Toivekuvapostaus pt. 2

Mun uudetvuodet menee kyl aina pelaamisen merkeissä, kahtena vikana lanitettiin ja nyt sit pelataan Xbox. :D No ei se mitää, hauskaa on kumminkin. Hyvää uuttavuotta!

Kännykkä + kännykän taustakuva

Mun kaunis ja tositosi luksus Nokia. Takakuori on kakkana, niin mun monen kilon härpäkkeet ei enää kestä kiinni. :(  

Taustakuvasta havaittavissa pientä Cory Monteith-fanityttöilyä....

Vastaheränneenä

Meikkauspaikka

Käsialanäyte

Vitsi miten komeita harakanvarpaita.

Kädet

Mun kuuluisat nakkisormet. Kaikki aina nauraa niille, ku ne on semmoset oikein lihaisat Michelin mies-töpsykät. No, eivätpähän ainakaan kuivu talvella! Toi punainen mysteeriläikkä on jäännös Noran hiusten värjäämisestä.

Huone

Ei tää oikeestaan enää oo mun, koska oon siellä niin harvoin. Siitä on vähä tehty tommonen varasto, enkä muutenkaa oo koskaa tykänny tosta.

Toivekuvapostaus pt. 1

Silmä (ilman meikkiä)

Tän meikittömämpää kuvaa mun silmästä tuskin saa, mulla on niin jyty ripsari, ettei se koskaan lähde kunnolla pois.

Aamupala + juoma jota mieluiten juon aamupalan kanssa

Teetä, vitamiinitabu, leipä jossa päällä enemmän juustoa/maksamakkaraa kuin laki sallii, pari ruokalusikallista raejuustoa ja hedelmä/piltti.

Sänky

Toi musta möykky yläkulmassa on kitara, jota pahoinpitelen aina öisin.

Näkymä ikkunastasi

 

Kiva kyylää naapureita.

 Shampoo, jota käytät.

Käytän myös saman sarjan hoitoainetta, noi on silikonittomii ja jättää tukan mukavan karheeks, se on helpompi laittaa sillon.

 Datausnurkka

Ah-niin-ylellistä, oikein persjälkikin painautunu tuoliin.

Lempivaate

 
My Chemin Revenge-huppari. Mukavin vaate ikinä; sopivan iso olematta jätesäkki, pehmoinen, varustettu hyvän muotoisella hupulla ja tarpeeksi pitkä. Luv!

Luultavasti jäit junan alle, sillä en kaipaa sinua enää.

Tilasin pitkästä aikaa muutaman bändivaatetuksen joululahjarahoilla, eBaysta ylläripylläri. Tuleepahan ainakin mieluisia paketteja.

Kui siistejä bändipaitoja nykyään tehdään? Ihan liikaa, himotti tilata vaikka mitä paitoja vaan niiden printtien takia. En sit kuitenkaan viittiny, tuntus tyhmältä kuljeskella päällä semmosen bändin paita, mistä ei oo koskaan kuullukkaan tai paremmassa tapauksessa semmosen, mitä on kuullu ja inhoaa syvästi.

Pitää kyllä mainita, et se ETF-paita, minkä tilasin, ei ollu tommonen girlie. En tahdo enää yhtäkään semmosta, koska ne on aina ihan väärän muotosia; enemmän leveitä ku pitkiä, enkä minä tämmösenä lautalattiana täytä sitä rintamusta. On huomattavasti mukavampi hukuttautua kaikkine läskeineni miesten teltan kokosiin rätteihin.

Tää on vika merkintä, jonka naputtelen ja julkaisen omin kätösin teille tänä vuonna, sillä pääsen vihdoin lomalle kaikesta; Varkaudesta, koneesta, koulusta ja porukoista, jesh. Mutta nou hätä, postauksia kyllä tipahtelee. Ajastin kaikki toivekuvajutut teille täksi ajaksi, ette saa musta rauhaa milloinkaan.

Pitäkäähän tekin hauskoo (vaikka ilman mua se on tietty pelkkää teeskentelyä), palaan linjoille kahden viikon päästä. Tai saatan ehkä kuitenkin kaikesta uhkailusta huolimatta karata piipahtamaan koneella aikasemminkin kyttäämään Formspringiä ja kommentteja...

