Kännykän antimet III.

Mielikuvituksellisia otsikkoja, Hermanni. Tää on nyt vika tämmönen catch up-maratonin osa, joskos nyt pysyis siinä nykyisyydessä sitten taas jonnii aikaa.

Aina eläinkaupassa vieraillessani käyn lässyttämässä näille kölliköille. Niin suloinen! Oon hirveä liskofriikki  ja joku päivä mullakin on tommonen oma terraarioeläjä, mieluiten just parta-agama. Hintansa ja vaativuutensa puolesta (vr. marsut) tää on kuitenkin semmonen haave, joka ei ihan lähivuosina tule toteutumaan.

Perus ruokkishuorailua. Määki haluun tommoset ihanat puukuosiset seinät!

Matkustin Varkauteen tekemään muuttoa ja pikkuveli oli saanut joululahjaksi tämmöisen akvaarion, jossa on valot ja noi kalat vaan pyörii tota ympäri. Niin siisti! Äiti ei osannut kertoa mistä toi on, mutta jos joku tietää niin infotkaa ihmeessä. Haluun tommosen omaankin huoneeseen ja oon niin kateellinen tosta pikkuveljelle.

Kivasti meillä maalla -30c samaan aikaan, kun vaimo päivitteli jotain +20c päivityksiä Espanjasta. Ihan ei tasan käy onnenlahjat, kun toinen istuu auringossa kittaamassa kaljaa samalla, kun meitsillä jäätyy räkä jääpuikoksi septumiin.

Möksä. Kesä tule jo! Mulla on muuten joku outo unikammo meidän mökkiä kohtaan. Nään toistuvasti unta siitä, kuinka tuolla on jotain radioaktiivista säteilyä päästäviä tehtaita, koko paikka on muuttunut ihan joutomaaksi ja kaloista on mutaatioinut vaatimattomia 5rm ihmissyöjähirviöitä. Ihan kiva, niinkuin Tsernobyl konsanaan. Tosi creepyjä varsinkin ne kalat, pelkään syvänmerenkaloja kuollakseni.

Kotona ei koivet muuten palele, kun meillä on tämmösiä sööttejä nelitassuisia eläviä turkiksia/jalanlämmitimiä. Toimii paremmin, kuin villasukat! Tässä meillä (Prinsessa) Halmi, shetlanninlammaskoiraneito värissä blue merle.

Trooppinen gootti ja peilin kuljetuskuvaa. Oli tosi häiritsevää kannella peiliä pitkin Kamppia, kun jäi ite tuijottelemaan itteensä siitä ja niin teki kyllä kanssaihmisetkin.

Kaksi uutta ötökkää; toinen on reppuna toimiva uskollinen matkakumppanini Domo ja toinen taas perheen uusi karvainen jäsen, kultahamsterityttö Muru. Oon huono keksimään tyttöpuolisille mille tahansa nimiä, mutta täältä ei metsästämälläkään löytynyt uroshamstereita ja eihän se sukupuoli itse otusta pilaa. Onhan se kuitenkin syötävän söpö ja siksi nimenkin piti olla ällösöpö. Sen saamat lisänimet sitten eivät olekkaan niin herttaisia.. 

Pari ekaa päivää tuo otus elelin mun pienessä vaatehuoneessa, kun häkki ei tullutkaan odotettuna päivänä. Sillä oli siellä purulaatikoita ja vaikka mitä viihdykkeitä, mutta silti neiti ilmeisesti tylsistyi ja päätti kiivetä metrin korkeudella olevalle hyllylle ja pesiytyä mun johtolaatikkoon. Pesäntekotarpeina toimi tietysti _kaikki_ mun johdot. Voitte kuvitella sitä säikähdyksen määrää, kun Murua ei löytytkään koko huoneesta. Sitten kuulin rapinaa johtolaatikosta ja ehdin epäillä pahinta.. no tietenkin. Eipä siellä enää yhtään ehjää piuhaa ollut, laturit sun muut tuhannen pillun päreinä ja tyytyväisenä niiden keskellä Muru. Se oli ahtautunut patterin väliin ja sitä kautta kiivennyt toiselle hyllylle. Mikä ninja. Unohtaa noiden marsujen kanssa välillä, kuinka älykkäitä jyrsijät loppujenlopuksi ovatkaan.. Mutta niin, ne lisänimet tuon tempuksen jälkeen ovat olleet yhtä herttaisia kuin "paskapää" ja "pikkurunkkari". Puhun marsuillekkin yhtä kauniisti, ne on aina läskejä ja ääliöitä ja vaikka mitä. Mutta rakkaita silti. ♥

Työkaveri kävi Nipponeiden maassa, ja toi mulle sieltä Poksunuudeleita! En ikinä raaski syödä noita, saavat homehtua mun kaapin hyllyllä ihan rauhassa. 

