Currya niin, että murheet unohtuu ja kakka lentää.

Otsikossa lainasin päivän parasta lausetta, jonka näppäimistölläni taioin Nooran viihdykkeeksi. Minulla on taas elämääkin suurempia first world probleemeja. Minä haluan tuhlata. Mikä oli alunperinkin se syy, miksi elin kuun viimeiset kaksi viikkoa perseestä suuhun-meiningillä. Minkä jälkeen tekee luonnollisesti taas tuhlata. Ihanainen elämäni oravanpyörä. Oon odottanut tiistaita (palkkapäivää) kuin kuuta nousevaa. Kohta sekin on ylläni, kuten myös hetkellinen onnellisuusaalto.

Noh, jos alotetaan tästä tukasta. Ostin Virosta niitä 2e vaalennuksia, mut ajattelin että kyllähän semmonen hennompi vaalennus tähän mun lettiin riittää ihan hyvin. Selkeesti ei passaa erehtyä ajattelemaan, vaan ottaa se rotantappoblondaus sieltä hyllystä tyytyväisenä. Muuten olis ihan sama, jos juuri tuppais vähän kellertämään kun shokkiväriä siihen on kuitenkin tulossa päälle, mutta koska nämä pirun värit eivät tartu liian hyvälaatuiseen tukkaan, niin ne loistavat nyt jotain epämääräistä väriä. Havahduin asiaan, kun mua alettiin töissä käyttää "näin käy jos et vaalenna hiuksiasi ennen suoravärin laittoa"-esimerkkinä. Ensimmäinen investointini; kunnon vaalennus.

Ja ajattelin myös vaihtaa väriä. Kyllä, taas. Ihan sama millaisen unelmatukan itselleni loihdin, niin jo kuukaudessa se alkaa käydä tylsäksi. Mut oon kyllä edelleen samoissa sävyissä, harmahtava sinilila vaan vaihtuu  harmahtavaan sinivihreään. Kuulostaa aika öklöltä, mutta tuota paremmin en osaa sitä väriä kuvailla. Omaa tukkaa hentoo pestä sen verran, että sininen on haalistunut baby blueksi, mutta pidennykset on vähän eri juttu. Vaalentaa en niitä raaski, joten sain älynväläyksen jättää ne kolmeksi päivää ikkunalaudalle nauttimaan väriä syövästä auringonpaisteesta. Ja vaikka mun ideat harvemmin loistaa älyllään, niin tää sentään toimi. Värin vaihtokin saa jäädä tai myöhemmäksi, mulla ei oo nyt edes varaa ostaa voipakettia.

No sit se Crazyn tilaus. Se oli pahimmillaan 130e, nyt sain sen onneksi pienennettyä 80e:n paikkeille. Tosin sillä mielellä, että pois tiputetut tilattavat rokotetaan ens kuun palkasta. Kehoni suuri rautapitoisuus tulee toisinaan kalliiksi. Mutta itseppä haluan kaikkiin hopeisen, kultaisen, mustan ja valkoisen koruarsenaalin.. Ja jotta saan korut viimeinkin jotenkin järkevästi lajiteltua, niin päästin sisäisen perfectionistini valloilleen ja tilasin Ebaysta vähän samaa tyyliä olevan korutelineen, mikä meillä on käytössä töissä. On ne vaan niin ihanan kätsyjä! Vielä kun saan tarralappuja jostain.. Ja jos joku ei tiedä mistään mitään, niin enköhän mä sen laitoksen kuvaa ylpeänä uuden koruarsenaalini kera.

Ebay, tämä on fatal attraction. Sinä, kultaseni, ajat minut vararikkoon halpuudellasi ja helppoudellasi. Sydämeni itki verta, kun rahanmuunnin sylki ostoslistan sisällön hinnaksi 200e (kakskyt tuotetta). Eikä siinä edes ole vielä kaikki, toisia ei saanut laitettua ostoskoriin.. Jeesuksen häpykarvat, en edes halua tipauttaa tuosta listalta mitään pois. Tulossa olis korviin tunneleita (halvempia, kun Crazyssa), Jägermeister-plugit (älkää kysykö, mutta peura), One Piecen crew membereiden wanted-posterit (olen huolestuttavan stadilaistunut, ainakin kun katsoo tätä englanninkielisten sanojen määrää kirjoituksissani) jääkaappimagneetteina, FMA-kaulakoru, Pokemon-avaimenperiä, pari älysiistiä rättiä ja hupullinen farkkuliivi tuunattavaksi kera asiaankuuluvin vehkein. Hauskaa settiä tulossa vaatteiden osalta, sain nimittäin mun sailor gurl-asun jälkeen jonkun hirveen perversion setä-Samuliksi asustautumisesta..