Pakollinen joulumerkintä.

Perinteiseen angstijouluun kuuluvat My Chemit soi taustalla. Mikään ei oo niin ratkiriemukasta, kun joulumasennus. Kaikki lahjat oon saanu/tiedän etukäteen, eihän tässä humpuukkijuhlassa muuta jännää mulle olekkaan. Pitäkää silti hauskaa. ♥

Nyt lähden vetämään navan täyteen kinkkua ja muuta kuvottavaa joulusafkaa. :D

My life would suck without you.

Niin juu, joskus pistin sitä sneak peekkiä mun postipakettikasasta ja se niiden kuvaaminen sit vähän jäi. No nyt mä sain senki homman hoidettuu, joten tässä tulee ne plus pari muutakin uutta tavaraa.

Tommoset _todellakin_ alusshortseiks tarkotetut pökät. Nää on oikeesti aika hideous yksinään, korkeevyötäröiset, läpikuultavat ja tiukat pyöräilyshortsit.. hurr. Mut sit kun niihin iskee jotkut kivat pantsut päälle, niin ne on ihan nätit, eikä tarvii enää stressata, että näyttelen haaroja noissa mun aika haarattomissa farkkulaitoksissa. En myönnä, mutta tajusin vasta loppukesästä, että noi farkkuset ei oikeesti peitäkkään niin paljoo ku luulin ja varmasti puol Helsinkiä näki vilauksen mun kauniista luunvalkeista kankkuista. Noh, kerrankos sitä.

Hahhahaha, nauran tolle asennolle, ihan ku joku Miss Suomi uimapukukierrokselta... Mut tommonen harmaa aika aamutakkimainen neulejuttu, jonka sain sit vähän vähemmän aamutakkimaiseks ja enemmän mun näköseks (tai teinimmäks) tissivyöllä.

Sain äitiltä synttärilahjaks rahaa uusiin housuihin ja valkkasin tommoset mustat pillit JC:stä. Toi kaulakorukin on uus, lähikuva siitä alla.

On tosi nätti peera. Eiks ookkin nätti peera? Tykkään mun nätistä peerasta.

Jo toinen pöllökoru ja kuolasin varmaan kymmentä lisää. Pöllö on vaan niin hauskan näkönen elukka

Tukkaa! Ja vihdoinkin aitoa, oli helppo testata se kastamalla yhtä tupsua suoraväriin ja kattoo, et värjääntyykö se. Tässä vaan vähän mättää se, että puolen pään pidennykseks 35g ei riitä, jos koko päähän suositellaan vähintään 100g. Hätä ei oo tän näköinen, näistä tulee hyviä kavereita sille hiuspaketille, jonka meinaan piakkoin tilata.

Lisäks mun tilauksiin kuulu vielä yks kiva huppari, mut mun pitäis hiljalleen hyväksyä se fakta, ettei XS enää oo mun koko. Kyllä se mulle päälle menee parin kirosanan ja hikipisaran jälkeen, mut luovutan silti suosiolla.

Tää on ihan ällöttävän SÖPÖ! Meri oli ostanu mulle tän otuksen synttärilahjaks, awww. ♥

Sain myös Villeltä lahjan, Pariisin Kevään uusimman levyn ja se on hyyyyyvä, tosin tyksin kyllä niiden ekasta levystä enemmä. Loppuun muutamat loistobiisit niiltä.

Pariisin Kevät - Invisible man


Pariisin Kevät - Tuu rokkaa mun tanssilattiaa


Pariisin Kevät - Pentti Holappa

Kymysyksiä tulemaan!

Noniin, tältä bloggaajalta meni nyt vihdoin hermot. Oon korvia myöten täynnä teidän tukkakysymyksiin vastaamista, kun saan postaus postauksen jälkeen toistella täysin samoja vastauksia. Ei, en pidä kysyjiä tyhminä, mutta tajusin sen, että voisin tehdä edes yhden kunnollisen postauksen asiasta. Saisitte vastauksenne ja mun ei enää tarviis jauhaa mun kuontalosta, kätevää.

