Need some air, need some space.

Pikamerkintä hörhör. Pitä olla jo menossa..

Kävästiin Elinan kanssa pyörähtämässä Halloween-partyissa. Mun asussa ei kyllä mitään halloweenia ole (ellei joku sitten kammoa ajatusta Snookista pressana) johtuen siitä, että lähdettiin tonne jollain 15min varoitusajalla. Itse olen varautunut pukeutumaan vasta ensi viikonloppuna, eikä sekään kyllä mikään monimutkainen juttu tule olemaan. En oo koskaan juhlinu halloweenia, että niin..

Haaveksin vaan tässä palkkapäivästä, että saisin murkinoida jotenkin ylellisesti taas ja ostaa paljon alkoholia. Huomenna saan tänne kämppään taas eloa, kun karvapojat kuljetetaan. Mulla on ollu maman kiljuvia lihapullia ihan hirveä ikävä. Keskiviikkona leffailta Elinan (vaimo) kanssa. Torstaina rahan tuhlausta. Perjantaina pippalot, kiirettä pitää.

Tuli vähän tämmönen lihaliemikuutiokeittoinen (laiha) merkintä. Sori, mutta juna ei odota.

Olen kauhean kalpea ja niin hirveän pieni.

Vähän hiljasuutta täällä pielly ja sen aikana oon kääntäny mun koko elämän ympäri. Paljon pieni ihminen pienessä ajassa. Oon ollu juopunut, eronnut, häädetty, koditon, juopunut, surullinen, hermoraunio, onnellinen, juopunut, rikkinäinen, koottu, rakastettu, huolehdittu, autettu, kodillinen, kipeä, töissä, rahaton ja viimeiseksi jälleen juopunut. Mutta onnellinen. Ja kaikkia näitä yhden viikon aikana. Menossa mukana Elina (jolle kaikki kiitokset ja rakkaus maailmassa) ja muutkin kaikenkarvaiset uudet ihmiset ja hauskat kissat elämässäni.

Sain Siniltä itselleni kämpän. Ensimmäinen "oma" kämppä! Elämässäni on vielä vinkuvien karvapyllyjen aukko, joka sekin täyttyy ensi viikolla Suvin loistavien ajotaitojen avustamana. Muutama muuttokuormakin on jäänyt jälkeen, nekin sitten seuraavalla viikolla hoitoon. Palaan linjoille ihanampana kuin koskaan heti, kun saan tämän uuden elämäni valmiiksi!

Elämme jännittäviä aikoja.

You want me to be somebody who I'm really not.

Helou! Paljon on ehtinyt taas tapahtua pienen tytön elämässä. Tai ei nyt oikeasti, mutta syytän tätä ennen vallinnutta jatkuvaa yksinoloa näistä tuntemuksista. Multa vihdoin ryöstettiin DTM-neitsyys, joka on mulla jo pitkään taskussa kuumotellu! Saan taas syyttää Tonia ja Elinaa siitä, että mut pysty löytämään eräänä kohtalokkaana perjantaina Mamasta hoilaamassa In the Navya mun kapulätsä päässä. Hyvä ilta se olis se. Pakko olla, jos ekan puolen tunnin aikana soi Stayin' Alive ja baarista saa omenapirtelötä.

Viime lautantaina kävin tsekkaamassa taas alkkiksien rikoskumppaneitteni Elinan ja Ollin kanssa Lepakkomiehen meiningit. Punkkasin kuitenkin Merillä Sörnäisissä useamman kuukauden ja nyt kadun, ettei me koskaan käyty siellä. Matkailu avartaa, en ollut ennen tätä kokenut kuin sen surullisen kuuluisan Ale-pubin ja Bäkkärin. Ehkä nyt jätetään mun alkoholikäyttäytymisen syynääminen, ja siirrytään jonnekkin vähän enemmä blogiuskottaviin aiheisiin.

Niinkun vaikka siihen, että käytiin meidän työharkkaajan Annin kanssa räpsimässä muutamat pikakuvat Kampin mystisissä katakombeissa roskien roudausreissulla. Sitä ei ehkä tajua, mutta Kamppi sisältää monia kilsoja tommosia ammottavan hyytäviä ja harmaita käytäviä, jotka ovat hyvin jännittäviä. Ikinä ei tiedä, että kuka tulee vastaan ja sinne voi vaikka eksyä. Aion joskus vielä tehdä sen. Jos oon onnistunu eksymään Kampin sille kauppapuolellekkin, niin toi tulee olemaan helppo nakki siihen verrattuna.

Töistä puheenollen, jos kännykkä jää kotiin, niin kaikkea kakkaa tapahtuu aina varmasti silloin. Viimeisimpänä oli episodi kaupan avaimen kanssa. Sitä ennen eksyin Helsinkiin, kun metrot eivät kulkeneet, eikä niistä bussikartoista saa viisainkaan selvää (jollainen en siis ole). Sörnäisten sijaan löysin itseni itku silmässä Kalasatamasta, eikä mihinkään tietty voi laittaa mitään ymmärrettäviä tienviittoja. Että kiitos vaan, ilo maksaa veroja..