Ei siinä tässä vielä kaikki, oon saanut hirveen hinkukohtauksen uutta elektroniikkaa kohtaan, vaikka todellista tarvetta ei sellaiselle olisi. Syytän unta, jossa ostin iPhonen ja Meri saarnasi mulle heti, että justhan mä sain uuden kännykän. Kerroin sille hereillä sitten tästä hingustani, ja sain kuunnella täysin samat saarnat. Tahdon järkkärin (jota en koskaan osaisi käyttää) ja tahtoisin iPhonen niiden applicationeiden takia (Instagram, paras syy ostaa ylikallis puhelin merkiltä, jota vihaa yli kaiken).

Mutta sitten näin Nokia Lumia 710:n valkoisena ja totesin, että voisin "tyytyä" siihenkin. Ehkä tipautan nämä haaveet kuitenkin, en tahdo kuunnella enää yhtäkään moraalisaarnaa itsetunnoltani (Meriltä).

Not sure if mystinen&seksikäs, vai vaan tuima aikaisen ajankohdan takia (töitä).

Kai sitä nyt saa kuitenkin jotain ostaa, on sen verran tullu painettua duunia tässä kuluneen kuun aikana. Onneks seassa on ollut kevyempiäkin hommia, kävin vähän riisuttamassa ja puetuttamassa itseäni Nellyllä mallikuvien merkeissä. Jos tällä kertaa sais vähän siedettävämpiä kuvia, ei noi viimekertaset (ei, mitä, mitä vittua, mitä helvetin vittua) mitään hirveitä helmiä ole. Muistan kärsineeni vesisateesta ja olleeni paskajäykkä kuvattava. Tällä kertaa ainakin pysyin kuivana, jäykkyydestä en tiedä (ok aika häsrki lause ööhöh). Lahjakorttini tuhlaan varmaankin hiusväreihin, kuinkas muuten. Rätit anastan aina mieluiten mukaan suoraan kaupasta sovittamisen jälkeen.

Jaa no, mitäs muuta? Varmaan pitkästä aikaa ainut kuva, jossa ei huomattavan suuressa osassa ole mun pärstä (kyllä se siellä kuitenkin on, ei hätää). Tää on kaiken kattava tilannekuva mun ja Paddin superlaiskoilta "laneilta". Molemmat vetää omilla sohvilla vaakadatausta samalla, kun Velivirolainen soittaa tuhannen kerran Nobody Canna Cross It:ia. Juotiin alkoholia, syötiin pizzaa, paljon ihmisiä loppuillasta, koko yön valvominen, 2h ulkona värjöttely mekossa ja liian isossa nahkatakissa (munamies-asennossa tietty) ja ihan liikaa idiootteja eläinvideoita. Hyvä päivä!

Uudet tuulet.. usaukot.

No nyt on reikiä niin, että napa ruskaa (kirjaimellisestikkin). Ekana kävin hakemassa Itäkeskusksen Silverwawessa rustokorun 9. päivä maanantaina.

Ihanan kivuton ja nopea toimenpide. Ja juu, ampumalla otin just ton nopeuden takia. Ei ollut kipeä kuin ekat pari minuuttia, joina päästin pieniä ärräpäitä Merille. Eka yö oli tuskaa, koska Meri otti sit vastakkaiseen korvaan napin ja jouduttiin nukkumaan naamat vastakkain.. Toinen yllättävän ikävä tunne on, kun et löydä hyvää asentoa, etkä voi kääntyä toiselle kyljelle. Mutta nopeasti sitä siihenkin tottui. Haaveilen jo tämän kaveriksi hankkivani sitä tragusta piakkoin, mielummin kestän sen toiskylkisen 6-12 kuukautta kerralla, kuin kaksinkertaisena.

Korva on kipeä vaan sillon, jos siihen osuu. Ja siihen muuten osuu turhan helposti tukkaa laittaessa. Nyt se oli yhden koko päivän jomomolo, koska Ville päätti nukkuvan miehen aivoilla hyväksi ideaksi mäiskiä mua kädellä korvaan joka käänteessä pitkin yötä. Tattista vain, muru.

