Kännykän antimet.

Kännykkä-syrjäyttää-kameran-syndrooma on iskenyt tännekkin. Voin kyllä perustella esim. sillä, että kännykällä kuvan ottaminen julkisissa välineissä on ensinnäkin äärimmäisen tärkeää ja elämäntasoa nostattavaa, myöskin huomattavasti vähemmän huomiota herättävää, kun semmosen järkkärimötykän kanssa tähtäily käsien mitalla naamalle. Odotan, että jossain joku alkaa tehtailla luurina toimivia Nicoja ja Canoja, niin saataisiin näihin jokamaijan luurimörssäyksiinkin vähän jotain laatua kehiin. Kun tällaisen blogimaailmassa syöpään verrattavan postauksen tekemiseltä en välttynyt sitte minäkään, valitettavasti.

Mutta tässä satoa minun ja Sampan (Samsung Galaxy S3) yhteiseltä ajalta. Meidän suhteemme on ollut hyvin kaunis ja tiivis.

1. Ihan ensimmäine Sampalla otettu kuva, minusta tietysti! 2. Pääsin näihin asukuvien makuun, kun tää kulki aina mukana.

Kurttuisia ämmiä! Mulla oli joku maailman hirvein kriisi tosta väristä, koska värjäsin tukan Tropical Greenillä ja musta se näytti kaikkien muiden sanomisista huolimatta _vihreeltä_ eikä turkoosilta. Wtf sanon minä, ihan turkoosihan se näissä ainakin on! Nyt on kyllä ämmä ihan höpöjä puhunu.

Mulla ei tässä vaiheessa ollut asuntoa, niin sluibailin suurimman osan ajasta Merillä (joo oli oma laiva mukana heheh). Tunnista tosta toisesta kuvasta yksi keskisormea näyttävä bloggaaja emona!

Paras aamiainen ikinä. Jos jotain mun ja Villen suhteesta jään kaipaamaan ni näitä mättöaamiaisia, joiden tuhoamisen aikana toljotettiin silmät killissä One Pieceä. Vitti että alko muuten mieliteko pekonia kohtaan mums. Jumalten ruokaa. En kyllä tajua miten mäkkäri on voinut yhdistää kaksi maailman parasta asiaa, pekonin ja hampurilaisen, ja saanut sen maistumaan vetistyneeltä ulosteelta. Mut snägäripekonihirviöt ja aamuyöripuli for the win!

Ikku-Yy! Mun nimitys Pikku-Myylle t. Vilhelmiina 1v. Vaalensin tukan epäonnistuneesti turkoosista vihertäväksi blondiksi. Syksyä rinnassa ja vettä keuhkoissa keksin, että ainoa looginen pakotie tästä on tietty värjätä punaiseksi! Käytin Crazy Colorin Fireä ja Vermillion Rediä.

Yritin toteuttaa punaisen kanssa vaaleita latvoja. Peep! Ei onnistu, jo yhdessä pesussa ne hujauttivat itsensä lohenpunaisiksi. Aika kettu!

Joojoo liian pitkät ruokatauot~!

Jos ton punasen eroon heivaaminen ei olis yksi piikkinen aavikkotie, niin voisin melkein myöntää, että näitä kuvia tuijotella himottaa taas! Mulle tänään jo uhkailtiin, että the time of red will come again. No way, Jose!

Äkäisen persikkapepun kautta tohon onni onnettomuudessa tukkaan - eli hopeapinkkiin! Ton toisen puolen piti olla blondi, mutta Silver-blondauksen mukana tulleet hopeamaskit olivatkin nimensä veroisia.

HNNGGGHHH!! Rakastan tätä paitaa yli kaiken, onhan siinä kuitenkin lempi hahmoni maailman mahtavimmasta animesta ja onhan tuo aika pirun komea ja siistinhuikea, ihana ukkeli. 500 jaksoa myöhemmin voin vain todeta, että elämä on hyvin julma, ja animejen kirjottajat on suoraan helvetistä.

Tonyn perusilme. EN KESTÄ TOTA, se trollaa mua aina noin ja kuolen nauruun.

Herkkää herkkää, rai ra-rai-raiii.

Näillä tietomilla tein elämäni virheen ja tutustuin tulevaan vaimooni, Elinaan. Yhteinen rappioelämä alkoi heti, kun seuraavalla tapaamiskerralla käytiin ostamassa kaupasta molemmille ekat omat pullonavaajat ja ryypiskeltiin Kampin portailla. Rataelämäää kuus kuus kuus. Ja sitten se olikin menoa DTM-neitsyys, käytiin navybileissä ja mahtavuutta, mahtavuutta.

Jouduin lähes aina pitämään mun uskallista ja nyt kauheasti harmaantunutta pipaa, oma tukka oli niin lyhyt, etteivät pidennykset meinanneet peittyä sillä kunnolla.

Hitsit että tuo vaaleanpunainen oli aika söpöliini. Tekee vielä varmasti comebackin! Ja koska kysyy, jos en mainitse tuhannen kerran, että pinkki ja vaaleanpunainen on molemmat saavutettu Crazy Colorin Pinkissimon avulla. Mun luottopinkki, josta saa lisätyn hoitoaineen määrää vaihtelemalla ihan kaikkea kirkkaasta pinkistä hattaraan vaaleanpunaiseen ja siitäkin haaleampaan.

Siinä oli ensimmäisen 2kk ajalta (elo-loka) Samppailua, kerkesin vaihtaa tukan väriä vain noin viisi kertaa.. Ja oi kyllä, näitä postauksia on tulossa lisää! Tuolla on vielä joku ~40 kuvaa muokattuna ja odottamassa julkaisua. Jes!