivetä metrin korkeudella olevalle hyllylle ja pesiytyä mun johtolaatikkoon. Pesäntekotarpeina toimi tietysti _kaikki_ mun johdot. Voitte kuvitella sitä säikähdyksen määrää, kun Murua ei löytytkään koko huoneesta. Sitten kuulin rapinaa johtolaatikosta ja ehdin epäillä pahinta.. no tietenkin. Eipä siellä enää yhtään ehjää piuhaa ollut, laturit sun muut tuhannen pillun päreinä ja tyytyväisenä niiden keskellä Muru. Se oli ahtautunut patterin väliin ja sitä kautta kiivennyt toiselle hyllylle. Mikä ninja. Unohtaa noiden marsujen kanssa välillä, kuinka älykkäitä jyrsijät loppujenlopuksi ovatkaan.. Mutta niin, ne lisänimet tuon tempuksen jälkeen ovat olleet yhtä herttaisia kuin "paskapää" ja "pikkurunkkari". Puhun marsuillekkin yhtä kauniisti, ne on aina läskejä ja ääliöitä ja vaikka mitä. Mutta rakkaita silti. ♥

Työkaveri kävi Nipponeiden maassa, ja toi mulle sieltä Poksunuudeleita! En ikinä raaski syödä noita, saavat homehtua mun kaapin hyllyllä ihan rauhassa. 

Vasemmalla hippiäinen. Näytän entistä enemmän hobitilta näin.

Ollaan otettu luoksemme asumaan eräs virolainen maaorja ja yks päivä se loihti meille kunnon gourmet-safkaa. Tuolla alla oli vielä piilossa täytetty kananrinta ja nams nams! Maailmassa loksahti kaikki palat paikoilleen, kun talon naiset istuu hikipyllyinä koneella ja mies vaan paakertaa keittiössä pari tuntia. Orjamies osaa myös mm. siivota huoneen käskystä ja tiskata, että ihan kätevä tapaus!

Tasa-arvon nimissä myös orjat saa pitää vapaata, niin käytiin pastailemassa Vapianossa. Oon maailman katkerin ikinä, että jo kaks mun lempparia pastamestaa täältä Helsingistä on lähteny lippahivokkaan. Ekaks meni mun ja Merin vakkarimesta, Spizy Co ja äskettäin kauhuissani tajusin, että Spaghetteria (mistä sai maailman parasta carbonaraa btw) otti ja lähti. Ai että kiukuttaa. Vapianon carbonara on ihan ok, mutta jos siihen on nyt tyytyminen ni harmi. Joku fellow pastaperse voi toki vinkata jotain kohtuuhintaisia pastamestoja, joista saa jotain muutakin kuin vain sitä iänikuista bolognesea. Carbonara on parasta.

Kuka muistaa, kuinka oon täällä kipeästi kaivannu pelikaveria? Löysin sellaisen ja nyt se on lähes joka ilta kinuamassa, että pelattais pari erää korteilla. Jos täydellisiä miehiä on olemassa, niin tää taitaa olla semmonen.

Värinvaihdos, pruut.

Kiva oli aamulla herätä ja löytää tällainen pieni aasialainen meidän keittiöstä. Tonyrandom.

Vaimo! Oon istunu ihan luvattoman paljon Lepakkomiehessä lähiaikoina, pubiruusuutuminen on siis käynnistynyt.

Tää H&M:ltä rahaan vaihdettu lörttiäispaita on kyllä harvinaisen jees. Samoin kuin nuo Gina Tricotin stretch-farkut. On persus pyöristyny siihen malliin, että nää on leggareiden ja sukkiksien lisäksi varmaan ainut jalanpeitos, jonka saan edes päälleni.. Oon lopettanut irtsareiden ja suklaalevyjen napostelun ja siirtynyt Kampin K:sta saatavien Exotic Snacksien nistipiiriin. Yhtä hirveitä ne jogurtilla päällystetyt mantelit/cashewt/kuivatut mansikat ja kanelimantelit on kuin joku suklaan mättö, mutta ovat vielä ihan perhanan monta kertaa kalliimpia.. Että silviisiin, fiksuutta fiksuutta.