Kipua kesti toisenkin päivän puolelle ja ihmettelin sitä, kunnes tajusin kattoa sitä korua lähempää; korva oli turvonnu ihan muotottomaksi ja korussa ei ollut tarpeeksi turpoamisvaraa, ilmankos ei ollut seuraavana päivänäkään hellittänyt jomotus. Otin tietoisesti riskin ja päätin vaihtaa sen korvakorun tilalle ainoan 1.2mm korun, jota multa löyty; toi 12mm hevosenkenkä. Kuumotin ihan hirveästi että jos se nyt tulehtuu tai repee blaablaa, koska sen korviksen irti saaminen oli taas yhtä helevataa. Mut seuraavana päivänä jomotus oli lakannut ja nyt se on taas ihan fine, mitä nyt korva on tuolta ruston ympäriltä vielä punainen ja vähän turvoksissa. Mutta paranemaan päin ollaan.

No, ei tässä vielä kaikki. Hetken udeltuamme Damnation Inkin lävistäjä ja työkaverini Ulla lupasi tehdä minulle ja työtoveri Kirahville molemmille kaksi läväriä yhteishintaan 80e. Lävistäytymine yhdessä ja tutulla tyypillä vielä, menoksi!

No yllärii, otin sitten smileyn takasin. Sen teko koski muuten enemmän, kun mä muistin. Oli kuitenkin mukavampi viimekertaista kokemusta, jolloin Meri päätti kesken lävistyksen aiheelliseksi ilmoittaa, että mun suu on täynnä verta. Pidäppä siinä sitten tajuntasi kasassa. Ja Ulla ei onneks käyttänyt niitä hirveitä pihtejä ollenkaan, vaan veti ihan vapaalla kädellä. Olisin halunnut siihen isomman korun (10mm) ja hevosenkengän muotoisen, mutta Ulla tietoisena mun uloskasvun stressaamisesta totesi, että ekaks mahdollisimman kevyt ja vähän liikkuva koru suht ylös napautettuna estää uloskasvua huomattavasti. Viimeksi sain luvan vaihtaa korun jo kahden viikon päästä, mutta nyt aikasintaan 2kk jälkeen, että se ehtii nätisti parantua ja asettua (taas sitä uloskasvua ajatellen).

Jee, meitsi on nii happy tästä, vaikka olikin aamulla vähän turpaan lotastu fiilis. Tuntuu jotenkin kodikkaammalta, kun on taas metallia ylähuulen alla (??). Mut en malta oottaa, että saan tähän vähän isomman korun. Semmosen joka näkyy enempi. Nyt toi lähinnä vilkkuu vaan irvistellessä.

Luovuin myös ihanan laajan koruvalikoiman tähden mun tavotekropasta ja kävin häpäisemässä napani.

Aaaa peehana, hieman kyllä nippaisi! Mutta ei taaskaan mitään ylitsepääsemätöntä, septum keikkuu edelleen kipuasteikon kärkipäässä. Luulin, että joudun tyytymään johonkin tylsään hopeamönttiin parantumisen ajan, mutta sieltä löytyikin mulle tommonen söpö blingi, jonkalaisen olisin varmaan itekkin myöhemmin tilannut.

Varmaan ikävämmät tässäkin nämä jälkimainingit, kävelin loppupäivän ihan klonkkuna, kun masun suoristaminen sai kuivuneet kudosnesteet raapimaan jo valmiiksi herkkää riisipeltoa (=napaa). Pahinta kuitenkin on se, että joudun luopumaan mahallani nukkumisesta. Ei saa nukkua toisella kyljellä ruston takia, eikä nyt mahallaankaan. Nukkumisesta tulee siis suoritus itsessään. "Onneksi" tuhlasin mun viimeset rahat ja ostin miljoonittain mekkoja ja hamosia, niin ei tarvitse minkään kovin tiukan vaatteen kanssa tuskailla.

On kyllä tänään ollut hyvin mielenkiintoset mainingit, ihan kun viimesillään raskaana olisi. Ei pysty kumartumaan kunnolla, joten liikun kuin mulla olisi isokin pallomaha ja tää metallilapsi "potkii" välillä niin, että koko mahan läpi käy ikävä kouraisu, joka pakottaa kyyristymään. Hassua, miten yksi reikä voi aiheuttaa tommosia tuntemuksia. Onneksi on burana keksitty.