Persjalkaisuus huutaa. Mutta pointtina oli tämä minun ihana uusi jumpsuittini ja sen selkä. Tämä siis sieltä kuuluisasta Ebaysta taasen. Ah, se on kiva! Mutta sitä pitää välillä muistaa kiskoa alaspäin, koska muuten.. cameltoe. Enough said. Toi mystinen musta keskikappale ei tohon kuulu, mutta on pakollinen tän kanssa käytössä, jos ei nauti rinsikoittensa rajojen esittelystä. Eikä tätä kannata käyttää, jos ei halua viettää vessassa ikuisuuksia tähän sätkiessä.

Nyt jatkan mun uutta lempiharrastusta, kalsarikännäämistä (oikeastaan haaremihousukännäämistä juuri nyt) ja nautin surkeasta musiikista.

CF, rakkautta ja ranttausta.

Pientä kivaa taas Crazy Factorylta. Joku ehkä vähän innostui noista uusista herkullisista pastellikoruista..

Tunneleita ja plugeja koossa 20mm ja 6mm. Pari peruskorua smileyyn ja kasoittain palloja tragukseen sekä rustokoruun. En malta odottaa kahden jälkimmäisen mainitun parantumista, että voin iskeä vasemman korvan jokaiseen aukkoon eri väriset korut. Seuraavalla tilauskerralla taidan hamstrata noita pastellisia vielä muissa väreissä ja napakorukin tulee saamaan omansa.

Crazysta voisin vielä sanoa muutaman sanasen tämän tuskan (postauksen) pitkittämiseksi. Ihan kivahalpa lafka joo ja korut olen yleensä saanut viikon sisällä tilausesta. Mut aiempien kokemusten perusteella joutuu aina vähän jännittämään, että tuleeko sieltä nyt oikeita koruja. Kerran sain 20mm tunneleiden sijaan 16mm, ja kun hinta nousi koon mukaan, niin kyllä sitä vähän ketutti maksaa enemmän ja vielä väärän kokoisista koruista. Onneksi sain ne kuitenkin kaupattua Suville. Ja useampana kertana on tullut väärän kokoisia palloja koruihin. Ja kyllä, se voi haitata. Itse olen erittäin tarkka pallojen kokojen kanssa (tragus 3mm, rusto ja madonna 4mm, napa 5&8mm alahuuli 4/5mm ja septum 4/5mm, smiley 3/4mm riippuen korusta). Ja kun siellä ne pallojen kokovalinnat on, niin pitäisivät myös huolta niiden toteutumisesta. Ja sitten on vielä ne muovisten, ruuvattavien kuvaplugien taustakappaleet. Kirosanoja tähän väliin ärtymyksen tehostamiseksi. Yksikään niistä ei ole minulla ehjänä säilynyt. Osat menny rikki kiinnittäessä ja osat ovat mystisesti irronneet korvasta keskellä päivää. Ymmärrän, että ne on helppo vääntää rikki jos pikkasenkin käyttää liikaa voimaa, mutta ensimmäisen tuommoisen virheen tehdessäni opin kyllä käsittelemään kyseisiä tuotteita kultahansikkain.Vaan eipä auttanut.

Mutta hei, sinnehän voi tehdä palautuksia. Eri asia sitten, että jaksatko oikeasti nähdä sitä vaivaa, että palautat niille jonkun hikisen, 50snt arvoisen korun ja odotat mahdollisesti monta viikkoa, että saat uuden tilalle. Niin, eli laiskuudella kuoppaani kaivan tässä itselleni. Mutta ainakin sain vähän rantata. Joskus oikein kettuuntuneena etsin osat 20mm perustunnelit Ebaysta, koska näitä isompia kokoja sieltä voi saada CF:ää halvemmalla. Ja ainakin tähän asti on tullut oikeassa koossa kaikki. Kahden euron kosto on suloinen.

Oonko ainut, jonka Crazy-tilauksia on munattu, vai onko siellä toisen ruudun toisella puolella joku samanlaisen kohtalon kokenut? Turauta ihmeessä tarinasi!

Minä, materialisti.

Tänään oli hyvä päivä vierailla Olarin kirppiksellä pitkästä aikaa, tein muutamat löytöt!

