I'm a sorry sucker and this happens all the time.

Käytiin muutama viikko sitten juhlistamassa porukalla mun valmistunutta poikaa, Meemua, kun se läpäisi kokkikoulun.

Sääli, ettei musta oo kokovartalokuvaa kun kerrankin olin hienona mielestäni (ja tyylikkäästi myöhässä).

Käytiin syöttämässä itteemme hyttysille jossain  Espoon puistoista. Krakamies on päivän juhlittu ja tuo parta ansaitsisi ihan oman postauksensa, niin komea se on.

 

Meemu ja sen porukat järkkäsivät meille ihan mielettömät tarjoilut. Oli lohta ja mansikoita ja raparperipiirakkaa ja ihan sikana hyvää boolia. Eli ekana maha täyteen oksennusta ja sitten vielä alkoholisoituminen päälle. En tiedä muista, mutta kolmannen tyhjennetyn booliämpärin (kaunistelematta ollaan vähän juoppoja kaikki) jälkeen olin jo ihan tuitereissa ja kaikki oli kivaa. 

Nauroin tolle jälkimmäiselle kuvalle, kun sen puhelimesta löysin koska a) ei mielikuvaa ottohetkestä b) ei mielikuvaa että mistä tuo ruusu on saatu. Ja Ringon ilme, kun se nauraa mun kamerailulle. Oli vielä kaks tämmöstä kuvaa, josta toisessa tuijotteli takana Meemu.

Loppuillasta päädyttiin ylläriylläri minne muuallekkaan, kuin Lepakkomieheen! Elinan amish/noitahattu oli kovassa kulutuksessa kaikkien muiden päässä, paitsi sen itsensä. Dogi halusi välttämättä poseerata mulle sen ja tuopin kera, okei! Tarvitseeko mainita, ettei muistanut seuraavana päivänä mitään tästä..

Viimeinen siirtymäpaikka oli bilelehtomme, eli snägärin kautta meille kuuntelemaan, kun Ringo laulaa Arctic Monkeysia/Placeboo/Queenia tms. käsittämättömän tunnepuuskan kourissa. Onneks se on kuitenkin hyvä laulamaan, vois muuten olla aikamoista kissankidutusta sekin! Ja anteeksi naapurit. Tosin eka kerta ikinä, kun näin seinänaapurini oli, kun se tuli kaverinsa kanssa lainaamassa meiltä viinipullonavaajaa (:D), joten ehkä ne ymmärtää.

Seuraavana päivänä lähdettiin Elinan (kuvaaja) ja poikien kanssa viettämään aurinkoista darrapäivää Lapinlahteen vanhan mielisairaalan luo kaikenlaisen mässyn kera (cheddarpopparit ftw). Vähän lagista, (syötiin mm. heinää, hakattiin Ringoo oksilla jne) mutta ihan jees silti.

Mekko ja hattu - H&M, laukku - Ebay.

Kävin seikkailulla ja löysin rannan, jossa kävin sitten heittämässä jaloistani talviturkin. Vesi oli kylmää ja hiekka täynnä lasinsiruja, eli ihan jännä seikkailu siitä muodostui kuitenkin.

Reissuihmiset ja rakkaat kaupungit.

Lomalomalomalomahype! Juna suuntasi kohti Jyväskylää, jonka asemalla meitä innokkaina vastassa olivat Maarit ja Chico. Pieni tärkeä fakta; Maarit on sellainen otus, joka on minut tällä pallolla tuntenut kauiten (onko sana??). Tietty jos sukulaisia ei lasketa. Ihan kivaa! Meidän yhteinen taival alkoi, kun Maarit oli 6v ja minä 7v. Aika kauan ollaan jaksettu toistemme pärstöjä tuijotella!