Eli jutun juju on tämä: KYSYKÄÄ HIUKSISTA!
En oo käynyt mitään koulutusta hiuksiin liittyen, joten mun tietoni rajoittuvat tietysti mun omaan tukka-asiaan, joten pidetään ne kysymykset rajattuina tähän kyseiseen aiheeseen.

On varmaan hyvä linkata myös muutama vanhempi aihetta koskeva postaus, jos jotakuta kiinnostaa: HIUSTUTO, HIUSTYYLIT VUOSIEN VARRELLA, ja ''TYYLIPOSTAUS''.

Bring it!

I know that I got issues, but you're pretty messed up too.

Viime viikonlopun Helsinginreissusta ei oo löytyny täällä mainintaa. Torstain vietin Merillä ja loput viikonlopusta Espoossa Villen kanssa, eli ihan perusreissu vaan. Tän karvakasan ratkaisu piilee Merin ohennus/kerrostus/missälieneesaksissa, päätin vähän ohentaa kuontaloani, ja kun on paksut hiukset ja mieltymys ohuemman näköiseen tukkalaitokseen, niin sit jälki tuppaa vähän olemaan tämmöstä.

Huvittavaa tässä on se, että vielä kolmenkin vuoden jälkeen musta on äärimmäisen jännää, että multa irtoo tommosta hattaraa päästä. Ihan kun vasta leikatessa tajuais, että mulla on oikeesti pinkki tukka. Elämän pieniä iloja, selkeesti...

Ei oo enempää kuvamateriaalia tarjota, kun random karvakuva ja yksi kappale tylsiä omaposeja, joka todistaa, että mulla kyllä on tukkaa vielä päässä. Voin kuitenkin informoida, että oltiin Villen kanssa melkosia bilehileitä lauantaina ja sunnuntaina, molemmat oli kipeitä. Ei tehty mitään, eikä menty minnekkään vaan katottiin Eclipse (vihdoin) ja sit mun uus suosikkileffa, Scott Pilgrim. Miten ne on ees onnistunu tekemään niin hauskan pätkän? Naurettiin räkäpäissämme kuin kaks virtahepoo ilokaasuissa.

Tööt tööt, ootan vaan seuraavaa matkaani ihan intopiukeena, saan kerrankin olla pitkään pois kotoo, kun Villellä on pitkä loma ja mäkin pidennän omaani ottamalla viikon vapaaks koulusta. Kaukosuhteet sukkaa kyllä siinä mielessä, että tää vie mun kaikki rahat. Saan satasen kuussa, josta puolet menee jo yhteen matkaan (molempiin suuntiin) ja sit se toinen puoli uppoo siellä reissussa ruokaan ja linikoihin. Eipä pahemmin jää rahaa itelle käytettäväks meikkeihin/vaatteisiin/mihinkään ylimääräseen. Jäkäjäkä, voisinhan tietty käydä Helsingissä harvemmin ja ostaa vaikka vaatteita, mut taas toisaalta mielummin mä vietän aikaa kavereiden ja Villen seurassa edes yhden viikonlopun, kun istun koko kuun yksin koneella nättien tavaroiden kanssa.

Ps. Voitte vielä laittaa kuvaideoitanne TÄNNE!

Nii mitä hä.

Päivän pakolliset bändihuoraukset.

Hupsishupsis, aamulla vähän jääti, kun oon nyt kytänny tota neljännen satasen rikkoitumista ja sit se meniki tollee äkkii ohi. Kiitos Inkalle maininnasta! En oo oikein juhlistanu satasiani, jos mä nyt tekisin pienen poikkeuksen kuvapostauksen muodossa. Mulla on jo aikojen alusta tallessa kahden lukijan laittamat kuvalistat, että toivottavasti ne vielä roikkuu mukana kun mä nyt vihdoin toteutan ne plus että te muut tietty saatte pistää mulle lisää ehdotuksia. Mut rajansa kaikella, en kuvaa mikrotissejäni, enkä käy paparazzeilemassa naapurin pappaa, kun se on suihkussa.

Laitan ne ekat listat vaikka tähän postaukseen kommenttina, niin voitte sit lukasta ne ja jos tulee viel mielee jotai, ni heittäkää kommentilla.

You know that he was there on the case, now he's in love with you, he's in love with you.

