Don't let me die young.

Toisilla on synnytyksen jälkeinen masennus, minä kärsin vain pidennysten jälkeisestä masennusta. Siitä on seurannut tänpäiväinen vihaan maailmaa-fiilis. Ja tää oli vasta eka päivä ilman.. Teipit alko olla jo niin karseessa kunnossa, että ne oli pakko irroittaa. Samalla tais lähtee puolet omasta tukasta, ainakin se siltä kovasti tuntuu. En kestä tätä oman tukan riittämättömyyttä, tunnustan olevani pidennysaddikti. Kaapissa mua huhuilee vielä yksi päällinen tappoteipillä varustettuja karvaisia kiinalaisia.. Ekaksi kuitenkin pitää päivittää juurikasvu ja koko tukan väri muutenkin. Mitähän sitä tällä kertaa keksis?

Tässä vielä viimeset pidennysfiilistelyt ja uhanalainen eläin tässä blogissa; asukuva!

Asuni tarjosi H&M. Valkoista toppia lukuunottamatta, se on Gina Tricotista.

Housut ovat ainoa vaatekappale, jotka ovat jo vilahtaneet tän blogin puolella. Muut ovat tässä kahden kuukauden ajalla hamstraamiani rutkuja. Joku taitaa tykätä pastellin sävyistä..

Päähän pääsi myös eBaysta ostettu pupupanta. On se nyt niin söpö! Ja vaikea kuvata.

Ens kuusta tulee jänskä. Ensinnäkin me lähdetääm Merin kanssa viinanhak.. siis shoppailemaan Viroon. Oh yeah, rahanmenoa ei voi estää! Joku limpparipissis aikoo ainakin muutaman Breezeri- ja Smirnoff-pullosen mukanaan tuoda. Hiusvärejä luultavasti uppoaa kassiin myös, ikinä ei voi olla liikaa mustaa kestoväriä ja vaalennuksia tässä taloudessa. Toivottavasti lähtee mukaan myös muutama kiva riepu. (Niitähän siis ei jo ole tarpeeksi t. kolmessa kämppässä ylitsepursuavat vaatekaapit..)

Viron reissun jälkeen on sopivasti Mokkiksen bileet tiedossa Jykylässä. Ihanaa päästä näkemään rakkaita savolaisia immeisiä pitkästä aikaa. Samalla suunnittelin myös hakevani uskollisen mummopyöräni Varkaudesta tänne pk-seudulle, että pääsen vihdoin alottamaan jonkunmoisen liikkumisen. Hyvällä tuurilla äidin luona on myös kahden viikon ikäiset shelttipennut mua odottamassa. Toivotaan, että Halmi putjauttas edes muutaman rotanpoikasen mulle rakastettavaksi.

Blogin ihmeellinen voima; ranteet auki-fiiliksistä pieneen mielenrauhaan kuvien muokkauksen ja yhden merkinnän kirjoittamisen jälkeen. Ei mikään turha harrastus tämäkään. Ja tietty on aina kiva, kun lukijat tulevat moikkaamaan töissä ja piristämään päivää. Terkkuja kaikille, jotka ovat itsensä uskaltaneet mulle paljastaa!