Aamuväsy, koska tuo riiviörakki vaan trollas meitä lattialla nukkuvia koko yön. Ei tuommosta rottan papanan kokoista piskiä uskalla ees viereen ottaa, sehän vois vaikka litistyä jos minä erehtyisin röllykkämahoineni sen päälle löllähtämään. Edessä oli reissu Jyväskylä-cityyn. Mut sit alkoki laiskottaa, kierrettiin vaan pari kauppaa ja suunnattiin Alkon kautta rannalle. Sitten apostolin kyydillä tutustumaan Jyväskylän  hyvin kansoitettuun yöelämään parhaimpana bilepäivänä; torstaina. Ei varmaan tarvitse edes mainita, että alkoholisoituneita tanssilattialla heilujia ei meidän lisäksi ollut. Onneksi seura oli huippua ja Bra tarjosi sentään hyvää musiikkia niiltä vuosilta, joilta minäkin osaan baaribiisejä ulkoa!

Seuraava maisemanvaihdos (muttei vielä kaupungin) vei meidät juhlistamaan Mokopöön 21v synttäreitä. Perinteiset kotibileet taas, eli jääkiekkoa, Euroviisuja, makkaraa, Leijona-viinaksia ja kaikkia ihania leipomuksia. Tarvitseeko sitä edes mainita, mutta ähkyt vedin ja menin nukkumaan aikaisemmin, kuin laki sallii. Mistä tietää, että on tulossa vanhaksi..

Junamatkaan Jyväskylästä (tai lähes mistä tahansa) kuuluu vaihto kuolonkorahdusmaisia ääniä päästelevään taajamajunaan. Paddi löytikin hyvää käyttöä vaihtoon varatulle ajalle; poseerata 40mm ilmatorjuntatykin kanssa. Tämä upea laitos sijaitseekin sitten Pieksämäellä; kylässä, joka on vielä Varkauttakin kuolleempi. Saavutus sinänsä!

Päätepysäkkinä Varkaus, ylväs kotikaupunkini. Senkin katuja tuli tallailtua 20 vuotta ennen uskallusta lähteä maailmalle. Näyttelin Paddille kaikkia tärkeitä nähtävyyksiä tyyliin vesitornin, lukion, Mäkkärin.. Otettiin myös ilo irti ja koluttiin kaikki kirpparit läpi. Just jees, että niitä löytyy kauppakadun varresta jopa kolme kappaletta, kun täällä pk-seudulla niitä saa metsästää mitä ihmeellisimmiltä ja hämärimmiltä pikkukujilta kissojen ja koirien kanssa. Ja jos nyt aletaan paljastuksia jakamaan, niin voisin muuttaa Varkauteen takaisin vaikka heti kahdella ehdolla, 1. kaikki kaverit muuttas kanssa 2. ja työpaikka. Ja ehkä julkisen liikenteen toimivuus, Varkauden sisällä kulkee jotain kolme linja-autoa, jotka lakkaavat liikennöimästä siinä viideltä iltapäivällä.. 

Äitin luona ollessa käytiin mm. metsässä pyörimässä, soutelemassa ja mato-ongella. Meitsi vei saatujen kalojen määrässä 100-0 molempina päivinä, kyllä musta vielä ammattikalastaja leivotaan. Enää ei pelota laittaa matoja koukkuun, mutta suru tuli kun jouduttiin yksi ahven nirhaamaan kokonaan nielaistun koukun takia.. Ja saadut kalathan pitää säilyttää vesisankossa niiden hengissäselviämisen takaamiseksi, ja ne pitää myöskin vapauttaa hengissä takaisin järveen. Jep, ammattilaisen otteet!

Talo tuntui kyllä ihmeen tyhjältä; äitillä on tällä hetkellä vaan kuusi koiraa, kun siihen yli kymmeneen tottui jossain vaiheessa. Mutta hyvä aika majailla kotona, koska sieltä löytyi neljä kappaletta toistaan suloisempia kolmeviikkoisia Shelttipentuja.

 

Värivalikoimassa oli tricolor

.. ja blue merle! Yksi merle (blue tai bi, ihan sama) tänne kiitos. Voiko sulosempaa olla? Paddi suunnitteli jo mahdollisia keinoja kidnapata yksi tommonen, ja olin kyllä ihan mukana. Mutta kyllä minä jaksan odottaa, eiköhän äiti mullekkin yhden koiran anna sitten, kun oon sellaisen valmis ottamaan. Nyt ei ole vielä tarpeeksi rahaa, aikaa, eikä aikuisuutta ottaa omalle kontolle mitään noin "isoa" ja vaativaa lemmikkiä.

