Uudet tuulet.. usaukot.

No nyt on reikiä niin, että napa ruskaa (kirjaimellisestikkin). Ekana kävin hakemassa Itäkeskusksen Silverwawessa rustokorun 9. päivä maanantaina.

Ihanan kivuton ja nopea toimenpide. Ja juu, ampumalla otin just ton nopeuden takia. Ei ollut kipeä kuin ekat pari minuuttia, joina päästin pieniä ärräpäitä Merille. Eka yö oli tuskaa, koska Meri otti sit vastakkaiseen korvaan napin ja jouduttiin nukkumaan naamat vastakkain.. Toinen yllättävän ikävä tunne on, kun et löydä hyvää asentoa, etkä voi kääntyä toiselle kyljelle. Mutta nopeasti sitä siihenkin tottui. Haaveilen jo tämän kaveriksi hankkivani sitä tragusta piakkoin, mielummin kestän sen toiskylkisen 6-12 kuukautta kerralla, kuin kaksinkertaisena.

Korva on kipeä vaan sillon, jos siihen osuu. Ja siihen muuten osuu turhan helposti tukkaa laittaessa. Nyt se oli yhden koko päivän jomomolo, koska Ville päätti nukkuvan miehen aivoilla hyväksi ideaksi mäiskiä mua kädellä korvaan joka käänteessä pitkin yötä. Tattista vain, muru.

Kipua kesti toisenkin päivän puolelle ja ihmettelin sitä, kunnes tajusin kattoa sitä korua lähempää; korva oli turvonnu ihan muotottomaksi ja korussa ei ollut tarpeeksi turpoamisvaraa, ilmankos ei ollut seuraavana päivänäkään hellittänyt jomotus. Otin tietoisesti riskin ja päätin vaihtaa sen korvakorun tilalle ainoan 1.2mm korun, jota multa löyty; toi 12mm hevosenkenkä. Kuumotin ihan hirveästi että jos se nyt tulehtuu tai repee blaablaa, koska sen korviksen irti saaminen oli taas yhtä helevataa. Mut seuraavana päivänä jomotus oli lakannut ja nyt se on taas ihan fine, mitä nyt korva on tuolta ruston ympäriltä vielä punainen ja vähän turvoksissa. Mutta paranemaan päin ollaan.

No, ei tässä vielä kaikki. Hetken udeltuamme Damnation Inkin lävistäjä ja työkaverini Ulla lupasi tehdä minulle ja työtoveri Kirahville molemmille kaksi läväriä yhteishintaan 80e. Lävistäytymine yhdessä ja tutulla tyypillä vielä, menoksi!

No yllärii, otin sitten smileyn takasin. Sen teko koski muuten enemmän, kun mä muistin. Oli kuitenkin mukavampi viimekertaista kokemusta, jolloin Meri päätti kesken lävistyksen aiheelliseksi ilmoittaa, että mun suu on täynnä verta. Pidäppä siinä sitten tajuntasi kasassa. Ja Ulla ei onneks käyttänyt niitä hirveitä pihtejä ollenkaan, vaan veti ihan vapaalla kädellä. Olisin halunnut siihen isomman korun (10mm) ja hevosenkengän muotoisen, mutta Ulla tietoisena mun uloskasvun stressaamisesta totesi, että ekaks mahdollisimman kevyt ja vähän liikkuva koru suht ylös napautettuna estää uloskasvua huomattavasti. Viimeksi sain luvan vaihtaa korun jo kahden viikon päästä, mutta nyt aikasintaan 2kk jälkeen, että se ehtii nätisti parantua ja asettua (taas sitä uloskasvua ajatellen).

Jee, meitsi on nii happy tästä, vaikka olikin aamulla vähän turpaan lotastu fiilis. Tuntuu jotenkin kodikkaammalta, kun on taas metallia ylähuulen alla (??). Mut en malta oottaa, että saan tähän vähän isomman korun. Semmosen joka näkyy enempi. Nyt toi lähinnä vilkkuu vaan irvistellessä.

Luovuin myös ihanan laajan koruvalikoiman tähden mun tavotekropasta ja kävin häpäisemässä napani.

Aaaa peehana, hieman kyllä nippaisi! Mutta ei taaskaan mitään ylitsepääsemätöntä, septum keikkuu edelleen kipuasteikon kärkipäässä. Luulin, että joudun tyytymään johonkin tylsään hopeamönttiin parantumisen ajan, mutta sieltä löytyikin mulle tommonen söpö blingi, jonkalaisen olisin varmaan itekkin myöhemmin tilannut.

Varmaan ikävämmät tässäkin nämä jälkimainingit, kävelin loppupäivän ihan klonkkuna, kun masun suoristaminen sai kuivuneet kudosnesteet raapimaan jo valmiiksi herkkää riisipeltoa (=napaa). Pahinta kuitenkin on se, että joudun luopumaan mahallani nukkumisesta. Ei saa nukkua toisella kyljellä ruston takia, eikä nyt mahallaankaan. Nukkumisesta tulee siis suoritus itsessään. "Onneksi" tuhlasin mun viimeset rahat ja ostin miljoonittain mekkoja ja hamosia, niin ei tarvitse minkään kovin tiukan vaatteen kanssa tuskailla.

On kyllä tänään ollut hyvin mielenkiintoset mainingit, ihan kun viimesillään raskaana olisi. Ei pysty kumartumaan kunnolla, joten liikun kuin mulla olisi isokin pallomaha ja tää metallilapsi "potkii" välillä niin, että koko mahan läpi käy ikävä kouraisu, joka pakottaa kyyristymään. Hassua, miten yksi reikä voi aiheuttaa tommosia tuntemuksia. Onneksi on burana keksitty.

Röh, näistä "pienesti" innostuneena mulla keikkuu nyt Crazy Factorin ostoslistalla muovia ja rautaa melkein saturaisen edestä ja odottelemassa seuraavaa palkkapäivää. Öö, hupsista. Mutta jos ainut syy napakorun ottoon on se korujen valtava määrä ja monimuotoisuus, niin pystyikö vähempää odottamaankaan..

Kapu ja laivamme, Going Meri, tuomiopäivän aamuna. 

Oli muuten mukavin ja jännityksettömin lävistystilanne ikinä. Yleensä oon käynyt jonkun vihaisen näköisen, kiireisen ja harvasanaisen lävärisetän luona tökittämässä, mutta nyt minua piikittikin vain suloinen Ulla, joka osasi rauhotella. Ja jonka kanssa uskalsi kunnolla jutella ja vähän väitelläkkin asioista, sain taas tusinan verran uutta tietoa ja mielipiteitä. Ja se on tervetullutta, koska kaikki lävistysfaktat sun muut kiinnostaa mua ihan hirveesti. Mukana olivat myös Nora ja Kirahvi, joille sai heti heittää jälkimainingeiksi pienet kirosanat (helpottaa kummasti) ja tuskaiset vitsit, eikä tarvinnut jäädä läpikäymään vaan mielessä sitä neulaa. Teen Ullasta tästädes mun hovilävistäjän, ja syrjin muita.

Ja ainiin! Kyselin Ullalta samalla venomeista. Lukuisia kielilävistyksiä on takana, mutta venomeille ei ollut vielä löytynyt sopivaa koekaniinia. Siispä minä ritarillisesti lupauduin Ullan neulatyynyksi sitten, kun mulla ei ole vähään aikaan tiedossa töitä. Missä voi kyllä näillä näkymin kestää..