Röh, näistä "pienesti" innostuneena mulla keikkuu nyt Crazy Factorin ostoslistalla muovia ja rautaa melkein saturaisen edestä ja odottelemassa seuraavaa palkkapäivää. Öö, hupsista. Mutta jos ainut syy napakorun ottoon on se korujen valtava määrä ja monimuotoisuus, niin pystyikö vähempää odottamaankaan..

Kapu ja laivamme, Going Meri, tuomiopäivän aamuna. 

Oli muuten mukavin ja jännityksettömin lävistystilanne ikinä. Yleensä oon käynyt jonkun vihaisen näköisen, kiireisen ja harvasanaisen lävärisetän luona tökittämässä, mutta nyt minua piikittikin vain suloinen Ulla, joka osasi rauhotella. Ja jonka kanssa uskalsi kunnolla jutella ja vähän väitelläkkin asioista, sain taas tusinan verran uutta tietoa ja mielipiteitä. Ja se on tervetullutta, koska kaikki lävistysfaktat sun muut kiinnostaa mua ihan hirveesti. Mukana olivat myös Nora ja Kirahvi, joille sai heti heittää jälkimainingeiksi pienet kirosanat (helpottaa kummasti) ja tuskaiset vitsit, eikä tarvinnut jäädä läpikäymään vaan mielessä sitä neulaa. Teen Ullasta tästädes mun hovilävistäjän, ja syrjin muita.

Ja ainiin! Kyselin Ullalta samalla venomeista. Lukuisia kielilävistyksiä on takana, mutta venomeille ei ollut vielä löytynyt sopivaa koekaniinia. Siispä minä ritarillisesti lupauduin Ullan neulatyynyksi sitten, kun mulla ei ole vähään aikaan tiedossa töitä. Missä voi kyllä näillä näkymin kestää..

Including some of my favorite things.

Postauksen täytyy olla hyvä, jos se alkaa pekonilla.

Noniin, eli oon tässä kuluneiden kuukausien aikana tehnyt vaikka mitä raportoimatonta jännäkakkaa; Pidettiin Merin kanssa hyvä darrafeast feat. infernaalinen kasa pekonia ja dippivihanneksia.

Uskaltaiduin värjäämään pidennykset sinimustiksi. Ja näin hyväksyin, että jossain vaiheessa mulla makaa kaapissa taas kasa väärän värisiä pidennyksiä, joita ei luojakaan pelasta. Onneks uus päällinen maksaa vaan sen 20e.

Hömssyttelin Merin kanssa sivistyneesti eräs lauantai.

Joo, ehkei niin sivistyneesti kuitenkaan.. Pummasin juomia, kulutin silti sikana rahaa, tanssittiin Seksi vie ja taksi tuo:n tahtiin, Meri murtautu vessaan ja mä esitin oksennusversion Hannusta ja Kertusta matkalla keskustasta Sörnäisiin. Voin tunnustaa itseni hyvin fiksuksi juojaksi.

Alettiin Villen kanssa kattoa One Pieceä molempien ennakkoluuloista huolimatta. Hei 'cmoon, joku tikkupoika jahtaamassa merirosvojen suurinta aarretta ei kuulostanut kovin mielenkiintoiselta animelta (osaksi myös puuttuvan mieskauneuden takia). Kaksisataa jaksoa takana, ja molemmat on ollu ihan myytyjä. Ai herranjumala se piirrostyyli, täyttä rakkautta! Ja hauskoja muuten ne pienet jutut, kuten että Usopp on ku Pinokkio, Zoro kun Zorro jne. Hieman ehkä olen saattanut myös rakastua Chopperiin (haluun semmosen pehmolelun) ja Eneliin. Ja Luffyyn tietty, on se niin suloinen.

Straw Hat Vilu.. Öhöhöhöö, nyt voisin ryhdistäytyä näiden juttujen kanssa. Mut joo, rakastuin tohon olkihattuun vielä enempi Luffyn takia. Animen vaikutukset elämässäni osa kuusi.