Se päivä, kun Merin Macin kätköistä löyty tämmönen kamerajuttu. Taidettiin ehkä vähän nauraa?

Nyt ei kyllä naurata, täällä on yks erittäin kuumehouruinen ja kipeä bloggari. Sain vihdoin ja viimein sen meidän muuta perhettä vaivanneen zombiviruksen, oireina mm. hidas eteenpäin vaappuminen, puolikuolleen katse ja silmien seisominen, käsittämätön örvellys ja mumina, sekä erittäin paljon lisääntynyt kuolan tuotanto, nämä siis kaikkien pahojen flunssaoireiden päälle. Kurkkukipu on aivan sietämätön, en oo koskaan nielly palavia kaktuksia, mutta vannon kyllä tietäväni miltä se tuntuu. Mut kaikki hyvin ainakin siihen asti, kunnes alan haaveilla aivojen mutustelusta. En muuten äsken näppäillyt osoiteriville facebook.comin sijasta vahingossa fakeboob.com.. Mitä helvettiä?

Never thought you'd fuck with my brain.

Onnea on tehdä täysin turha merkintä siitä, kuinka rakastunut sä oot sun uuteen kameraan.

Jos nyt verrataan ihan kuvausjälkee, niin molemmat kuvat on meidän vessasta, eka uudella ja toinen vanhalla kameralla. Vihdoinkin voin kameralutkaa melkein missä vaan. ♥ Ei sen kummempaa asiaa tällä kertaa. Lähden nyt taas reissaa, heihei.

Mun uus beibi beibi beibi.

Canon PowerShot SX130 IS, 12,1 megapikseliä ja 12x zoomi.

Jee, sain sen haettua postista ja se on ihana. Koska oon tämmönen tosi ammattimainen valokuvaaja, niin kumppanin valinnan kaksi elintärkeätä kriteeriä ovat järjestyksessä tietysti 1. ulkonäkö ja 2. koko. Paskat millään teknisillä ominaisuuksilla ja muulla nippelitiedolla on väliä, kunhan se vaan kulkee kätevästi mukana ja näyttää hyvältä.

Meidän rakkautemme roihahti ekan kerran, kun bongasin tän söpöläisen pikkuveljen (SX120) Sittarista ja ekana huomasin ton salaman, koko kapistus oli muutenkin jotenkin söpösti old school-vibainen. Oon kyllä edelleen sitä mieltä, että pikkuveli vei ulkonäöllä yks-nolla, mutta suostuin tinkimään hieman ulkonäöstä parin hassun megapikselin tähden, kerta hintakin oli samaa tasoa.

Otin myös pakettiin mukaan muuta kätevää sälää, kuten ladattavat paristot latureineen, kunnollisen kamerapussukan (jotenki kummasti se pinkki kankainen Nalle-Puh-pussi vaan ei yhtään suojannut viimeistä uhriaan..) ja 4gt muistikortin. Ja kuten toi pussi huoraakin, niin ihan Pixmaniasta kaiken tilasin, tuli nopeesti, eikä ollu mitään ongelmia.

Canon Digital IXUS 30, 3,2 megapikseliä ja 3x zoomi. Ikää kuusi vuotta.

Ja sit ihan vertailun vuoksi mun surullisen kuuluisa ja kovia kokenut, mutta aina niin uskollinen kameravanhus. Nyt se pääsee vihdoinkin viettelemään kiireettömiä eläkepäiviä isin käyttössä tämän vaatimattoman päälle kahden vuoden ominnan lainauksen jälkeen. Tää on matkustellut ja kokenut kaiken, tiputukset ja korjaukset ja siltä se kuulostaakin. Kuvanlaatukaan ei enää oo niin tarkkaa (uuden kameran kuvasin tällä ja tää vanha kuvattu sitten uudella, laatueroa kuvista löytyy) eikä värien toisto oo niin hyvä, zoomista puhumattakaan. Kuus vuotta tää on jaksanu kuitenkin palvella ja toimii edelleen. Tulee vähän suru luovuttaa tää takasin, koska itsehän en inhimillistä esineitäni, enkä ajattele tätäkään ''vanhana kaverina''. Pois se minusta.