Nappasin sen enempää syynäämättä pussillisen randomia Pokémon-sälää viidellä eurosella. Valtava minigrip-pussi paljasti sisältänsä n. 130kpl pelikortteja, jotain hologrammeja ja muovitaskuja. Aika hyvin, kun mulla noista pelikorteista vaan 55 oli jo. Ottaa huomioon sen, että 2000 korttia tuolla hengailee jo ennestää, niin ei yhtään huono saalis! Jotenkin aina rentouttavaa uppoutua kuuntelemaan musiikkia ja järjestelemään tota korttikansiota. Ah. Jos joskus taas erehtyy omistamaan paljon ylimääräistä rahaa, niin vois Huuto.netistä tai Ebaysta huutaa jonkun suht ison paukun kortteja, niitä on aina niin jännä syyniä läpi harvinaisuuksien toivossa.

Sitten lisää Poksukamaa. Päälle vuosi sitten keksin alkaa hamstrailemaan kirppareilta kasetteja, kun niitä muutamalla eurolla sieltä irtoaa. Meillä kun oli ennen semmonen vanha videokasettikonemikäoli, niin pääsi nauttimaankin noista. Mutta nyt se on vihdoin siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Noh, elättelen toiveita, että pääsisin nää vielä joskus katsomaan. Nyt bongasin kirpparilta ton 10. kasetin. Kotona on ainakin kasetit 1-4, viitosen ja kahdeksikon olemassaolosta ei ole muistikuvaa. Noh, jos niitä ei oo niin eiköhän ne joskus löydy.

Uu, näistä voisin iloita. Makeet, hyväkuntoiset, splatter-kuvioiset Converset hintaan 15e. Oon yleensä nuukapylly kirppiksillä, mutta konkut ovat erikoistapaus. Ja ne pitää omistaa kaikissa hienoissa väreissä ja kuvioissa, sääli että nää on mun ekat kuviolliset. Kaapit kaipaa niitä kovasti lissää, ehkä joskus pääsen taas isin mukana Thaimaaseen hamstraamaan näitä matkalaukun täydeltä. Tällä hetkellä omistan nämä, kahdet punaiset, keltaiset, vihreät, valkoiset, vaaleanpunaiset ja mustat. Osat ovat kyllä jo niin kyseenalaisessa kunnossa, että röh..

Niittikoristeltu bleiseri, 4e. Olen aina puhunut bleiserin hankkimisesta, mutta sanoista tekoihin siirtyminen on tunnetusti joskus vähän vaikeaa. Onneksi tämä käveli vastaan, ensiksi epäilin koon 38 olevan liian laatikko mun hartioille, mutta onneksi testasin kuitenkin. Ja jii, se sopi.

Se niistä kirppislöydöistä sitten. Roinan ikuistamisen makuun päästyäni päätin kuitenkin jatkaa voitokasta kuvausputkea. Pitäs varmaan hankkia joskus ihan vaan taustarekvisiitaks jotkut nätit H&M:n lakanat, niin ei tarviis noita karseita vanhoja aina todistella kuvien taustana..

Galaxyssa galaxy-tausta, huumori taas kukkii..

Joku vähän innostui kännybarbi-leikeistä ja Sampan pukemisesta. Ehdottomasti kätevimmäksi ja suojaavimmaksi olen todennut tuon pinkin tekonahkapoketin, jossa Samulini tälläkin hetkellä piileksii. Kokovalkoiset kuoret on tarkoitettu vielä joskus decottavaksi, en ihan noin tylsissä viihdy. One Piece-kuoria en voinut jättää ostamatta, koska fanityttökohtaus. Ja jostain syystä iski halu saada jotkut ökyhuorablingbling-kuoret, koska nehän käy mun tyyliin kun nappi pyllyyn.. not. Ja sit valuvat jätskikuoret joita katsellessa alkaa aina kuolaa erittyä, namnam. Kaikki näistä on siis hankittu Ebaysta ja Onepiecuja lukuunottamatta irtosivat ihan muutamalla eurolla.

Korusälää, myöskin Ebaysta. Tunnustan; olen pahemman luokan harakka. Kaikki korut vaan tänne näin. Ongelma on niiden säilytys, kun ei tosiankaan ole mitään fiksua paikkaa niille. Nytkin ne on kaikki yhdessä mytyssä jossain muovilootassa ja auta armias jos yrität siitä solmusta saada yhtäkään kiireessä irti. Olen huono käyttämään mitä tahansa vaatetta/asustetta, jos se ei oo mun näköetäisyydellä ja helposti saavutettavissa. Tästä syystä en lähes koskaan käytä koruja, vaikka rakastan niitä. Tarviisin varmaan jonkun semmosen mininaulakon näille, mutta senkin hankinta saa jäädä omaan kämppään. Kitukoot nyt siihen asti solmussa siellä, minne aurinko ei paista. On mulla vielä aikaa olla joulukuusi.

Tämmöinen hippisulkaklipsijudu Cybershopista. Tälle kuuluu kaveriksi ehdottomasti laineilla oleva vaaleanpunainen tukka.