Maaorja on varmaan ainut mies, jonka silmät on alkanut kiilumaan onnesta kun kysyt kainosti, että joskos katottas Digimon-leffa. Oli vielä enemmän innoissaan siitä, kuin minä. Mitä tämä on? Nyt tekee mieli katsoo Digimonin kaks ekaa tuottaria taas. Kolmannessa (Digimon Tamers) ne digiötökät alkaa tunkee korteista ja ovat muutenkin ihan väärän värisiä/näkösiä, niin siihen sitten loppuikin sitten mun kiinnostus. Tässä muuten iso paljastus; vaikka vannon ikuisesti Pokémonien nimeen, niin Digimonissa on mun mielestä hippusen parempi juoni. Ainakin noiden kahden kauden aikana, ainakin jos animea katsoo. Pokémon mangana onkin sitten asia erikseen, toivottavasti tekisivät siitä vielä animen joskus.

Loppuun oikein söpöisä kuva Murusta, nappisilmä toivottaa hyvät viikonloput kaikille!

Kännykän antimet II.

Lisää kännykässä pakolaistelluja kuvia!

Ostin aikoinaan Ebaysta tällaiset himohalvat luurankolegginssit ja niiden saavuttua olin pettynyt siitä, kuinka läpikuultavat ne olivat. Kaapin perälle vain unohdukseen. Vasta viime vuoden puolella keksin kokeilla laittaa alle toisia paksumpia sukkuksia ja voila! Ainut vaan, että noi kuvat pyörii mun reisitynnyreiden ympärillä aina kuin häkkyrät ja polviluut saattavat välillä löytyä reisistä jne. Mutta pientähän se vain on, ne tuovat niin kivan ja helpon lisän asuun kuin asuun.

Aamuseksin puhtain muoto. Välillä vaan otan noi venyt pois, pesen ja rasvaan korvat ja annan niiden hengitellä ilman korua koko päivän. Ja sitten luonnollisesti kuljen sormet korvissa pitkin taloa, koska minä pystyn. Joskus saatan unohtaa ne useammaksikin päiväksi ilman koruja jos en mene minnekkään, onneks mun reiät on jo niin vanhat kurpat, etteivät ne siitä kutistu.

Muutun aina seksin perikuvaksi myös juodessani. Rakas Mokkis tuli vierailevaksi tähdeksi Helsinkiin ja sillä oli jotain kuponkeja, joilla se sitten tarjos mulle romanttisen hotellihuoneen Aleksanterista! Perus hotellialottelut feat. Maru ja Paula. Porukasta baariin asti päästiin vaan lopulta minä ja Mokkis.. Onneks siellä oli jotain Mokkiksen tuntemia jätkiä, joiden kanssa tuhottiin tanssilattiaa koko ilta. Paluumatka saikin snägärin jälkeen jännän käänteen kun huomattiin, että Keltainen Ruusu onkin auki! Käytiin siellä neljästään tosi aikuismaisesti hihittelemässä dildoille ja fleshlighteille sun muille. Varmaan se myyjä arvosti meitä kovasti! Hotelliin jatkoille ja katottiin koko ilta Rauskin videoita.. Aamulla oli kiva herätä darrassa kunnon hotelliaamiaisen voimin, vois ottaa uusiks millon vaan!

Matkustelu on rakkautta isolla R:llä. Ennen menin Varkauteen aina bussien voimin, mutta ironisesti autolla matkustelua rakastavana kärsin aivan järkystä matkapahoinvoinnista. Nykyään VR - Venaile rauhassa toimii matkasponssina, koska dataaminen ja matkustaminen yhdessä toimii. Ainut miinuspuoli on se, että mun lähistölle istuu tosi usein joko a) joku paskan ja viinan hajuinen krapulamake tai b) hajuvesipirjo, jonka takia koko vaunu döfää vessanraikastimelle. Pysykää haisulit minusta ens kerralla kaukana kiitos.

Reissussa rähjääntyy, mutta onneksi se on helppo korjata. Aika ankeeta, että vietin mun synttärit yksin iskän kellarissa.. Noh, ainakin näytin hyvältä!

Varkaus on rakkauskaupunki. Jos saisin täältä kaikki ihanat ihmiset mukaani, niin muutettas vaan tonne asumaan jonnekkin hippikommuuniin ja vallotettas koko paikka.

Aloin taas yllättäin haaveilemaan Eloveena-mopista. Yksi vaalennuspesu ja done. Onneks tuo pinkki sentään lähtee mun tukasta sukkelaan pois.

Vielailevana tähtenä Asematunnelin liikkeessä ja aamuvirkkuna liikenteessä.

