Reikähaaveita.

Kroppani kaipaa lisää metallia. En haluu mun nassuun enää mitään uutta, niin sit pitää näköjään keksiä muita rei'itettäviä paikkoja. Madonnan oton jälkeen oli niin orpo olo, kun ei ollu mitään, mistä haaveilla. Nyt sekin homma on korjattu. Kivasti tulee uppoamaan noihin rahaa, mutta mieluusti menen asiantuntevan lävistäjän paikkeille ja maksan hyvästä palvelusta. Voipahan olla rauhallisin mielin.

x

Taidan huomenna suunnistaa jonnekkin hakemaan uuden killuttimen tohon vasempaan korvaan, josta mulla löytyy jo noi kaks venytystä ja niiden välistä yksi normaali korvisreikä (jossa ei muuten oo pitkään aikaan ollu mitään). Rustokoru ja siihen joku söpö rengas/barbelli on siis haaveissa.

x

En oo oikein lotauttanu korvaani (röhröh) muille, kun venytyksille aikasemmin, mut kummasti sitä vaan inspiroituu töissä, kun  saa olla joka päivä avustamassa immeisiä lävistyksien kanssa. (Ihan välihuomautuksena, en olis voinu saada parempaa työpaikkaa!) Kokometallisista korvista en oo vieläkään innostunut, mut jotain muuta pientä häppeninkiä olis kiva saada venäreiden lisäksi. Industrial olis ihana, mutta se kipu vähän kammottaa. Huvittavaa, että vaikka onki nielly pelkonsa kolmen huulilävistyksen, smileyn (rip) ja jopa septumin suhteen, mutta silti pelkää kuollakseen mennä lävistelemään jotain korvaa. Ehkä osasyyllisenä kivun lisäksi on myös yöunien menettämisen pelko, harvemmin sitä nimittäin naama upotettuna tyynyyn tulee nukuttua, mutta tuo kuuloelin on vähän eri juttu.

x

Ja yks, mikä yllätti mut ittenikin kovin: otan vielä jossain vaiheessa venomin. Taisin nähdä sellaisia ekaa kertaa viime vuonna (kiitos Tumblr) ja mietin silloin, että en tavan kieliläväreistä perustanut, mutta kaks vierekkäin onkin ihan eri juttu. Mulla on joku fiksaatio näihin symmetrisiin, parillisiin (= kivuliaisiin ja parannusvaiheessa haastaviin...) läväreihin selkeesti. Snake bitesit on, angel bitesit houkuttais ja venomit on kun noiden kahden suuversio. Vierastan edelleen ajatusta metallista kokonaan suun sisällä, pelkään mm. että tukehdun mun turvonneeseen kieleen, mutta joku noissa kiehtoo enemmän, kuin pelottaa. Kielen häpäiseminen ei vielä vähään aikaan tule kysymykseenkään (huh, hurr sille kivulle nimittäin), koska tällä neidillä on hyvin paljon töitä tiedossa. Ja veikkaan, että asiakkaiden valistaminen pidennysten/värien/läväreiden suhteen ei olis kovin mieluista, kun suusta löytyy turvonnut lihaskäärme. Ehkä vielä jonain päivänä, kun on kahden viikon työttömyys tiedossa.

Meh! Miksi meninkään ottamaan smileyn pois? Se kun on niin huisin herttainen vilkkaessaan huulten välistä hymyilyn aikana. Olin hätähousu, en ollut tottunut sen olemassaoloon kahdessa viikossa ja ressasin jo sen uloskasvua kuumeisesti, joten ehkä silloisen mielenterveyteni kannalta oli hyvä ratkaisu ottaa se pois. Nyt taas hirveästi huvittaisi tarjota sille koti jänteestäni. Lävistysprosessi oli niin iisipiisi ja lopputulos hurmaava, että taidan minä sen jossain vaiheessa takaisin käydä napauttamassa.

Napakorun lupasin sen ottaa itselleni palkinnoksi sitten, kun oon mielestäni tarpeeksi hyväkroppainen. Kiloja on tullut, kiloja on mennyt, eikä koskaan peilistä heijastu takaisin se unelmavartalo. Omistautuminen tälle asialle on ollut kyllä aina varsin surkeaa, tänäänkin vedin naamariin pussin juustonaksuja ja pekonia kahden ihmisen edestä ja kaadoin just koneen päälle Nutellaa. Saa nähä josko luovutan tän mun tavotepalkinnon suhteen joskus ja käyn vaan hakemassa sen. Siihen on nimittäin ihan liikaa kivoja, vastustamattomia koruja.

Sit on vielä kaks haavetta, jotka ei tuu toteutumaan; toinen madonna ja medusa. Madonna pistäs naamametallit näyttämään liian symmetriseltä ja medusa ei näytä hyvältä, jos muualla huulen ympärillä on koruja. Paitsi jos sen alapuolella on yksi, niin sit se on kiva kanssa.

Hohhoi, en taas malta odottaa sitä lävistyksen jälkeistä jomottavaa tunnetta, mikä jää sen kaiken hypen ja voittajafiiliksen alle. Enkä sitä, kun pääsee shoppaamaan miljoonittain uusia lävistyskoruja!