Tukkaseikkailuja.

Instagrammia seuranneet ovat parhaimmin perillä elämäni pääasioista nyt, koska kännykällä on helppoa naamahuorata. Bloggaaminen sillä on erittäin nihkeää ja jää siksi tekemättä. Ollappa joku kiva Samsungin tabletti, jolla päivittää aina blogia ruokatauolla ja muutenkin raportoida monta kertaa päivässä syömisestä ja teenjuonnista. Sellaisen minä vielä joskus haluan (tabletin siis, en ehkä vielä tuollaista blogia) ja jos äkkirikastumista ei tule, niin sitten pitää lämmitellä isiä asiasta. Pohjustustyö on jo laitettu alulle, vähän Kuopiossa käydessämme sille vihjasin mahdollisista lahjaideoista ensivuodelle...

Mutta juu, niihin pääasioihin.

Pinkkiä ahkerasti kulutelleena kyllästyin viimein venailuun. Ja koska blondit pidennykset kuumottelivat jo kovasti käyttäjäänsä, niin päätin heittää vaalennuspesua kehiin sen jälkeen, kun olin valkaissut juurikasvun. Pinkki lähtee mun tukasta aina aika helposti ja yhdellä pesulla se oli poissa. Takaraivosta löytyi mystinen vaaleanvihreä raita turkoosin tukan jäljiltä.. Nojaa!

Mä vielä heitin ton vaalennuspesun ihan se mielessä, ettei tukka menis ihan niin vaaleaksi. As if, vähän keltaiseksi se jäi, mutta liian vaaleaksi meni silti. Niihin pidennyksiin verrattuna siis. Itse olen aika tarkka siitä, että oman tukan ja pidennysten väri mätsäävät ja tämä blondi väri on sen suhteen ongelmallisin. Pidennyksiä ei ihan hirveesti lumivalkeina myydä, eikä niitä vaalentaakkaan kannata, joten se oli sitten edessä reissu jonkun minua viisaamman luo.

Kahta Hairlekiini-reissua myöhemmin sain päähäni tuhkanvaalean värin, jolla päästiin erittäin lähelle mätsäämistä. Btw jos haluatte hyvää ja asiantuntevaa palvelua hiusväriasioissa, niin suosittelen koko sydämestäni Kampin Hairlekiiniä. Molempina kertoina ei tarvinnu kuin uskaltautua kysymään apua, niin johan siinä jo myyjien kanssa rupateltiin niitä näitä hiuksista ja ratkottiin samalla tätä mun ongelmaa. Vähän rohkeutta tullut työpaikan myötä ja olen myös oppinut arvostamaan asiakaspalvelua, kun ennen lähinnä juoksin moikkaavia myyjiä karkuun.

Vaikka kuinka kivan luonnollinen olikin (pitkästä aikaa), niin tää tukanväri aiheutti mulle jotain hirveitä "oon niin vanha"-kriiseilyjä, niin eihän siinä sitten kauaa kestänyt kun..

Keksin, että sinertävä harmaa oliskin aika ässäjuttu. Kameleonttitukka, näyttää yhtä aikaa siniseltä, harmaalta, siniharmaalta ja vihreältä, riippuen valaistuksesta. Ja musta tää on vielä hauska! Vielä hauskempi oli se mun väriseos, tai mitä kaikkea se sisältä; Stargazerin Blackia, Violetia, Royal Blueta, kahta eri hoitoainetta ja niiden loppuessa kesken myös Colormaskin Silveriä ja sitä Joicon hopeahoitoainetta.. Oon näiden hiusvärien sekotuksen pähkähullu professori aina, kun vauhtiin pääsen. Värimönjä oli sävyltään vähintään epäilyttävää, mutta lopputulos ratkaisee. Meitsi diggaa, eikä olo tunnu enää vanhalta tukan ollessa taas epätylsä.