Tässä taas esittelen tota pidennysten mätsäysongelmaa omaan tukkaan.. Keskusteltiin tästä eilen työtoverin kanssa ja todettiin, että kaikkein vaikein väri on kyllä blondi. Sanokaa mitä sanotte, mutta me molemmat (toinen edelleen) kampailtiin sen sävyerojen kanssa hopeashampoin, värein ja vaikka minkä kanssa, mutta joku kusee aina silti.

Ei kauaa kestänyt blondi ei, harmaa iski peliin. Ja oi, kun se oli ihana!

..kunnes oma tukka veti pidennyksiä sinertävämmäksi. Faking tukkavamma, aina!

Ekaa kertaa fiilistelemässä tulevaa asuntoa ja omaa vaatehuonetta. Heittäydyttiin aika hurjiksi ja otettiin Elinan kanssa tää asunto eka ja mä menin katsastamaan sen vasta sopimusten kirjoitusten jälkeen. Se oli paljon parempi, kuin uskalsin haaveilla! Mutta asuntopostausta odotellessa sitten.

 Oon halunnu pidemmän aikaa tommosen hännällisen karvahatun ja H&M:ltä irtosi semmonen kolmella eurolla alesta. Siinä oli vaan yksi huono puoli, nimittäin ton päällisosan puuttuminen. Pyysin Meriä ottamaan kuvan mun takaraivosta arvioidakseni, että näyttääkö se nyt niin pahalta. Onhan se vähän dorka, mutta hei 3e..

Olin vikan viikon ennen joulua töissä aina vaaleanpunainen tonttulakki päässä. Se oli söpö!

Eka kuva on jouluaatolta kun olin dun dun dun.. töissä! Oli muuten maailman iisein työvuoro ikinä, kuuntelin vaan Glee-covereita joululauluista ja hoilailin täysillä mukana. Joulun jälleen alkoi sitten muuttokiireet. Sain autokyydin vain marsuille, muuten jouduin muuttamaan julkisilla. Matka koostui juna- ja metromatkasta, olipa aika nastaa. Mutta paljastin piilevät kykyni insinöörinä, kuljetan mustekaloilla ja viinakärryillä nähtävästi mitä tahansa ja tässä yksi nerokkaimmista rakennelmistani. Pahin osa oli kyllä tänne kämppään kaman roudaaminen; vika kerros ja ei hissiä.

Kyllästyin harmailemaan ja iskin päälle turkoosia, joka näyttikin sitten valosta riippuen siniseltä, vihreältä jne jne..

Täytyy muutenkin puheröörinä kehua tätä kyseistä yksilöä, jolla nää kuvat on otettu (Samppaa). Suojakuoren hankittuani olen lakannt varjelemasta sitä ja useampaan otteeseen onnistunut paiskaamaan sen lattialle/pöytään/kaikkialle ja tarjosin sille jopa aimoannoksen appelsiiniviinaa yksi päivä, ja silti se porskuttaa menemään uuden veroisena. Siitä on tullut myös isosta koostaan huolimatta luonnollinen kädenjatke, joka syrjäyttää jo välillä kanssaihmisetkin. Sori! Ja muiden aamuen alkaessa ulostuslääkkeellä, joka kahvinakin tunnetaan, aloitan minä aamuni avaamalla Sampan. Ihanuuutta.

Kännykän antimet.

Kännykkä-syrjäyttää-kameran-syndrooma on iskenyt tännekkin. Voin kyllä perustella esim. sillä, että kännykällä kuvan ottaminen julkisissa välineissä on ensinnäkin äärimmäisen tärkeää ja elämäntasoa nostattavaa, myöskin huomattavasti vähemmän huomiota herättävää, kun semmosen järkkärimötykän kanssa tähtäily käsien mitalla naamalle. Odotan, että jossain joku alkaa tehtailla luurina toimivia Nicoja ja Canoja, niin saataisiin näihin jokamaijan luurimörssäyksiinkin vähän jotain laatua kehiin. Kun tällaisen blogimaailmassa syöpään verrattavan postauksen tekemiseltä en välttynyt sitte minäkään, valitettavasti.

Mutta tässä satoa minun ja Sampan (Samsung Galaxy S3) yhteiseltä ajalta. Meidän suhteemme on ollut hyvin kaunis ja tiivis.