Ja nyt vielä pakko vähän saarnata, että mikä se on nykyään se yleiskäsitys, ettei voi olla hyvä bloggari ilman järkkäriä? Oon lukenu monesti sitä itkua, miten vuoden vanha pokkari ottaa ihan kakkoja kuvia, järkkäri pitäs saada mut rahaa ei oo yhyhyy. Taitaa ne huonot kuvat olla teidän päässänne. Tottakai ne kuvat on huonoja, jos kuvaatte jossain pimeessä sisällä peilin kautta samalla, ku käsi tärisee. Sitten pistätte ne tänne blogiin ja pienennätte bloggerin kautta, tai ehkä jopa paintilla. Apua.

On olemassa montakin tosi potentiaalista blogia, mut mun lukeminen kaatuu yleensä niihin huonolaatusiin kuviin, joten tunnen tarvetta jakaa ihan muutaman perusvinkin teidän kanssa (joojoo, oikeasti tunnen vaan tarvetta nenäkkääseen viisasteluun osoittaakseni, kuinka pr0fäshöön oon kuvauksessa, näkeehän sen noista mun huippumielenkiintosista naamakuvistakin).

1. Luonnonvalo, tosin talvella sitä ei oo tarjolla, kun pari hassua tuntia kerrallaan, mikä on pienoinen ongelma. Eikun vaan ulos/ikkunan lähelle kuvaamaan rättejä, niin niistä otoksista on mahdollista saada jotain selvääkin

2. Vakaa käsi/kuvausjalka. Multa tosin löytyy vaan jälkimmäinen, eikä sekään kovin kummoinen oo, kun sillä seisovan ihmisen kuvaus on vähän semmosta tissit-tiskiin-selkä-mutkalle-toimintaa. Muuten tuen käsiä yleensä pöydän/seinän/minkä tahansa avulla, koska mun käsillä on joku ikuisuusepilepsia.

3. Muokkaus. Pienentäkää ne piktuurit pliis jollain muulla, kun paintilla. Netistä saa ilmaseks ja helposti ihan mukiinmeneviä muokkausohjelmia, bloggeri mössöttää kuvat aika armottomasti pienentäessä. Myös terävöitys on ihan hyvä pikkukikka kuvien tarkennukseen, tosin ei sekään pelasta semmosia kuvia, joissa kaks silmää muuttuu viideksi.

4. Tallennusmuoto. Jpg vie vähemmän tilaa kuin png, mutta kakkoo laatua sitten kanssa.

Varmaan suurimmalle osalle aika no shit-juttuja noikin, mut jos tää nyt tarjoo edes muutamalle uutta tietoo, niin sit ei ollu turhaa. En kyllä väitä, että pokkarit voittas järkkäreitä, mut niilläkin saa hyvälaatusia kuvia, kun vaan vähän viitsii. Ja kyllä niitä huonolaatusa kuvia löytyy järkkäreiden kanssa hilluviltakin.

Septum.

 

No nyt killuu sit septum nenässä, enhä mä siitä ookkaa haaveillu kun päälle vuoden ja haaveilisin varmaan edelleen, ellei mulla ois ollu Mokkista mukana. Aattelin koko matkan Hålelle et joojoo, käydään vaan kattoo hintoja (35e korulla) ja sit voin vielä lykkää koko juttua päivällä parilla, mut rakas ystäväni Mokkis sitten vaan tallusti ilmoittamaan sille lävistäjälle, että kaveri haluu ottaa septumin. Jäädyin niin pahasti koko jutusta, että en osannut alkaa änkyttämään mitään vastaan, vaan kerroin sille tyypille sit ihan kiltisti minkä kokosta korua haluan tajuamatta kuitenkaan, että kohta sitä istusin tuolissa ku sika pistettävänä.

