I'm dropping this bomb.

Isukki lähti perheineen Thaimaaseen ja meikäpoika otti "lomaa" kiireapulaisen töistään viikoksi ja suunnisti Varkauteen talonvalt... vahdiksi. Pieni mutka tuli matkaan, kun unohdinkin koko avainnippuni Helsinkiin. Herää nyt siinä viiden aikaan aamulla, oo ihan sekasin ja yritä ehtiä vielä linikkaan kaikenmaailman kantamusten kanssa. (Viinakärrit ovat kyllä älyttömän hyvä keksintö ihan noin laukun roudaamisessakin, varsinkin jos puolet elämästä kulkee mukana.) Onneksi huono muisti on peritty sieltä iskän puolelta, niin oli sekin tällaiseen katastryffeliin osannut varautua. Ekaks luulin, että joudun hajottamaan vajan ikkunan, mutta yksi soitto isin kaverille riitti ja pääsin sisään.

Ihan hyväpalkkaista tämä talonvaltaajan työ, pari saturaista odotti jääkaapin päällä käyttäjäänsä. Pikasuihku kehiin ja odottelemaan vaimoni, Noran saapumista. Viimeisestä näkemisestä on varmaan vuosi aikaa ja asiaa kyllä riitti. Kävimme vähän maistelemassa Varkauden muutoksen kokenutta yölelämää (Zoneen ilmaiseksi!) ja perinteisiä pirtelöitä. Ja kaiken hyvän lisäksi siellä oli tuttu porukka, joiden kanssa lyöttäydyttiin yhteen vaihtamaan kuulumisia. Boten Annaakin piti tanssia lavalla, onpahan sekin nyt koettu sitten.

Kiitos Nora tämän biisin esittelystä, muu ei tässä taloudessa olekkaan soinut parin päivän aikana yhtä tiuhaan. 

Aamulla sängystä päätä nosti kaksi itikansyönyttä ja hyvin väsynyttä yksilöä. Eilinen vei kaikki mehut mennessään, joten tyydyttiin pitämään LOTR-maratoni hyllystä löytyneiden extented editioiden kera. Jotain, mitä olen aina halunnut tehdä. Tosin tais vähän väsyttää, koska kahdesta leffasta meni ainakin yksi tunti ohi. Vähän silmät luppas, hupsistarallaa. Käytiin kaupasta pekonia ja tehtiin seuraksi dippivihanneksia, yksinkertaista ja niiiiin hyvää! Seuraavana päivänä piti haikein mielin hyvästellä vaimo ja toivoa, että se eksyisi Mokkiksen kera Helsinkiin heinäkuussa.

Jotain muuta mitä mä oon tehny? No, huollattanu tukkaa.

Siellä joku "musta" osio olis ehkä hieman värin tarpeessa, ei vaan pysy tuo pirullinen väri minun päässäni ollenkaan!

Sir Kalkkilaiva. Tilanne on tällainen, jos en värjää tukkaa joka kerta, kun käyn suihkussa. Pastellin sävyt ovat kyllä vaikeimpia ylläpitää, koska pigmenttiä on värissä niin vähä ja se huuhoutuu melkein jo yhdessä pesussa pois.

Länttäsen tukkaani joka hiusten pesun yhteydessä tällaisen mömmelin ja yritän viihtyä suihkussa sen n. kymmenisen minuuttia vähintään. Tällä kertaa jätin sen hautumaan päähän puoleksi tunniksi ja tulin dataamaan. Yleensä teen monen käyttökerran satsin yhdellä kertaa tommoseen kannelliseen rasiaan, että se säilyy. Tässä tuo koko hoitsikkapurkki ja pari pisaraa Stargazerin Violettea. Näiden lisäksi käytän shampoona Joicon hopeashampoota, jonka löysin alennuksesta jostain pienestä hiusputiikista Kampista. Viiden euron hinnanpudotuksen jälkeen se rokotti lompakkoa vain 13e, mikä on jo ihan kohtuullinen hinta siitä isosta pullosta. Varsinkin kun se on edelleen parasta hopeashampoota, mitä oon käyttäny.

Pidemmällä vaikutusajalla tuli asteen tummempi lila, ihan hitsin söpö väri. Vaikka tätä pitää värjätä useasti, niin värjääminen ei sinällään ole hoitoaineen levitystä mutkattomampaa. Pitää ehkä pikkasen olla tarkempi, että kaikkialle tulee sudittua, koska mulla on edelleen tuolla takaraivossa pari suhteellisen blondia raitaa.

Pelottavan hyvin oon tän lilan kotiuttanu omaksi värikseni, vaikka sitä vuosia ja vuosia olen inhonnut..