Ja vaikka ei olkiryökäleen seuraksi ole löytynyt sitä the täydellistä kukkamekkoa, niin tää Gina Tricotin neitsythärpäkekin istuu mainiosti. Pahoittelen tästä surkeaakin surkeammasta kuvasta JA NOISTA RINTSIKOISTA, hyi. Onneks ostin H&M:ltä semmoset hullun topatut, valkoiset kukkarintsikat, nin voi käyttää tän kanssa.

Meikkastyyli on taas aavistuksen muuttunut; kalmankalpean ihon lisäksi suosin alarajauksettomuutta (alarajaus korostaa silmäpusseja ikävästi), harmaita kulmakarvoja sekä pinkkiä poski- ja huulipunaa. Tuovat mukavasti eloa (tai goottivibaa, päätä itse) tähän värittömyyteen ja tummaan tukkaan yhdistettynä. Tukassa pitää olla julmetusti kiharrusta ja pidennyksiä.

Pukeutumisessa ei enää muuta näy, kuin korkeavyötäröisiä hameita + tiukkoja perustoppeja, tai mekkoja. En enää ikinä käytä housuja, niissä vain hikoaa pylly.

Shortsejakin tuli kesän alussa hamstrattua kaksin kappalein Seppälästä. Siellä taas vilkkuu se mun vihaama violetti, jänskää.

Ostin myös Ikeasta uuden unikaverin, ihmettelin mun tukan aamuista runsautta, liityin edelleenkin niihin Straw Hat Pirateihin (näytänkin ihan animehahmolta) ja otin todistusaineistoa pelkästä omasta tukasta kiharalla.

Eipä puuttunut postauksesta ainakaan monipuolisuutta. Huomenna mulla onkin sitten kolme uutta lävistystä ja tapaaminen Kuopiohuor.. vaimon Noran kanssa. Mutta näistähän sitten rupatan tunnetusti lisää seuraavassa jaksossa.

Tukkaröjetki.

Jussin aikoihin alettiin Merin kanssa vaalentamaa multa mustaa alta pois (tukka tykkäs kyttyrää ja lujaa). Piti saada hopea tukka mustilla päillä. Sit se vaihtu lilaan tukkaan mustilla latvoilla ja nyt siitä tulikin sininen ja ne kerpeleen latvat. No hupsista!

Ja ettei tarvii heti vaihtaa pinkkiin takas, ni hommasin vaaleenpunasen peruukin. Se kaipaa talkkikylpyä, jonka jälkeen järkkään sille tapaamisen Herra Saksien kanssa.

Pienet sille, ryypätään pois huolet ja tuskat.

Toiseksi viimeisenä päivänä Varkaudessa piti lähteä Maaritin kanssa viihteelle. Tai sain tietää sen olevan toiseksi viimeinen päivä sinä kyseisenä iltana jo hieman iloliemissä. Enhän mää nyt sillon tajunnut, millanen kiire mulla tulisi olemaan pakata kimpsuni ja suunnistaa linja-autoon, mutta kyllä sekin hetki koitti..

Ekaksi suunnittelin päälle mekkoa ja perinteistä suoraa hiustyyliä..

Mutta sitten päädyinkin tohon samaan bandeau + Seppälän hame-yhdistelmään, joka vaatepostauksessakin vilahti. Lisäsin siihen vielä aikoja sitten eBaysta tilaamani ihnan moniketjullisen korun, jossa killuu musta risti. Ja kiharsin tukan ekaa kertaa suht onnistuneesti pelkkää suoristusrautaa käyttäen. Vaatii muuten uskomatonta käsimotoriikkaa se homma. Meni useasti sormi suuhun ja sitäkin useammin kuumaan rautaan..

Ennen totaalista lärviytymistä käytiin nappaamassa meidän pihalta upeat viidakkoposet. Tossa ekassa ilmeisesti rukoilen jotain metsän jumalien apuja tohon mun surkeaan poseeraamiseen. Seuraavasta todisteesta voimme päätellä, että sitä ei herunut. Ilmankos jäi Tarzankin puuttumaan.

Ja tietty tätä perus ujosettiä noiden mun näissä kuvissa omituisten luikkujen näköisten pylväiden kanssa. Yök!