Matkaan liittymätön mutta liittyvä. Katselin Gina Tricotin sivuilta tota Star Wars-toppia ja kun se nettikaupasta ehti loppua, niin metsästin sitä vielä Helsingistäkin liikkeistäkin. Tuloksetta. Tallusteltiimpa sitten Jkl:n Ginaan ja siellähän se mua odotti! Yhtä hyvä tuuri kävi parin muunkin vaatekappaleen kanssa, mutta niistä sitten lisää kun jaksan nuo tuhannet uudet koinruoat tuolta kaapista saattaa päivänvaloon ja kameran alle. Tsau!

Psst! Löysin koneen kätköistä tämmösen ja on muuten vanha, mutta yllättävän jepa! Sanotukset varsinni.

Yks rottaa, kaks rottaa..

Meri, Meri on tullut takaisin! Vain hetkeksi tosin, viime viikonloppuna. Meri värjäsi mun tukan sinihopeaksi, ja mä Merin letin punaiseksi. Saumaton yhteistyömme toimii edelleenkin.

Ei muuten tullut koko illan aikana yhtäkään kuvaa, jossa molemmat oltas oltu normaalisti. Perusmeininki siis.

Kariniemen kananpojat Moby ja Sirius. Oon jäänyt yh-äidiksi mun karvapitkuloiden kanssa, mutta onneksi toinenkin äippä kävi niitä katsomassa ja kuvaamassa. Ei vaan oo vieläkään elatusmaksuja kuulunut hitto sentään. Rankkaa olla neljän alle vuoden ikäisen pojan holhooja, vaikka ne pojat istuukin vaan häkissä kiljumassa ruokaa ja työntämässä paskaa.

Mentiin Ale-pubiin, koska sanokaa mitä sanotte, mutta se on paras paikka. Baarimikkokin muisti meidän spesiaalitilaukset vielä (omenapirtelö namnam). Kuultiin kyllä maailman ontuvin iskulause, joka kutakuinkin meni näin "sun käsi on ihan märkä..?" "entä jos mä oonki kussu siihen?". Että tattista vain! Onneksi ysärihitit.

Haluan vain nukumamama koska töitä, töitä ja vielä kerran töitä. Tämmöistä tämä minun joulukuu, seuraava vuosi alotetaankin sitten rahoissa! Väsy kyllä on kova, en oo oiken tottunu tämmösiin jatkuviin työsuorituksiin. Oonkin alkanu tästä syystä stressaamaan ja näkemään jotain typeriä painajaisia töistä, kuten mun ja mun arkkiviholliseni, teipin, eeppisistä yhteenotoista. Nyt unta palloon ja Vilhelmiina vs. teippikone round two. Fight!

We like to dance, but the dead go faster.

Long time no see! On ollu taas vähän kiireitä. Itseasiassa niin kiire, että tein jonkun henkilökohtaisen epähygieenisyysennätyksen, ja olin viis päivää samoilla vaatteilla. Hyi. Mutta minkäs teet! Jos nyt piristetään alkuun tätä merkintää myös kahdella hauskalla fb-päivityksellä. Nykyään tuon asuinpaikanvaihdoksen takia matkustelen junilla ja oi onnea..

Tai sitten ei..

Traumat taattu, enkä enää ikinä aio tehdä junissa vahingossakaan katsekontakia kenenkään kanssa.

1. Tässä minä pirteänä työpäivän jälkeen junassa. 2. Rakastan meidän liikkeen myymälävastaavaa, tällänen odotti mua yhtenä koomaisena aamuna ja jääkaapissa leipä.