Vasemmalla hippiäinen. Näytän entistä enemmän hobitilta näin.

Ollaan otettu luoksemme asumaan eräs virolainen maaorja ja yks päivä se loihti meille kunnon gourmet-safkaa. Tuolla alla oli vielä piilossa täytetty kananrinta ja nams nams! Maailmassa loksahti kaikki palat paikoilleen, kun talon naiset istuu hikipyllyinä koneella ja mies vaan paakertaa keittiössä pari tuntia. Orjamies osaa myös mm. siivota huoneen käskystä ja tiskata, että ihan kätevä tapaus!

Tasa-arvon nimissä myös orjat saa pitää vapaata, niin käytiin pastailemassa Vapianossa. Oon maailman katkerin ikinä, että jo kaks mun lempparia pastamestaa täältä Helsingistä on lähteny lippahivokkaan. Ekaks meni mun ja Merin vakkarimesta, Spizy Co ja äskettäin kauhuissani tajusin, että Spaghetteria (mistä sai maailman parasta carbonaraa btw) otti ja lähti. Ai että kiukuttaa. Vapianon carbonara on ihan ok, mutta jos siihen on nyt tyytyminen ni harmi. Joku fellow pastaperse voi toki vinkata jotain kohtuuhintaisia pastamestoja, joista saa jotain muutakin kuin vain sitä iänikuista bolognesea. Carbonara on parasta.

Kuka muistaa, kuinka oon täällä kipeästi kaivannu pelikaveria? Löysin sellaisen ja nyt se on lähes joka ilta kinuamassa, että pelattais pari erää korteilla. Jos täydellisiä miehiä on olemassa, niin tää taitaa olla semmonen.

Värinvaihdos, pruut.

Kiva oli aamulla herätä ja löytää tällainen pieni aasialainen meidän keittiöstä. Tonyrandom.

Vaimo! Oon istunu ihan luvattoman paljon Lepakkomiehessä lähiaikoina, pubiruusuutuminen on siis käynnistynyt.

Tää H&M:ltä rahaan vaihdettu lörttiäispaita on kyllä harvinaisen jees. Samoin kuin nuo Gina Tricotin stretch-farkut. On persus pyöristyny siihen malliin, että nää on leggareiden ja sukkiksien lisäksi varmaan ainut jalanpeitos, jonka saan edes päälleni.. Oon lopettanut irtsareiden ja suklaalevyjen napostelun ja siirtynyt Kampin K:sta saatavien Exotic Snacksien nistipiiriin. Yhtä hirveitä ne jogurtilla päällystetyt mantelit/cashewt/kuivatut mansikat ja kanelimantelit on kuin joku suklaan mättö, mutta ovat vielä ihan perhanan monta kertaa kalliimpia.. Että silviisiin, fiksuutta fiksuutta.

Maaorja on varmaan ainut mies, jonka silmät on alkanut kiilumaan onnesta kun kysyt kainosti, että joskos katottas Digimon-leffa. Oli vielä enemmän innoissaan siitä, kuin minä. Mitä tämä on? Nyt tekee mieli katsoo Digimonin kaks ekaa tuottaria taas. Kolmannessa (Digimon Tamers) ne digiötökät alkaa tunkee korteista ja ovat muutenkin ihan väärän värisiä/näkösiä, niin siihen sitten loppuikin sitten mun kiinnostus. Tässä muuten iso paljastus; vaikka vannon ikuisesti Pokémonien nimeen, niin Digimonissa on mun mielestä hippusen parempi juoni. Ainakin noiden kahden kauden aikana, ainakin jos animea katsoo. Pokémon mangana onkin sitten asia erikseen, toivottavasti tekisivät siitä vielä animen joskus.

Loppuun oikein söpöisä kuva Murusta, nappisilmä toivottaa hyvät viikonloput kaikille!