Baarissa ei pitkälle pötkitty, Vodka ei ollut Maaritin paras ystävä nääs. No eipä siinä mitä, pääsin ajoissa nukkumaan herätäkseni viideltä aamulla hirveässä krapulassa siihen tajuamiseen, että mun pitäs olla 12 tunnin päästä istumassa bussissa takaisin Helsinkiin. Eipä siinä, mutta olin elänyt viikon isin kämpässä niin, ettei siivousta selkeesti olla keksitty; pulloja kaikkialla, popkornit lattialla, sohvalla, tietokoneöydällä, keittiö täynnä tiskiä, kolme kerrosta imuroinnin tarpeessa, laukku räjähtäneenä ja kaksi koneellista pyykkiä odottamassa. Tämän lisäksi piti vielä ajaa äitille mopolla, jotta pääsisin katsomaan Halmin pentuja, ennenkuin ne sijoitettaisiin uusiin koteihin.

En oo ikinä liikkunut dagen efterinä niin nopeesti. Kahdeltatoista olin jo palauttamassa kaikkia todistusaineistoja mun dokuudesta Alkoon mopolla, joka oli komeasti maalautunut lintujen ulosteeseen vuosien saatossa. Elämän tähtihetkiä nuo tuommoiset, sanon minä.

Mutta niitä koiranpentuja!

Voiko olla sulosempia karvapalluroita?

Ai vitja mä rakastuin tohon mustanaamaseen! Jos sillä ei olis ollu jo luvattua kotia, niin olisin varmasti kaapannu sen mukaan.

Mun pitäs olla useemmin darrassa, koska suoritin jonkinsortin viidennensadannen ihmeen, kun kaiken kiireen jälkeen olin linikka-asemalla ajoissa. Erittäin harvinaista juhlaa, kerrankin sain itse olla se, joka odottaa. Ja seuraavana päivänä olinkin erityisen pirtsakkana töissä, Varkausloma teki hyvää.

Reikähaaveita.

Kroppani kaipaa lisää metallia. En haluu mun nassuun enää mitään uutta, niin sit pitää näköjään keksiä muita rei'itettäviä paikkoja. Madonnan oton jälkeen oli niin orpo olo, kun ei ollu mitään, mistä haaveilla. Nyt sekin homma on korjattu. Kivasti tulee uppoamaan noihin rahaa, mutta mieluusti menen asiantuntevan lävistäjän paikkeille ja maksan hyvästä palvelusta. Voipahan olla rauhallisin mielin.

x

Taidan huomenna suunnistaa jonnekkin hakemaan uuden killuttimen tohon vasempaan korvaan, josta mulla löytyy jo noi kaks venytystä ja niiden välistä yksi normaali korvisreikä (jossa ei muuten oo pitkään aikaan ollu mitään). Rustokoru ja siihen joku söpö rengas/barbelli on siis haaveissa.

x

En oo oikein lotauttanu korvaani (röhröh) muille, kun venytyksille aikasemmin, mut kummasti sitä vaan inspiroituu töissä, kun  saa olla joka päivä avustamassa immeisiä lävistyksien kanssa. (Ihan välihuomautuksena, en olis voinu saada parempaa työpaikkaa!) Kokometallisista korvista en oo vieläkään innostunut, mut jotain muuta pientä häppeninkiä olis kiva saada venäreiden lisäksi. Industrial olis ihana, mutta se kipu vähän kammottaa. Huvittavaa, että vaikka onki nielly pelkonsa kolmen huulilävistyksen, smileyn (rip) ja jopa septumin suhteen, mutta silti pelkää kuollakseen mennä lävistelemään jotain korvaa. Ehkä osasyyllisenä kivun lisäksi on myös yöunien menettämisen pelko, harvemmin sitä nimittäin naama upotettuna tyynyyn tulee nukuttua, mutta tuo kuuloelin on vähän eri juttu.

x

Ja yks, mikä yllätti mut ittenikin kovin: otan vielä jossain vaiheessa venomin. Taisin nähdä sellaisia ekaa kertaa viime vuonna (kiitos Tumblr) ja mietin silloin, että en tavan kieliläväreistä perustanut, mutta kaks vierekkäin onkin ihan eri juttu. Mulla on joku fiksaatio näihin symmetrisiin, parillisiin (= kivuliaisiin ja parannusvaiheessa haastaviin...) läväreihin selkeesti. Snake bitesit on, angel bitesit houkuttais ja venomit on kun noiden kahden suuversio. Vierastan edelleen ajatusta metallista kokonaan suun sisällä, pelkään mm. että tukehdun mun turvonneeseen kieleen, mutta joku noissa kiehtoo enemmän, kuin pelottaa. Kielen häpäiseminen ei vielä vähään aikaan tule kysymykseenkään (huh, hurr sille kivulle nimittäin), koska tällä neidillä on hyvin paljon töitä tiedossa. Ja veikkaan, että asiakkaiden valistaminen pidennysten/värien/läväreiden suhteen ei olis kovin mieluista, kun suusta löytyy turvonnut lihaskäärme. Ehkä vielä jonain päivänä, kun on kahden viikon työttömyys tiedossa.