1. Asukuva töistä. Ton paidan hommasin Ebaysta, se on ihananana. 2. Käytiin Nikon ja Elinan kanssa ensi-illassa tsekkaamassa vika Twilight. Tsiisus että oli hyvä, ainakin näin fanitytön silmin. Siinä vaiheessa rupes kyllä vähän hävettämään, kun ne heittää yhden lapsen tossa tuleen ja koko muun leffateatterin ollessa järkytyksestä hiljaa repeän minä sitten oikein kovaääniseen räkänauruun. Anteeksi, mutta en oikein osaa olla lapsirakas..

Lauantaina näin Mokkista pitkästä aikaa taasen, ei ole kyllä nainen muuttunut miksikään, on edelleen vallan hurmaava ja vajaa tapaus. Ei ole hänen kanssaan vieläkään yhteiskuvaa, koska ollaan huonomuistisia retuja, mutta tässä kuva itse bloggaajasta valmiina bilettämään.

Otettiin hotellihuone, josta aloittelun jälkeen lähdimme Ale-pubiin jytäämään. Ai että, mikä ihana dj siellä olikaan! Soitti kaikkea takuuvarmasti tanssittavaa uutta ja vanhaa paskaa, joita sitten yritimme parhaamme mukaan enemmän tai vähemmän juovuoksissa tulkita liikkein. Tuli kuule Petriä, Justinia, She Wolffia ja jopa Panisin! Vitsit mikä ilta. Snägärin ja Keltaisen Ruusun kautta (?? oli auki neljältä aamulla, niin pakko oli käydä siellä vähän hihittelemässä) kahden Mokkiksen kaverin kanssa hotelliin jatkoille nauramaan Rauskin videoille (Youtubettakaa Raumoogle ja kuolkaa). Ja mikäs sen parempaa, kuin hotelliaamiainen darrassa? Kyllä muuten maistui!

Entäs tää viikko sitten? Jaa, eipä ehkä mitään kamalan merkittävää. Keksin alkaa testaamaan ja hamstraamaan kaikkia kuvanmuokkausohjelmia Samppaani ja tässä todisteeksi pari tukkakollaasia mun ja Sampan yhteisajoilta.

1. Tukkavirityksiä kolmen kuukauden ajalta. Jos hiuksista puhutaan, niin olen kyllä hyvin kerkeävä nainen.
2. Hiusten haalennusprojekti. Mul ois jo uus väri haaveissa sitten, kun saan tän fledan vaaleanpunaiseksi. Nimittäin..

Erehdyin kattelemaan vanhoja kuvia ja en voi pyytää muuta kuin että estäkää mua, pliis! Mietin viimestään kesällä olla blondi, mutta taitaa sekin projekti kummasti aikaistua.. Ja toi alta musta on vielä pahasti epäilyn alla, koska mä aina värjään mun tukkaan mustaa ja kohta haluun siitä eroon taas ja sit se on heippa kaikelle sille pituudelle, mitä oon saanu hamstrattua.

Mutta siis nou hätä, en oo vielä blondaamassa. Jos kulutan eka mun tukan ihan babypinkiks ja sitten teen kuumavärinpoiston tai vaalennuspesun ni josko se jopa sillä vaalentuis sopivasti. Ihan en platinaa kuitenkaan halua, kun siihen mätsääviä pidennyksiä on niin vaikea löytää.


Katson tämän merkinnän sekavuutta ja mietin vain Johnny, la gente esta muy loca ja että tämä on sekavaa kakkaa. Pahoittelut!

I'll get you when I'm popular.

Just kun ehdin masennuksista valittamaan, niin lähiaikoina siitä olosta ei ole ollut tietoakaan. Jostain oon kerännyt uskomattoman määrän elinvoimaa (epäilen Tikkurilan veden sisältävän jotain hauskoja ainesosia) ja ollut iloisempi, kuin pitkään aikaan. Töissäkin olen ollut semmonen auringonpaiste, että jos itse huonona päivänä tapaisin samanlaisen asiakaspalvelijan, niin se vaan ketuttais mua aivan suunnattomasti. Toivottavasti tää olo jatkuis mahdollisimman pitkään, koko elämä on yhtä sateenkaarta, yksisarvista ja auringonpaistetta!