Ja koskiko? NO JOO. Jo pihtejä pistettäessä olin varma, että heitän veivini siihen paikkaan (nimim. neiti herkkäperse) ja kun se neula pistettiin läpi niin tuli kyllä muutamat ärräpäät ja erittäin viisas ''ei tunnu yhtään mukavalta''-kommentti päästettyä... :D Silmätkin kostu vähän, mutta kidutuksen jälkeen pääsin toteemaan, että oon ihan älyttömän onnellinen siitä, että löytyy niinki kauhee kaveri ku Mokkis ( ei millään pahalla, rakas ♥). Tykkään septumista just niin paljon ku aattelinki. Lävistämisen jälkee tää on ollu tosi vaivaton, ei oo ollu kipee pientä jomotusta lukuunottamatta ja on tosi helppo hoitaa jne jne, paljon helpompi kanssaelettävä ku huulikorut. Ainut vaan, että oon kirjaimellisesti aikamoinen räkänokka, niin niistäminen ei oo ollu mitään mieluista puuhaa! Nenä on vielä ihan turvoksissa ja koru on vinossa sen takia ja sojottaa tosi söpösti vaakasuoraan, mut eiköhän se siitä ala pikkuhiljaa asettua oikeelle kohdalleen kun nenäkin lakkaa muistuttamasta pottua.

Nyt kun oon saanu sit hankittua sen lävistyksen, jonka ottoo oon haaveillu ja pelänny eniten, niin kynnys ottaa lisää rautaa naamaan tai muualle laski aika huimasti. Olishan mulla vielä pari nappia haaveissa, esim. se smiley, josta jouduin viimeks luopumaan vaan siks, että olin niin sairaan neuroottinen sen uloskasvun/repeemisen suhteen.

Ps. Oon niin onnellinen, ku mun uus kamera on tullu vihdoin postiin ja oisin vaikka heti kirmannu ku kenguru hakemaan sitä, mut eihän mikään paikka oo tänään auki. :(

I'm a loser, baby.

Jautsii, olin yllättäin taas Helsingissä viime viikonlopuna, testattiin mm. Merin uuden Macin naamanvääntökameraa (keksikää ihmeessä sille järkevämpi nimi) ja olisin halunnut esitellä meidät nauruun tukehduttaneita tuotoksia jo nyt, mutta unohdin anastaa ne tikulle. Damn. Otan ne varmasti mukaan seuraavalla kerralla! Tuhottiin myös yksi paketti piparitaikinaa, toinen mulle tänä vuonna.. ja varmasti syön vielä lisää.

Tän näkösenä oon ollu liikenteessä koko talven. 

Joku mummo joskus tuli selittämään mulle, kuinka se oli kattonu mua joulupukiks ton huivin takia.

Seuraavana päivänä suunta kohti Espoota, missä olinkin loput ajasta. Torstaina lumisotailtiin (tai oikeasti olin kilometrin päässä muista ja piilossa tolpan takana, koska mä tunnuin olevan turhan hauska maali), perjantaina hengailtiin vaan Omenassa porukalla, lauantaina ryypättiin ja sunnuntaina oli darrakooma x1000, koska lattialla nukkuminen ei oo koskaan ollu mun juttu.

Oon tosi katkera Ompun tiukoille gorilloille, ei siellä missään hyvissä paikoissa saa istuksia kun heti tullaan häätämään! Mulla oli huono olo ja puolitorkuin yhdellä penkillä, kunnes yks gorilla käski mun istua kunnolla, etten näyttäis niin häröltä. Kerrassaan hävytöntä. :( Onko julkiset päikkäritkin kielletty?

 Ei hätää, vasen on vaan photoshopattu, ei me oikeesti olla noin ällöspöjä.

Oikee on paljon realistisempi tilanne.

Mun huonon viinapään maine koki ison kolauksen, kun tajusin vetäneeni kokonaisen salmarin ilman yrjövisiittä vessaan, eikä edes missään vaiheessa ollu huono olo. Cool! Ville taputti mua päähän ja sano, että se on ylpee musta. Myös kavereilta sain kehuja jälkeenpäin, ihanaa kun mua kannustetaan tärkeissä asioissa. <3 Onneksi kuitenkin lunastin mainetta vähän takaisin munailemalla muuten vaan, hah. Ja älkää yrittäkö vikistä, mä tiedän että teitä kiinnostaa huimasti mun alkoholisoituminen!  

Ps. Ville askarteli mulle ton pinkki-valko-turkoosin nauhan, mikä mulla kädessä. ♥ Saan niitä kuulemma vielä lisää, kunhan keksin, minkä värisiä tahdon.

Tomppa tuli niin kateelliseks mun tekomajavasta (=karvalakista), että meidän piti käydä ostamassa sille H&M:ltä ihan oma murmeli.