Save the drama for your lhama, siinäpä vasta elämänohje. Kuolin niin pahasti noille laamapinsseille, että oli pakko tilata koko setti Ebaysta. Loput pinssit oon hamstrannu Cybershopista. Haaveilen nimittäin farkkuliivin valkaisusta ja tuunauksesta niitein, pinssein ja parilla hihamerkillä. Mutta monen mutkan jälkee se kaikkein oleellisin, eli siis se liivi, on Merin luona Virroilla.. Ollappa vaan se oma kämppä niin ei tarviis postejakaan metsästellä pitkin maita ja mantuja.

Ja sit vielä kun Formissa tultiin kysymään, että kuinka monessa värissä mä niitä klipsipidennyksiä sitten loppujenlopuksi omistan. Onhan noita kertynyt.. Mutta ei niitä kannata eteenpäinkään antaa, tiedä millon tulee itse kullekkin värille uutta käyttöä. Vielä joskus olis nastaa mahduttaa mukaan vaaleansiniset ja tähän kuontaloon sopivana vaikkapa pinkit joillain erivärisillä latvoilla. Nyt oon ottanu rojektiksi noiden pinkkien klipsien latvojen haalistuttamisen. Oma tukka on paljon helpompi pitää saman sävyisenä noiden tummenpien osioiden kanssa ja halusin helppoa piristystä tukkaan.

Nothing is wasted and life is worth living.

Perinteitä kunnioittaen:

Crazy Colorin Pinkissimo aina sydämessäni (ja kaapissani). Järkytyin tajutessani, että viimeksi tukka on ollut kokonaan pinkki vuonna 2010.. Mitä on tapahtunut, oon jaksanu kokeilla huisin paljon värejä ja yhdistelmiä tuossa välissä. Mutta pitihän siihen palata. Eikä mikään väri oo edelleenkään tuntunu näin omalta. Peilistä näkyy jotain kotoista. Kävin eilen näkemässä Elinaa, Tonia ja muita hörhöjä ni johan sieltä tuli sitä kommenttia, että kyllä pinkki on se mun the väri. Joku random nainenkin oli vakuuttunu mun kuontalosta, kun tarras vaan ohimennessä tukkaan kiinni ja alkoi kehumaan.

No mitäs nyt kävi niille violeteille pidennyksille? Mulla oli yks pitkä klipsiosio, josta puolet oli violetti ja toinen puoli pinkki. Onneks violetti osio alko just yhden klipsin jälkeen, niin armotta leikkasin sen vaan irti. Nyt mulla on violetteja varapaloja esim. raitoja varten (kuvassa yksi ohukainen) tai ei sitä tiedä jos joskus lila teköö paluun. Mut ongelma on nyt kasa randomeja, vanhoja pinkkejä pidennyksiä jokaisessa eri vaaleusasteessa, joista tälle päivälle hätäsesti kasasin jonkun viritelmän. Ei nyt kauheen hyvin oo tota pinkkiä irtotukkaa kun menin yhden kokopäällisen niitä uhraamaan punaisiksi...

Kaipaisin nyt kovasti taas pelkkää hiusnauhaa, koska tarviis tehdä uudet pinkit klipsipidennykset. Ja oikeestaan vaikka kaks pakettia nauhaa, kun mulla on toinen hauska hiusjuttu, jonka haluaisin toteuttaa. Mutta ei ole rahaa. Tai melkein olis, jos en olisi sijoittanut niitä eilen kaksiin uusiin farkkuihin (valmistaudun talveen ja oon tuhonnut tässä jo kahdet). Tällasissa tilanteissa sitä vaan kaipais jotain hiussponsoria, joka olis heti "ai sä vaihdoit taas väriä, mites olis vaikka kaks päällistä uutta tukkaa huomenna postilaatikkoon"? Okei! Oikeasti harkitsin ottavani jonnekkin yhteyttä, mutta yleensä diiliin kuuluu se, että ekaks pitäisi ostaa sieltä jottain. Tai sitten ottaa mainos sivupalkkiin pönöttämään moneksi kuukaudeksi ilman minkäänlaista havaintoa, että millasta tukkaa sieltä sitten saa. Röh, first world problems..

Asiasta pupuu, saan kohta lievitettyä mun pupukuumetta, kun Paddin pupu tulee tänne hoitoon keskiviikkoon asti. Yay! Montako "pupu"-sanaa saa mahdutettua yhteen lauseeseen.. Ja huomenna tämä tyttö lähtee viihteelle! Kuinkakohan kauan siitäkin on, kun olin viimeksi baarissa? Merin läksiäiset ja Ale-pubi, jonne samalla sekunnilla astuessani joku jätkä tituleeras mut "kirjatytöksi". Eli siitä on liian kauan aikaa, ihan hyvä käydä pitkästä aikaa tuulettumassa hyvässä seurassa.

Btw kuunnelkaa, on hyvä biisi!