Turhamaisuutta.

Tilasin Ebaysta 300g tukkaa heti palkkapäivän tultua. Ei ihan heti pitäis kesken loppua, hih. Yllättäen oon kääntänyt taas tukkahaaveeni aivan muualle, kuin tämän hetkiseen väriin. Iski pastellifiilis! Ja alkoi kyllästyttää tuon vessan jatkuva vihreys, tää väri on melkein yhtä paha leviämään ja huono irtoamaan, kuin punainen. Siksi olenkin kuuliaisen järjestelmällisesti istunut jo parina päivänä shampoot kuivassa tukassa tunnin. Syö muuten hyvin väriä, ja kaakelit hohtavat vielä toistaiseksi tätä samaa uljasta väriä yhtä räikeässä sävykirjossa, kuin sitä löytyy multa tukasta. Koitan siis päästä tästä väristä sen verran eroon, että ei ihan järkyttävää vaalennusoperaatiota tarvitse tehdä. Hommaa kyllä riittää, tätä väriä on päässä varmaan vaatimattomat 20 kerrosta. Hiljaa hyvä tulee, vaikka kärisvällisyys ei tunnetusti ole minua varten. Tukan saapumisessa kestää kuitenkin vielä vähintään se kaksi viikkoa, niin jospas nyt vaan malttaisin.

x  x  x  x

Värihaaveista taas.. Noh, niitä on yllättäen useita. Olen oikeastaan haaveillut lähes kaikista pastellin sävyistä; vaaleanpunaisesta, vaaleanvihreästä, vaaleanvioletista, vaaleansinisestä.. Vaalea oranssi ei ole listalle kuitenkaan päätynyt, ei sentäs. Toteutan noista sitten sen jonkun, joka sillä hetkellä innostaa. Vaaleanpunainen se ei kyllä ensiksi ole, koska se vasta minulla oli. Mutta joskus taas sitten. Olis ihana myös olla kunnon platinablondi, mutta pidennysten löytö siinä sävyssä on yhtä tuskaa.. Oma tukka vetää kuitenkin sen verran vaaleaksi nääs. Hmh!

Toinen tukka-asia, jonka kanssa painin, on tää nykyinen muoto. En oo kerrostanut tukkaani kunnolla varmaan puoleen vuoteen ja paksuutta on tullut kivasti takaisin. Mutta lopulta se päätyy näyttämään vaan ylikasvaneelta ja kerrostukset kaipaisivat ammattilaisen otteita, koska ne menevät ihan miten sattuu. Ja tuo otsatukka, mitä helevataa teen sen kanssa. Haluaisin kasvattaa sitä vähän pidemmäksi/pois, mutta tietty tässä välivaiheessa se vaan tunkee silmille ja saa minut näyttämään lähinnä lammaskoiralta. Päädyn saksimaan sitä lyhyemmäksi, ja sitten ollaankin taas lähtöpisteessä. Olen muuten katkeruus, kun olen alkanut haaveilemaan keskijakauksesta, mutta mun naama ei vaan pysty rokkaamaan sitä lookkia ollenkaan. Iso-otsaisten ongelmat.

Kylläpä mun elämä sisältää taas kimurantteja ja vakavia ongelmia.