Loppuillan kuvamateriaali oli ehkä hieman... epäilyttävää. Eksyin sitten nukkumaan lattialle, koska Ville hävis sängyn KPS:ssä ja ei ton levittäytyvän läskiruntin kanssa voi mitenkään mahtua alle metrin levyselle sohvalle. Aamulla oli kyllä mahtavat olot ja eikun stadiin odottamaan linja-autoa. Suihku ja meikkaus on ihan yliarvostettuja asioita, onneks krapula kaunistaa.

Semmoinen reissu sit. Tiistaina oli mun synttärit, ens vuonna se on sitten 20v, apuva. Sain lahjaksi vaan rahaa ja kameran, joka on nyt matkalla mulle jostain huitsista. Olisin saanu 600e järkkärin, mut hittoako mä semmosella teen! Saahan niillä hyviä kuvia, mutta ne on epäkäytännöllisiä matkakumppaneita ja kuus vuotta vanhaan pokkariin verrattuna niissä on ihan liikaa toimintoja opeteltavaks kerralla. Jos nyt vuoden harjottelen vähän vaativammalla pokkarilla (tai onkohan se jo puolijärkkäri, mulla on nää käsitteet vähän hakusessa) ja sit saan alkaa haaveilemaan haastavammasta kuvauskaverista.

I have every reason not to leave home today.

Täällä blogissa puhutaan kyllästyttävän paljon musta, entä jos kerrankin puhuttaisiin teistä? Oon oikeesti tosi utelias teidän lukijoiden suhteen! Oon käyny kattelee kaikkien Googlehöskän kautta lukevien blogit läpi, tai jos omaa blogia ei löydy, niin ainakin vilkassu sitä, mitä muita blogeja luette. Tahdon tietää mimmosia ihmisiä siellä ruudun takana elelee ja toivon samalla törmääväni uusiin blogituttavuuksiin. :D

Ja mä olen kyllä vähän pettynyt teidän kommentointiaktiivisuuteenne! 400 näkyvää lukijaa vain murto-osa on koskaan pihaissut sanaakaan mulle. Mur! Oletteko te laiskoja, vai oonko mä vaan niin pelottava bloggaajatäti? :( Vaikea kuitenkin uskoa, että kukaan näkisi pinkkitukkaisen elämäntapanörtin millään tavalla uhkaavana.

Siispä kaksi kärpästä yhdellä iskulla; sain hoopon idean ja pyydänkin teitä, hyvät lukijat, tulkaa esitettelemään itsenne. :) Vaikka parilla lauseella, en vaadi kirjoittamaan mitään romaania (tai jos haluatte kirjoittaa sen romaanin, niin kirjoittakaa pois!) Jotain pientä teistä olis kiva tietää tai jos ei muuta niin miten eksyitte lukee tätä blogia ja mitä/millasia blogeja yleensä luette yms yms. :---------)


I'm planning on making these small english summaries to my texts because I know I have some foreing readers too. The problem is that I ain't so good at english (at least writing it, understanding is another thing though) but I try to write something almost understandable (is that even a word?). Please notify me about my mistakes. :---D

So this is the deal, dear readers; I want to get to know you a little and that's why I'm asking you to tell me something about yourself! I'm curious and talking about myself all the time gets kinda boring. :D So c'moon, don't be shy!

Ette arvanneet.

Tuli ikävä pinkkiä tukkaa ja viikon pohdiskeltuani sen ja punasen välillä laitoin Merille viestiä, että tuoppa sittenkin sitä pinkkiä. Fail raccoon on fail, se näyttää järkevältä sivusta, muttei edestä. Hahah, ulkona pomppii ninjaorava.

Jizz in my pants.

Sneak peek: postilaatikossa mua odotti kasa tämmösiä. Tuli iha joulufiilis!

Ps. Kyselkee multa jotain jännää!

I know you're real and not just a book I read.