1. Ihan ensimmäine Sampalla otettu kuva, minusta tietysti! 2. Pääsin näihin asukuvien makuun, kun tää kulki aina mukana.

Kurttuisia ämmiä! Mulla oli joku maailman hirvein kriisi tosta väristä, koska värjäsin tukan Tropical Greenillä ja musta se näytti kaikkien muiden sanomisista huolimatta _vihreeltä_ eikä turkoosilta. Wtf sanon minä, ihan turkoosihan se näissä ainakin on! Nyt on kyllä ämmä ihan höpöjä puhunu.

Mulla ei tässä vaiheessa ollut asuntoa, niin sluibailin suurimman osan ajasta Merillä (joo oli oma laiva mukana heheh). Tunnista tosta toisesta kuvasta yksi keskisormea näyttävä bloggaaja emona!

Paras aamiainen ikinä. Jos jotain mun ja Villen suhteesta jään kaipaamaan ni näitä mättöaamiaisia, joiden tuhoamisen aikana toljotettiin silmät killissä One Pieceä. Vitti että alko muuten mieliteko pekonia kohtaan mums. Jumalten ruokaa. En kyllä tajua miten mäkkäri on voinut yhdistää kaksi maailman parasta asiaa, pekonin ja hampurilaisen, ja saanut sen maistumaan vetistyneeltä ulosteelta. Mut snägäripekonihirviöt ja aamuyöripuli for the win!

Ikku-Yy! Mun nimitys Pikku-Myylle t. Vilhelmiina 1v. Vaalensin tukan epäonnistuneesti turkoosista vihertäväksi blondiksi. Syksyä rinnassa ja vettä keuhkoissa keksin, että ainoa looginen pakotie tästä on tietty värjätä punaiseksi! Käytin Crazy Colorin Fireä ja Vermillion Rediä.

Yritin toteuttaa punaisen kanssa vaaleita latvoja. Peep! Ei onnistu, jo yhdessä pesussa ne hujauttivat itsensä lohenpunaisiksi. Aika kettu!

Joojoo liian pitkät ruokatauot~!

Jos ton punasen eroon heivaaminen ei olis yksi piikkinen aavikkotie, niin voisin melkein myöntää, että näitä kuvia tuijotella himottaa taas! Mulle tänään jo uhkailtiin, että the time of red will come again. No way, Jose!

Äkäisen persikkapepun kautta tohon onni onnettomuudessa tukkaan - eli hopeapinkkiin! Ton toisen puolen piti olla blondi, mutta Silver-blondauksen mukana tulleet hopeamaskit olivatkin nimensä veroisia.

HNNGGGHHH!! Rakastan tätä paitaa yli kaiken, onhan siinä kuitenkin lempi hahmoni maailman mahtavimmasta animesta ja onhan tuo aika pirun komea ja siistinhuikea, ihana ukkeli. 500 jaksoa myöhemmin voin vain todeta, että elämä on hyvin julma, ja animejen kirjottajat on suoraan helvetistä.

Tonyn perusilme. EN KESTÄ TOTA, se trollaa mua aina noin ja kuolen nauruun.

Herkkää herkkää, rai ra-rai-raiii.

Näillä tietomilla tein elämäni virheen ja tutustuin tulevaan vaimooni, Elinaan. Yhteinen rappioelämä alkoi heti, kun seuraavalla tapaamiskerralla käytiin ostamassa kaupasta molemmille ekat omat pullonavaajat ja ryypiskeltiin Kampin portailla. Rataelämäää kuus kuus kuus. Ja sitten se olikin menoa DTM-neitsyys, käytiin navybileissä ja mahtavuutta, mahtavuutta.

Jouduin lähes aina pitämään mun uskallista ja nyt kauheasti harmaantunutta pipaa, oma tukka oli niin lyhyt, etteivät pidennykset meinanneet peittyä sillä kunnolla.

Hitsit että tuo vaaleanpunainen oli aika söpöliini. Tekee vielä varmasti comebackin! Ja koska kysyy, jos en mainitse tuhannen kerran, että pinkki ja vaaleanpunainen on molemmat saavutettu Crazy Colorin Pinkissimon avulla. Mun luottopinkki, josta saa lisätyn hoitoaineen määrää vaihtelemalla ihan kaikkea kirkkaasta pinkistä hattaraan vaaleanpunaiseen ja siitäkin haaleampaan.

Siinä oli ensimmäisen 2kk ajalta (elo-loka) Samppailua, kerkesin vaihtaa tukan väriä vain noin viisi kertaa.. Ja oi kyllä, näitä postauksia on tulossa lisää! Tuolla on vielä joku ~40 kuvaa muokattuna ja odottamassa julkaisua. Jes!