Yks rottaa, kaks rottaa..

Meri, Meri on tullut takaisin! Vain hetkeksi tosin, viime viikonloppuna. Meri värjäsi mun tukan sinihopeaksi, ja mä Merin letin punaiseksi. Saumaton yhteistyömme toimii edelleenkin.

Ei muuten tullut koko illan aikana yhtäkään kuvaa, jossa molemmat oltas oltu normaalisti. Perusmeininki siis.

Kariniemen kananpojat Moby ja Sirius. Oon jäänyt yh-äidiksi mun karvapitkuloiden kanssa, mutta onneksi toinenkin äippä kävi niitä katsomassa ja kuvaamassa. Ei vaan oo vieläkään elatusmaksuja kuulunut hitto sentään. Rankkaa olla neljän alle vuoden ikäisen pojan holhooja, vaikka ne pojat istuukin vaan häkissä kiljumassa ruokaa ja työntämässä paskaa.

Mentiin Ale-pubiin, koska sanokaa mitä sanotte, mutta se on paras paikka. Baarimikkokin muisti meidän spesiaalitilaukset vielä (omenapirtelö namnam). Kuultiin kyllä maailman ontuvin iskulause, joka kutakuinkin meni näin "sun käsi on ihan märkä..?" "entä jos mä oonki kussu siihen?". Että tattista vain! Onneksi ysärihitit.

Haluan vain nukumamama koska töitä, töitä ja vielä kerran töitä. Tämmöistä tämä minun joulukuu, seuraava vuosi alotetaankin sitten rahoissa! Väsy kyllä on kova, en oo oiken tottunu tämmösiin jatkuviin työsuorituksiin. Oonkin alkanu tästä syystä stressaamaan ja näkemään jotain typeriä painajaisia töistä, kuten mun ja mun arkkiviholliseni, teipin, eeppisistä yhteenotoista. Nyt unta palloon ja Vilhelmiina vs. teippikone round two. Fight!