Joojoo, kaikki tekstit alkaa nykyään eBay sitä, eBay tätä ja totakin. Mun on ihan tosissaan kohta pakko pistää jotkut estot, etten pääse sinne enää. Koskaan ei oo opintotuen tuhlaaminen ollu yhtä laiskanhauskaa kun nyt; etsit kuolaämpäri sylissä läpi mitä ihmeellisimpien riepujen, keräät sieltä välilehdille kaikki, jotka saa sun mikropippelin pomppimaan riemusta, pari napsautusta lisää ja eikun venailemaan rakkautta saapuvaksi. Ja ne, joihin sulla ei oo heti varaa voi aina pistää kirjanmerkkeihin odottamaan uutta heikkoa hetkeä. Ja kaikki tämä ilman, että perse lyllähtää milliäkään. Nerokasta.

Nyt mulle on sit tulossa ympäri maailmaa kaapintäytettä ja kyttään postilaatikkoo yhtä kiivaasti ku naapurin mummo meitä ja laitan kyllä heti kuvaa niistä tänne, kun ne suvaitsevat saapua. Kaikkee sitä alkaakin tehdä mieli kerätä, kun alkaa ettimään. Löysin itseni haaveilemasta jo peruukeistakin, mutta tyydyin kuitenkin kolmen minuutin päätöksellä huutamaan puolen pään clip-on pidennykset? Jaahas, mikä heräteostos? Innolla odotan, että onko ne taaskaan kokonaan aitoa hiusta, ettei vaan kävis yhtä mälsästi kuin viimeksi. En mä kyllä tiedä, uskaltaako semmosien kanssa liikkua edes julkisesti, on tullut aikamoisia kammoja huonosti omaan tukkaan sekoittuvista pidennyksistä, hurrr.

Aikamoinen Igor.

Tai snoukka-Lasse.

Mun suosimat hatut täks talveks ellen sitten innostu raidaamaan eepparia uusien toivossa. Pääasioista puheenollen, mites ton tukan kanssa? Tommonen se nyt on, ei pinkki eikä punanen, mutta vähintäänkin ruma ja kulunut. Tämmöstä se on kun laiska värjääjä tykkää shokkiväreistä, aina ei oo kuontalo edustuskunnossa. Ei auta itku markkinoilla, tartteis tehdä jotain. Ehkä sitten ens viikonloppuna, kun mun henkiläkohtainen Posti-Pate aka Meri tulee ja tuo mulle lisää väripurnukoita.

They never win, but they sure can try.

Koska Pokémonit ovat edelleen lähellä sydäntäni vielä tämänkin ikäisenä, niin mun on nyt pakko kirjoittaa aiheesta taas pitkästä aikaa. En kuitenkaan tällä kertaa oo kartuttanut mun figuurikokoelmaa (ainakaan vielä, kun isojen pakettien tilaaminen eBaysta tietää infernaalisia postikuluja) mut satuin törmää uusien pelien eli Blackin ja Whiten ötökkälistaan, ja mun on pakko avautua asiasta. Jotenkin noiden suunnittelut menee jatkuvasti alamäkeen, enkä toisiks uusimmasta sukupolvesta löytänyt oikein yhtäkään siistin ja ilkeen näköstä öksyä mun mieleen, mut täs uudessa oli jopa joitain ihan jees ja sit.. nää.

C'moon, se on terrieri.

Valaiskaa mulle mitä tää esittää, jos ei persnaamasta lintua?

Miks tää näyttää musta ihan Ismolta? :(

???

??????????

Vanilla ice ice baby?

Ja kehittyneepi muoto: more ice ice baby?

Hämmennystä.

Helvetisti lisää hämmennystä.

Multa meinas loppuu happi kesken kun naureskelin noille, mut oli siel pari semmosta, jotka saa mut haaveilemeen Nintendo DS:stä tai toimivista emulaattoreista.

Tahtoooo~~.

Tää näyttää ihan Villeltä sillo, ku se ei saa kaljaa..

Magee.

Ahahahahahah, kui lutunen? :DDDDdf ♥

 

Vääääää, ehkä mä sit kameran jälkeen alan suunnitella DSi:n ostoa, mun on pakko päästä paukuttaa noita pelejä! Nyt mä kuitenkin jatkan itse sarjan kattomista netistä ja tän tunnaripaketin kuuntelua:

Oon kattonu noita kausia tässä läpi ja osaan kahdeksan noista tunnareista melkein sanasta sanaan ulkoa, whoo tätä yleissivistyksen ja tärkeän tiedon määrää.