Saatiin Elinan kanssa kutsut Niklaksen houstaamiin parteihi, joiden teemana toimi musta. Tietty kun kerrankin olin suht hienona, niin eihän sitä tullu räpsästyä yhtään kuvaa koko asusta, eikä myöskään siitä mun "taidokkaasti" askartelemasta nutturastakaan. Vannon, en enää ikinä yritä vääntää nurrutaa klipsipidennyksien kanssa, ihan hullujen hommaa semmoinenkin touhu.

Ekat kuvat oli jo tätä luokkaa, notta ristus. Hyvä ilta tiedossa!

Oli edessä totaalihajoaminen, kun tämä pomppas Elinan kameran kätköistä tänään. En ehkä kestä Leijon ilmettä.

Ps. oon niin kateellinen Niklakselle noista tikkaista! Vielä jos niissä olis ollu alla pyörät vaarallisuuden maksimoinniksi niin olisin ehkä napannu ne kainaloon ja juossu kovaa.

Sensuelli Lexa. Mikä ihme vahinkoshoppaus toi mystinen musta laikku tuolla, mene ja tiedä.

Viivi ja Lexa todistamassa hetkeä, jolloin päätin ryhtyä Tuomaksen värityskirjaksi. Hyvä idea, ellen itse sanoisi.

Ihanasti minä kuutamolla.

Olin niin hyvissä kuoseissa, että Elina talutteli mut kotiin jo kahdentoista jälkeen. Heräsin sitten omasta sängystä täydessä tällingissä viiden aikaan hirveä hedari seuranani. Oonkin tänään vaan vetänyt makaroonia (paras darraruoka ikinä) kaikissa mahdollisissa muodoissa, katsonut FMA Brotherhoodin (Eduardo ♥) loppuun ja tirauttanut tuhottoman määrän kyyneleitä, aloittanut katsomaan Soul Eateria uudestaan ja harrastanut tutuksi tullutta sunnuntaikoomausta välissä.

Mun päässä muuten soi nyt tää hirvee biisi, eli pakko pistää vahinko kiertämään!

Kuunnelkaa myös samalta miekkoselta Popular, mun guilty pleasure.

Ai niin, on varmaan kolmen tonnin (onneksi ei puhuta elopainosta, vielä) kunniaksi tehtävä useampikin kuin yksi postaus, kun noita ehdotuksia on sadellut kivasti. Kunhan nyt ehtisin joku päivä!

Halloween 2012

Juhlin ekaa kertaa Halloweenia, ja olin jotain niinkin mielikuvituksetonta kuin Minni Hiiri. Panostin asuuni rahallisesti 1,5e verran. Ne menivät huopaan, josta muotoitui minulle viimeminuuteilla korvat. Kaikki muu tarpeellinen löytyi omasta kaapista, vain rusetti jäi puuttumaan.

Tonista tekeytyi joku mystinen Thaimaan Prinsessa / Geisha. Ja mun kämppä on aina siisti.

Why so serious?

Ylpeä äiti.

Jotain kamerahuoraamista Tonylle.

Kävästiin Elinan kanssa Junin bileissä vähäntemässä boolin määrää runsaasti. Meidät pakotettin heti takkien lemppaamisen jälkeen kuvaan ja kaikessa hämmennyksessä olen nähtävästi unohtanut ottaa huivin pois.

Jossain hirveissä tuitereissa (tai ainakin allekirjoittanut oli) kompuroitiin vielä DTM:n pippaloihin.

Näin siellä muuten asun, josta en ikinä pääse ylitse; joku mies oli pukenut päällensä miljoonittain täyteen puhallettuja mustia kumihanskoja ja se näytti joltain tyypiltä suoraan mun painajaisista. Hurr, vieläkin selkäpiitä karmii.