Meh! Miksi meninkään ottamaan smileyn pois? Se kun on niin huisin herttainen vilkkaessaan huulten välistä hymyilyn aikana. Olin hätähousu, en ollut tottunut sen olemassaoloon kahdessa viikossa ja ressasin jo sen uloskasvua kuumeisesti, joten ehkä silloisen mielenterveyteni kannalta oli hyvä ratkaisu ottaa se pois. Nyt taas hirveästi huvittaisi tarjota sille koti jänteestäni. Lävistysprosessi oli niin iisipiisi ja lopputulos hurmaava, että taidan minä sen jossain vaiheessa takaisin käydä napauttamassa.

Napakorun lupasin sen ottaa itselleni palkinnoksi sitten, kun oon mielestäni tarpeeksi hyväkroppainen. Kiloja on tullut, kiloja on mennyt, eikä koskaan peilistä heijastu takaisin se unelmavartalo. Omistautuminen tälle asialle on ollut kyllä aina varsin surkeaa, tänäänkin vedin naamariin pussin juustonaksuja ja pekonia kahden ihmisen edestä ja kaadoin just koneen päälle Nutellaa. Saa nähä josko luovutan tän mun tavotepalkinnon suhteen joskus ja käyn vaan hakemassa sen. Siihen on nimittäin ihan liikaa kivoja, vastustamattomia koruja.

Sit on vielä kaks haavetta, jotka ei tuu toteutumaan; toinen madonna ja medusa. Madonna pistäs naamametallit näyttämään liian symmetriseltä ja medusa ei näytä hyvältä, jos muualla huulen ympärillä on koruja. Paitsi jos sen alapuolella on yksi, niin sit se on kiva kanssa.

Hohhoi, en taas malta odottaa sitä lävistyksen jälkeistä jomottavaa tunnetta, mikä jää sen kaiken hypen ja voittajafiiliksen alle. Enkä sitä, kun pääsee shoppaamaan miljoonittain uusia lävistyskoruja!

Blogin nimen ehdotonta noudattamista.

Ja päivitettyä ulkkaa. Kerrankin voin olla tosta taustasta ylpee, tein sen nimittäin ihan itte! Paitsi vähän lainasin Nintendolta ikuista rakkauttani, Gyaradosia.. Bannerin kaivoin tuolta jostain koneeni kätköistä ja tässä sitä katellessani totesin, et on se kyllä aika ruma.. Lisää väkertämistä edessä!

Nyt vähän sitä materialismionnellisuutta isolla ämmällä.

Mekko Seppälästä.

Ja tästä puuttuu vielä vaikka mitä. En ihan kaikkee kerralla oo ostanu, mut ei kukaan ihminen tarvii näin paljoo uutta vaatetta puolen vuoden sisään.. En oikein osaa/halua enää kontrolloida itteeni hordeemisen kanssa. Löydän mielestäni MUKAMAS niin harvoin kivoja vaatteita, et täytyy ostaa heti jos kohdalle joku sattuu.. Nämä kollaasit puhuvat puolestaan kyllä ihan päinvastaista.

No what eva, mä rakastan noita kaikkia. Ja toivotan ne tervetulleeksi vielä tällä hetkellä olemassa olemattomaan vaatekaappiini. ♥

Söpö pieni emo.

Hupsista, hieman tahaton tauko postailussa. Tätä ämmää on viety suuntaan jos toiseenkin nääs. No, jos nyt vähän vanhoja galtsukuvia kaikkien iloksi ja suruksi? Näistä nimittäin riittää vielä monen monituista postausta!

Tärkeät asiat ensin: luojan kiitos mulla on nykyään isommat tissit. Mut osasin ennen ottaa vähän monipuolisempia naamakuvia, mur? Ja haluun ton pinssin takas!