Pipoja.

Tukkani kohtalo on ollut surkea, se on niin kovin lyhyenläntä, että klipsipidennyksetkin tuottavat vaikeuksia. En nimittäin kovin mieluusti soisi valkoisten ommellusten vilkuttelevan kanssaihmisille, se ei ole koskaan ollut kovin kaunista kun sitä on päässyt muiden päissä todistamaan. Ja tietty on vielä se problema, että ei oma tukka ja pidennykset koskaan onnistu olemaan 100% sopivan värisetkään, ainakin kun nopeasti kuluvista luonnottomista väreistä on kyse.

Onneksi on juuri näiden ongelmien ratkaisulle otolliset vuodenajat tulossa; syksy ja talvi. Pipot (ja melkein mitkä tahansa muut hatut) kummasti helpottavat klipsujen piilottamista. Surkea pipovalikoima, tai oikeastaan pipojen huonosti punaisen kanssa yhteen sopiva väriskaala (yksi sopiva, tuo valkoinen) pakottivat mut uhraamaan aikaa kivojen pipaajien metsästykseen. Ebayn huono pipovalikoima yllätti jälleen. Bongasin sieltä peräti kolme kohtuuhintaista hankittavaa, joista yksi ehdittiin myydä pois ja toinen jäi vielä roikkumaan ostoskoriin.

Ainakin Jersey Shorea katsoneet voivat repiä tästä vähän lisähuumoria!

En edes löytänyt  perinteistä Vans-pipoa, jonka jo aikaisemmin omistin ja menin erehdyksissäni lainaamaan Ringolle.. Noh, sitä  ei tulee enää koskaan löytymäänkään.

Onneksi en nyt kuitenkaan jäänyt rannalle ruikuttamaan vaan keksin ruveta Googlettelemaan muiden nettikauppojen toivossa heti, kun Ponkes ja Lamina jättivät minut kylmiksi. Löytyhän sieltä joku, joka myy asteen vanhemiakin pipoja; Blue Tomato.

Sydämeni suli onnesta, kun toi Burtonin pipo löytyi sieltä. Enhän mä ole sitä Noralta kuolannut kuin useamman vuoden. Tai ainakin muistaakseni se oli Burtonin, saattaa myös olla joku erittäin samantamanen? No, anyways. Ihanan pipon löysin, me very happy, vaikka olikin aika hintava. Intoa kirvoitti vielä lisää Vanssin pipon alehinta siellä 15€ luokkamilla. Omastani maksoin viimeksi 25€.

Vielä siellä Ebayssa olis niitä ihania Volcomin pipoja kummittelemassa, mutta 40€ piposta on jo siinä kipurajan kohdalla. Ennen ajattelin koko pipobisnestä ihan naurettavan, repiä nyt hirveitä hintoja jostain päähineestä, kun halvemmallakin löytyy. Monia halppisversioita läpikäydessä jouduin toteamaan, että kyllä niissä kalliimmissa on yleensä paljon mukavammat ja istuvammat kankaat käytössä, ja niiden muotokin on jollain tapaa täydellisempi. Ja ne printit, snyysh. Nytpä on kylmiin viimoihin kivoja päänsuojia.

Ja vähemmän kylmiin on Pokemon-lippis.

Jihuu, työharkkaajamme Anni paljasti mulle vihdoin ammattisalaisuuden alatekoripsien käytöstä, ja vihdoin olen pystynyt käyttämään omianikin! Yritin tunkea ne kokonaisena nauhana silmään ja mietin, että miten muut saa ne aseteltua hyvin, kun ei se nauha taivu yhtään niin nätisti, kuin yläripsissä... Kikka olikin leikata ne osioihin, paistan taas yksinkertaisuudellani. Mutta tuossa ne nyt on hengaillu kivasti monena päivänä, säästän taas vähän aikaa, kun ei pelkällä ripsarilla tarvii ittellensä alahämiksiä veistää.

Alkaa muuten kaapit vähän tursuilla käyttämättömistä rievuista, se ois nääs kohta ekan blogikirpparin aika. Myyntiin eivät vielä tule ne ikivanhat rievut, joita ranttasin vaateinventaario-tagin alla, koska ne hyväkkäät ovat vieläkin siellä Varkaudessa. Mutta kiitettävästi on tullut hamstrattua lisää roinaa täällä asuessani. Riepujen lisäksi ainakin yhdet kengät, Pokemon-korttipakka ja marsujen 120x60cm häkki tulevat odottamaan haluajaansa.