En tiedä, että nauranko vai haukottelenko. Ilta kävi jossain vaiheessa pitkäksi, koska oltiin menty Mamaan ajoissa hirveiden jonojen pelossa. Lähdettiin sitten suht aikasessa vaiheessa Mäkkärin kautta kotiin. MÄKKÄRIN?? Snägäri ja pekonimunahampurilainen sen olla pitää, oon hyvin pettynyt itseeni.

Ens vuonna sitten enemmän panostusta ja enemmän alkoholia. Good plan.

Including some of my favorite things.

Postauksen täytyy olla hyvä, jos se alkaa pekonilla.

Noniin, eli oon tässä kuluneiden kuukausien aikana tehnyt vaikka mitä raportoimatonta jännäkakkaa; Pidettiin Merin kanssa hyvä darrafeast feat. infernaalinen kasa pekonia ja dippivihanneksia.

Uskaltaiduin värjäämään pidennykset sinimustiksi. Ja näin hyväksyin, että jossain vaiheessa mulla makaa kaapissa taas kasa väärän värisiä pidennyksiä, joita ei luojakaan pelasta. Onneks uus päällinen maksaa vaan sen 20e.

Hömssyttelin Merin kanssa sivistyneesti eräs lauantai.

Joo, ehkei niin sivistyneesti kuitenkaan.. Pummasin juomia, kulutin silti sikana rahaa, tanssittiin Seksi vie ja taksi tuo:n tahtiin, Meri murtautu vessaan ja mä esitin oksennusversion Hannusta ja Kertusta matkalla keskustasta Sörnäisiin. Voin tunnustaa itseni hyvin fiksuksi juojaksi.

Alettiin Villen kanssa kattoa One Pieceä molempien ennakkoluuloista huolimatta. Hei 'cmoon, joku tikkupoika jahtaamassa merirosvojen suurinta aarretta ei kuulostanut kovin mielenkiintoiselta animelta (osaksi myös puuttuvan mieskauneuden takia). Kaksisataa jaksoa takana, ja molemmat on ollu ihan myytyjä. Ai herranjumala se piirrostyyli, täyttä rakkautta! Ja hauskoja muuten ne pienet jutut, kuten että Usopp on ku Pinokkio, Zoro kun Zorro jne. Hieman ehkä olen saattanut myös rakastua Chopperiin (haluun semmosen pehmolelun) ja Eneliin. Ja Luffyyn tietty, on se niin suloinen.

Straw Hat Vilu.. Öhöhöhöö, nyt voisin ryhdistäytyä näiden juttujen kanssa. Mut joo, rakastuin tohon olkihattuun vielä enempi Luffyn takia. Animen vaikutukset elämässäni osa kuusi.

Ja vaikka ei olkiryökäleen seuraksi ole löytynyt sitä the täydellistä kukkamekkoa, niin tää Gina Tricotin neitsythärpäkekin istuu mainiosti. Pahoittelen tästä surkeaakin surkeammasta kuvasta JA NOISTA RINTSIKOISTA, hyi. Onneks ostin H&M:ltä semmoset hullun topatut, valkoiset kukkarintsikat, nin voi käyttää tän kanssa.

Meikkastyyli on taas aavistuksen muuttunut; kalmankalpean ihon lisäksi suosin alarajauksettomuutta (alarajaus korostaa silmäpusseja ikävästi), harmaita kulmakarvoja sekä pinkkiä poski- ja huulipunaa. Tuovat mukavasti eloa (tai goottivibaa, päätä itse) tähän värittömyyteen ja tummaan tukkaan yhdistettynä. Tukassa pitää olla julmetusti kiharrusta ja pidennyksiä.

Pukeutumisessa ei enää muuta näy, kuin korkeavyötäröisiä hameita + tiukkoja perustoppeja, tai mekkoja. En enää ikinä käytä housuja, niissä vain hikoaa pylly.

Shortsejakin tuli kesän alussa hamstrattua kaksin kappalein Seppälästä. Siellä taas vilkkuu se mun vihaama violetti, jänskää.

Ostin myös Ikeasta uuden unikaverin, ihmettelin mun tukan aamuista runsautta, liityin edelleenkin niihin Straw Hat Pirateihin (näytänkin ihan animehahmolta) ja otin todistusaineistoa pelkästä omasta tukasta kiharalla.

Eipä puuttunut postauksesta ainakaan monipuolisuutta. Huomenna mulla onkin sitten kolme uutta lävistystä ja tapaaminen Kuopiohuor.. vaimon Noran kanssa. Mutta näistähän sitten rupatan tunnetusti lisää seuraavassa jaksossa.

Pienet sille, ryypätään pois huolet ja tuskat.

Toiseksi viimeisenä päivänä Varkaudessa piti lähteä Maaritin kanssa viihteelle. Tai sain tietää sen olevan toiseksi viimeinen päivä sinä kyseisenä iltana jo hieman iloliemissä. Enhän mää nyt sillon tajunnut, millanen kiire mulla tulisi olemaan pakata kimpsuni ja suunnistaa linja-autoon, mutta kyllä sekin hetki koitti..

Ekaksi suunnittelin päälle mekkoa ja perinteistä suoraa hiustyyliä..

Mutta sitten päädyinkin tohon samaan bandeau + Seppälän hame-yhdistelmään, joka vaatepostauksessakin vilahti. Lisäsin siihen vielä aikoja sitten eBaysta tilaamani ihnan moniketjullisen korun, jossa killuu musta risti. Ja kiharsin tukan ekaa kertaa suht onnistuneesti pelkkää suoristusrautaa käyttäen. Vaatii muuten uskomatonta käsimotoriikkaa se homma. Meni useasti sormi suuhun ja sitäkin useammin kuumaan rautaan..

Ennen totaalista lärviytymistä käytiin nappaamassa meidän pihalta upeat viidakkoposet. Tossa ekassa ilmeisesti rukoilen jotain metsän jumalien apuja tohon mun surkeaan poseeraamiseen. Seuraavasta todisteesta voimme päätellä, että sitä ei herunut. Ilmankos jäi Tarzankin puuttumaan.

Ja tietty tätä perus ujosettiä noiden mun näissä kuvissa omituisten luikkujen näköisten pylväiden kanssa. Yök!

Baarissa ei pitkälle pötkitty, Vodka ei ollut Maaritin paras ystävä nääs. No eipä siinä mitä, pääsin ajoissa nukkumaan herätäkseni viideltä aamulla hirveässä krapulassa siihen tajuamiseen, että mun pitäs olla 12 tunnin päästä istumassa bussissa takaisin Helsinkiin. Eipä siinä, mutta olin elänyt viikon isin kämpässä niin, ettei siivousta selkeesti olla keksitty; pulloja kaikkialla, popkornit lattialla, sohvalla, tietokoneöydällä, keittiö täynnä tiskiä, kolme kerrosta imuroinnin tarpeessa, laukku räjähtäneenä ja kaksi koneellista pyykkiä odottamassa. Tämän lisäksi piti vielä ajaa äitille mopolla, jotta pääsisin katsomaan Halmin pentuja, ennenkuin ne sijoitettaisiin uusiin koteihin.

En oo ikinä liikkunut dagen efterinä niin nopeesti. Kahdeltatoista olin jo palauttamassa kaikkia todistusaineistoja mun dokuudesta Alkoon mopolla, joka oli komeasti maalautunut lintujen ulosteeseen vuosien saatossa. Elämän tähtihetkiä nuo tuommoiset, sanon minä.

Mutta niitä koiranpentuja!

Voiko olla sulosempia karvapalluroita?

Ai vitja mä rakastuin tohon mustanaamaseen! Jos sillä ei olis ollu jo luvattua kotia, niin olisin varmasti kaapannu sen mukaan.

Mun pitäs olla useemmin darrassa, koska suoritin jonkinsortin viidennensadannen ihmeen, kun kaiken kiireen jälkeen olin linikka-asemalla ajoissa. Erittäin harvinaista juhlaa, kerrankin sain itse olla se, joka odottaa. Ja seuraavana päivänä olinkin erityisen pirtsakkana töissä, Varkausloma teki hyvää.